Vegaanina Galiciassa

Vuosien varrella on tullut käytyä Espanjassa lukuisia kertoja, esimerkiksi Barcelonassa, Zaragozassa, Valenciassa ja Malagassa sekä Gran Canarialla ja Teneriffalla, mutta Galiciassa en ollut aikaisemmin käynyt. Reilun viikon aikana tuli nähtyä Santiago de Compostela, Pontevedra, Vigo, A Coruña sekä useita pieniä kyliä kuten Pontevea, missä majapaikkani sijaitsi. Vegaanisen purtavan löytäminen oli välillä haastavaa, mutta ei onneksi mahdotonta.

Pettymyksiä ja yllätyksiä menomatkalla

Lentoni meni Malagan kautta Santiago de Compostelaan, ensimmäinen pätkä Norwegianilla ja toinen Vuelingillä. Norwegianin menu ei valitettavasti ollut kovin vegaaniystävällinen, mikä ei varsinaisesti ollut yllätys vaan pikemminkin odotettu pettymys. Norwegian-osuuden suoritin siis cashew-pähkinöiden ja espanjalaisen vegaaniseksi merkityn valkoviinin voimin. Mainittakoon myös mielenkiintoiset tuotetiedot valkoviinissä: ”Product of Spain” ja ”Produced in Germany”.

Malagassa oli kaksi tuntia aikaa vaihtoon, joten siinä ehti syömään hyvin päivällistä. Nopean googlaamisen jälkeen selvisi, että Giraffe-nimisessä ravintolassa pitäisi olla listalla useita vegaanisia vaihtoehtoja, joten suuntasin sinne. Menua tutkittuani selvisi kuitenkin, että listan vaihtoehdoista ainoastaan yksi, Vegan Salad, oli vegaaninen ja muut ”vegetarian”. Vegaanisessa salaatissa oli Vegetarian Butcherin kanatyyppinen pihvi suikaloituna ja aasialaistyyppisellä soija-inkivääri -kastikkeella, joten se vaikutti aika lupaavalta. Reilun 16 € hinta ei ollut halpa, mutta lentokenttäravintolaksi ihan siedettävä kuitenkin.

Kirahviravintolan vegaaninen salaatti oli varsin mainio ja oluen kera oikein maukas päivällinen. Pihviä olisi voinut ehkä olla enemmänkin, mutta siitä huolimatta kuitenkin oikein hyvä setti!

Seuraavan osuuden operoi paikallinen halpalentoyhtiö Vueling. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta yllätyksekseni heidän menultaan löyty vegaaninen burger Heura-merkkisellä pihvillä. Sitä en tosin tilannut, sillä oloni oli kuitenki varsin kylläinen kirahviravintolan vegesalaatin jäljiltä. Heura-brändi jäi kuitenkin mieleeni (ja siitä lisää tuonnempana).

Palapizzaa Santiagossa

Majapaikkamme sijaitsi Pontevean kylässä noin 10 km etelään Santiagon keskustasta. Kumppanini on Ponteveasta kotoisin ja majapaikkanamme toimi hänen vanhempiensa talo, hänen lapsuudenkotinsa siis. Ajatus oli kokkailla aamupalat itse ja syödä päivälliset ulkona. Pian täytyisi siis tsekkailla myös paikallisten markettien vegetuotevalikoima. Toistaiseksi pärjäisimme kuitenkin, sillä kumppanini oli hankkinut jääkaappiin valmiiksi mm. kikherneitä, linssejä ja sieniä, joilla varmasti hoituisi parit ensimmäiset aamiaiset.

Happy Cow oli jälleen vegaanimatkailijan hyvä ystävä ja ensimmäisenä päivänä Santiagossa löysin sieltä pizzapaikan Masa Pizza al Corte, jossa luvattiin olevan myös vegaanisia pizzoja tarjolla. Ravintola oli pieni pikaruokapaikka, ulkona vain yksi pöytä ja sisällä pari korkeaa jakkaraa. Pizzat olivat valmiiksi tehtyjä palapizza-tyyppisiä siivuja. Vegaanisia vaihtoehtoja oli kolme: Margharita, BBQ ja Pepperoni. Kaikki kolme näyttivat todella hyviltä ja 3 € kappalehinta tuntui varsin edulliselta. Otimme kaksi Pepperonia, yhden Margharitan, yhden BBQ:n sekä kaksi olutta. Koska vapaita pöytiä ulkona ei ollut, menimme kirkon portaille syömään ja juomaan.

Pizzat olivat aivan mielettömän hyviä! Tomaattikastike oli oikeasti kuin ”italiaialaisessa ravintolassa” ja vegejuustokin vallan mainiota. En tiedä mitä vegepepperonia he käyttivät, mutta mielestäni se oli ihan samalla tasolla Santun Seitanin Vegvurstin kanssa, ja se on paljon sanottu se. Täydet pisteet Masalle!

Ponteceson yllätysburgeri

Seuraavan päivän ohjelmaan kuului vierailu lelumuseo Melgaan, sillä kumppanini isän tekemä nukkekoti on siellä näyttelyesineenä (joskaan emme sitä nähneet koska se oli paraikaa restauroitavana). Museo sijaitsi pienessä Ponteceson kylässä noin 60 km Santiagosta luoteeseen ja museon pääjehu oli kyllä varsinainen hahmo. Museoissa tulee tunnetusti aina nälkä (etenkin tällä varsin intensiivisellä ohjatulla kierroksella), joten museovierailun jälkeen täytyi suunnata lounastamaan.

Pienessä kylässä ei ravintoloiden suhteen hirveästi valinnanvaraa ollut ja olin henkisesti varautunut siihen, että lounaani olisi olut, pimientos den padron ja patatas fritas. Pikkukylän vaatimattomasti nimetty diner-tyyppinen ravintola Bar Royale TYM yllätti kuitenkin varsin positiivisesti, sillä listalta löytyi vegaaninen burgeri Beyond Meatin pihvillä! Sämpylä oli kotitekoisen oloinen, ei mitään pikaruokahöttöä, ja burger oli todella hyvä. ¡Muy bien Bar Royale!

Suljettuja ravintoloita ja tofu bowl A Coruñassa

Illan suunnitelma oli ottaa juna Santiagosta Pontevedraan ja syödä päivällinen siellä. Oli kuitenkin lomakauden ensimmäinen päivä ja kaikki junat Pontevedran suuntaan oli myyty loppuun. Plan B kehiin ja otimme junan vastakkaiseen suuntaan A Coruñaan.

Itselleni yksi isoimpia ongelmia Espanjassa syömisessä on aina ollut aikataulu. Syön päivällisen yleensä todella aikaisin, jopa suomalaisen mittapuun mukaan, noin klo 16 aikaan, mutta täällä suurin osa ravintoloista on kiinni noin klo 16-19 välisen ajan. Lounas tuli syötyä kuitenkin aika myöhään, joten kykenin venyttämään päivällisaikatauluani suhteellisen helposti.

Toinen iso ongelma oli informaation luotettavuus. Karttasovelluksesta löydettyjä ravintoloita ei välttämättä ole enää olemassa ja jos onkin niin oikeat aukioloajat ovat erittäin suurella todennäköisyydellä jotain ihan muuta kuin mitä ATK sanoo. Samaa ongelmaa on myös Happy Cown kanssa. Vika ei tietystikään ole sovelluksissa vaan siinä, että ravintoloita ei kiinnosta pitää tietojaan ajan tasalla. Todennäköisesti tiedot sinne alun perinkin on syöttänyt joku asiakas.

Haahuilimme A Coruñassa hyvän tovin ravintolaa etsien. Ensimmäinen yrittämämme Ramen Shifu oli suljettu, vaikka Happy Cown tietojen mukaan sen olisi pitänyt olla auki. Toinen yritys oli myös aasialainen ravintola, siitä löysimme kyllä kyltin, mutta emme itse ravintolaa! Nurkan takaa tuli kuitenki vahingossa vastaan kivan oloinen Aasia-fuusio-poke-bowl-mitänäitänyton -paikka, jonka listalta löytyi useita vegaanisia annoksia. Tilaamiemme tofu bowlien saavuttua totesimme niiden kaipaavan jotain kastiketta. Kumppanini meni kysymään olisiko mitään soijakastiketta tai srirachaa tai jotain ja olihan niillä. Tarjoilija nimittäin oli unohtanut tuoda annoksiin kuuluvat kastikekupit. Tofukulho oli oikein makoisa, ei nyt välttämättä paras mitä olen syönyt, mutta oikein hyvä kuitenkin.

The Green House Santiagossa

Täysin vegaanisia ravintoloita ei hirveän montaa Santiagossa ollut, mutta onnistuimme varaamaan päivällispöydän yhdestä sellaisesta paikallisen (tosin nykyään Lontoossa asuvan) ystävän kanssa. The Green House oli superpieni mutta superkodikas ja sympaattinen ravintola. Ruokalista oli varsin kompakti, valittavissa oli kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja kaksi jälkiruokaa, joskin tarjoilija ystävällisesti kertoi meille myös kolmannesta alkuruokavaihtoehdosta jota ei ollut listalla.

Tilasimme yhden kutakin alkuruokaa sekä pääruoaksi yhden kikhernecurryn ja kaksi taginea. Alkupaloina oli perunafalafelia, samosoita sekä riisipaperiin käärittyjä nyyttejä. Kullekin alkupalalle oli oma kastikkeensa: tsatsikia, chutneytä ja guacamolea. Alkupalat olivat todella hyviä, siis ihan nappisuoritus. Valitettavasti pääruoat eivät yltäneet lähellekään samalle tasolle, niistä tuli vähän semmonen ”teen ite kotona parempaa” -fiilis. Ei ne huonoja olleet ja nälkä kyllä lähti, mutta loistavien alkupalojen jälkeen pääruoat olivat kyllä pienoinen pettymys.

Halusimme testata jonkin jälkiruoan vaikka mahat olivat jo varsin täynnä, joten tilasimme yhden suklaakakkupalan. Mudcake-tyyppinen kakku marjoilla ja kastikkeella kuorrutettuna oli ihan samaa tasoa alkupalojen kanssa, siis aivan mielettömän hyvää. Jos Green House saisi pääruoat samalle tasolle alku- ja jälkiruokien kanssa niin olisi kyllä melkoinen makukokemus. Pääruokien lievästä tylsyydestä huolimatta paikkaa voi silti ihan hyvällä omallatunnolla suositella vahvasti.

Aamu- ja iltapaloja

Ensimmäinen aamupalatarpeita varten suoritettu kauppareissu suuntautui Lidliin, sillä siellä uskalsi odottaa olevan asiallinen vegetuotevalikoima, kuten olikin. Monelta osin tuotteet olivat ihan samoja kuin Suomessakin, mutta ainakin ostamamme vegemakkara oli paikallista tekoa ja varsin hyvää sellaista.

Kävimme myös ohimennen Mercadonassa ja siellä sattui olemaan jotain outoa epäkanafilettä. Vajaan kolmen euron hinta ei tuntunut ollenkaan pahalta, joten nappasin sen mukaan ihan vaan vastaisen varalle. Vastainen tulikin vastaan yllättävän pian kun illalla ei löytynytkään helposti vegaanista purtavaa ja mentiin pelkän oluen voimin. Kotiin päästyä joskus yhdentoista kieppeillä illalla oli nälkä tietysti hirmuinen. Quick’n’dirty -tyyppinen iltapala pyöräytettiin paistamalla epäkanafileet ja leipää, päälle paikallisesta vegemajoneesia loihdittu paprikamajo ja suolakurkkua. Ei näyttänyt kummoiselta, mutta oli kyllä hyvää. Tunnetustihan nälkä on se paras mauste!

Viimein Pontevedraan

Pahimman lomaruuhkan jo mentyä onnistuimme uudessa yrityksessä mennä junalla Pontevedraan. Jälleen haastena meinasi olla aikataulu, sillä saavuimme hieman ennen neljää, jolloin suurin osa ravintoloista menee kiinni muutamaksi tunniksi. Löysimme Happy Cowsta kaksi lähekkäin olevaan ravintolaa, jotka olisivat auki vielä reilun puolen tunnin verran, joten päätimme suunnata niitä kohti sillä optiolla, että jos matkan varrella tulee jotain sopivaa eteen niin mennään sinne.

Koska mieleni teki pizzaa, olivat pizzeriat etusijalla. Ensimmäisestä vastaan tulleesta pizzeriasta ei löytynyt mitään vegaanista. Pian eteen tuli toinenkin pizzeria, joka näytti ketjutyyppiseltä paikalta eikä ulospäin mikään viitannut siihen, että listalta löytyisi vegaanisia vaihtoehtoja. Onneksi menimme kuitenkin kysymään, sillä listalta todellakin löytyi vegaanisia vaihtoehtoja ja proteiinina niissä oli paikallisen Heuran vegeproteiinituotteita!

Pizzeria Carlos osoittautui mitä mainioimmaksi paikaksi. Ajatus oli syödä yksi pizza puoliksi ja pähkäilimme kumman kahdesta vegaanisesta vaihtoehdosta, Barbacoa Vegetal ja Chicken Vegetal, ottaisimme. Tarjoilija ystävällisesti kertoi, että pizza voidaan tehdä niin, että toinen puoli on toista ja toinen toista. Nerokasta! Tilasimme siis sellaisen ja kaksi olutta.

Carlosin pizza oli aivan mielettömän hyvää! Heuran epäkana oli varsin mainiota ja hyvin samankaltaista kuin meikäläinen Muun kanaton lastu. Barbacoa-pizza oli sikäli mielenkiintoinen, että siinä oli tomaattikastikkeen sijaan bbq-kastiketta. En ollut moiseen aikaisemmin törmännyt, mutta hienosti toimi kyllä. Myös palvelu Carlosissa oli todella ystävällistä ja reipasta. Ilmeisesti heidän Pontevedran toimipiste oli ihan uusi, tai siltä se ainaki vaikutti, ja varmaan siksi sitä ei löytynyt Happy Cowsta. Ilmoitin sen sinne, eli jos ei vielä niin ainakin ihan kohta pitäisi löytyä. Täydet pisteet ja iso suositus Carlosille!

Viga päivä Vigossa

Vigon lounaspaikaksi valikoitui Happy Cowsta Iemanjá. Listalla oli lukuisia vegaanisia vaihtoehtoja, joissa useissa proteiinina oli Heuraa. Tätä hyväksi havaittua tuotetta halusimme mielellämme lisää, mutta tilatessamme niitä kertoi tarjoilijan ilme luvassa olevan huonoja uutisia. Kyllä, heillä oli Heurat lopussa. Saimme siis bowlit joissa Heuran sijaan proteiinina oli tofua.

Annos oli varsin hyvä, ei mitään ihmeellistä, mutta oikein nami peruskulho. Myös jälkiruoaksi syöty vegaaninen keksi oli mitä maukkain. Mainittakoon varmuuden vuoksi, että kuvassa näkyvä shottilasi ei ole Jägermaisteria vaan soijakastiketta. Heuran puutteesta huolimatta paikasta jäi hyvä maku ja palvelu oli täälläkin todella hyvää ja ystävällistä, joten Iemanjáa voi kyllä huoletta suositella.

Loppupäivää vietettiin käppäillen Vigon vanhassa kaupungissa paikallisen ystävän ja hänen poikansa kanssa. Kuumana kesäpäivänä tulee väistämättä eteen se hetki kun kahdeksanvuotias haluaa jäätelöä, joten sitä täytyi tietysti hankkia. Odotukset paikallisen jäätelöbaarin vegaanisesta valikoimasta eivät jälleen olleet korkealla, mutta iloksemme sieltä löytyi useita vegaanisia jäätelöitä ja sorbetteja. Kokeilimme niistä neljää ja kaikki olivat todella hyviä, joskin mojitojäätelö alkoi loppua kohden tuntua vähän turhan makealta. Varsin positiivinen yllätys kuitenkin!

Kotia kohti

Kumppanini lento takaisin Suomeen lähti Vigosta ja omani Santiagosta, joten olin varannut itselleni viimeiseksi yöksi hotellin lentokentän läheltä. Pääsin sinne illalla hieman yhdeksän jälkeen ja haaveilin, että jospa siellä olisi edes aulabaari mistä saisi oluen. Ilokseni siellä oli aulabaari ja ihan oikea ravintola, joskaan mistään vegeannoksista tai Heuroista oli ihan turha unelmoida. Tilasin iltapalaksi Pimientos de Padrónin oluen kera. Ei ehkä parasta ikinä, mutta olosuhteet huomioon ottaen olin kuitenkin varsin tyytyväinen.

Aikaisen aamulentoni vuoksi jouduin suuntaamaan kohti lentokenttää jo viideltä, joten jouduin jättämään hotelliaamiaisen väliin. Paluureittini meni myös Malagan kautta, joten ajattelin syödä aamiaiseksi siellä hyväksi havaitun vegesalaatin kirahviravintolassa. Pettymyksekseni sitä ei ollutkaan saatavilla, sillä klo 11 asti he tarjoilevat ainoastaan aamiaslistan annoksia. Ja arvatkaas oliko aamiaislistalla yhtään vegaanista annosta? Tarjoilija ehdotti, että jättämällä munan pois Vegetarian Breakfast Platesta siitä saisi vegaanisen. Heillä ei kuitenkaan ollut mitään tarjota sen munan tilalle, joten kieltäydyin kohteliaasti ja tilasin pelkän kahvin. Kahviin löytyi kuitenkin onneksi soijamaitoa.

Vedin kahvin naamariin ja lähdin etsimään jotain sopivaa aamupalaa. Henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että söisin koneessa pähkinöitä ja seuraava oikea ateria olisi vasta kotona. Törmäsin kuitenkin food market -alueella pieneen kojuun, joka mainosti ”Healthy food” ja ”Vegan options”. Vaihtoehtoja oli tasan yksi, ”Vegetarian Pita”, jossa proteiinina oli (rummun pärinää) Heuraa! Vegetarian-nimityksen käyttö kuitenkin herätti epäilyksiä, vaikka aineslistassa ei mitään epävegaanista näkynytkään. Kysyin asiasta ja he kertoivat sen olevan vegaaninen. Mieleni teki kysyä, että miksi helvetissä se sitten on merkattu termillä ”vegetarian” eikä ”vegan” ja pitää pieni luento käsitteiden eroista, mutta annoin tällä kertaa olla.

Vajaan yhdeksän euron hintainen pita oli oikein makoisa. Vähän kallis toki, mutta eipä sitä paljon muuta voi lentoasemalla odottaakaan. Olin aamiaiseeni kuitenkin varsin tyytyväinen.

Loppumatka meni jälleen cashew-pähkinöiden ja espanjalais-saksalaisen valkoviinin voimin.

Vegaaniruoan löytäminen Galiciassa oli toisaalta paljon helpompaa ja toisaalta vaikeampaa kuin odotin. Vegaaniystävällisiä paikkoja kyllä on, mutta ovatko ne auki silloin kun haluaisi syödä on sitten toinen juttu.