Veganmess 2026

Vegelän raportti Tallinnan Veganmess -tapahtumasta.

Lauantaina Tallinan tapahtumakeskus Kultuurikatelissa startannut Veganmess on ehtinyt jo 16 vuoden ikään ja se näkyy järjestäjien otteessa. Homma on niin sanotusti hanskassa ja asiat sujuvat. Lähes 70 esillepanijaa on siroteltu ympäri taloa löyhästi teemojen mukaan. Vuoden 2026 tapahtumassa pääosassa ei ole ruoka tai ruoka-alan uudet innovaatiot vaan enemmänkin vegaaninen elämäntapa ja sen muut osa-alueet.

Järjestöpuoli esittäytyy heti aulassa kojuineen hyvin järjestetyn sisäänkäynnin vastapäätä. Sisäänkäynnin viereinen isompi kattilahalli on pyhitetty lähes kokonaan terveysvaikutteisille juomille ja muille kategorian tuotteille. 80-luvulta henkiinherätetty bambukahvi, CBD-teetuotteet, sienet ja erilaiset vitamiinituotteet selkeästi kiinnostavat pääosin virolaista kävijäkuntaa. Siinä missä samassa tilassa järjestettävän Tallinn Craft Beer Weekendin kävijäkunta on suomalaisvoittoinen, Vegamessin puheensorina on lähes täysin eestinkielistä.

Kultuurikatelin tila on hiukan haastava useine erillisine saleineen. Vaikka kävijöitä on lähes ruuhkaksi asti kahden aikaan iltapäivästä, suurimmilta sumautumilta vältytään. Pääkäytävältä löytyy jo ruokamaistiaisiakin ja mainion vegetalo Thormin pisteelle onkin lähes 10 metrin jono. Kolmea uutuusmakkaraa ja jo tuttuja pelmeneitä sekä ravioleja on tarjolla. Erityisesti tryffelinmakuinen uutuus jäi postiivisesti mieleen. Soisin, että Thormi saisi vahvempaa jalansijaa myös Suomessa, sillä heillä on vahva oma linjansa. Thormin viereinen Bon Veganin tiski oli tyhjä. Jos oikein eestinkielistä lappua tulkitsin, firma olisi paikalla vasta sunnuntaina. Harmi, sillä se on edelleen yksi mielenkiintoisimmista tuottajista. Luulisi ettei Viron kokoisessa maassa vegetuottajalla olisi tärkeämpää hetkeä olla esillä, kuin Veganmess, mutta ehkä heillä on syynsä.

Keskikäytävän muuta antia olivat makuvedet, mixerit, kuivatut hedelmät ja pähkinät sekä kosmetiikka. Käytävän päästä löytyi 200 paikkainen luentosali, jossa käytiin keskusteluja ja luentoja laajalla skaalalla aktivismista vegaanisuuden ja urheilun yhdistämiseen.

Kulttuurikattilan päätila Black Box-sali on messujen sydän. Arviolta puolet näytteilleasettajista esitteli valikoimaansa avarassa korkeassa messusalissa. Paikalla oli myös Lähi-itäteemainen ravintola. Seitanpohjaisista savumakkaroistaan tutun Happy V:n (nyk. Happy V Planet) alabrändin, soijapohjaisiin pihveihin keskittyvän NATA:n ja mykoproteiinibrändi Matin tiskeillä kävi suurin kuhina, eikä suotta. Virossa viime vuoden parhaaksi kasvislihatuottajaksi valittu Mati tekee innovatiivisia tuotteita. Heillekin soisin suurempaa suosiota Suomessa.

Messumaailman tulevaisuus

Kuten messuilla aina, ilmaiset näytteet ovat ainakin yksi syy saapua paikalle. Suomen trendin mukaisesti ruokanäytteet ovat vähenemään päin, vaikka niillä juuri saisi parhaan imun messukansan keskuudessa. Iso osa tarjottavista oli hippusen pieniä muruja tai pastillin kokoisia paloja, joista on vaikea tuntumaa tuotteeseen saada. Airfryereiden aikakaudella luulisi olevan helppo saada näytteitä lämpiminä esiin ilman suurempaa käryä tai sotkua. Kuivalastuja myyvä DAVA oli sentään tuonut paikalle paistinpannun. Tämän vuotisessa tapahtumassa pääosassa olivat muutenkin makeat herkut ja paikalliset uutuudet. Korvike-asiat, kuten keinolihat ovat selkeästi trendinä laskussa. Pyöryköitä en tainnut nähdä ainuttakaan.

Huomattavaa tapahtumassa on sen ei-kaupallisuus. Vaikka tapahtumassa pystyi lähes jokaiselta tiskiltä ostamaan jotain, loistavat suuret sponsorit loistavat poissaolollaan, enkä olisi niitä halunnut tapahtumassa nähdäkään. Veganmess on vegaanien oma tapahtuma, johon ei suurilla sponsoreilla ole asiaa ainakaan vielä. Taannoiset Suomen Vegemessut, joissa Valio ja Fazer tai vaikkapa Muu olivat todella vahvasti näkyvillä mainosrahoineen ovat ehkä tulevaisuutta Virossakin, mutta aika näyttää.

Yksi mielenkiintoisimmista uusista aluevaltauksista vegaanisessa maailmassa ovat erilaiset kompostorituotteet ja ruokaprosessorit. Lähes 500 euron hintaisia kotikompostoreita oli esitteillä useampaakin mallia. Sähkökäyttöiset kompostorit tekevät biojätteestä lannoitepurua, jota voi sitten käyttää vaikka kasvipenkin lannoittamiseen. Myös järeitä blendereitä, jotka pystyvät tekemään tahnoja ja paksumpiakin seoksia oli näytteillä. Turhakkeita vai ei, jää kunkin omaan arvioon.

Lopuksi vielä pari pikkuarviota. Jukurteista ja välipalapatukoista tuttu Deary tuo Viron markkinoille marraskuussa uuden piparkakun makuisen tofupatukan, joka oli mukava yllätys. Tuotetta ei esittelijän mukaan tuoda Suomeen. Mahenaksin näkkäriksi kuivattua puuroa snacksina, todella hyvää. Luonnollisista aineksista (kaalit, porkkanat…) paikallisesti valmistetut vähärasvaiset raksut, pallukat, sipsit ja muut vastaavat ovat selkeästi nousussa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen