Itämeren rannikon neljänneksi suurin kaupunki Riika on yllättävän lähellä. Matka Viron pääkaupungista Tallinnasta perille Riikaan vastaa noin Helsinki-Jyväskylä -väliä ja julkisilla pääsee. (Potkuri)koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta perille pääsee tunnissa ja tarjouslentoja kyttäämällä matkalipun saattaa löytää muutamalla kympillä. 2 yön reissuun piti mahtua pari historiallista kohdetta sekä katsaus paikalliseen vegetarjontaan. Ilmastonmuutoksen kurittaman maapallomme sääilmiöt ovat kuitenkin voimistumassa ja Hannes-myrsky löikin kapulaa proteiinivajauksessa haahuilevien kasvissyöjien rattaisiin heti alkumetreiltä lähtien.

Olen päässyt lapsuudessani lentämään paljon, sillä olimme ns. Finskiläis-perhe, jolla oli vanhempien Finnair-työpaikan mukana pääsy lentoyhtiöiden alennuslippujen ihanaan maailmaan. ”Millä lentokentällä vietit lomasi?” -vitsi ei ollut monesti kaukana totuudesta, vaikka täyden kympin reissujakin mukaan mahtui. Ihan pienestä en pelästy, mutta tuulenpuuskaisessa sivuluisussa jäätävässä tihkussa suoritettu vaappuva nousukiito oli ikimuistoinen. Pelkäsin ihan hitosti.

Hannes seurasi meitä lennon ajan ja asettui sitten reissun ajaksi Riian päälle. Lenkkitossut jalassa tarpominen jäätävässä tuiskussa teki heti selväksi, että vanhaa kaupunkia pidemmälle ei nyt lähdetäkään. Hotellimme oli vapaa vasta kolmen aikaan iltapäivällä, joten odottelimme hetken aussiteemaisessa juottolassa tehden suunnitelmia illan ja seuraavan päivän varalle. Tiskin takaa löytyi yllättäen sinitukkainen baarihenkilö, joka vihjasi heti lähistön vegaaniset suosikit. Ensimmäisenä listalla oli vegemyymälä Dabas Stacija, joka sijaitsi kuitenkin harmillisesti aivan liian pitkällä kaupungin keskustassa (Lāčplēša iela 17), joten päätimme jättää putiikkiin tutustumisen seuraavalle reissulle, joka ei ole pakkasilla. Nälkä alkoi kurnia ja ulkona keli oli lohduton, joten tarjoilija ehdotti Hesburgeria, joka löytyikin 100m päästä. Aika ankea aloitus, mutta koskaan ei ole VEKE-kasvishampurilainen maistunut niin hyvältä ja hintakin 1,80 € oli varsin ok. Aterian sai eteensä hintaan 2,90 €. Ja nyt huomio varsinkin parrakkaat!!! Ketsuppi maksoi erikseen 40 senttiä ja seitinohuita serviettejä oli vain 1 per ruokailija.

Hotellille päästyämme vilkaisin kuittia uudestaan ja selvisi, että meitä oli veloitettu yhdestä purilaisesta liikaa, vaikka saimme vain kaksi hampurilaista, joista toinen oli ateriamuodossa. Tästä eteenpäin minulle alkoi aueta paikallinen hintakulttuuri, joka muistutti muutaman vuosikymmenen takaista Yhdysvaltain meininkiä. Varaudu siis siihen, että välistävetoa tapahtuu ja kuittia voi olla joskus vaikea ylipäätään saada ostoksistaan.

Anniskelupaikkojen hintahaitari on suuri. Samasta ostoksesta voi paikasta riippuen joutua pulittamaan moninkertaisen hinnan. Hesen jälkeen tsekkasimme läheisen Galerija Centrs ostoskeskuksen Rimi-kaupan, josta löytyi ihan asiallinen suht kohtuuhintainen vegehylly, mutta koska huoneessamme ei ollut vedenkeitintä kummempaa ruuanlaittomahdollisuutta, ostimme minibaarin piskuiseen jääkaappiin vain leipää, kasvispateeta, pillimehuja ja pari hedelmää aamun varalle.

Aussibaarin naapurista löytyi illemmalla hauska Star Wars / videopeli -teemainen ravintola jossa olut oli edukkaampaa ja videopelit ilmaisia.

Kahdeksan jälkeen alkoi taas hiukoa ja take awayta teki mieli. Aussibaarin tarjoilijan hehkuttama vegaanikioski Vegstop löytyi aiemmin mainitun ostoskeskuksen neljännen kerroksen ravintolamaailmasta, joka oli hyvin piilotettu uteliaiden ja nälkäisten katseilta. Tilasimme listalta OG Tofu Wokin ja feikkikanawrapin mukaan. Tyyriihköt annokset (yht. 26 €) pakattiin pikkuiseen paperikassiin, joka maksoi tietenkin erikseen. Seitinohuita serviettejä jälleen 2 kappaletta mukana. Hotellille päästyämme selvisi, että OG Tofu Wokin tofu oli unohtunut. 14 € tofuwokista ilman tofua. Pakastevihannekset ja runsaat riisinuudelit oli sentään pakattu mukaan. Wrappi oli runsas kasviksineen, mutta alipaistettua feikkikanaa ei jää ikävä. Kävin seuraavana päivänä tivaamassa tofun perään, mutta sama myyjä kertoi, että tänään tofua saattaisi olla tarjolla. Ei tullut kauppoja.

Kakkospäivän aamuna painelimme hyytävässä tuulessa Riian keskustorille, jossa olimme kerran käyneet jo kymmenisen vuotta sitten. Vanhat Zeppeliinihallit ovat edelleen uljas näky ja torikeskukseksi muutetut tilat ovat käsittääkseni koko Euroopan suurin kauppahalli. Mitään kahvia, teetä, raakaa juuresta tai hedelmää kummempaa vegaanista purtavaa koko paikasta ei löytynyt tunnin hakemisella. Asiaan saattoi vaikuttaa kielimuuri, sillä lähtökohtaisesti kaikki merkinnät olivat paikallisella kielellä ja yli 30-vuotiaiden englanninkielen taito aika olematon. Jos haluaa muistuttaa itseään siitä, miksi on alun perin vegaaniksi ryhtynyt, kannattaa poiketa torin liha/kala-osastolla, joka on viimeinen teemoitetuista halleista. Haju iskee vasten kasvoja ja oksu nousee kurkkuun.

Katsastimme nopeasti myös torikeskuksen ulkoalueen, jossa myyjät seisovat neuvostoaikaisella asenteella jäätävän kylmissä oloissa kaupaten kaikkea mahdollista kelloista arbuuseihin ja kukka-asetelmiin. Olin jo pitkään haaveillut eräästä esineestä, joka saattaisi löytyä juuri täältä. Kipitilnik (kipyatilnik, кипятильник), eli uppokuumennin tuli tutuksi venäjänreissulla 90-luvun alkupuolella ja siellä sellainen oli kaikilla. Sillä kuumentaa kupillisen vettä kiehuvaksi hetkessä. Mitä mainion budjettimatkaajan apuväline siis. Härveli löytyi tuota pikaa 3,50 € hintaan. Kauppahallin yläkerrasta löytyi myös Maxima-ketjun marketti, jonka vegevalikoima oli aika olematon.

Puolisoni bongasi paluumatkalla vanhan kaupungin keskeltä bagel-ravintolan, jonka ruokalistassa oli vegaanimerkki. Big Bad Bagels mainostaa itseään aamupalapaikkana, vaikka onki auki pitkälle iltapäivään. Kolme vegaanista baakelssia löytyi listalta ja tilaukseen lähti 6,50 € hintainen Ateena-teemainen bagel. Jälleen kerran sinihiuksinen kokki valmisti elämäni parhaan bagelin ja toi sen eteemme sellaisella ilolla, että veikkaisin hänen olleen vegaani itsekin. Veta-paprika-sörsseliluomus oli ihan hiton hyvä. Rapea sämpylä ja kaikki kohdallaan. Uskoni kyseiseen lajiin palasi kahden kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Palasimme vielä aiemmin mainittuun peliluolaan illansuussa ja tunnin pelisession jälkeen matkasimme läheisen Burger Kingin kautta kotiin. 4 € nuggetti ja ranskalais -setti saivat nyt olla kakkospäivän viimeinen eväs. Keli oli edelleen tosi haastava ja mukulakivillä liukastelu alkoi tuntua jo kannikoissa. Tämä yhdistettynä edellisen päivän kauhulentoon vastasi paria kuntosalin vatsa/persus-treeniä.

Aamulla suuntasimme kohti lentokenttää ja testasimme siellä vielä puoliksi Cakes and Bakes -firman Vegan Burgerin. Sikahintainen läppänä oli kuin vedellä blandattu Beyond-pihvi makean sämpylän välissä. Lätkä tuli avokadosoosiin upotettuna ja kylmillä ranskalaisilla. Kylkeen tuli onneksi pieni salaatti, joka oli öljyisä ja silti aterian paras osa. No, aina oppii. Onneksi tilasimme setin puoliksi, sillä hampparista jäi kolmannes syömättä, vaikka kuinka yritti.

Summa summarum:

Riian vanhakaupunki on kesäkohde. Varaa majoitus keittiöllä, niin säästät pitkän pennin. Olut on naurettavan halpaa, jos sitä ostaa marketeista. Varmista kokonaishinnat etukäteen ja varaudu surkeaankin asiakaspalveluun. Muutoin varsin mainio lomakohde. Ensi kerralla syvemmälle Riian ihmeisiin. Omat vessapaperit, servietit ja ketsupit mukaan.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Vegaaninen Riika appeared first on Vegelä.

Tätä ei voi liikaa hehkuttaa! Suomi ja tarkemmin ottaen TAMPERE on saanut ensimmäisen täysin vegaanisen pizzerian. Paikka aukesi Kaupinkadulla jo monille tutussa liiketilassa, nimittäin Lounaskahvila Papu&Pata oli samassa paikassa ennen muuttoaan Laukontorille.

Pitihän Flip käydä paikan päällä testaamassa. Ja kun meidän kolmen hengen seurue saapui lauantai-iltana kuuden jälkeen ovesta sisään, oli jokainen pöytä ja istuinpaikka täynnä. Meillä ei ollut kiirettä joten jäimme odottamaan vapautuvaa pöytää. Siihen meni reilu 10 minuuttia. Kuulin samalla tarjoilijan sanovan yhdelle juuri sisään tulleelle henkilölle, että keittiöllä on puolen tunnin jono. Sekään ei meitä haitannut. Olimmehan intoa piukassa tästä koko asiasta. Tunnelma oli kuin reilu yhdeksän vuotta sitten, kun osallistuin Vegaanihaasteeseen ensimmäisen kerran ja monet uudet tuotteet olivat kiven alla. Niitä piti kytätä ja kysellä kauppiaalta vähän väliä. Nyhtökauraakin säännösteltiin kaupoissa, että hyvällä tuurilla jos sitä sai niin vain yhden paketin.

No takaisin Flip-asiaan. Valitsimme pizzamme ja kävimme ne tiskillä tilaamassa, kuten toimintamalli siellä on. Odottelimme ja rupattelimme ja aika kului nopeasti. Kun pizzamme tuotiin pöytään, näky oli jumalainen. Upean näköisiä pizzoja ja kaikki erilaisia. Flip käyttää vuustoina ainoastaan Mön tuotteita, seitanmakkaran ja herneproteiini-ndujan he tekevät itse. Paikan omistajat ovat henkilöitä, jotka tekevät tätä rakkaudesta ilman ravintola-alan koulutusta. Heillä on päivätyöt muualla, mutta to-su-iltaisin he tekevät meistä siellä asioivista asiakkaista todella onnellisia. Pohjataikina on 48 tuntia kylmälevossa, josta se leivotaan pohjaksi mitä ihanimmille täytteille. Kerroinkin henkilökunnalle, etten ole ikinä saanut yhtä hyvää pizzaa missään. Flipissä on muuten A-oikeudet ja pizzan seuraksi valitsemani punaviini oli todella hyvää. Ja kuten yksi sekasyöjä seurueestamme sanoi: ”Tänne tullaan pian uudestaan!”

Teksti ja kuvat: Minna Honkamäki

The post Vegeraiders: FLIP Vegan Pizza appeared first on Vegelä.

Teimme tyttären kanssa yöjunaseikkailun Tampereelta Rovaniemelle. Matka alkoi, kun jätimme auton VR:n lastattavaksi autojunaan. Sen jälkeen jäi runsaasti aikaa matkustajajunan saapumiseen asemalle.

Olimme jännittyneitä ja nälkäisiä, joten suuntasimme Gastropub Sohoon tyttären toiveesta. Hän on jo 19, joten iän suhteen ei ollut ongelmaa :D. Sohossa tilasimme siideriä ja burger-ateriat. Valitsin Clerkenwellin. Siihen tuli paistettu Tasty-pihvi, paistettua ndujaa, salaattia, tomaattia suolakurkkua, punasipulia, vegaanista cheddarjuustoa ja vegaanista korianterimajoa. Ja ranskalaiset tietenkin. Ateria oli hyvä, mutta iso, ja perunoita jäi, kun en jaksanut kaikkea.

Pääsimme junaan klo 22.35 ja aloimme käytännössä heti nukkumaan. Aamulla konduktööri toi ennakkoon tilaamamme aamiaiset. Ainut vegaaninen vaihtoehto oli skandinaavinen aamiainen, joka sisälsi kahvia, appelsiinimehua ja kaurapuuroa mustikoilla. Aamiaisen jälkeen juna saapuikin Rovaniemelle, jossa jäimme kyydistä pois ja odottelimme autovaunujen purkua.
Asemalta ajettiin Prisman pihaan odottamaan sen aukeamista (8.00). Koska emme olleet tehneet lukkoon lyötyjä suunnitelmia, shoppailimme Prismassa ja sieltä suuntasimme Joulupukin Pajakylään, jonne oli noin 8 km matka. Olimme ajoissa ja saimme tutustua paikkoihin rauhassa ennen turistiryntäystä. Kävimme tapaamassa Joulupukkia ja Joulumuoriakin. Ostimme myös kuvat, jotka tontut ottivat tapaamisissa. Kahvittelimme Pajakylässä, jossa vegaaninen tarjonta oli sanalla sanoen surkea. Koska ajankohta oli varhainen, sain ostettua hotelliaamiaispöydästä kaksi pyörykän kokoista muffinia kahvin kanssa. Niillä pärjäsin muutaman tunnin.

Koska kyseessä on kaupallinen kylä, kaikki maksoi ja paljon. Ostimme tuliaisia, mutta ruokailua siirsimme eteenpäin, sillä edellä mainittu kahvittelu ei vakuuttanut tarjonnallaan.

Pajakylä jäi taakse, ja suunnistimme meille ystävän suosittelemaan Arktikum-museoon. Siellä katselimme näyttelyitä ja söimme Arktikum Cafen lounasbuffetissa, jossa oli kivasti lämpimänä ruokana rapeita ja hyviä kasvispihvejä. Lisukkeeksi oli punajuurihummusta ja todella maukasta kaali-puolukkasalaattia.

Kotia kohti

Museon jälkeen emme keksineet paljoa tekemistä. Ajelimme keskustassa ja sieltä löytyi Sampokeskus, josta bongasimme CandyTownin. Ostettiin vähän karkkia tuliaisiksi ja sitten suuntasimmekin jo rautatieasemalle. Ajoin auton valmiiksi lastauspaikalle.
Vaikka junan lähtöön oli useita tunteja, halusimme levätä ja niin kaivoin kirjan laukusta ja kulutimme aikaa. Välillä täytyi jaloitella ja löysimme ravintola Alvarin kahvilan asemarakennuksen toiselta puolelta. Menimme sisään ja otimme pöydän. Kahvila-ravintola oli todella viihtyisä ja tarjoilija oikein ihana vanhempi nainen. Tilasimme pitsat ja kuinka ollakaan, vegaanista juustoakin oli saatavilla. Pitsa oli hyvää, tosin vailla proteiinia, muttei haitannut. Istuimme ravintolassa syöden (ja juoden) parisen tuntia.

Vihdoin yöjuna saapui Kemijärveltä suuntanaan Helsinki, ja nousimme kyytiin. Vaikka kello oli vasta 20.25, olimme jo väsyneitä. Luimme hetken ja aloimme nukkumaan, sillä herätys oli seuraavana aamuna klo 5. Aamiaista emme tilanneet, ja juna saapui Tampereen asemalle klo 5.35. Odotimme autojen purkua ja onneksemme meidän auto oli vaunussa ensimmäisenä. Ajoimme kotiin ja jatkoimme hiukan uniamme.

Matka oli mukava tyttären lievästä flunssasta huolimatta. Menimme hänen ehdoillaan ja ainut mikä jäi harmittamaan oli se, että huskyt jäivät näkemättä. Niiden luokse olisi päässyt maksamalla 30 euroa/hlö.
Rovaniemi ja Lappi elävät turismista ja ulkomaiset matkailijat maksavat mielellään sen kaltaisista elämyksistä.

