Vegaaninen Budapest

Vegelä poikkesi Unkarin Budapestissa ja testaili kaupungin vegetarjontaa.

Ystävänpäivän viikonloppu itselle uudessa matkakohteessa alkoi lämpimässä 10 asteen kevätsäässä. Onneksi otin mukaan lenkkarit, joita tarvitsinkin muutaman tunnin. Reissun agendalla oli muutaman turistikohteen ohella tutustua kaupungin vegepuoleen. Monellakin tapaa kahtiajakautunut kaupunki sijaitsee Tonava-joen rannalla tai tarkemmin rannoilla. Läntinen Buda ja itäpuolen Pest muodostavat yhdessä Euroopan alueen kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan talousalueen, jolla on pitkä ja vaiheikas historia.

Ensimmäinen ilta alkoi kävelymatkalla Pestin keskustassa (V-VII district). Keväinen sää tuntui taivaalliselta Suomen pitkän pakkasjakson keskellä, mutta vegaanisen ruuan metsästys osoittautuikin hankalammaksi. Jos matkalla pärjää ilman Mäkkäriä, BK:ta tai iän ikuisia falafeleja, kaupunki on yleensä vegekohteena hyvä. Nyt kävi kuitenkin niin, että nälkäisenä piti päätyä Lidlin Vemondo pakastepitsaan, jonka lämmitin illalla huoneistohotellimme keittiössä. Mäkkärissä ei ollut vegaaneille tarjolla muuta kuin ranskalaisia ja Burger Kingin Plant Based Whopperkin oli pilattu munamajoneesilla. Yleisesti ottaen Pestin keskustan ravintolat tarjosivat enimmäkseen gulassia, langoseja- (uppopaistettu litteä leipä eri täytteillä) sekä lihaa eri muodoissaan. Myös linnunmaksatuotteita oli tarjolla häiritsevän paljon

Seuraavana aamuna keväinen lämpötila oli vaihtunut jäätävän viimaiseen +4 asteeseen ja pipo piti painaa kutreille. Aloimme kartoittaa kaupungin tasamaastoista itäpuolta vegesapuskan toivossa. Kaupunginosiin (district) jaettu Budapest on valtava kaupunki vajaan kahden miljoonan väestöllään, mutta yritimme raapaista pintaa hortoilemalla nälkäisinä pitkin Pestin katuja (8 kilometrin verran), kunnes jotain löytyisi. Tutkimme pikaisesti samalla ruokakauppaketjujen valikoimia ja iltapäivän aikana alkoikin kasvisruokaa ja ruoka-aineita löytyä. Lidlin ohella kaupungista löytyy Aldin, SPARin, Tescon ja Coopin myymälöitä. Paikalliset elintarvikekaupat myyvät lähinnä alkoholia ja lihaa. Lidlin tuttujen vegetuotteiden ohella Aldin oma My Way -plant-based tuotesarja ja SPARin oudosti nimetty Living Foods ovat kohtuullisesti saatavilla jos tykkää prosessoidusta. Oma keittiö on vegematkalla yleensä perusteltu, sillä iso osa ruuista myydään ”raakoina” tai pakasteina. Ketjuista ainoastaan Tesco oli pettymys olemattomalla tarjonnallaan.

Vähemmän prosessoidun ystäville on tarjolla toki tofua, säilykkeitä ja kasviksia. Enemmänkin terveystuotteistaan tuttu DM-ketju myy myös vegeruokaa. Erityisesti lämpimässä säilyvä tofu ja tofunakit kiinnostivat ja lähtivät mukaan ostoskoriin. SPAR-marketista ostin Unkarissa megasuositun edesmenneen näyttelijä/urheilija Bud Spencerin nimikkopapuja kastikkeessa. (Huom. Kaikki BS-tuotteet eivät ole vegaanisia!).

Puolisoni bongasi hyllystä ranskalaisen Bonduellen papu-riisi valmisaterian, josta tulikin kakkospäivän ensimmäinen ateria. Koska olimme heränneet takiani aivan helkkarin aikaisin, ja käveltykin oli jo aika lailla, päätimme poiketa oluella klassisen oloisessa brittipubissa kivenheiton päässä Tonavan rannasta. Tässä vaiheessa matkamme sai todella kummallisen käänteen.

Natsismin perintö ja perinne Unkarissa

Pubin pöytiin tarjoilu oli todella tympeätä ja eräs tarjoilija jopa potkaisi kevyesti puolisoni tuolin jalkaa. Juttelimme hetken seuraavista kohteista, kun kiinnitin huomioni täydehkön ravintolan naapuripöydän seurueeseen, jossa kaikilla oli äärioikeistolaista paitaa ja tatuointia esillä. Veikkaisin, että kyseessä oli perhe tai sukukokous ikähaarukalla 20-70 vuotta. Mainitsin asiasta puolisolleni vaivihkaa ja hän sanoi, että minun takanani on toinen samanlainen seurue. Tutkailin varovasti ravintolan asiakaskuntaa ja tajusin, että olimme natsien ympäröiminä varmaankin jonkun kantapöydässä. Sitten alkoi tuijotus. Meidät selkeästi huomattiin ja pyysimme laskun. Kävin WC:ssä vielä ennen lähtöä ja pitkät portaat kellarissa johtivat minut odotustilaan, jonka viereisessä käymälässä 6 natsipaitaista miestä yritti saada epätoivoisesti mätkimällä käsienkuivausautomaattia toimimaan. Nämä hahmot eivät olleet järjenjättiläisiä toiminnastaan päätellen eivätkä selkeästi ymmärtäneet, etten kuulu heidän joukkoonsa. Moikkasivat vain kun luikin pois tilasta.

Selvisi, että Budapestissa on vuosittain äärioikeiston kokoontuminen, jossa natsimieliset vierailevat kaupungin historiallisilla maamerkeillä 40-luvun saksalaisissa sotilasasuissaan. Pelkästään Saksasta oli tänä vuonna saapunut paikalle 3000 natsimielistä. Ystävänpäivälle osuva tapahtuma on karu muistutus Euroopan ja maailman nykytilasta, jossa kansallissosialismin aatteiden ja kuvaston fanittaminen on joidenkin mielestä täysin ok. Vastakkaisella rannalla juutalaisten joukkotuhon muistomerkillä oli erilainen tunnelma, kun turistit kävivät jättämässä paikalle kukkia ja kynttilöitä. Kaupungissa asuu paljon Unkarin juutalaisia ja tunnelma on varmasti pelokas tuhansien natsimielisten keräännyttyä paikalle. Tapahtunutta seuranneet pari tuntia menivät maailman ihmisten menoa pohtien ja hämmästellen.

Kohti parempaa maailmaa

Bongasimme jo aiemmin Vegan Garden -nimisen ravintolan (Király u. 8-10.) erään liikekompleksin sisäpihalta ja illansuussa päätimme testata paikan. Kerran lomalla pitää ja voi syödä kunnon ravintola-aterian juomineen. Viihtyisän ja rennon ravintolan koko lista oli nimensä mukaisesti vegaaninen. Vaikka edellisenä iltana pitsaa oli jo syöty, päädyimme silti savutofutäytteiseen calzoneen ja toiselle lautaselle valikoitui tuhti pala linssilasagnea. Vatsat pinkeinä otimme jälkkäreiksi pienet lasit Unkarin ylpeyttä, yrttikatkero Unicumia. Löysimme myös mainion pelihallin, jossa sulattelimme ruokiamme flipperin ja ilmakiekon voimin. Illemmalla päädyimme yömyssyille viihtyisään paikalliseen ravintolaan, jossa muisti taas, kuinka helppoa sekasyöjillä on.

Seuraavana päivänä kävelimme telkkarin dubatun Ritari Ässän jälkeen isoa siltaa pitkin Budan puolelle kaupunkia. Kallioinen ja mäkinen Buda on kontrasti tasaiselle Pestille. Mäkiä ja portaita riitti, mutta jylhät maisemat ja historialliset rakennukset ja linnat ovat aina käymisen arvoisia. Palattuamme Pestin puolelle, lähdimme tutkimaan Ferencvárosin kaupunginosaa (District IX). Kävimme paikallisessa kauppahallissa aistimassa meininkiä ja hämmästelimme edelleen erittäin epäeettisten linnunmaksatuotteiden suosiota. Mitään vegaanista syötävää en isosta hallista löytänyt.

Eilisen herkuttelun jälkeen teki mieli keventää, mutta ensin piti löytää jotain, millä sen tehdä. Thaimaalaisravintola Sawasdee (Semmelweis u. 2, 1052) löytyi hylättyämme kymmenen ravintolan ruokalistat vegaaneille sopimattomana. Tofua ja pak choita. Taivaallista. Yksinkertaisia asioita kevyesti paistettuna ja mukana paljon myös raakoja kasviksia. Pieni riisikuppi riitti mainiosti kahdelle, sillä nyt oli kyseessä kunnon prosessoimatonta vegeä. Maininnan arvoisia ovat myös herkullinen chili, laadukas soijakastike ja itselle uusi tuttavuus chilietikka. Kesken ruokailumme, ikkunan takana alkoi sataa lunta. Puolen tunnin päästä tuntui, kuin koko kaupunki leikkisi lumisotaa. Seurasimme näytelmää huvittuneina ja vatsat pullollaan.

Viimeisen kokonaisen matkapäivän ilta kaupungilla sujui rennosti ikkunashoppaillessa lumisessa kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää. Onneksi mukana olivat myös talvikengät ja pipo. Bud Spencerin papukastike tofulla kruunasi illan ja pian uni vei mennessään.

Aamulla lähdimme kohti Ferenc Lisztin kansainvälistä lentoasemaa, jonka ruokatarjonta oli, kuten odottaa saattoi, lihapainotteinen. DM:stä ostetut tofunakit ja Lidlin perussämpylät olivatkin oiva eväs lentomatkalla. Kunnon vegaanilla on aina omat sinapit ja ketsupit mukana takin piilotaskussa.

Lopputulema

Budapest on valtava kaupunki ja näimme sen todellisuuksista varmasti vain osan. Mikään Berliinin kaltainen vegekeidas kaupunki ei ole ja Unkarin hintatasokin on pompannut paljon muutaman vuoden takaisesta. Eräs hämmentävä seikka on valuutta. Maan oma valuutta forintti (HUF tai Ft) on saanut rinnalleen euron, mutta vaihtokursseja on yhtämonta kuin vaihtajaakin. Halvimmillaan yhdellä egellä saa 300 Ft ja kallein vaihtokurssi, jonka bongasin, oli 450 Ft. Korttimaksut lienevät turvallisin tapa maksaa kaupungeissa. Myös hintoja kannattaa kysyä etukäteen, elleivät ne ole esillä. Turistiseudulla esimerkiksi olut saattaa maksaa kymmenkertaisesti kauppaan verrattuna.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen