Vegaanin talvipako – Teneriffa
Yleisesti ottaen Suomen talvi tuottaa minulle suurta ahdistusta, joten itsenäisyyspäivänä linnanjuhlia katsellessa päätin ostaa itselleni joululahjaksi pienen matkan etelän lämpöön kohteena Teneriffa.
Ainoat kriteerini olivat, että lämmintä pitää olla vähintään +20 astetta ja lentojen täytyisi olla kohtuuhintaiset. Aluksi harkinnassa olivat Bali tai Thaimaa, mutta lennot olisivat maksaneet noin 800 €, mikä oli meikäläisen lompakolle vähän liikaa. Lopulta ostoskoriin päätyi menopaluu 11 päiväksi Teneriffalle tammikuussa noin 300 € hintaan.
Olen käynyt Teneriffalla kerran aikaisemmin, vuonna 2013 lasten ja ex-vaimoni kanssa. Siihen aikaan en ollut vielä vegaani, vaikka aika kasvispainotteisesti söinkin. Kanarian saarilla on tullut käytyä myös Las Palmasissa Gran Canarialla viimeksi vuosi sitten. Siellä vegaaniruokaa tuntui löytyvän suhteellisen helposti, joskin sielläkin vaihtoehdot tuppasivat usein olemaan aika burgeripainotteisia. Vähän ehkä jännitti, että minkäköhänlainen vegematkakohde Teneriffa on. Happy Cow on tunnetusti reissussa hyvä kaveri, joten asensin sen valmiiksi puhelimeeni jo ennen lähtöä.
Menolento Norwegianilla
Norwegianin menun vegaanivaihtoehdot ovat aika surullista luettavaa. Tarjolla on tasan yksi vegaaninen ateria, lasagne (350 g / 12 €). Muista syötävistä ainoastaan ”Swedish chocolate ball” (25 g / 3,5 €) on merkitty vegaaniseksi. Listalla on kyllä myös perunalastuja ja cashewpähkinöitä, jotka epäilemättä ovat vegaanisia, mutta jostain syystä niiden kohdalta merkintä uupuu. Samassa ”Savory snacks” -osiossa niiden kanssa on myös Wasa Sandwich Cheese & Chives, joka on kuitenkin saanut merkinnän ”Vegetarian”. Hieman hämmentäviä ovat siis Norwegianin menun merkinnät, tai oikeastaan niiden puute.
Onneksi söin kotona varsin tukevasti juuri ennen lähtöä, joten päätän selvitä lennosta valkoviinillä, oluella ja cashewpähkinöillä. Mutta tämä ei ole Norwegianin tarinan loppu, sillä palaan kyseisen lentoyhtiön vegaaniruokiin vielä paluumatkan yhteydessä!
Los Abrigos
Pääsen perille Teneriffan eteläiselle lentokentälle aika myöhään, noin kymmennen aikaan illalla. Olen rättiväsynyt (ja kieltämättä myös ihan vähän humalassa), onhan kello Suomen aikaa jo kaksitoista. Otan taksin noin kolmen kilometrin päässä rannikolla sijaitsevaan Los Abrigosiin. Suunnitelmani on viettää siellä kaksi ensimmäistä yötä, mennä sitten pääkaupunkiin Santa Cruz de Tenerifeen ja lopuksi taas olla yksi yö Los Abrigosissa ennen paluulentoa. Majoitukseen saavuttuani menen suoraan petiin ja nukunkin sikeästi ja pitkään.
Happy Cow löytää Los Abrigosista tasan kaksi kasvisvaihtoehtoja tarjoavaa ravintolaa: Gocharepa ja Mavalà Piadineria. Google Mapsista löytyy kyllä pajon muitakin ravintoloita, mutta ainakin internetistä löytyvien menujen perusteella kasvisruokatarjonta ja varsinkin vegaaninen tarjonta on todella heikkoa. Suurin osa ravintoloista on erikoistunut mereneläviin. Yhden tapaspaikan listalta löytyy hummusannos, joka ainakin menun tietojen perusteella on vegaaninen. Samoin yleisesti tapaksina tarjoitavia padron peppereitä ja oliiveja löytyy oikeastaan joka paikasta, mutta eihän niillä nälkä lähde. Iso osa ravintoloista on myös tänään kiinni, ainakin Google Mapsin näyttämien aikataulujen mukaan. Lähden kävelylle tarkistamaan tilanteen.
Iso osa paikoista todellakin on suljettu tänään, osa aukeaa seuraavana päivänä ja jotkin vasta sitä seuraavana. Ilmeisesti joulun pyhiä vietetään täällä vähän pidempään. Kahdesta Happy Cowsta löytyvästä ravintolasta Piaderia on suljettu, mutta Gocharepa on auki. Valinta on siis helppo ja lähden tutustumaan ravintolan tarjontaan.
Gocharepa (Los Abrigos)
Missähän tynnyrissä olen taas ollut, sillä tämä on elämäni ensimmäinen kerta kun kuulen arepa -nimisestä ruokalajista. Onneksi annosta odotellessa WikiPedia ja Kolumbiassa asunut ystäväni sivistävät minua asian suhteen. Arepa on Etelä-Amerikkalainen maissijauhosta leivottu leipänen, joka täytetään erilaisilla täytteillä tacojen tai pitaleipien tapaan. Arepaa syödään etenkin Venezuelassa, Kolumbiassa, Panamassa ja Puerto Ricossa. No, nytpähän tiedän tämänkin.
Gotcharepan menu on varsin pitkä, mutta sieltä löytyy vain kaksi vegaanista vaihtoehtoa. Pienpanimo-oluita ei listalta löydy, joten tilaan Arepa Veganan kyyytipojaksi espanjalaisen bulkkilagerin. Arepan täytteenä on mustapapusoosia, tomaattia ja sipulia. Pöytään tuodaan myös kaksi kastikepulloa, joista tarjoilija ystävällisesti kertoo punaisen olevan tulista chiliä ja vihreän avokadoa. Arepan pinta on rapea, mutta sisältä se on pehmeä. Maku on ihan naurettavan hyvä! Myös molemmat kastikkeet ovat erinomaisia ja chili on juuri sopivan tulista. Viiden euron hintainen arepa on todella maukas, näitä täytyy kokeilla tehdä kotona!
Isolle kirkolle
Seuraavan päivän kohde on pääkaupunki Santa Cruz de Tenerife. Jostain kummallisesta syystä Los Abrigosista ei ole bussiyhteyttä suoraan lentokentälle vaikka se sijaitsee siinä ihan vieressä. Mikäli bussilla haluaisi mennä, pitäisi ottaa bussi noin 5 km päässä sijaitsevaan naapurikylään ja vaihtaa siellä toiseen bussiin, jolla pääsisi lentokentälle. Ei kiitos, kuulostaa hirmuisen hankalalta, joten suunnitelmani on ottaa lennosta taksi heti aamulla. Ainakin edellisenä iltana takseja oli siinä nurkalla useita parkissa. Nyt taksia ei vaan löydy kirveelläkään eikä soitto paikalliseen taksikeskukseenkaan tuota tulosta. Onneksi minulla on aikaa ihan hyvin ja karttasovellus sanoo, että lentokentälle kävelee noin 45 minuutissa. Reipas aamukävely luvassa siis!
Kävelyreittini kulkee karun aavikkomaiseman halki lentoaseman turva-aitojen välissä. Ihan karttasovelluksen reittiä en pääse, vaan joudun kiertämään pari aitaa, käytännössä koko kiitoradan ympäri. Lämmintä on noin +25 astetta, joten tämä aamukävely käy kyllä ihan urheilusta. Sähköpostiin tullessa bussilipussa oli ohjeistus, että paikalla tulee olla 15 minuuttia ennen bussin lähtöaikaa ja saavunkin perille juuri ajoissa. Kirjaan itseni sisään bussiyhtiön tiskillä ja olen hyvissä ajoin lähtölaiturilla, mutta bussi on tietysti myöhässä. Bussi saapuu viimein noin puoli tuntia aikataulun mukaisen lähtöajan jälkeen ja seisoo parkissa vielä toiset puoli tuntia ennen kuin pääsemme matkaan. Tiedän kyllä, että aikataulut ovat täällä lähinnä viittellisiä, mutta täsmällisyyteen tottunutta suomalaista se hieman kuitenkin nyppii.
Mel Vegan Fast Food (Santa Cruz de Tenerife)
Perille saavuttuani nälkäni on jo melkoinen, sillä en ole syönyt vielä mitään, koska aamu meni bussia odotellessa ja nyt kello on jo kaksi. Nopeus on nyt siis valttia ja heti hotelliin kirjautumisen jälkeen päätän mennä lounaalle Mel Vegan Fast Food -ravintolaan, joka sijaitsee vain parin minuutin kävelymatkan päässä. Pienen pikaruokalan koko menu on vegaaninen. Tilaan tiskiltä Pinaatti-falafelburgerin varsin kohtuulliseen 3,90 € hintaan ja istun ulos pöytään odottamaan. Mel on kyllä nimensä veroinen, sillä burgeri saapuu noin kahdessa minuutissa. En valita, sillä nälkä on ihan hirveä!
Burgeri on varsin maukas, vaikka ei varsinaisesti olekaan mitenkään erikoinen. Nälkä lienee paras mauste! Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tuo jotenkin mieleen semmosen vanhan liiton nakkikioskin burgerin, joka ei näytä kummoiselta mutta maistuu hyvältä. Hinta/hupi -suhde Melin burgerissa on oikein hyvä. Nopeaan ja edulliseen tarpeeseen Mel on varsin bueno!
Wakanda (Santa Cruz de Tenerife)
Pienen tutkiskelun jälkeen illallispaikaksi valikoituu ravintola nimeltä Wakanda Gastropub. Ainakin omassa mielessäni nimi viittaa Marvel-maailman kuvitteelliseen valtioon, tiedä sitten onko sillä jokin muukin merkitys. Paikka on sisustukseltaan ja ilmapiiriltään varsin viihtyisä. Taustamusiikkina soi vanhahtavaa rockia, esimerkiksi Bowieta, ja sehän minulle passaa! Listalta löytyy enimmäkseen liharuokia, mutta myös joitain vegaanisia vaihtoehtoja. Tilaukseen lähtevät kasvisnyytit alkupalaksi ja portobelloburger pääruoaksi. Riemukseni heillä on myös paikallista pienpanimo-olutta ja vieläpä hanassa! Palvelu on varsin ystävällistä ja juomat tulevat pian pöytään. Tacoa IPA on itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta varsin hyvä sellainen. Juuri sellainen olut mistä tykkään!
Kasvisnyyttien tarkempi sisältö jää vähän mysteeriksi, mutta hyviä ovat. Myös portobelloburger on oikein maukas, joskin vähän outo kun pihvi ei ollutkaan kokonainen sienen lakki, kuten kaikissa aikaisemmin syömissäni portobelloburgereissa, vaan ilmeisesti sieni oli vedetty tehosekottimessa taikinaksi, mausta päätellen ainakin mustapapujen kanssa, ja siitä muotoiltu pihviksi. No mutta maku oli oikein hyvä kyllä! Kaiken kaikkiaan Wakandasta jäi hyvä maku ja sitä voi kyllä huoletta suositella.
The Krass Corner (Santa Cruz de Tenerife)
Seuraavana päivänä päätän haahuilla vähän ympäriinsä ennen lounasta ja törmään sattumalta The Krass Corneriin, jota olen Happy Cowsta jo aiemmin vilkuillut. Testaan siis sen kun kerran kohdalle sattui. Paikka on pieni pikaruokakojun oloinen ja sisällä on vain pari hassua istumapaikkaa korkeilla reunapöydillä. Ulkona on neljä pöytää, joista yksi onneksi vapautui juuri sopivasti. Listalla kaikki on vegaanista ja valikoimasta löytyy myös useita paikallisia pienpanimo-oluita. Valitsen ruoaksi Tofu Gobin ja juomaksi La Armada Citra IPA:n.
Palvelu on todella mukavaa ja ystävällistä. Tarjoilija pahoittelee huonoa englannin kielen osaamistaan, vaikka hyvin se tuntuu sujuvan. Totean, että hänen englantinsa on paljon parempi kuin oma espanjani. Jälleen kerran nimittäin tein tilauksen parhaani mukaan espanjaksi, mutta yleensä heti kun minulta kysytään jotain, tulee kielitaitoni rajat vastaan ja joudun hieman nolosti vaihtamaan englantiin.
Ruoka tuodaan pöytään hieman erikoisesti lasipurkissa. Idea on, että purkista peritään pantti jos ruoan vie kotiin ja pantin saa takaisin kun palauttaa purkin. Nerokasta! Muistaakseni sama käytäntö on jossain ravintolassa Suomessakin, en nyt vaan millään muista missä. Gobissa on tofua sekä perunaa ja muita kasviksia romescokastikkeessa. Ja se on kerrassaan mainion makuista! Myös paikallinen IPA on varsin hyvä. Olen tähän lounaaseen enemmän kuin tyytyväinen. The Krass Corner on ehdottomasti must-paikka Teneriffalla vegaaniselle lounaalle tai aamupalalle.