Teksti ja kuvat: Minna Honkamäki

The post Matkalla Rovaniemellä appeared first on Vegelä.

Suomessa jo yli 30 vuotta esiintynyt leipäjono eli hyväntekeväisyysjärjestöjen tai kirkon ruoka-apu on mielenkiintoinen ilmiö. Sitä se todella on, sillä se on yllättävän määrittelemätön ja hajanainen kokonaisuus, eikä suinkaan järjestelmä, joksi monet sitä luulevat. Ilmiönä leipäjonot palvelevat kahta eri asiaa; vähävaraisten ja varattomien auttamista, mutta enenevissä määrin sitä pidetään myös ratkaisuna kasvavaan ruuan hävikkiongelmaan. Tutkijat ovat toppuutelleet julkisuuden keskustelua, jossa köyhät tavallaan mielletään ratkaisuksi kauppojen, ravintoloiden ja tuottajien hävikkiongelman ratkaisemiseen. Vaikka leipäjonot ovat näkyneet suomalaisessa katukuvassa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan, ne on silti luotu vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Tämän hetkinen hallitus kuitenkin panostaa ennemmin leipäjonojen tukemiseen kuin vähävaraisuuden vähentämiseen ja kuluvana vuonna valtio avustaakin leipäjonoja 3 miljoonalla eurolla ja rahoitus aiotaan vakinaistaa jokavuotiseksi entisen systeemin sijaan. Tähän saakka tuen määrä on määritelty joka vuosi uudelleen.

Yksi ruoka-avun ongelmista on, ettei se koske kaikkia saajia tasapuolisesti. Toiminta perustuu paikkakuntakohtaisesti hyväntekeväisyyteen ja -tahtoisuuteen. Hävikkiruoka ei aina ole ravitsemuksellisesti riittävää ja ruokarajoitteita se ei ota huomioon yleensä lainkaan. Vegeraiders testasi, miten vegaani selviää ruoka-avun varassa.

Leipäjono

Saavun aamulla puoli yhdentoista aikaan hyvin ajoissa ihmettelemään systeemiä, jolla ruokaa saa. Jonoa oli ehtinyt kertyä jo reilut sata metriä vaikka olin paikalla 45 minuuttia etuajassa. Yritin kysyä jonottajilta apua, mutta kolme ensimmäistä vastasivat päätään puistellen ”I don’t speak Finnish” slaavilaisesti murtaen. Vanhempi suomalainen herrasmies jätti paikkansa jonossa ja tuli luokseni kertoen, että klo 11 jaetaan jonolaisille vuoronumerot arpomalla ja itse ruuan jako suoritetaan vuoronumerojärjestyksessä. Mies palasi omalle paikalleen ja myös jututtamani slaavit siirtyivät eteeni jonossa. Järjestyksestä pidetään tarkasti huolta jonottajien keskuudessa. Hyväntekeväisyysjärjestö ei huolehdi siitä. Tässä vaiheessa ihmisiä alkoi virrata paikalle enemmän. Kansallisuuksia erotan toistakymmentä, joista kantasuomalaisia ehkä viidennes.

Kun numeroiden jako alkaa, jono tiivistyy ja maassa istuneet nousevat ylös. Edelläni jonottavan keski-ikäisen miehen fleecepaidan selässä mönkii muutamia metsäluteita ja vihreitä pikkuötököitä. Lieneekö nukkunut tai makoillut ulkosalla, tiedä häntä. Kun numeroiden jakaja saapuu luokseni, hän huomaa heti, että olen uusi kasvo jonossa. ”Onhan sulla uusi muovikassi mukana?”, hän kysyy. Otan taskustani kotoa ottamani kassin esiin, mutta se ei ehkä kelpaakaan. ”Sen pitää olla uusi ja avaamaton”, hän kertoo. Otan kuitenkin vuoronumeron jakajan tarjoamasta pussukasta. Onni suosii, sillä saan numeron 12. Sitä mukaa, kun jonottajat saavat numeronsa, he hajaantuvat tahoilleen ja osa lähtee pois. Kysyn usealta leipäjonolaiselta lisäohjeita turhaan (kielimuuri) ja muovikassijuttukin hiukan hämmentää.

Törmään puolituttuuni, joka kertoo, että ilman uutta ja sileää muovikassia apua ei tosiaan välttämättä saa. Hätäännyn hiukan, sillä lähimpään kauppaan on lähes puolen kilometrin matka ja numeroni on niin pieni, etten välttämättä ehdi ostaa uutta muovikassia. Päätän lähteä kuitenkin ostamaan kassin, koska kukaan ei vaikuta siltä, että mitään tapahtuisi hetkeen ja puolet jonottajistakin kadonnut johonkin. Kassin pitäminen palatessa sileänä on yllättävän hankalaa ja taskuun en tätä kappaletta enää laita rypistymään. Palattuani paikalle jonoa ei edelleenkään näy vaikka osa jonottajista on palannut alueelle. Englantia intialaisittain puhuva nainen kertoo minulle, että itse ruokajako alkaa vasta puoliltapäivin.

Kellon lyötyä 12 alkaa tapahtua. Rakennuksen sivuovi aukeaa ja ulos aletaan kantaa laatikoita ja täyden roskapussin näköisiä kiinnisidottuja muovikasseja. Henkilökunta on pääasiassa paikallisia kasvoja, joihin törmää päivittäin puistossa istumassa olutta lipittäen tai pulloja keräten. Pienen jononumeroni ansiosta olen ruokakassien edessä tuota pikaa. Sileä muovikassini laitetaan ensimmäisellä pisteellä keräyslaatikkoon siististi viikaten. Tämän jälkeen minulle ojennetaan yksi ruokakasseista. Tietoa sisällöstä ei vielä tässä vaiheessa ole, mutta kassi painaa täyden kauppakassin verran. Seuraavalta pisteeltä saan muutaman kypsän banaanin ja erillisen hedelmäpussillisen sekä 2 muoviin pakattua pientä salaattiboksia. Ylimääräinen muovikassi tulikin tarpeeseen, sillä tavaraa on nyt sylillinen ja suljettua kassia on vaikea yrittää avata.

Kassin sisältö

Kotona avaan kassin ja yllätyn positiivisesti. Lihaa, munia tai maitotuotteita sisältäviä ruokia ei olekaan niin paljon kuin luulin. Leipää on sen sijaan runsaasti. Neljä reilua pussillista tummaa ja vaaleampaa leipää. Sämpyläpussin päivämäärä oli kyllä paukkunut jo reilu viikko sitten, mutta hometta ei vielä näkynyt. Milläköhän lisäaineilla sämpylät saadaan pysymään näin pehmeinä? 4 omenaa, kaksi tomaattia, paprika, 4 edellä mainitun kaltaista pientä salaattiboksia sekä muoviboksillinen hiekkaista rucolaa. Lihapuolella kassista löytyi kilon verran isoa kinkkukuutiota, 200 g kanasuikaleita sekä muutama ei niin vege valmissämpylä. Myös makean ystäviä on muistettu, mutta kanamunajauhetta sisältävällä marsipaanilla. Suurin yllätys kassissa oli iso kannellinen salaattibaareista tuttuun purkkiin pakattu runsas valmissalaatti. Mukana korttipakan kokoinen pala fetajuustoa.

Purin vihersalaattia ja luumutomaatteja sisältäneet boksit ja siirsin salaatit isompaan astiaan kylmään veteen ja tomaatit yhteen tyhjenneistä rasioista. Rucola oli kyllä jo todella nuutunutta, mutta huuhdoin ne ja laitoin kylmään veteen piristymään. Ateriasalaatin majoneesi olikin yllättäen vegaanista, joten lusikoin fetan pois annoksesta ja söin sen, koska nälkäkin oli jonottaessa tullut. Lihat, marsipaanin ja valmissämpylät vein paikallisen taidetalon yleiseen jääkaappiin ”Saa ottaa” -lapun kanssa.

Yhteenveto

Leipäjono oli avartava kokemus. Ihmisten yhteisöllisyys kansallisuuseroista huolimatta oli sydäntä lämmittävää. Suomenlippupaitaiset, somalit, ukrainalaiset ja venäläiset sulassa sovussa ilman minkäänlaista kyräilyä. Vihreän ruuan määrä oli suurempi kuin luulin, mutta proteiinia vegaanille ei löytynyt paljoa. Toki pitää muistaa, että kassin tai kassien sisältö vaihtuu monesti viikottain ja onhan mahdollista sekin, että jokainen kassi on erilainen. Edellä mainitsemani vanhempi herrasmies mainitsi myös että kuulumalla paikalliseen työttömien yhdistykseen voi ruoka-apua hakea kaupungissamme 3 kertaa viikossa eri toimijoilta. Kävin illalla vielä kävelyllä alueella ja läheisen puiston roskiksista kyllä roikkui omasta ruokakassistanikin löytyneitä pakkauksia, osa täysiä. Hävikkiongelmaa ei mielestäni voi ratkaista näin, vaikka ruoka-apu varmasti on monelle tarpeen.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Vegeraiders: Leipäjono appeared first on Vegelä.

Artikkelia on korjattu 26.4. klo 13.25

Elämä on nykyään hektistä ja take away -ateriat suositumpia kuin koskaan aiemmin. Itse noudettavat pizzat ovat old school ja tilalle ovat tulleet Woltin ja Foodoran kaltaiset kotiinkuljetus- tai lähettipalvelut, jotka toimittavat laatikoissaan ruokia ja muita tuotteita suoraan asiakkaan kotiovelle. Sosiaalinen media vihjasi Vegeraiders-tiimille että Fizza on ottanut valikoimaansa vegaaniseksi merkityn Tropicanan, jonka proteiinina toimii Vönerin lastu. Pakkohan tämä oli testata.

Automaatti

Pizza-automaatti on jo käsitteenä hilpeä. Joskus yläasteikäisinä tällaisista vitsailtiin ja niitä pidettiin ideanakin futuristisina. Nyt ne ovat kuitenkin todellisuutta Suomessa. Ruudulta valitaan halutut tuotteet joko valmiiksi paistettuina tai jäisinä. Paisto kestää ruudun mukaan kolmisen minuuttia ja jäisenä lätkän saa mukaan kuulemma 30 sekunnissa. Päätimme ottaa valmiiksipaistetun Vöner Tropicanan, joka olikin listan ainoa vegaanipizza ostohetkellä. Maksettuani ostoksen, laite alkoi pitää hurisevaa ääntää ja tuota pikaa ympäristöön levisi paistetun pizzan tuoksu. Noin luvatussa ajassa luukusta putkahti ulos höyryävän kuuma pizza laatikkoineen.

Pizza

Ruokalistan tuoteselosteen mukaan pizzan ainesosat ovat ”Vegaanijuusto, Vöner Kebab, Ananas, Punasipuli, Oregano, Basilika, Vegaaninen paprikamajoneesi ja tomaattikastike”. Sinänsä ihan kelvon näköinen tehdaslätty, ottaen huomioon, että se putkahti juuri robotin uumenista. Ananas ja punasipuli on saatu jollain keinolla täysin mauttomiksi ja Vönerlastutkin ovat jotain muuta kuin kaupan Originaalia. Lastujen maussa ei ollut valittamista, mutta Vönerin nykytaktiikka spämmätä kaikkea jokapaikkaan kokoajan ihmetyttää, varsinkin kun lopputuotteiden laatu heittelee Originalin tasalaadusta ihan käsittämättömiin grillereihin, joita ei saanut alas edes sinappiin upottamalla. Tehkää strategia, älkääkä roiskiko kikkiä seinään kuin Andy McCoy lavalla toivoen, että jotain hyvääkin sieltä tulee. Pelkällä maineella ratsastaminen ei kauas kanna. Täyttävä Vöner Tropicana oli, jos haluaa täyttää vatsansa vehnällä. Vöner on vehnää ja pizzan pohja myös. Juustoa tuotteessa oli liikaa, mikä on tuttu ilmiö vegaanipizzoja syöville.

Jälkipeli

Vegeraidersin tekstiä kirjoittaessa tarkistin pizzan tuotetiedot vielä yhtiön verkkosivuilta, ja sieltähän selvisi, että tuote sisältää munankeltuaisjauhetta!!! Mitä ihmettä? Ehdimme pizzan jo syömään ja kyllä nyt keljuttaa. Verkkosivuilla Vöner Tropicanan tuoteseloste on aivan erilainen kuin automaatilla:

”Ainesosat

Taikina [Taikina [VEHNÄjauho, vesi, KAURAjauho (KAURA), suola (Suola (NaCl) 99,8% paakkuuntumisenestoaine (E535)), oliiviöljy (ekstraneitsytoliiviöljy), paranne (VEHNÄjauho, VEHNÄGLUTEENI, emulgointiaine E472e, rapsiöljy, jauhonparanne E300), kuivahiiva (hiiva, emulgointiaine E491)], Pizzakastike [vesi, pizzakastike (tomaatti, suola, sokeri, kasviöljy (auringonkukka), mausteet (mustapippuri, oregano, basilika, valkosipuli), happamuudensäätöaine (sitruunahappo).), suola (NaCl min. 99%)]], majoneesi (Kasviöljy (rypsi/rapsi), vesi, Auran sinappi (mm. SINAPINSIEMEN mausteuute (kurkuma)), etikka, sokeri, muunneltu maissitärkkelys, MUNANKELTUAISJAUHE, suola, säilöntäaineet (E202, E211), sakeuttamisaineet (ksantaanikumi, guarkumi), dekstroosi, happamuudensäätöaine (sitruunahappo), hapettumisenestoaine (E385).), kasviperäinen juustovaihtoehto (Vesi, kasvirasvat (shea, kookos), muunnettu tärkkely tärkkelys, suola, perunaproteiini, paakkuuntumisenestoaine (E460), pihlajanmarjauute, aromi, väri (karotenoidit), vitamiinit (riboflaviini (B2), B12, D2), jodi. Saattaa sisältää pieniä määriä maitoa.), punasipuli (punasipuli (100%)). vegelastu (Vesi, VEHNÄproteiini (GLUTEENI), rypsiöljy, mausteet (mm. sipuli, valkosipuli), suola, aromit, happamuudensäätöaine (E262), karamellisoitu sokeri, dekstroosi. Voimakassuolainen. Tuotettu Euissa.), ananas (ananas (Indonesia), ananastäysmehu (Indonesia)), maustettu öljy [oliiviöljy (ekstraneitsytoliiviöljy), valkosipulijauhe (valkosipuli)), Yrtteja [basilika (Basilika), persilja (persilja), oregano (oregano)].

Allergeenit

Gluteenia sisältävät viljat, Kaura, Munat, Saattaa sisältää: Maito, Saattaa sisältää: Ohra, Saattaa sisältää: Rikkidioksidi sulfiitit, Saattaa sisältää: Ruis, Saattaa sisältää: Soijapavut, Sinappi, Vehnä.”

Kuinka monta ainesosaa pizzassa voi olla? Graafin mukaan tuote sisältää myös ihan hitokseen rasvaa, yli 60 prosenttia.

Taitaa olla viimeinen kerta, kun Fizzan asiakkaaksi tulen. Kaiken huippuna sähköpostiin luvattu kuitti ei ollut liitteenä lainkaan. Sain sen kyllä pyytämällä viikkoa myöhemmin, mutta kyseessä oli aika shadyn näköinen suttuinen kuvatiedosto.

Mikä näitä firmoja vaivaa? Allergisena olisin nyt hyvällä tuurilla sairaalassa. Allergialiiton mukaan kananmuna-allergian välittöminä oireina voivat olla nokkosihottuma, kasvojen turvotus, oksentelu, vatsakipu ja pahimmillaan hengenahdistus ja anafylaksia. Jos jossain näissä tuotetiedoissa on virheitä, korjatkaa ne heti ja lopettakaa tällainen sekoilu.

Lisäys 26.4.

”Meidän vegaanipizzamme on 100% vegaaninen. Käyttämämme ohjelmistoon, joka generoi reseptimme raaka-aineet oli vahingossa lisätty ei vegaaninen majoneesi, joka sisältää munankeltuaisjauhetta. Todellisuudessa käytämme siis Auran täysin vegaanista majoneesia vegaanipizzassa eli tuoteselostus oli väärä. Olemme todella pahoillamme aiheutuneesta hämmennyksestä. Ja kiitos huomiosta, asia on nyt korjattu.” – Patrick Nurmio, Fizza Oy

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

Jos haluat liittyä Vegeraiders -tiimiin ja arvioida oman paikkakuntasi tarjontaa, ota yhteyttä mikko@vegela.fi!

The post Vegeraiders: Fizza automaatti appeared first on Vegelä.

