Gastro 2026

Vegelän raportti HoReCa-alan suurtapahtumasta.

1990-luvun lopulta saakka järjestetty Gastro kokoaa yhteen hotelli-, ravintola- ja cateringalan toimijoita ympäri Pohjoismaiden ja Baltian. Herkkusuille ja ravintolaväelle enimmäkseen suunnattu tapahtuma oli klo 16.30 avajaispäivänään kuin viimeisiään vetävä ruokamessu, jossa oli paikalla enää lähinnä järjestäjä- ja esiinpanijapuolen väkeä. Tulin messuille hiukan nälkäisenä maistiaisten toivossa, mutta vegaaninen tajonta oli tapahtumassa kyllä todella vaisua, vaikka kasvissyönnin pitäisi olla nosteessa ja kaupungitkin tarjoavat enenevissä määrin kasvipohjaista ruokaa sanotaan.

Jo 60-luvulla Hollannissa perustetun tofujätti SoFinen tiskillä patsastelee joukko työntekijöitä firman väreissä, mutta heidän huomionsa on kiinni möykkäävissä kollegoissa, jotka mesoavat isoon ääneen naureskellen tofun olevan paskaa. Tiskillä olijoita naurattaa. Hienosti alkaa. Kun viimein saan maistiaiskipon eteeni, kysyn esittelijöiltä onko tämä siis se perinteinen paneroitu burgerpihvi, vai uudempi saman kaltainen NoChicken-versio? ”Tämä on tofua! Ei kanaa laisinkaan.” vastaa esittelijä hymyn takaa. Sama kysymys ja vastaus toistuvat pari kertaa. Pienen tivailun jälkeen neideistä irtoaa sen verran tietoa, että uutta versiota ei ole nyt saatavilla. Huomenna ehkä. Kiinnostaisi olla kärpäsenä katossa kun ”100 % kasvisperäistä, 100 % vegaanista” sloganilla operoivan firman esittelijöitä on hommiinsa koulutettu. Yhtiön kaikki tuotteet ovat tofupohjaisia.

Atrian isolla tiskillä käy kuhina, muttei messukävijöitä, vain omaa väkeä. Ainoa tarjottava on kuitenkin yllättäen vegeä, paitsi että sitä ei ole juuri nyt tässä. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen saan kippoon hedelmäistä kaurasalaattia ja nuggetin. Ehdin onneksi vetää kipon pois esittelijältä, ennenkuin hän ehti töräyttää kupin päälle munamajoneesia. Nuggetti (Atria gluteeniton kasvisnuggetti pakaste) on vegeä itseään. Ei mitään lihamaisuutta, vaan aitoa kasvismössöä. Salaatin pinaatti ja omenainen makeus vievät huomion maulta, mutta söisihän noita muutaman jos ei proteiinia kaipaa. Kysyn korkea-arvoisen herran näköiseltä hahmolta Atrian uutuustuotekatalogia, joita on hänen pöydässään. Ei vastausta, ei edes vilkaisua. Otin katalogin omin käsin pöydältä, eikä mies vaivautunut edes nostamaan papereitaan pinon päältä. Jonkun sortin johtoportaan Atria-mies on tullut messuille mököttämään. Ilmiönä tämä ei ole uusi. Jotkut pikkupomot käyttäytyvät messuilla huonosti myös omia messukäsiään kohtaan.

Jatkan matkaa ja seuraavana eteen osuu espoolaisen Sweet&Lifen alabrändin Gelato LABin veikeä jätskikärry, jossa on tarjolla useaa eri gelatojätskiä, joista 2 on vegaanista. Neiti suosittelee mansikkaa, joten otan sitä. Pehmeä viettelys on notkeaa ja oikein hyvän makuista. 5 litran astioissa myytävä tuote olisi hyvä lisä monen kahvilan listalle, jos kylmäsäilytysvitriini löytyy. Tuotteen voisi lisätä myös firman sivuille ehtiessään.

Kimppahommat ovat selkeästi nouseva trendi yritysten kesken. Yhteisen Conaxess Traden katon alle siirtyneet Bonduelle, DR. Oetker ja Jalotofu ovat rakentaneet hienon yhteiskojun ja vegaanista on tarjolla, paitsi ettei ole. Messuaikaa on jäljellä vielä reilun tunnin verran ja tiski on tyhjä. Takahuoneesta könyävä messuesittelijä vetelee jo takkia niskaan ja kysyessäni tietoa tohtori Ötkerin vegaanisista uutuuksista (2 kpl), hän ilmoittaa, ettei tiedä niistä, eikä myöskään Jalotofun tuotteista yhtään mitään. Erityisesti Jalotofun markkinointi ravintolapuolelle olisi kiinnostanut, mutta ei väkisin. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen törmännyt tähän usein. Messuille tullaan tietämättä edustettavista tuotteista pahimmillaan mitään. Ei raaka-aineista, ei valmistustavasta. Pahimmillaan ummikko esittelijä laukoo jotakin hatusta ja siinä mennään yleensä pahasti pieleen. Hauskin tapaus oli aiemmassa tapahtumassa Baltian yhteistiskillä, jossa esittelijä ei osannut kertoa suomeksi tai englanniksi edes, että mikä tuote oli. Pakkauksen tekstit olivat viroksi.

Käytävän toisella puolella pitää tiskiään Unlimited Foods, jonka piirakat ovat olleet suosikkeja jo pitkään. Ongelmana näissäkin pitkälti saatavuus, eli tuotetta ei saa mistään ainakaan vähittäiskauppapuolella. Kuulen sivukorvalla, että vegaanisten piirakoiden valmistusta ollaan ajamassa alas vuoden aikana. Kauppa ei käy lähinnä hintasyistä. Kysyessäni tarkemmin, messuesittelijät kertovat yhtiön keskittyvän nyt tukkupuolelle ja erityisesti jauhelihan korvikemuruihin. Tiskillä on tarjolla murua sekä sellaisenaan, että kastikkeissa. 50/50 lihakastiketta en maista, mutta sellaisenaan muru on hyvää ja bulgogi-maustettuna vielä parempaa. Ammattilaiset esittelijät tuntevat tuotteensa. Arvostan.

Vegelän yhteistyökumppani Korpihilla löytyy messualueen pohjoispäästä, jossa on esillä silmusalaatteja, voimapapuja ja muuta tuttua. Mainio, televisiostakin tuttu, Ritva Korpihilla on tuonut taas tarjolle upean kattauksen marjahyviä ja palkittua Kuohuvaa Kuusenkerkkää. Näille tuotteille soisi lisää tunnettuutta, sillä oman tilan tuotteiden maku on todella laadukas. Korpihillan naapurista bongaan ruotsalaisen kahvilaketju Lykken tiskin, jolla on esillä hyvä kattaus kahvi- ja teetuotteita. Todella hauskannäköisten pakkausten sisältä löytyy mm. isoille firmoille kelpaamattomista ”väärän kokoisista” pavuista jauhettuja kahveja. Kahvin tuoksu on huumaava.

Virolaisen Thormin toinen voimahahmo Peeter tulee vastaan virolaisten tuotteiden kimppatiskillä. Mainioita omaperäisiä makkaroita, kanamaisia ja jauhistuotteita tuottava Thormi yritti laajentaa valikoimaansa pelmeneihin ja muihin valmistuotteisiin ja käväisi hetken myös Suomen markkinoilla lähinnä muutamassa K-kaupassa. Nyt yhtiö on kuitenkin vetäytymässä vähittäiskaupan puolelta Suomessa kokonaan ja keskittyy monen muun tavoin tukkupuolelle ja erityisesti ravintoloihin. Uutuuksia yhtiöllä ei messuilla tällä kertaa ollut.

Chilisooseja ja muuta snackskamaa maahantuova Food Ranger on tuonut esille hienon valikoiman jo perinteikkäitä Melinda’s chilikastikkeita. Made in USA, mutta kuulemma alun perin kolumbialainen kastikesarja miellytti jo 25 vuotta sitten kun tilailin netistä ekoja sooseja. Uutuuksista erityisesti pinaattisen hedelmäinen Green Sauce jäi mieleen ja kieleen. Myös kanadalaisen Heartbeat-firman soosit vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta niitä ei voinut maistaa. Käsittämätöntä jälleen, että messuille tullaan oikeasti kymmenen putelin kanssa ja nekin ovat vain näytille. Eikö messujen ideana ole juuri saada maistaa ennen ostopäätöstä?

Hiukan häntä koipien välissä ja edelleen nälkäisenä lähden kohti kotia miettien samalla vegaanisten ruokien nykytilaa ja tulevaisuutta. Monen yhtiön lanseeraamat ”Lisää vegeä vuoteen 2030” -kampanjat ovat ainakin näiden HoReCa-messujen perusteella aikamoista sanahelinää. Ehkä tarkoitus onkin saada bulkkiruokalat, kuten koulut ja opistot syömään enemmän vegeä, mutta herkkusuiden puoli nojaa edelleen vahvasti liha- ja maitopohjaisiin tuotteisiin kuten aina ennenkin. ”Tofu on paskaa” kaikuu edelleen korvissani astuessani junaan kohti provinsseja.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuvat: Mikko Hentunen ja Ritva Korpihilla