Epätoivoinen yritys saada vegaanista pizzaa, osa 1
Löydän Happy Cowsta ihan hotellini nurkilta pizzerian nimeltä La Salumeria, joka tarjoilee normipizzojen lisäksi myös vegaanista pizzaa. Sinne illalliselle siis! Saavun paikalle noin puoli kuuden aikaan, mutta tarjoilijaneito kertoo, että keittiö aukeaa vasta puoli kahdeksalta ja tällä hetkellä on saatavilla vain valmiiksi tehtyjä slicejä, joissa ei tietystikään ole yhtään vegaanista versiota. Nälkä on niin kova, että kahta tuntia en enää jaksa odottaa, joten kiitän ja sanon tulevani huomenna uudestaan. Ystävällinen tarjoilija kertoo vielä, että aamupäivällä keittiö on auki klo 11-16 ja illalla taas klo 19:30 eteenpäin. Lupaan tulla seuraavana päivänä lounaalle heti yhdentoista jälkeen.
La Santa Taqueria (Santa Cruz de Tenerife)
Edellisenä päivänä kävelin ihan hotellini lähellä tacoravintola La Santa Taquerian ohi, joka mainosti kylteissään myös vegaanisia vaihtoehtoja. Koska pizzaa ei tänään saanut, lähden kokeilemaan tacoja. Listalta löytyy kolme vegaaniseksi merkittyä annosta, joista kahdessa kylläkin on juustoa. Kysymällä selviää, että ne saa halutessaan vegaanisena, siis ilman juustoa. Turha uneksia, että juuston tilalle laitettaisiin jotain muuta.
Pienpanimo-olutta ei löydy, ainoastaan espanjalaisia bulkkilagereita sekä pari meksikolaista olutta. Tilaan kolme vegaanista tacoa, joiden täytteenä on kaktusta ja pico de galloa. Ajattelin, että kolme tacoa olisi riittävä annos, mutta eihän niistä ollut kuin alkupalaksi. Tilaan siis vielä vegaanisen nahcopannun, joka puolestaan onkin aika juhlavan kokoinen. Maultaan sekä tacot että nachopannu olivat molemmat oikein hyviä.
Valitettavasti heidän käsityksensä vegaaniruoasta ilmeisesti on, että otetaan ”normaalista” annoksesta vain kaikki eläinperäinen pois ja homma on silla selvä. Jos annoksiin olisi vähän lisännyt jotain kasviproteiinia, ihan vaikka soijarouhesoosia, papuja tai muuta peruskamaa, niin homma olisi ollu heti ihan eri tasolla. Nyt jäi vähän semmoen meh-fiilis.
Epätoivoinen yritys saada vegaanista pizzaa, osa 2
No nyt lounaaksi sitä vegaanista pizzaa! Kipitän tuttuun pizzeria La Salumeriaan vähän ennen kahtatoista. Paikalla on eri tarjoilija kuin viimeksi ja hän näyttää korjaavan aurinkovarjoa terassilla. Tervehdin ja hän tervehtii ystävällisesti takaisin, mutta kertoo samaan hengenvetoon heidän avaavan vasta klo 13. Siis mitä ihmettä? Kerron hänelle, että edellisenä päivänä tarjoilija kertoi heidän avaavan tänään klo 11 ja että itse asiassa heidän verkkosivuilla kerrotaan näin myös. Kaveri puistelee päätään ja sanoo, että ei kun kello 13 avataan. Paikalliset aikakäsitykset ovat vähintäänkin erikoisia, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Mitä virkaa on edes olla aikatauluja, jos niitä ei noudateta? Prkl! En ole hirveän tyytyväinen tilanteeseen, mutta nälästä huolimatta pysyn ystävällisenä, kiitän ja sanon tulevani illalla uudestaan.
Cinco Estrellas (Santa Cruz de Tenerife)
Jälleen kerran joudun turvautumaan varasuunnitelmaan, eli haahuilen ympäriinsä nälissäni etsien sopivaa syöttölää. Saman kadun varrella tulee vastaan Cinco Estrellas, jonka listalta löytyy ainoana vegevaihtoehtona kasvispaella. Pettymyksekseni täältäkään ei paikallisia pienpanimotuotteita saa, ainoastaan isojen firmojen bulkkikamaa. Pidin paellan 15 € hintaa varsin korkeana, mutta sen tultua pöytään ymmärrän hinnoittelun paremmin, se on nimittäin ihan järkyttävän iso!
Mitä ilmeisimmin paella on tarkoitettu kahden hengen annokseksi vaikka menussa ei moisesta mitään mainintaa olekaan. Tässäkään vegevaihtoehdossa ei varsinaisesti proteiinilla pröystäillä, riisin ohella siinä on porkkanaa, herneitä, vihreitä papuja ja parsakaalta, mutta maku on kyllä todella hyvä. Jaksan syödä annoksesta noin puolet ja otan loput mukaan, sillä onneksi hotellihuoneessani on jääkaappi. Luvassa siis paellaa myös aamupalaksi!
Pizzeria La Salumeria (Santa Cruz de Tenerife)
Kolmas kerta toden sanoo, ehkä nyt vihdoin saa sitä vegaanista pizzaa illalliseksi! Listalla on vain yksi vegaaninen pizza, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Juomaksi löytyy jo Wakandassa tutuksi tullut Tacoa IPA. Täytteinä pizzassa on aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoreita kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, pestoa ja rucolaa. Mitään juustonkorviketta siinä ei ole ja hieman oudosti ei myöskään tomaattikastiketta. Maku on kuitenkin oikein hyvä, joskaan ei mitenkään perinteisen pizzan kaltainen. Siitä tuleekin ehkä enemmän mieleen flatbread tai jonkinlainen piirakka kuin pizza, mutta hyvää se on joka tapauksessa.
Rantapäivä ja kotiruokaa
Päivän suunnitelma on mennä rannalle paikallisen ystäväni kanssa, mutta ensin täytyy syödä. Ystäväni ei ole vegaani, mutta syö varsin kasvispainotteisesti. Ajatuksena on tehdä hänen luonaan jonkinlainen linssi-kasvispata. Aluksi työnjako näyttää selvältä, hän laittaa ruokaa ja minä katson. Kysyn kohteliaasti, voisinko tehdä jotain ja hän komentaa minut kuorimaan kesäkurpitsat. Kysyn että miksi ne pitää kuoria, nehän voi ihan hyvin syödä kuorineen kunhan pesee ensin ja näin menee vähemmän mitään hukkaan. Hän miettii hetken ja toteaa minun olevan oikeassa, kuorineen siis! Istun takaisin pyrstölleni ja katson kun hän pilkkoo kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia ja purjoa ja laittaa ne kattilaan linssien kera.
Kysyn varovasti, miten hän aikoo maustaa padan. Ei kuulemma mitenkään, sillä hänen tyttärensä (joka ei tosin nyt ole paikalla) ei pidä mausteista, joten yleensä hän laittaa ruokaan vain vähän suolaa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että saan maustaa ruoan jos haluan, että kyllä hän mausteista tykkää vaikka ei itse juuri käytäkään. Jes, nyt olen vahvimmalla alueellani! Ystäväni mausteiden käyttämättömyyden kyllä huomaa, sillä maustevalikoima on varsin askeettinen; mustapippuria, timjamia, kokonaisia muskottipähkinöitä, laakerinlehtiä ja suolaa. Olin toivonut löytäväni ainakin paparikajauhetta ja savupaprikaa sekä juustokuminaa ja korianterijauhetta, mutta täytynee pärjätä ilman niitä.
Laitan pataan mustapippuria ja timjamia ja suolaa. Vähän parempi, mutta aika mauton vieläkin. Onneksi jääkaappiratsia tuottaa tulosta ja sieltä löytyy tamarindi-soijakastiketta. Tämä saattaa hyvinkin pelastaa aterian! Kunnon loraus sitä sekaan ja johan alkaa maistumaan. Tarjolle laitetaan myös leipää ja punaviiniä padan kaveriksi ja käydään syömään. Maustamiseni saa huippuarvosanat ja en väitä vastaan, siitähän tuli nimittäin varsin hyvää!
Ramen Shifu (Santa Cruz de Tenerife)
Illalla suuntaan Ramen Shifuun, joka sekin on ihan hotellini nurkilla. Paikalliset tuttavani kehuivat paikkaa aikeisemmin enkä ole vähään aikaan syönyt ramenia, joten odotan innolla mitä sieltä saa. Paikka on sisustettu hauskasti anime-henkisesti, löytyy Dragonball Z -juttuja ja Pokemoneja ym. seiniltä ja jopa pöytätableteista. Aika stereotyyppistä, mutta hauskaa.
Ramen Shifun listalta löytyy myös kuolleita eläimiä, mutta onneksi vegaanivaihtoehtoja on useita ja menussa on oikein oma aukeamansa vegaanisille rameneille. Kaikissa annoksissa sanotaan olevan ”vegetable protein” sen tarkemmin erittelemättä mitä se on. No, kohtahan se selviää. Valitettavasti taaskaan pienpanimoherkkuja ei löydy, ainoastaan espanjalaisia bulkkilagereita ja pari japanilaista olutta. Palvelu on täälläkin todella reipasta ja ystävällistä. Tilaan Miso Pinattsu Ramenin ja japanilaisen Asahi-oluen. Ramenini saapuu varsin kohtuullisessa ajassa ja kasvisproteiini vaikuttaisi mitä ilmeisimmin olevan soijaa, ehkä mukana saattaa olla vehnää tai hernettäkin. Mieleen tulevat Oumphin suikaleet, varsin kanamaisia ovat. Ramenin maku on todella herkullinen! Ramen Shifu oli varsin maukas kokemus. Ramen!
Vegigan (La Laguna)
Vain muutaman kilometrin päässä Santa Cruz de Tenerifestä on toinen iso kaupunki, San Cristóbal de La Laguna, tai ihan vaan La Laguna, kuten paikalliset sitä kutsuvat. Käytännössä se on samaa suurkaupunkialuetta, vähän niin kuin meillä on Helsinki, Vantaa ja Espoo. Kaupunkien välillä kulkee jopa raitiovaunuyhteys. Tällä kertaa menen sinne kuitenkin paikallisen ystäväni kanssa autolla, ajatuksena käydä lounaalla ennalta valitsemassani Vegiganissa. Happy Cowssa paikka on listattu ”Vegetarian” ja yhdessä listan annoksessa onkin juustoa. Muuten kaikki on vegaanista, listalla on jopa sandwich vegaanisella lohella! Nälkä on kuitenkin sen verran suuri, että sitä ei voileivällä tyydytetä, joten tilaamme kumpikin Chili con Tofun. Juomaksi löytyy kanarialaisen Jaira -panimon eläinsuojelukalja The Animal Beer.
Vegigan on varsin pieni ja ilmapiiriltään lämminhenkinen, palvelu on täälläkin todella ystävällistä. Chili con Tofu -annos on nätti ja hauskana yksityiskohtana riisi ja kastike on jaettu keskeltä kahtia pystyyn isketyillä nachoilla. Maku on todella kohdillaan ja annos on myös varsin iso, joten ei ole huolta etteikö nälkä lähtisi. Vegiganissa kannattaa ehdottomasti käydä jos La Lagunassa liikkuu.
De Bocados (Santa Cruz de Tenerife)
Happy Cowta tutkaillessa löydän toisenkin paikan, joka tarjoilee vegaanista pizzaa ja myös pienpanimo-oluita! Kaiken lisäksi tämä Contigo Comida Saludable on myös ihan parin nurkan takana hotelliltani. Kuulostaa juuri sopivalta lounaspaikalta! Perille päästyäni pettymys on suuri, ei siellä nimittäin mitään ravintolaa enää ole. Paikalla on kahvila, ihan kiva, mutta ei jälkeäkään vegaanisesta pizzasta tai pienpanimo-oluista. Tämä lienee varsin yleinen ongelma verkkosivustojen suhteen; ravintola menee nurin eikä kukaan poista vanhoja tietoja. Ei nimittäin ollut suinkaan ensimmäinen kerta kun näin käy.
Harhailen hieman turhautuneena yrittäen löytää korvaavaa lounaspaikkaa. Kaikissa Happy Cowsta löytyvissä lähellä olevissa paikoissa olen tainnut jo käydä. Parin korttelin käppäilyn jälkeen törmään De Bocadosiin, jonka mainosständissä komeilee ”Veggie burger”. Nälkä on taas kova, joten pakko kai se on tämäkin kokeilla, vaikka hiljaa mielessäni toivon siellä olevan myös muita vegaanisia vaihtoehtoja. Saatuani listan nenän eteen totean toiveeni olleen haihattelua, vegeburger nimittäin on listan ainoa vegaaninen annos. Hieman vastentahtoisesti tilaan siis vegeburgerin ja bulkkilagerin kun ei täältä muutakaan saa.
Burgeri tuodaan pöytään kuoripäällisten ranskalaisten ja dippikastikkeen kera. En ole mikään suuri ranskanperunoiden ystävä, mielestäni ne ovat melkoista perunoiden väärinkäyttöä. Muusia sen olla pitää! Hyvin tehtyjä ranskalaisia toki nälkäänsä syö, mutta valitettavasti nämä eivät ole niitä. Nämä ranut nimittäin ovat ihan lötköjä eikä niihin ole taidettu laittaa suolaa ollenkaan. Dippikastike sentään on ihan hyvää. Burgeri näyttää ja maistuu varsin perusburgerilta. Pihvi lienee tehty linsseistä ja pavuista ja se maistuu oikein hyvältä, mutta koostumus on melkoista mössöä. Syötävää, mutta ei todellakaan mitenkään erikoista. Tänne ei kannata vegaanin tulla, ellei ole ihan kauhee nälkä. Palvelu oli kyllä hyvä ja ystävällinen täälläkin, mutta ei se valitettavasti ihan riitä. Ei jatkoon.
Somos Lo Que Comemos (La Laguna)
Koska mielenkiintoiset vegeruokaa tarjoilevat ravintolat Santa Cruzissa taitaa olla jo testattu tai en vain löydä niitä enempää, tutkin tarkemmin La Lagunan tarjontaa Happy Cowsta. Mielenkiintoni herättää Somos Lo Que Comemos sillä sieltä näyttäisi saavan seitania, johon en täällä vielä ole törmännyt ollenkaan. Paikka vaikuttaa muutenkin sympaattiselta ja arvostelut ovat todella hyvät. Hyppään siis ratikkaan kohti La Lagunaa. Muistan myös leimata lippuni, sillä raitiovaunun seinassä oleva ilmoitus kertoo tarkastusmaksun olevan hulppeat 400 €!
Ravintolan edessä oleva ständi kertoo päivän menu kustantavan 7,50 €, mikä ei kuulosta lainkaan pahalta. Yksi sellainen siis! Alkuruoaksi pöytään tulee keittoa ja pari palaa patonkia. Keitossa näyttäisi olevan linssejä, perunaa, porkkanaa, ehkä lanttua (vai naurista, sekoitan ne aina keskenään!) tai palsternakkaa. Varsin perinteisen oloinen keitto siis, ihan kuin mikä tahansa liha- tai nakkikeitto, jossa kuolleiden eläinten palaset on korvattu linsseillä.
Keitto on todella maukas, semmosta hyvää kotiruokaa! Pääruokana on perunaa ja seitania kastikkeessa. Näyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein hyvältä! Jälleen varsin perinteinen ote, ihan ku ois joku mummon tekemä lihapata, pottua ja kastiketta! Tässäkin maku on kohdillaan, suorastaan herkullista. Seitan on ehkä hieman liian pehmeää omaan makuuni, saisi olla rakennetta ja puruvastusta pikkasen enemmän, mutta todella hyvää se silti on. Jälkiruokavaihtoehtoja on kolme, joista valitsen porkkanakakun (enkä enää muista mitä ne kaksi muuta oli). Ei petä jälkiruokakaan, sillä kakku on herkullista, joskaan ei kovin makeaa, mikä tietysti on syöjästä riippuen hyvä tai huono asia.Kerrassaan ihana ja sympaattinen paikka. Ruoka oli todella hyvää ja siitä tuli semmoinen kiva kotiruokafiilis. Ilmeisesti ainoa henkilökuntaan kuuluva vanhempi herrasmies on sekä tarjoilija, kokki että paikan omistaja. Vaikuttaa todella siltä, että ruoka on laitettu suurella rakkaudella. Ei voi muuta kuin vahvasti suositella!
Ostoksille
Lounaan jälkeen piipahdan maustekaupassa jonka bongasin edellisellä visiitilläni La Lagunassa. Ostan mausteita kotiin viemisiksi niin paljon kuin arvelen reppuuni mahtuvan. Hinnat ovat varsin kohtuullisia, esimerkiksi 100 g pussi Ras El Hanout -maustesekoitusta maksaa 2 €. Sitten ratikalla takaisin Santa Cruziin ja matkalla hotellille päätän käydä vielä oluella The Craft Roomissa, mikä on aika samanlainen pienpanimotuotteisiin erikoistunut kauppa/baari kuten Pien Helsingissä. Siellä tutustun mukavaan englantilais-tsekkiläiseen pariskuntaan ja muutaman oluen jälkeen menemme syömään ramenia, Ramen Shifuun tietty. No eipähän tarvinnut metsästää illallsipaikkaa sen kummemmin tällä kertaa.
Mavalà Piadineria (Los Abrigos)
Viimeiseksi yöksi matkaan takaisin Los Abrigosiin lentokentän tuntumaan. Ilma on hyvä ja mihinkään ei ole kiire tällä kertaa, joten päätän kävellä lentokentältä kylään, reittihän on jo entuudestaan tuttu. Ajatukseni oli mennä testaamaan alussa mainittu Mavalà Piadineria saman tien, mutta se avautuu vasta illemmalla. Hyväksi havaittu Gocharepa sen sijaan on auki koko päivän, joten lounaaksi nautin Arepa Veganan. Ihan yhtä hyvää kuin edelliselläkin kerralla!
Illalla pääsen vihdoin kokeilemaan myös Mavalà Piadinerian tarjontaa. Piadina on italialainen flatbread joka täytetään erinäisillä täytteillä ja taitetaan keskeltä kaksin kerroin. Menee siis ihan samaan kategoriaan tacojen, pitaleipien, arepojen ja mitä näitä nyt on kanssa.
Listalta löytyy pääasiassa lihaa tai kalaa sisältäviä annoksia, mutta vegaanisia vaihtoehtoja on muutama ja ne on menussa eritelty selkeästi oman otsikkonsa alle. Tilaan vegaanisen piadinan tomaattilla, avokadolla ja sipulilla hintaan 7,5 €, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Paikallista pienpanimokamaa ei täältäkään löydy, eikä edes paikallista punaviiniä, mutta tarjoilijan suosittelema italialainen punaviini oli onneksi varsin hyvää. Piadina maistuu todella hyvältä ja on tarpeeksi tuhti, että nälkä lähtee. Reipas tarjoilija ehdottaa vielä jälkiruoaksi limoncello-shottia talon piikkiin. En vastusta ehdotusta. Reipas ja ystävällinen palvelu, hyvä hinta/hupi suhde ja varsin maukas piadina!
Burger King @TFS
Paluu arkeen odottaa ja on aika lähteä kotia kohti. Teneriffan eteläisen lentoaseman (TFS) vegeruokatarjonta ei ollut kummoista, joten ajattelin hoitaa lounaan konetta odotellessa tutussa ja turvallisessa Burger Kingissä. Mutta saakohan täkäläisestä Burger Kingistä edes vegehamppareita? Muistelin muutaman vuoden takaista epäonnistunutta yritystä saada kasvishampurilaista Dohan lentoaseman Burger Kingistä Qatarissa. Päätän tutkailla netistä, että mikä täällä on tilanne, sillä tiskille ja automaateille on melkoiset jonot. Ilokseni löydän tiedon, että TFS:n Burger Kingistä saa niin Rebel Whopperia kuin Plant-Based Longiakin.
Löydän myös TripAdvisorista tarinan, jossa joku oli tilannut TFS:n Burger Kingistä Rebel Whopperin, mutta saanutkin tavallisen lihaversion. Valituksen jälkeen hän oli saanut uuden burgerin, joka oli sekin ollut lihaversio! Vasta kolmannella yrityksellä oli osattu tuoda kasvisversio. Hieman kauhulla lähden siis Burger Kingin automaatille tilaamaan Plant-Based Longia, mutta ihan hyvin se meni, tuli onneksi kasvisversio. Jotenkin se tuntuu ja näyttää aneemisemmalta kuin Suomessa syömäni vastaavat, mutta ihan sama, nälkä on taas niin kova etten jaksa tarkemmin tutkia.
Norwegianin Vegelasagne Strikes Back
Paluulennolla päätän testata sen vegaanisen lasagnen. 12 € hinta tuntuu aika kovalta, mutta olemmehan lentokoneessa, joten se on tavallaan ihan ymmärrettävää. Lasagne tuodaan paketissa lämmitettynä. Avattuani pakkauksen totean sen näyttävän ihan 2 € mikroaterialta ja siltä se myös maistuu, vaikka maku ei olekaan ihan totaalisen kamala. Mutta ihan syötävää kuitenkin. Pettymys kuitenkin iskee kun tutkin pakkauksen ravintoselostetta, lasagne nimittäin sisältää vain 1,7 % proteiinia. Siis hetkinen, menussa lukee ”loaded with plant-based protein” ja ravintoarvot kertovat proteiinipitoisuudeksi 1,7 %!
Vertailun vuoksi mainittakoon, että tavallisessa pastassa on proteiinia noin 13 %, ruispaloissa noin 10 % ja Atrian Hernebolognesepasta -mikroateriassa 6,3 %. Ainesosaluettelo kertoo, että tämän lasagnen ”liha” on pinaatia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Vähän niinkuin kouluruoissa ainakin ennen oli kasvisversio sellainen, mistä oli otettu liha pois ja laitettu porkkanaa tilalle. Tunnen oloni huijatuksi. Ensi kerralla otan omat eväät mukaan tai lennän jollakin vähän sivistyneemmällä lentoyhtiöllä.
Summa summarum
Kaiken kaikkiaan Teneriffalla pärjää kyllä vegaaninan ihan kohtalaisesti eikä välitön nälkäkuolema uhkaa, mutta jonkin verran vaivaa saa nähdä sopivia ruokapaikkoja etsiessä. Ruokakauppojen tarjonta sen sijaan on hyvinkin meikäläisten markettien tasolla, sillä vähänkään isommista marketeista löytyy varsin hyvät valikoimat leikkeleitä, vuustoja, nakkeja, nugetteja, seitania, tofua ja muita samankaltaisia vegetuotteita kuin Suomessakin. Valitettavasti ravintolapuolella on Teneriffalla vielä paljon opittavaa vegaaniruoan suhteen. Harmillisen usein listan ainoa vegevaihtoehto on se iänikuinen ”Veggie Burger”.
Teksti ja kuvat: Hape Haavikko