Vegeraiders vieraili taannoin vantaalaisen kauppakeskus Jumbon K-Citymarketissa. Valtavan myymälän vastapäätä sijaitsee vielä piirun verran suurempi Prisma Jumbo, joka ei ole edes maamme suurin ketjun myymälä. Vegaanisia tuotteita löytyy varmasti lähes kaikista kategorioista, mutta nyt keskitymme ruokatarjontaan ja erityisesti sen esillepanoon.

Einekset ja leikkeleet

Kubrickmaisia käytäviä aikansa tallottuaan, ensimmäinen kohde löytyy. Suurten suomalaisten ketjujen logiikkaa noudattaen vegeruuat on sijoitettu jälleen pekonihyllyn välittömään läheisyyteen. Siinä missä naapurin kilpailija on myynyt oleellisimmat huomiometrit lihatalo Poutusta irronneelle Meeatille, S-ryhmä ei sponsseilla pelaa. Huomattavasti Cittaria pienempi vege-eineshylly pitää sisällään tuttua ja turvallista ison firman tuotetta poikkeuksina Santun Seitanin Vegvursti ja muutama erilainen tamperelaisen Vegemin tuote. Kolmesta suuresta ainoastaan Lidl ei noudata tätä käsittämätöntä sääntöä. Jo aiemmin mainittu Meeat pitää hovia tälläkin hyllyllä ja näkyvästi. Maahantuontifirma Ecolinkin Bon Vegan -makkarat ja leikkeleet ovat myös hyvin edustettuina, kuten suuremmissa S-kaupoissa yleensä. Näillekin voisi joku keksiä kotimaisen kilpailijan. Hyvän vegaanisen leikkelemakkaran valmistaminen ei voi olla niin vaikeata. Edellä mainittu Meeat ja lihatalo Tapolan Papu ovat lähteneet kokeilemaan siipiään leikkelepuolella, mutta varsinaista hittituotetta ei markkinoille ole vielä suurten toimesta saatu, vaikka kokemusta lihanjalostuksesta ja leikkeleiden valmistuksesta piisaa. Lieneekö kiinnostusta sitten kuitenkaan tarpeeksi?

Yllättäen Vegehyllyn ulkopuolelta alkaa löytyä brändejä. Baba Foods, Rebl Eats ja suurten einesfirmojen kuten Saarioisten ja Atrian kasvipohjaiset valmisruuat on laitettu esiin liharuokien sekaan, josta niitä pitää erikseen hakea. Kymmenien peltilaatikkovuokien seasta löytyy vegeperunasoselaatikkoa ja hernebolognesea. Outoa on, että vegehyllystä ei löydy ainuttakaan Suomalainen menestysresepti -sarjan finalistituotetta, vaikka vielä pari kuukautta takaperin tuotteita rummutettiin kovaan ääneen. Kampanjan loputtua tuotteet menettivät oman päätyhyllynsä ja nykyään niitä näkee lähinnä punalaputettuina. Tänään en löydä ainuttakaan. Pakkasesta löytyy sentään Köftistä.

Pakasteet

Pakastepuolella valikoima on muutenkin taattua S-laatua. 2 vegaanista pitsavaihtoehtoa heittämällä 50 lihapitsan joukossa. Mietin usein Suomessa syötävien pakastepitsojen määrää, sen on pakko olla valtava. Mikään ekoteko jättimarkettien kylmäketjun ylläpitäminen ei voi olla. Pakasteallasta toisen perään puolillaan kylmää ilmaa. Laatikkopakatut pitsat toki kasautuvat mukavasti ja näyttävät hyvältä väreineen. Apetit-pyörykät lähtevät ostoskoriin. Ne ovat keittiömme luottotuote einespuolella.

Cheeeeese….

Juustot ja tofut löytyvät rahkojen ja voipakettien välistä ilman suurempia yllätyksiä. Viimein löytyy myös pari pakettia S-ryhmän itselanseeraamaa Herkän Tofunkaltaista. Uutena tuotteena löysin jättipaketin tuoretta Floraa, joka on ilmeisesti siirtynyt täysin kasvipohjaiseen tuotantoon.

Agar agar

Edellisen Vegeraiders -jakson jälkeen suureen suosioon nousseen Hildén-juuston oleellinen ainesosa Agar agar on loppunut monesta myymälästä. Jumbon Prismasta taikajauhetta kuitenkin löytyy, kun jaksaa tarpeeksi etsiä. 10 minuutin tihrustamisen jälkeen tunnen itseni kuin Harry Potter -sarjan hahmoksi Tylypahkan kellareissa, kun piilotettu salakäytävä löytyy ja johtaa minut agar-kätkölle. Luulisi, että hittituotteita kannattaisi pitää esillä. Eihän agarinkaan myynti noussut Hildénin takia kuin vaivaiset 800 %. Ehkä S-ryhmää ei kiinnosta. He myyvät mieluummin maitotalojen tuottamia vegejuustoja.

Otan koriini vielä pussillisen perunaa ja leivän. Molemmat vegaanisia. Prisma Jumbo on passeli ruokakauppa, mutta vegetuotteista kiinnostuneille sekava. Punalaputettuja tuotteita Prismoista löytyy tosi harvoin.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

Jos haluat liittyä Vegeraiders -tiimiin ja arvioida oman paikkakuntasi myymälöitä, ota yhteyttä mikko@vegela.fi!

The post Vegeraiders: Prisma Jumbo appeared first on Vegelä.

Kauppakeskus Jumbon pohjakerroksen valtava K-Citymarket Vantaa Jumbo lienee maamme suurimpia Cittareita. Kauppakeskus sijaitsee Vantaanportissa Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä Kehä III:sen varressa ja myös vilkkaasti liikennöity Tuusulanväylä kulkee vain noin kilometrin päässä. Vegeraiders käväisi tutkimassa kehutun Citymarketin vegevalikoimaa.

