Vegaanin talvipako osa III – Bangkok

Tämän vuoden talvipakomatkan kohteeksi valikoitui Bangkok. Viime talvena olin kuukauden Balilla, mutta se raportti on vielä kirjoittamatta. Lupaan kuitenkin, että osa II tulee vielä, vaikkakin vähän myöhässä!

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Thaimassa, mikä oli yksi tärkeä kriteeri kohdetta valitessani, ja Bangkokin sää vaikutti tammi-helmikuulle varsin lupaavalta. Lämpötilahaarukka 21-35 astetta eikä sadetta tiedossa. Myös Finnairilta löytynyt suora mutta kohtuuhintainen lento vaikutti valintaan, sillä viimekertainen ihana 10 tunnin vaihto Shanghaissa oli vielä suhteellisen tuoreessa muistissa. Majoituksen hankin Airbnb:stä, kiva pieni katutasossa sijaitseva huoneisto omalla isolla parvekkeella ja keittiöllä.

Ilmojen halki käy vegaanin tie

Olin etukäteen varannut itselleni vegaanisen kasvisaterian sekä meno- että paluulennolle. Aiempien kokemuksieni pohjalta vegaanisia aterioita ei saa läheskään kaikkien lentoyhtiöiden lennoilla, joten tämä oli ihan positiivinen yllätys. Edellisen talvipakomatkani Balille tein kiinalaisella halpalentoyhtiö Juneyaolla ja heidän valikoimista ei tainnut löytyä muuta vegaanista kuin olutta ja pähkinöitä. Onneksi Finnairilla vegaanit huomioidaan kuitenkin hieman paremmin.

Edessä olevalta viihdescreeniltä löytyi elokuvien ohella myös ateriatiedot. Siellä on listattu vain kanaa, kasvisvaihtoehdoista ei mitään sen tarkempaa mainintaa. Epäilyttävää. Näytöltä voi myös tilata ruokia ja juomia suoraan, joten tutkin vähän valikoimaa. Vegaanista löytyy lähinnä kalja, sipsit ja pähkinät. Minkään ruoka-annoksen tai tuotteen tiedoissa ei ole kerrottu, onko se vegaaninen. Ainesosaluetteiloita ei myöskään ole, eikä edes allergeeneja, mikä on mielestäni aivan käsittämätöntä. Paperisen menun osalta ymmärrän, että tila on rajallinen ja kaikkea tietoa siihen ei saa mahtumaan, mutta nyt on kyse sähköisestä vastineesta, missä tila ei todellakaan lopu kesken. Mielestäni tällaisessa pitäisi olla myös jonkinlaiset suodatusmahdollisuudet, tyyliin ”näytä vain kaikki vegaaniset” jne. Kuussakin on käyty, mutta ei tällaisia perusasioita ole osattu tehdä.

Vihdoin koitti ruoka-aika ja sain eteeni… (rummun pärinää) annoksen kanaa! Kerroin ystävällisesti, että olin tilannut vegaanisen kasvisvaihtoehdon. ”Hups sori, niinhän se olikin”, ja kana vaihtui kasvikseen. Tarjolla oli biryani-tyyppinen viritys, riisiä ja jonkinmoista linssisoosia sekä kasviksia. Ei nyt mikään vuosisadan makuelämys, mutta varsin jees lentokoneateriaksi. Vegaaninen coleslaw oli oikein maukas!

Päivällisen jälkeen katsoin Alien Romulusin ja yritin nukkua siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamupala tarjoiltiin lentoa ollessa enää pari tuntia jäljellä. Screenin tiedot aamupalasta oli omeletti, perunoita ja tomaattia. Ei mitään tietoa kasvisvaihtoehdosta. Henkilökunta toi minulle omelettiannoksen ja kysyin että olisiko kasvisvaihtoehtoa. ”Ai niin sä olit se, sori taas!”, ja omeletti vaihtui vegaaniseen vaihtoehtoon. Olin jälleen positiivisesti yllättynyt, missään kun ei kerrottu, että myös aamiainen tulisi vegaanisena. Hyvä Finnair, joskin viestimisessä olisi vielä parantamisen varaa.

Aamiaisannoksessani oli pinaattia, perunanuggetteja sekä jotain ihme kökkäreitä, jotka näyttävät hieman munakokkelilta. Pinaatti ja perunanuggetit ovat oikein maukkaita. Vegaaninen kokkelinkorvike sen sijaan on öh, melkoisen outoa. En päässyt oikein jyvälle mitä se oli, mutta suutuntuman perusteella arvelisin sen olleen pelkkää maissitärkkelystä. Kyllä sitä nälkäänsä söi, vaikkei se kovin hyvää ollutkaan. Tarkoitukseni oli kysyä henkilökunnalta, että mitä ihmettä se oikein oli, mutta väsyneenä se pääsi unohtumaan. Mainittakoon vielä, että muilta osin aamiainen oli oikein hyvä. Nuo kummaliset kökkäreet kun korvaisi tofulla niin se olisi ollut vallan mainio setti!

Ruokaostoksia

Saavuin Bangkokiin reilun 10 tunnin lennon jälkeen torstaiaamuna kuuden aikaan. Seikkailin tieni lentoasemalta Airport Rail Link -junalla ja metrolla (MRT eli Mass Rapid Transit) majoitukseni liepeille. Sisäänkirjautumisen jälkeen ensimmäinen tehtävä oli hankkia jotain peruselintarvikkeita. Suunnitelmani oli kokkailla itse aamiaiset (tai no lounaat, päivän ensimmäinen ateriani on yleensä noin klo 11-12 aikoihin) ja käydä syömässä päivälliset ulkona.

Majoitusta lähin ruokakauppa oli ihan vieressä sijaitseva 7 Eleven. Kuten arvata saattaa, ei sen vegaanituotevalikoima ollut kovin kummoinen. Syömisiä sieltä tarttui mukaan ainoastaan paketti pikanuudeleita pikahatälounaaksi, jonka lisäksi tarjolla olisi ollut lähinnä sipsejä ja pähkinöitä. Tofua yritin sieltä etsiä mutta ei löytynyt.

Muutaman minuutin kävelymatkan päästä löyty astetta isompi marketti Tops Daily, ei todellakaan mikään Postitalon K-kauppa, mutta selkeä parannus 7 Elevenistä. Sieltä löysin monia perustarpeita kuten öljyä, tofua, paahtoleipää, riisiä ja nuudeleita. Ilmeisesti täällä käytetään yleisesti paistamiseen soijaöljyä, sillä muuta ei tarjolla ollut. Se osoittautui kuitenkin varsin mainioksi paistinrasvaksi. Tofua oli jäljellä kolme pakettia ja ahneena otin ne kaikki. Olisi pitänyt olla tarkempi, sillä kaksi paketeista joiden luulin olevan savutofua, olikin kalatofua! Käänsin paketin tekstit vasta kämpille päästyäni ja kyllä siinä pari ärräpäätä pääsi, kalan osuus tuotteen sisällöstä oli 50 %. Annoin ne myöhemmin paikalliselle sekasyöjätuttavalleni. Hyllyssä oli myös munatofua, mutta siinä sentään luki se englanniksi joten sitä osasin olla ostamatta.

Ensimmäiset päivälliset

Aikaerosta johtuen yhden yön unet jäi väliin kun en saanut lentokoneessa nukuttua ja sinnittelin ensimmäisen päivän väkisin hereillä. Ennen yöpuuta täytyi kuitenkin saada viimein jotain oikeaa ruokaa. Ravintoloita majoitukseni lähettyvillä oli onneksi lukuisia. Ensimmäiseksi päivällispaikaksi valikoitui Tom’s Cafe & Restaurant, jonka ruokalistaa olin jo kauppareissun yhteydessä hieman tutkinut. Heidän menussa oli oikein oma sivunsa kasvisruoille, joten paikka vaikutti melko varmalta valinnalta. Tilasin paistetut nuudelit tofulla ja varmistin vielä, ettei siinä ole munaa tai kalakastiketta (mitä täällä normaalisti tukitaan vähän joka paikkaan) tai muuta eläinperäistä. Annos oli reilun kokoinen ja todella hyvän makuinen! Myönnettäköön, että en ollut syönyt oikeaa ruokaa lähes kahteen päivään, joten se saattoi toki vaikuttaa arvostelukykyyni. Joka tapauksessa 100 bahtin eli noin 2,70 € hintaan tämä oli aivan loistava päivällinen. Vahva suositus Tompan kahvilalle!

Päivällisen jälkeen menin äkkiä nukkumaan, olihan kello jo kahdeksan. Uni maistuikin varsin hyvin ja nukuin makeat 14 tuntia! Heräilyn ja aamukahvin jälkeen laitoin ensimmäisen aamiaiseni (vai pitäisikö sitä sanoa lounaaksi kun kello oli jo melkein 12) paistamalla paahtoleipää, tofua ja sipulia pannulla. Päälle reilu tujaus srirachaa ja avot, hyvää oli! Ostamani srirachan tulisuusaste oli hieman pettymys, omaan makuuni olisi voinut olla hieman tujumpaa, mutta kyllä se asiansa ajoi vallan mainiosti.

Aamukahvista mainittakoon, että majoituksessani ei valitettavasti ollut minkäänlaista kahvinkeitintä, ainoastaan vedenkeitin, joten jouduin turvautumaan pikakahviin. Ajatukseni oli käydä jossain vaiheessa ostamassa halpa mutteripannu, mutta pikakahvi paikallisella soijamaidolla olikin yllättävän hyvää.

Ensimmäinen työpäivä kului nopeasti ja pian oli taas nälkä. Suuntasin seuraavaan lähiravintolaan Bai Booniin, jonka ruokalistaa olin kauppareissulla myös pikaisesti vilkassut. Menulta löytyi muutamia kasvisannoksia, mutta esimerkiksi kaikki paistetut riisit ja nuudelit on listattu ainoastaan vaihtoehdoilla Chicken/Pork/Shrimp. Oman kokemukseni pohjalta Kaakkois-Aasian maiden ravintoloiden ruokalistat ovat kuitenkin varsin joustavia ja periaatteessa mitä vaan saa kun pyytää. Kysyin siis, että saisiko paistetun riisin tofulla johon tarjoilija tuumasi, että tottakai! Varmistin taas, ettei siinä ollut munaa tai muuta eläinperäistä. Tarjoilija tajusi heti mistä oli kyse ja kertoi, että ei ole munaa eikä kalakastiketta. Annos oli ihan maukas, mutta vähän pieni. Ei se missään nimessä huono ollut 3,29 € hintaan, mutta pieni pettymys edellisen illan superhyvään nuudeliannokseen verrattuna.

Iso marketti ja pikanuudeleita ravintolassa

Seuraavan päivän missio oli käydä katsastamassa noin kilometrin päässä oleva isompi ja ainakin Google Mapsin kuvien perustella varsin hyvin varusteltu ruokakauppa. Paikka oli One Bangkok -ostoskeskuksessa, johon olisin varmasti eksynyt ilman mainioita infotauluja, joilta pystyi katsomaan reittiohjeet haluamaansa liikkeeseen.

Mitsukoshi Depachika osoittautui japanilaiseksi ruokakaupaksi, mutta japanilaisten tuotteiden ohella tarjolla oli myös paljon paikallisia sekä korealaisia elintarvikkeita. Sieltä löytyikin monenlaista tofua, papuja, mausteita ja currytahnaa. Kauppareissun kruunasi karkkiosastolta löytynyt vegaaninen karkkipussi, saksalaista tekoa tosin, mutta näyttivät hyviltä niin nappasin senkin mukaan. Eiköhän näillä eväillä taas muutamat aamiaiset kokkailla.

Nälkä siellä kaupassa tuli, joten seuraavaksi suuntasin päivälliselle. Ajatukseni oli mennä uudestaan Tom’s Caféhen, mutta ulkopaikat olivat jo täynnä ja halusin istua ulkosalla. Katsoin yhden potentiaalisen paikan ruokalistaa, mutta sieltä ei löytynyt mitään kasvisruokia, vegaanisista puhumattakaan. Listaa tutkiessani sisäänheittäjä tuli kyselemään mitä saisi olla, joten kysyin löytyisikö heiltä mitään vegaanista. Vastaus oli jyrkkä ei, joten jatkoin matkaani.

Vähän matkan päästä löytyi The Sitting Room, joka ei vaikuttanut kovin kummoselta, mutta nälkä saneli ehdot ja jäin siihen. Listalla ei ollut oikeastaan yhtään mitään vegaanista, curryjen vaihtoehtoina oli tutut pork/chicken/shrip. Kysyin tarjoilijalta voisiko curryannoksen saada tofulla ja vastaus oli yllättäen ei. Curryt on tehty valmiiksi jo, ei saa tofulla. Saan kuitenkin neuvoteltua itselleni annoksen paistettuja nuudeleita tofulla. Odotukset eivät ole kovin korkealla, etenkin kun tarjoilija ystävällisesti kertoi heidän käyttävän paistettuihin nuudeleihin Maman pikanuudeleita. Annos oli kuitenkin varsin maukas. Ei todellakaan mitään gourmeta, mutta paljon parempi kuin odotin. Paikkaa ei tosin voi kovin vegaaniystävälliseksi sanoa, joten tuskin tulen uudestaan.

Curryn kokkailua ja kameran ulkoilutusta

Sunnuntaina tein aamiaiseksi panang-currya tofulla ja kasviksilla. Riisiä yritin keittää niin, että siitä riittäisi myös paistettavaksi myöhemmin. Kokkailu majoituksessa osoittautui hieman haastavaksi, tai ainakin hitaaksi, sillä keittolevyjä oli vain yksi. Onneksi ei ollut kiire minnekään. Currystä tuli varsin maukasta!

Päiväohjelmani oli kameran ulkoilutusta Lumphini Parkissa, missä kuluikin näppärästi pari-kolme tuntia. Matkalla huomasin toisen Tom’s Café & Restaurant -ravintolan ehkä 500 m majoitukseni lähellä sijaitsevasta. Mietin liekö samaa puljua ja päätin, että se täytyy käydä varmaan kokeilemassa myöhemmin.

Nälkä siellä ulkoilessa taas tuli joten seuraavaksi oli luvassa jälleen illalispaikan etsiminen. Lähdin kävelemään majoitukseni edestä kulkevaa katua nyt eri suuntaan missä en ollut aikaisemmin käynyt. Ehkä kilometrin matkalla löytyi vaan pari-kolme paikallisten suosimaa ravintolaa, mutta en tällä kertaa niitä kelpuuttanut, sillä niissä ei ollut ulkopöytiä ollenkaan ja halusin istua ulkona. Myös yksi pasta/pizzapaikka tuli vastaan, mutta sielläkin oli pöytiä ainoastaan sisällä. Tein täyskäännöksen ja päätin mennä katsomaan, olisiko Tomin ravintolassa tällä kertaa tilaa.

Onnekseni ulkona oli yksi vapaa pöytä, joten otin sen. Tällä kertaa tilasin uutuuslistalta paistettua tofua ja pavunituja sekä lisukkeeksi riisiä. annos maksoi 125 bahtia eli noin 3,43 €. Tom ei pettänyt, ruoka oli oikein hyvää ja annoskokokin just sopiva. Pisteet taas Tomille!

Tofukokkelia

Painuin pehkuihin yhdentoista aikaan, sillä seuraava päivä oli maanantai ja tarkoitukseni oli herätä aikaisin ja tehdä töitä. Nukahdinkin nopeasti, mutta noin tunnin jälkeen heräsin enkä saanut enää unta ennen kuin joskus neljän aikaan aamuyöllä. Se siitä aikaisin heräämisestä. Puhelimeni herätti kyllä kahdeksalta mutta suljin sen ja jatkoin unia melkein puolille päivin.

Varsin myöhäiseksi aamiaiseksi (klo 13:20!) laitoin tofukokkelia, paahtoleipää ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Aika perinteinen setti siis. Tofuna käytin aiemmin ostamaani japanilaista tofua, jonka pakkauksessa kyllä luki ”firm”, mutta ei se ollut kiinteää nähnytkään. Koostumus oli ihan selkeä silken-tofu. Mausteiksi ei ollut tavallisesti tofukokkeliin käyttämääni kurkumaa ja kala namakia, joten laitoin suolan ohella paprikajauhetta ja paikallista mausteseosta. Ihan syömäkelpoista siitä tuli kuitenkin!

Toinen iso marketti

Päätin olla menemättä tänään ravintolaan ja söin päivälliseksi edellisen aamun currynjämiä. Illan suunnitelma on käydä katsastamassa seuraava isompi marketti, vajaan kahden kilometrin päässä oleva Tops Food Hall. Sekin sijaitsi isossa kauppakeskuksessa, Central Parkissa, joka sai Vantaan Jumbon tuntumaan lähinnä R-Kioskilta. Kauppa oli hyvin saman tyyppinen kuin Mitsukoshi Depachika missä kävin aiemmin, mutta valikoima oli selkeästi parempi ja hinnat halvemmat. Sieltä löytyi jopa oma pieni ”Plant based” -pakastinosasto, jossa oli paikallisten valmisruokien ohella esimerkiki Beyond Meatin tuotteita sekä parinkin minulle ennestään tuntemattomien merkkien burgeripihvejä. Myös kylmäosastolta löytyi vegaanisia tuotteita kuten paistia (mitä ilmeisimmin seitania) ja makkaroita.

Myös marketin olutvalikoima oli sangen hyvä, tai ainakin selkeästi paras mihin tähän mennessä olin törmännyt. Löytyi jopa ihan oma ”Craft Beer” -hylly, jossa oli sekä paikallisia että ulkomaisia pienpanimotuotteita. Halpoja ne eivät olleet, esimerkiksi Skotlantilaisen Brewdogin Punk IPA maksoi noin 7 € tölkki! No onneksi tänne ei tultu ulkomaisia oluita juomaan. Mukaan valikoitui pari ihan maltillisesti hinnoiteltua (noin 2,35 €/kpl) Thaimaalaista IPA:a.

Olisin halunnut lisäksi karkkia, mutta niiden löytäminen vegaanisena (sitä yhtä edellisestä marketista löytäämääni pussia lukuunottamatta) oli tähän mennessä osoittautunut jokseenkin hankalaksi. Myös maustettujen pähkinöiden ja sipsien kanssa oli vaikeuksia, tuntuvat tukkivan maitojauhetta tai jotain kala/äyriäisperäistä asiaa vähän joka paikkaan. Ostinkin paahdettuja ja maustettuja soijapapuja sekä paahdettuja ja srirachalla kuorrutettuja herneitä. Molemmat olivat hieman oudon makuisia, selkeästikään natriuglutamaatissa ei oltu säästelty, mutta ihan hyviä kuitenkin. Kyllä nämä oluen kanssa iltapalasta meni, joskin pahimman suolanhimon tyydytyksen jälkeen maistuivat vielä oudommilta!

Kolmas iso marketti

Currya tuli tehtyä aikaisempana päivänä sen verran reilu annos, että siitä riitti vielä yhdeksi päivälliseksi. Vaikka en varsinaisesti tarvinnut mitään ruokatarvikkeita kävin illalla kuitenkin katsastamassa reilun kilometrin päässä sijaitsevan Villa Marketin. Se oli selkeästi kansanomaisemman oloinen kahteen edelliseen verrattuna, joista etenkin Mitsukoshi Depachika vaikutti vähän hienommalta, semmoiselta Stockan Herkku -tyyppiseltä.

Villa Marketin valikoima oli mitä mainioin ja löysin sieltä jopa kaksi erilaista vegaanista karkkipussia! Karkkipussit lähtivät mukaan, samoin kun heräteostoksena nappaamani valmiiksi pilkottu inkivääri. Yleisesti ottaen halveksun valmiiksi pilkottujen kasvisten ostamista, mutta vaivaiseen 0,55 € hintaan tämä vaikutti varsin hyvältä diililtä. Tämä oli mainio ruokakauppa!

Se toinen Tomppa

Koska aiemmin jo kahdesti vieraileman Tom’s Cafe & Restaurant oli niin hyvä, lähdin testaamaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevan toisen Tom’s -toimipisteen (sitä ei Google Mapsista löytynyt, mutta sijainti on suurin piirtein tämä). Ruokalista oli hyvin saman tyyppinen kuin edellisessäkin, joskaan ei identtinen.

Tilasin paistetut nuudelit vegetarian-vaihtoehdolla ja pyysin lisäksi tofua. Kerroin myös, että ei saa laittaa munaa eikä kala- tai osterikastiketta. Tässä kohtaa mieleeni hiipi epäilys mahdollisesti kielimuurista ja käänsin asian vielä varmuuden vuoksi translatella. Tarjoilija nyökytteli päätään ymmärtämisen merkiksi. Annoksen saapuessa olin hieman pettynyt, sillä ei siinä mitään tofua ollut. Ei onneksi ollut munaakaan, eikä mausta päätellen myöskään kalakastiketta. En jaksanut alkaa valittamaan, vaan söin kiltisti menemään. Annos oli varsin maukas, mutta tofun puuttuminen kyllä hieman latisti tunnelmaa. Se ensimmäinen Tom’s oli parempi.

Räkätauti ja muita pettymyksiä

Valitettavasti seuraavana yönä tulin kipeäksi, kuumetta oli ja räkä lensi. Torstai meninkin täysin lepäillessä. Perjantaina olo oli jo selkeästi parempi, joskaan ei vielä todellakaan ihan terve. Päätin kuitenkin mennä ulos syömään, sillä lievä mökkihöperyys alkoi jo painaa. Ruokakaupassakin piti käydä, joten tutkin olisiko One Bangkok -ostoskeskuksessa sijaitsevan Mitsukoshi Depachika -marketin liepeillä mitään vegaaniystävällistä ravintolaa.

Google Maps kertoi samaisen supermarketin yhteydessä olevan ONE bOwl Vegan by CANES -nimisen pienen paikan, joka on 100 % vegaaninen! Aloin innostua. Pieni lisätutkiminen paljasti, että heillä on jopa oma vegaaninen munankeltuinen! Nyt olin jo ihan täpinöissäni. Mutta sitten tuli todellinen antikliimaksi, nimittäin paikan Happy Cow -sivulla kerrottiin ravintolan sulkeneen viime marraskuussa. Tämä oli harmillinen takaisku, tuo vegaaninen munankeltuainen olisi nimittäin kiinnostanut kovasti.

Ginger Farm Kitchen

Hätäisenä Plan B:nä päätin vaan mennä One Bankgkok -ostoskeskukseen ja katsoa mitä sieltä löytyy. Olinhan menossa sinne joka tapauksessa, koska ruokakaupassa tarvi käydä. Hetken aikaa palloiltuani törmäsin Ginger Farm Kitcheniin ja silmäni osuivat tyrkyllä olevan ruokalistan välistä pilkistävään ”Veggie-Friendly Menuun”. Paikka vaikutti painottavan kovasti luomua ja lähituotantoa. Seinät olivat täynnä ”Our eggs are happy” -tyyppisiä sloganeja ja muuta viherpesuhöttöä. Pisteet silti siitä, että oli kuitenkin vegaaniystävällinen ruokalista olemassa ja että myös ruoat siellä vaikuttivat olevan vegaanisia, ei näkynyt munaa tms. mitä useiden muiden ravintoloiden ”vegetarian friendly” -vaihtoehdoissa on.

Vegelistan annoksissa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä siihen, että annokset olivat kaikki aika kuivan oloisia, missään ei oikeastaan ollut mitään kastiketta. Mieleeni tuli väistämättä ajatus heidän käyttävän kaikkiin vakiokastikkeisiin kala- ja/tai osterikastiketta ja helpoin vaihtoehto on ollut vaan jättää soosit kokonaan pois vegaanisista vaihtoehdoista. Tiedä sitten mikä on totuus, mutta mielestäni tällainen toimintatapa on vaan laiskaa.

Tilasin paistettua tofua cashew-pähkinöillä sekä riisiä. Annos näytti ihan totaalisen eriltä kuin ruokalistan kuvassa, mutta oli varsin maukas. Valitettavasti terveydentilastani johtuen ruoka ei oikein maistunut. Söin noin puolet ja otin loput mukaan. Tofuannokseni riisin kera maksoi yhteensä 200 bahtia, eli noin 5,5 €. Selkeästi hieman hintavampi kuin aikaisemmissa paikoissa siis, mutta ei sitä varsinaisesti kalliina voinut silti pitää. Ginger Farm Kitchenistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Vegaanisia katkarapupalleroita ja nuggetteja

Kauppareissulla Tops Food Hallissa silmääni osui pakastealtaassa ”Plant based shrimp balls”. Soijapohjaisella (proteiinia 18 %) 200 g pakkauksella oli hintaa 135 bahtia eli noin 3,70 €. Pakkohan se oli testata. Mukaan tarttui myös pussillinen Meat Zero -vegenuggetteja. 200 g pussi soijapohjaista pakastekamaa sekin (proteiinia 15 %), mutta hinta oli vain 79 bahtia eli noin 2,17 €.

Katkaravunmakuiset pallerot päätyivät panang curryyni heti kun pääsin kaupasta takaisin. Ne tuoksuivat kyllä varsin rapumaiselle eikä koostumuskaan ollut mitenkään kaukaa haettu. Maku oli varsin hyvä ja ne toimivatkin curryssani erinomaisesti.

Seuraavana päivänä laitoin aamupalalounaaksi paitsi erinomaista paikallista avokadoa niin myös niitä ostamiani vegenuggetteja. Hyvä tuote tämäkin, maistuvat ihan nuggeteilta!

Emämunaus

Maijoitukseni liepeillä oli vielä lukuisia ravintoloita, joita en ollut ehtinyt kokeilemaan. Seuraavaksi oli vuorossa Maderla, joka tarjoilee enimmäkseen perinteisiä thai-ruokia, mutta myös joitain länsimaalaisia annoksia kuten hampurilaisia. Listalta löytyi salaattien ohella pari kasvisannosta, esimerkiksi paistettua tofua pavunitujen kera. Listaa tutkiessani tarjoilija yhstävällisesti kysyi, että minkälaisesta ruoasta pidän. Kerroin olevani vegaani ja tarjoilija sanoi, että mikä tahansa annos voidaan tehdä vegaanisena ja liha voidaan aina vaihtaa tofuun. Koska veganismin käsite on täällä hieman epäselvä, selitin vielä, etteivät vegaanit syö mitään eläinperäistä, ei munia, ei kalakastiketta ja niin edelleen. Sain hyväksyvää nyökyttelyä, ”no fish sauce yes”.

Yritin tilata edellä mainittua paistettua tofua pavuniduilla, mutta halusin siihen mukaan paistettuja nuudeleita. Tarjoilija totesi, että se on sitten ihan sama ottaa pad thai ja vaihdetaan vaan katkaravut tofuun. Okei, ihan hyväksyttävä idea, mutta varmistn vielä, että etteihän siihen tule nyt sitä kalakastiketta. ”No fish sauce”!

Annos näytti oikein hyvältä ja maistui erinomaiselta. Ahmin menemään hyvällä ruokahalulla, sillä olin hieman ruokailuaikataulustani myöhässä ja siksi varsin nälkäinen. Syötyäni annoksesta ehkä puolet huomasin kuitenkin jotain järkyttävää: siellähän on munaa seassa! En nähnyt järkeä alkaa valittamaan, sillä silloin annos olisi mennyt vaan roskiin. Söin siis kiltisti mutta itselleni vihaisena lautasen tyhjäksi.

Jatkossa täytyy siis olla tarkempi. Vaikka olin aikaisemmin sanonut, että muna on no-no, niin olisi pitänyt tähdentää asiaa vielä tilaamani annoksen kohdalla erikseen. Varminta on joka kerta, jokaisen asian yhteydessä tähdentää, että eihän tässä ole a) kuolleita eläimiä, b) munaa, c) kalakastiketta ja d) osterikastiketta. Ärsyttää, mutta kyllä tämä vähän omaan piikkiin menee. Oletin, että viesti oli mennyt perille, mutta ei. Note to self: Assumption is the mother of all f**kups!

Japanilainen pettymys

Tien toisella puolen sijaitsi japanilaisiin ruokiin ja viineihin erikoistunut pieni ja mielenkiintoiselta vaikuttava ravintola PrumPlum Umeshu Bar & Bistro. Googlaamalla löysin heidän ilmeisesti vanhan ruokalistan, jolta löyty vegaaniseksi merkitty ”Tofu skewers” -pääruoka. Ja siis tähdennettäköön, että siinä todellakin käytettiin termiä ”vegan”. Vaikutti siis lupaavalta, joten lähdin kokeilemaan.

Valitettavasti uudella ruokalistalla ei paljoa vegaanisia asioita löytynyt, lähinnä yksi tofu-alkupala ja joitain pieniä kasvisannoksia, joissa ei ollut käytännössä mitään proteiinia. Tarjoilij ehdotti ystävällisesti, että mitä jos jätettäisiin tommosesta liharuoasta vaan se liha pois. Jouduin käymään hieman keskustelua heidän kanssaan proteiineista, jonka jälkeen jatkoin matkaani. Harmi, sillä paikka vaikutti muuten varsin kivalta.

Koska nälkä oli jo kova, päätin mennä jälleen hyväksi havaitsemaani Tom’s Cafe & Restaurantiin. Tilasin vihreän tofucurryn ja eilisestä emämunauksesta oppineena varmistin vielä, ettei siihen vaan tule munaa eikä kala- tai osterikastiketta. Tarjoilija vakuutti, että ei tule. Tämäkin annos oli ihan superhyvä ja maksoi lisukkeeksi ottamani riisin kanssa 175 bahtia eli noin 4,80 €. Pisteet taas Tompalle!

Italialainen pettymys

Syötyäni pari viikkoa pelkästään paikallista ruokaa alkoi mieleni tehdä pizzaa. Ihan majoitukseni liepeoltä löytyi italialainen ravintola Lido, joka tarjoili tietysti myös pizzaa. Ruokalistalta löytyi useita ”vegetarian” -annoksia, mutta niissä kaikissa oli juustoa. Hieman oudosti myös Marinara-pizzassa oli mozzarellaa. Käsittääkseni perinteisen Marinaran idea on juurikin siinä, ettei siinä ole juustoa.

Tilasin Marinaran, mutta ilman juustoa. Pizza näytti kuivahkolta ja siinä oli ihan järkyttävä määrä valkosipulia. Pohja oli lähempänä Dr. Oetkeria kuin Napolia ja tomaattikastike oli melkoisen mautonta. Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni kun harkitsin suolan laittamista pizzan päälle. No, kyllä tämän jälkeen varmaan maistuu taas thaikkuruoka mukisematta seuraavat pari viikkoa.

Lisää löytöjä ruokakaupasta

Päätin testata Tops Food Hallissa myytäviä australialaisia vegemakkaroita. Samalla reissulla pakastealtaasta osui silmään myös paikallinen Plant-Based Crispy Meat joka vaikutti varsin mielenkiintoiselta.

Niistä tulikin sitten parit seuraavat aamiaiset kokkailtua. Makkarat olivat välitön aikamatka Australiaan, asuin siis Melbournessa vähän reilun puoli vuotta vuonna 2014. Silloin söin vielä lihaa ja juuri tältä ne makkarat siellä maistuivat! Oikein hyviä olivat. Myös Plant-Based Crispy Meat oli varsin hyvää. Todella sikamainen fiilis!

Malesialainen fuusiokeittiö

Karttaa tutkiessani löydän sattumalta kävelymatkan päässä sijaitsevan Jyak & Lymin, joka mainostaa olevansa ”Nyonya cuisine”. Nopean googlauksen tuloksena sain selville siitä käytettävän myös nimeä Peranakan cuisine ja tarkoittavan jonkinlaista malesialaisen, indonesialaisen ja kiinalaisen keittiön fuusiota. Jyak & Lymin listalta löytyy lukuisia annoksia merkinnällä ”Vegan option”. Alleviivattakoon, että siinä todellakin käytettiin termiä ”vegan”, mitä ei täällä tähän mennessä ollut kovin usein näkynyt.

Valitettavasti ruokalistassa ei kerrottu mitään siitä, mitä se ”vegan option” sisältää. Laitoin viestiä ravintolalle Messengerissä, että mikä on homman nimi, johon he vastasivatkin varsin ripeästi. Kuulema kaikissa vegaanivaihtoehdoissa eläinproteiini korvataan jollain kasvisproteiinilla ja he käyttävät esimerkiksi tofua sekä joitain valmistuotteita kuten vegaanista kanankorviketta. Selvä homma, tämä vaikutti erittäin lupaavalta.

Paikka oli varsin kivan ja viihtyisän oloinen. Hinnoiltaan se oli selkeästi aikaisempia kalliimpi, pääruokien hinnat olivat haarukassa 250-400 bahtia, eli noin 6,70 – 10,70 €. Koetin kysellä tarjoilijalta, että mitä kasvisproteiinia mihinkin vegaanivaihtoehtoon tulee, sillä olisin kovasti halunnut kokeilla paikallista kanankorviketta. Harmikseni tarjoilija oli vain tuuraamassa eikä tiennyt annosten sisällöstä hölkäsen pöläystä.

Tilasin puolisummissa listalta Curry Kapitan Chickenin vegaanisena ja lisukeriisillä. Ajattelin, että jos jossain olisi kanankorviketta niin se olisi tämä, mutta valitettavasti olin väärässä. Proteiinina annoksessa oli (taas vaihteeksi) tofua. Itse annos oli näyttävän näköinen, ulkonäköön oli selkeästi satsattu ja siihen oli taiteiltu ilmeisesti ohueksi höylätystä ja paahdetusta bataatista varsin kaunis keko päälle. Maultaan annos oli todella hyvä, semmoinen malesialaistyyppinen curry. Jyak & Lym oli jokseenkin kallis ja viestinnän suhteen heillä(kin) olisi vielä opittavaa, mutta muutoin varsin hyvä kokemus.

Kohti Koh Larnia

Päätin pitää pienen loman ja mennä pariksi yöksi Koh Larnin saarelle (kirjoitetaan välillä myös muodossa Ko Lan) Pattayan edustalle. Paikallisista bussiaikatauluista mainittakoon, että ne olivat mallia Espanja, mikä ei kylläkään ollut mikään yllätys. Muutenkin koko homman organisointi oli lievästi sanottuna kaoottista. Ostin bussiliput ennakkoon netistä. Homma hoitui näppärästi ja sain sähköpostiini pdf-liput QR-koodeineen. Bussiasemalle selvittyäni koetin etsiä jonkinlaista näyttötaulua, mistä näkisi miltä laiturilta mikäkin bussi lähtee ja mihin aikaan. Turha toivo. Menin sitten kyseisen bussiyhtiön tiskille kysymään asiaa. Täti halusi nähdä lippuni ja näytin sitä puhelimeni ruudulta. Oletin, että hän skannaisi siitä QR-koodin mutta ehei. Hän otti valokuvan omalla puhelimellaan minun puhelimeni ruudulla näkyvästä pdf-lipusta, jonka jälkeen hän antoi minulle paperisen lippusen ja käski seurata toista tätiä. Toinen täti kävelytti minut laiturien liepeille ja käski istua odottamaan, hän tulee hakemaan sitten ku bussi on valmis. Koetin taas kysellä, että miltähän laiturilta se lähtee niin voisin mennä sinne oikealle laiturille istumaan, mutta ei. Istut nyt vaan siinä ja odotat perkele!

Lopulta bussi lähti 45 minuuttia myöhässä aikataulusta ja saapui noin kahden ja puolen tunnin kuluttua perille Pattayalle Bali Hain satamaan. Satamassa kysyin moneltako seuraava laiva lähtee ja lippuja myyvä miekkonen vastasi, että kahdelta. Totesin ystävällisesti, että kello on nyt 14:50, johon sain vastaukseksi ”ten minits, ten minits”! Selvä homma, ostin lipun (30 bahtia eli noin 0,80 €) ja hyppäsin paatin kyytiin. Laiva lähti toden totta 10 minuutin kuluttua ja oli perillä Koh Larnilla reilun puolen tunnin päästä. Ajatukseni oli kävellä siellä satamasta reilun kilometrin matka toisella puolen saarta olevaan majoitukseeni, mutta välissä oli inha nyppylä ja kapuamista olisi ollut korkeussuunnassa 40 metriä. 33 asteen helteessä se ei tuntunut kovin mieluisalta ajatukselta, joten otin mopokyydin. Ei sekään kovin mieluisaa ollut, etenkin ilman kypärää ja kuskin kaahatessa varsin vauhdikkaasti. Pääsin kuitenkin perille nopeasti ja ehjänä. Nälkä alkoi olla kova, sillä olin syönyt ainoastaan aamupalan ennen bussille lähtöä.

DuLay Koh Larn

Kirjauduin sisään hotelliin ja lähdin etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Ensimmäinen ravintola, DuLay Koh Larn tulikin vastaan vain noin 20 metriä huoneeni ovelta. Tutkin esillä olevaa ruokalistaa ja ilokseni listalla oli kokonaista 6 sivua otsikoitu nimellä ”Vegetarian Menu”! Osassa annoksista oli munaa, mutta muuten vaikutti varsin pätevältä. Tiasin pad thain, josta vaihdoin munan tofuun ja varmistin vielä, ettei siihen tulisi kala- tai osterikastiketta. Annos oli aika pieni, mutta eipä se maksanutkaan kuin 100 bahtia eli noin 2,70 €. Tofua siinä oli vaivaiset kolme palaa, mikä oli kyllä jokseenkin ankeaa. Maku oli kuitenkin mainio ja oluen kanssa nautittuna täytti vatsan kuitenkin ihan riittävästi.

Majoitukseni liepeiltä Tawaen Beachiltä ei valitettavasti oikeastaan muita varteenotettavia ravintoloita löytynytkään. Kaikkien menut olivat pullollaan merenelävää ja lihaa. Joistain löyty yksi tai kaksi kasvisvaihtoehtoa, jotka olivat yleensä salaatti ja stir fried -kasvikset, ilman mitään kunnollista proteiininlähdettä.

Nautin siis seuraavatkin ateriat samaisessa DuLay Koh Larnissa. Seuraavalla kerralla söin paistetut nuudelit ja vaihdoin taas munan tofuun. Vaikka tämäkään annos ei hirveän iso ollut niin tällä kertaa tofua oli ihan eri lailla kun ensimmäisenä päivänä syömässäni pad thaissa. Viimeiseksi päivälliseksi tilasin vihreän curryn, johon pyysin lisäksi tofua ja lisukkeeksi riisiä. Tämäkin annos oli maultaan mitä mainioin ja oli kooltaan selkeästi edellisiä suurempi. Hintakin toki oli hieman kovempi, mutta eipä se 170 bahtia (noin 4,50 €) silti mitenkään kalliilta tuntunut.

Pakon edessä Burger Kingiin

Bussini Pattayalta takaisin Bangkokiin lähti vasta puolilta päivin, mutta halusin lähteä ajoissa liikkeelle, lautta-aikataulut kun eivät olleet vakuuttaneet minua täsmällisyydellään. Heräsin siis aikaisin, vedin aamukahvin naamariin ja lähdin lautalle. Pattayalla minulla oli pari tuntia luppoaikaa bussia odotellessa, mikä olikin juuri sopiva rako syödä aamupalaa tai lounasta, kummaksi sitä nyt haluaakaan kutsua.

Valitettavasti vaan kovinkaan moni ravintola ei ollut auki vielä siihen aikaan. Bussien lähtöpaikan yhteydessä oli yksi perinteinen thairavintola, mutta heidän listoilta ei löytynyt yhtään mitään vegaanista. Ajattelin homman hoituvan helposti kun pyytää, niinhän se tähän mennessäkin oli toiminut, mutta tarjoilijatäti toikin minulle kynän ja paperia, näytti ruokalistaa ja sanoi ”namböö, namböö”. Okei, eli pitäisi siis vaan kirjoittaa annoksen numero lapulle ja ilmeisesti kiikuttaa se tiskille. Kielimuuri vaikutti aika korkealta, joten en edes yrittänyt alkaa selittämään tavallisia jorinoitani munasta ja kalakastikkeesta, vaan jatkoin matkaani.

Jonkin aikaa harhailtuani jouduin toteamaan auki olevien paikkojen listan varsin lyhyeksi: McDonalds ja Burger King. Ei todellakaan sitä mitä halusin, mutta syödä täytyi ennen bussin lähtöä, muuten uhkaisi nälkäkuolema. Näistä valitsin Burger Kingin. Listalta löyty yksi vegaaninen burgeri, joskin epäilin majoneesin olevan epävegaanista, joten jätin sen pois. Burgeri oli kallis ja aika pieni eikä kovin hyvän makuinen. Pihvi ei ollut proteiinia nähnykään vaan se oli semmoinen uppopaistettu hernemaissipaprikaviritys mitä BK:ssa oli Suomessakin joskus kymmenen vuotta sitten. Ei jatkoon, ihan kamalaa. Nälkäkuolemalta tämä toki pelasti, mutta hieman jo kadutti etten edes yrittänyt ylittää kielimuuria siellä edellisessä ravintolassa.

Vizzaa Vistrossa

Burger King -kokemuksesta traumatisoituneena halusin viimein päästä kokeilemaan jotain paikallista ihan oikeasti vegaanista ravintolaa ja löysin Sukhumvitissa sijaitsevan Vistron. Paikka oli aikaisemmin toiminut nimellä Vizza, jolloin sieltä sai vain vegaanista pizzaa, mutta olivat sittemmin laajentaneet menuaan ja vaihtaneet nimeä. Vizzat toki löytyvät listalta edelleen. Vistron menu oli varsin monipuolinen, on pastaa, bowleja, nuudeleita, burgereita ja pizzaa, ei kun siis vizzaa. Proteiininlähteinä on perinteisten tofujen, papujen ja linssien ohella myös länsimaisia tuotteita kuten Beyond Burgeria ja Sausagea.

Koska edellinen syömäni pizza oli ihan totaalisen kauhea, toivon mukaan saisin nyt syödä hyvää vizzaa. Oikeastaan kaikki listan vaihtoehdot vaikuttivat varteenotettavilta ja niitä oli tarjolla kahdessa koossa, 9- ja 12-tuumaisina versioina. Päädyin lopulta aika perusmalliseen El Classicoon 12-tuumaisena. Siinä oli täytteenä tomaattikastikkeen ja perusvuuston lisäksi ainoastaan jonkin sorttista vegaanista buffalomozzarellaa. 300 bahtin eli noin 8 € hinta tuntui paikalliseen hintatasoon suhteutettuna varsin korkealta, vaikka toki Suomessa tällaisesta pizzasta saa pulittaa vähintäänkin kaksinkertaisen hinnan.

Sitten tuli kriisi. Vistrosta nimittäin ei saanut olutta! Ilmeisesti he haluavat pitää jonkinlaista terveellisen ruoan imagoa yllä, mikä on jokseenkin huvittavaa kun paikasta saa ihan kunnon vegaanista mättöruokaakin. Harmistuneena tilasin juomaksi kokiksen. Paikallinen seuralaiseni tilasi itselleen Vistro Poke -bowlin.

Sekä vizza että bowl olivat maultaan ihan priimaa, siis todella hyvää. Vegaaniset juustonkorvikkeet eivät rakenteeltaan olleet hirveän juustomaisia, mutta maultaan oikein hyviä. Perinteisestä Margheritasta poiketen tässä oli päällä thai-basilikaa ja chiliöljyä, jotka antoivat kokonaisuudelle kivasti paikallisen viban. Vaikka hintatasoltaan Vistro olikin hieman kallis, ainakin siis verrattuna moneen aikasempaan ravintolaan, eikä sieltä saanut olutta, oli kokemus silti erinomainen. Se tärkein, eli itse ruoka kun oli todella hyvin kohdallaan. Vahva suositus Vistrolle siis!

Vegaanista fuusiosushia

Niin ikään Sukhumvitissa sijaitseva Golden State Vegan mainostaa olevansa ”Funky Retro Sushi Bar” ja ”Japan California fusion cuisine” ja on kyllä häpeilemättä molempia. Paikka oli sisustettu varsin kivasti ja meininki todellakin funky ja retro. Ulos kadulle ravintolaa ei juurikaan huomannut, ovella oli kyllä kyltti, mutta piti osata mennä ensin toisen ravintolan läpi ja kavuta portaita kolmanteen kerrokseen. Ihan vahingossa sinne ei siis eksy.

Listalta löytyi sushin ohella burgereita, tacoja, nuudeli- ja riisiannoksia sekä salaatteja. Sushi vaikutti kuitenkin olevan selkeästi tämän paikan omin juttu. Syötäväksi valikoitui kaksi erilaista 8 palan annosta, jotka maksoivat 380 bahtia eli noin 10 €/kpl. California-nimisessä oli täytteenä jakkihedelmää, avokadoa, kurkkua, manteleita sekä jonkinlaista avokadokastiketta. Rainbow on Satayn täytteinä oli rapeaksi paistettua tofua, maissia, vihreitä papuja, maapähkinää ja satay-kastiketta. Molemmat olivat kerrassaan upean makuisia. Kiva oma twistinsä näissä oli, mutta selkeästi olivat kuitenkin sushia.

Pienenä yllätyksenä hintoihin lisättiin vielä 10 % palvelumaksua ja 7 % veroa päälle. Joissain paikoissa tämä lukee menussa pienellä präntillä, mutta täällä en moista huomannut. Kaksi pääruokaa, kaksi olutta ja yksi kokis maksoi lopulta 1624 bahtia eli noin 43,50 €. Paikalliseen hintatasoon suhteutettuna varsin kallista lystiä siis. Mutta oli se kyllä hyvääkin, sitä ei voi kieltää. Ja paikka oli muutenkin mitä mainioin, varsin kivat vibat!

Vegie House Sam Yanissa

Karttaa tutkiessani löysin parin metroaseman päästä Sam Yanista paikan nimeltä Vegie House. Se vaikutti mielenkiintoiselta, sillä listalla oli useita kasvipohjaisia lihankorvikkeita ja hinnat olivat suorastaan naurettavan halvat.

Paikka näytti siltä, ettei se olisi auki, mutta ovessa oli kuitenkin open-kyltti. Avasin liukuoven ja astelin sisään. Vaikka pieni yhden huoneen tila oli ihan siisti, oli fiilis silti melkein kuin olisi astellut jonkun autotalliin. Ovea lähimmillä pöydillä oli sekalaista tavaraa kuten isoja pinoja vesipullo- ja nuudelipakkauksia. Vanha nainen toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi, tai niin ainakin luulin, sillä englantia hän ei osannut. Muita asiakkaita ravintolassa ei näkynyt. Huoneen perällä oli toimistopöytä, jonka takana vanhempi mies (mitä ilmeisimmin naisen aviomies) tuijotti puhelintaan. Peräseinän iso juliste kertoi, että vessaa ravintolasta ei löydy.

Ruokalista on varsin pitkä ja sisälsi lukuisia lähes samanlaisia annoksia. Tofun ohella proteiineina annoksissa oli ”veggie chicken”, ”veggie pork” ja ”veggie duck”. Tarkempaa tietoa niistä ei ollut, että mistä ne oli tehty ja kielimuurin vuoksi en edes yrittänyt kysyä. Ihan kaikki listalla ei ollut täysin vegaanista, siilä joihinkin annoksiin oli valittavissa munanuudelit. Tilasin paistetut nuudelit veggie chickenillä. Annoksen hinta ei päätä huimannut, 70 bahtia eli noin 1,87 €.

Annos oli hintaansa nähden ihan hyvän kokoinen ja kiinalaistyyppistä kastiketta siinä oli runsaasti, ei meinannut lautaselle mahtua. Mikään estetiikan riemuvoitto se ei ollut, mutta en tuohon hintaan mitään fine dining -kokemusta kyllä odottanutkaan. Kanankorvikkeet olivat todennäköisesti seitania, tai saattoivat olla jotain vehnä- ja soijaproteiinin sekoitusta. Rakenteeltaan aika pehmeää kamaa, mutta maultaan oikein hyvää. Muutenkaan annoksessa ei ollut valittamista, ei nyt mikään herkullisin ruoka mitä ikinä olin syönyt, mutta varsin hyvä kuitenkin. Etenkin kun tuolla hinnalla ei Suomessa saisi edes mikroateriaa.

Kokemuksena Vegie House oli hämmentävä, mutta ehdottomasti hintansa väärti. Se oli kaikin puolin edellisen illan hipsterifuusiosushin täydellinen vastakohta. Jos haluaa halpaa hupia niin sitä tämä kyllä oli. Hinta-laatu -suhde oli ehdottomasti kohdallaan.

Baan Ying Plant-Based

Kuukausi oli mennyt äkkiä ja viimeisen illan ruokapaikaksi valikoitui Baan Ying Plant-Based – Thai Vegan All Day Dining & Wine Bar. Sinne oli majoituksestani matkaa noin kolmisen kilometriä, joten ajattelin samalla suorittaa pienen iltapäiväkävelyn. Reitti meni vielä sopivasti kivan Lumphini Parkin läpi. Myönnettäköön, että vähän reilun kolmen kilometrin iltapäiväkävely 34 asteen lämmössä oli aika hikistä hommaa.

Ravintola sijaitsi Lumphini Parkin pohjoispuolella pienen kujan päässä. Vahingossa sinne ei kyllä eksyisi, sillä kujalla ei ollut oikeastaan mitään muuta mielenkiintosta, vain isoja asuinrakennuksia, tai ehkä ne olivat jotain toimistoja tai virastoja. Itse ravintola olikin vähän yllättävä siellä, viihtyisän oloinen ravintola isoine terasseineen ei oikein tuntunut sopivan muuten karuhkoon ympäristöönsä.

Listalla oli monenmoisia lihankorvikkeita. Mieleni olisi tehnyt suurin piirtein kaikkia, mutta lopulta valitsin annoksen nimeltä ”Vegan chicken with basil, chili and garlic”. Kysyin tarjoilijalta, että mistä se vegaanikana oli tehty ja hän kertoi sen olevan soijapohjainen.

Ruoan saapuessa söin ensin silmilläni, annos nimittäin näytti varsin hyvältä. Kanankorvike oli leivitetty ja sen päälle oli kasattu reilusti chiliä ja basilikaa. Suutuntumaltaan ja maultaan se oli mitä mainioin, siis ihan superhyvää! Jollain konstilla he olivat onnistuneet myös tekemään itse ”pihvin” ja leivityksen väliin semmosen kivan rasvakerroksen, vähän niinkuin joissain porsaankyljyksissä. Chilin tulisuusaste tuli vähän yllätyksenä, sillä tähän mennessä en ollut täällä törmännyt kovin tulisiin chileihin. Pidän kylä tulisesta, mutta tämä meni jo vähän oman rajani yli ja silmäni alkoivat hikoilla. Hyvältä se maistui, mutta jätin suosiolla loput chilit lautasen reunalle, sillä silmiäni kirveli hikoilu muutenkin jo valmiiksi aika lailla.

Tämä saattoi olla ehkä koko reissun paras ateria, siis ihan uskomattoman hyvä. Ihan halvimmasta päästä se ei ollut, mutta 240 bahtin eli noin 6,50 € hintaa ei voi silti pitää mitenkään pahana. Olin varsin tyytyväinen, että viimeisen illan ateriaksi osui moinen herkkupala. Todella iso suositus Baan Ying Plant-Basedille!

Kotimainen pettymys paluulennolla

Menolennon vegaaniruoka kun yllätti varsin positiivisesti niin odotukset olivat jokseenkin korkealla paluulennon ruoan suhteen. Jälleen Finnairin ystävällinen henkilökunta yritti syöttää minulle kanaa ja jouduin muistuttamaan etukäteen tilaamastani vegaanisesta ruoasta. Kana vaihtui taas vegaaniannokseen, mutta valitettavasti tällä kertaa jouduin pettymään pahasti. Riisiä pakastemaisilla ja herneillä sekä kasviksia (porkkanaa, minimaissia ja munakoisoa) hapanimelakastikkeessa. Proteiinista ei tietoakaan. Annosta ei olisi voinut sanoa kelvolliseksi vaikka se olisi ollut kahden euron mikroruoka. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin jälkiruoaksi olleet ananas- ja melonisiivut olivat sentään oikein hyviä.

En tiedä kuka tämän aterian oli suunnitellut, mutta laitoin hänet sille pitkälle listalle ihmisistä, joiden kanssa haluaisin vaihtaa pari sanaa, että mitä helvettiä he olivat oikein ajatelleet. Entuudestaan listalta löytyy mm. mini- ja micro USB -liitinten suunnittelija.

Ensi kerralla sitten

Paikkoja, joihin tarkoitukseni oli mennä syömään, mutta en syystä tai toisesta mennyt, jäi listalle aika monta:

So Vegan
Talalaks Vegan Food
Veganerie Ratchathewi
V Street Emphsphere
Waki Waki Vegetarian & Vegan Sushi
Mercy Republic
Kaek Kao Kua
Snoop’s Joint
Veganerie Nana
Veganerie Concept

Täytynee ensi kerralla katsastaa nämäkin!

Yleisiä huomioita

Ruoka maksoi kaupassa suurin piirtein saman verran ja joiltain osin jopa enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi litran purkki tuoremehua maksoi 75 bahtia (noin 2 €), punainen paprika 60 bahtia (noin 1,60 €), 150 g tofua 39 bahtia (noin 1 €), purkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa 59 bahtia (noin 1,60 €) ja purkki kikherneitä 75 bahtia (noin 2 €). Ero tuontitavaran ja paikallisen välillä oli aika selvä, paikalliset tuotteet (joita pyrin suosimaan aina kun mahdollista) ovat toki halvempia. Esimerkkituotteista pavut ja kirkherneet olivat tuontitavaraa, muut paikallisia tuotteita. Torilta kasviksia sai huomattavasti edullisemmin.

Mielestäni jännää olikin, että vaikka ruokatarvikkeiden hinta oli monelta osin samaa tasoa kuin Suomessa, niin ravintolassa syöminen maksoi vain murto-osan Suomeen verrattuna. Tämä tietysti kielii siitä, että palkkojen ja todennäköisesti myös vuokrien taso on Thaimassa selkeästi Suomea alhaisempi.

Kortilla maksaminen ei ollut mahdollista läheskään joka paikassa, vain ehkä noin puolessa käymistäni ravintoloista. Käteistä kannattaa siis olla ja sitä on edullisempaa vaihtaa Suomessa. Automaatista saa kyllä nostettua rahaa kaiketi ihan ok kurssilla, mutta palvelumaksua peritään röyhkeät 250 bahtia eli noin 6,80 € per nosto. Jos nostaa automaatista niin kannattaa siis nostaa kerralla paljon.

Paikallinen pieni olut kaupassa kustansi noin 30-40 bahtia (0,80-1,10 €) ja ravintolassa noin 60-100 bahtia (1,60-2,70 €). Pienpanimotuotteet olivat selkeästi kalliimpia, mutta 80-100 bahtin hintaan sai kaupasta kyllä ihan kelvollista thaimaalaista IPA:aa. Viini puolestaan oli todella kallista, selkeästi kalliimpaa kuin Suomessa. Marketeista löytyi kyllä halvimmillaan vajaan 400 bahtin eli noin 10 € hintaisia punaviinejä, mutta ne olivat ihan kamalia. Kelvollisesta peruspunkusta joutui pulittamaan sen 800 bahtia eli reilut parikymmentä euroa. Paikallinen ystäväni kertoi sen johtuvan verotuksesta, että viinissä on selkeästi korkeampi vero. Ei tullut tällä reissulla pahemmin viiniä juotua!

Vegaaniravintoloita oli yllättävän paljon, mutta ne olivat jokseenkin kasautuneet tietyille alueille. Esimerkiksi Sathornissa missä majailin, ei vegaaniravintoloita ollut lähettyvillä käytännössä yhtään, joskin lähes joka ravintolasta sai kyllä vegaanista ruokaa kun pyysi. Mutta parin kilometrin pääsä Sukhumvitissä niitä olikin sitten suorastaan läjäpäin.

Mainittakoon myös, että monissa tapauksissa vegaaninen ruoka yhdistettiin ajatukseen terveellisyydestä eikä monissa veganiravintoloissa ollut alkoholia ollenkaan tarjolla, mikä oli tällaiselle kaltaiselleni sipsikaljavegaanille suuri pettymys. Mikäli kalja on must niin kannattaa tarkistaa asia ennakkoon, muuten joutuu juomaan vihersmoothieta!

Kaiken kaikkiaan Bangkok on varsin nasta mesta ja ihan mielellään siellä olisi ollut pidempäänkin. Suosittelen!

Jutun kuvat on räpsitty kännykällä, mutta mikäli kiinnostaa tsekkailla oikealla kameralla otettuja kuvia reissusta niin niitä löytyy täältä: https://www.picdrop.com/hapehaavikko/FuRea7H5BA.

Teksti ja kuvat: Hape Haavikko