Vegehylly

Kasvispohjaisille tuotteille varattu hylly on iso ja suhteellisen kattava. Meeatin mainostarrat hallitsevat näkymää ja yhtiö on hyvin edustettuna myös tuotepuolella. Valikoimasta löytyy myös muutama itselle uusi tuote, kuten Kavlin vegaaninen majoneesi, uudet Härkis-ateriat ja Santun Seitanin siivutettu Vegvursti. Vaikkei hyllyssä kaiken väitetäkään olevan juuri vegaanista, on ainakin käyntihetkellä hylly vapaa lakto-ovo-kamasta ja pekoneista, mikä ilahduttaa aina mieltä. Mikäköhän logiikka siinä on, että kovin usein juuri pekoni löytyy siitä kasvipohjaisten vierestä? Huomioimisen arvoista on myös muutaman metrin päässä sijaitseva ’Last Chance’-hylly, josta löytyy suurin osa punalaputetuista tuotteista. Pari pakettia Muu-jauhista 10 vanhaksi menevän lihakilon keskellä. Väite siitä, että kasvisruokaa heitetään hirveästi roskiin, ei päde ainakaan Vantaalla.

Pakkanen

Kaupan pakastehylly on iso ja se yltää parimetrisestä hyllynpäädystä myös kulman taakse päätyyn. Cittareiden volyymit ovat suuria ja paljousalet ovat Plussa-korttia vinguttavalle usein mielenkiintoisia. Hehkutetut Dr. Oetkerin pizzat 3 kappaletta 9 euroa. Naapurissa Prismassa lätkä maksaa lähemmäs 4 euroa kappaleelta, eli CM:n kolmen euron kappalehinta kuulostaa kyllä ihan hyvältä. Pakastevalikoima noudattaa muutoin Cittareille tyypillistä linjaa. Apetit, Pirkka ja muut tutut hallitsevat kuvaa, mutta seassa on myös harvinaisempia pienempien firmojen pakasteita kuten Juuriskan gluteenittomia riisipiirakoita ja edellä mainitun Apetitin Vöner-pizzaa. Jätskit ja loput pakkastuotteet löytyvät kassojen läheisyydestä valtavasta pakasteallas-osastosta. Sanoisin, että Vantaalla syödään jäätelöä paljon, sitä nimittäin piisaa. Vegaanijätskit löytyvät firmoittain, mutta merkinnöissä voisi olla tarkempi.

Juustot

Vegejuustot -nimiseksi ristitty hyllynpääty on valikoimaltaan hyvä ja kattava. Myös osa levitteistä ja tofut on laitettu samaan hyllyyn. Soijajuustoahan se tofu on. Odotin hiukan näkeväni Casheuryn tuotteita, mutta ne eivät olleet valikoimaan vielä ehtineet, tai sitten olivat loppu. Huomasin vasta myöhemmin artikkelia kirjoittaessa, että kuvan alahyllyllä oli laputettu Mama Mem’s -tofu. Olisin ottanut sen matkaan jos olisin siinä hetkessä kaupassa huomannut. Jos ette ole vielä yhtiön tuotteita maistaneet, se kannattaa. He ovat maamme tofunvalmistajista aivan omalla tasollaan.

Ravintolamaailma Food Court

Nykymarkettien malliin myymälän sisään on leivottu oma ravintolamaailma. Jumbon Food Courtissa ruokaa tarjoavat Patonkipiste, Street Food, Luckie Fun’s sushipiste ja Kahvila. Talon oma buffetlounas tarjoillaan samassa tilassa päivisin lounasaikaan, mutta sen listoilla ei tällä viikolla ollut yhtään vegaanista vaihtoehtoa lohkoperunoiden lisäksi. Sushipuolella vaihtoehtoja löytyy enemmän, mutta jos proteiinista tykkää, on valikoima aika laiha. Street Foodin tarjoama ruoka on frittipitoista, eikä taaskaan kuin yksi vegevaihtoehto FC Vöner Melt. Sama tuote löytyy myös Patonkipisteen valikoimasta. Kahdeksan euron hinta focacciasämpylän väliin ladatusta Vöneristä hirvittää. Tarkemmin tutkiessa, sämpylän välistä löytyy paistettua artisokkaa, vegeaiolia ja vaikka mitä. Kyltissä Vöner Melt on merkitty vain laktoosittomaksi ja miesmyyjä kertookin tuotteen sisältävän laktoositonta juustoa. Tuote ei selkeästikään ole hänelle tuttu. Hätiin rientänyt naismyyjä tietää kertoa, että sörsselit ja juusto ovat vegaanisia. Hauska yksityiskohta on, että täytteisiin kuuluvat tomaatit on paistettu siivuina focacciaan kiinni, joten tomaatin helposti tuoma kosteus loistaa poissaolollaan. FC Vöner Melt oli hyvä ja runsas, vaikka mielestäni hinnakas. Kahvilan valikoimassa oli kauramaitoa.

Yhteenveto

K-Citymarket Vantaa Jumbo on hyvä kauppa vegaanisia tuotteita etsivälle. Osa tuotteista on toki ripoteltu pitkin myymälää säilykkeisiin ja muuhun. Myymälä on suuri ja sitä on vaikea hahmottaa. Varaa siis aikaa ostoksille. Jos kaupassa eksyy pahemmin, voi aina istahtaa Food Courtin penkeille ja ottaa vaikka kuppi kahvia, lasi olutta tai viiniä. Myymälässä on anniskeluoikeudet.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

Jos haluat liittyä Vegeraiders -tiimiin ja arvioida oman paikkakuntasi myymälöitä, ota yhteyttä mikko@vegela.fi!

The post Vegeraiders: K-Citymarket Vantaa Jumbo appeared first on Vegelä.