Pizzataikinan valmistus vaivaamisineen on raskasta puuhaa ja välillä onkin mukava päästä heti itse lätyn täyttämiseen ja paistamiseen. Kauppojen hyllyiltä löytyy monenlaista ratkaisua laiskemman kotikokin tarpeisiin. Vegaaniset valmistaikinat ovat myös mainio tapa saada tasalaatuista pikkusuolaista vaikka juhliin tarjottavaksi. Tällä kertaa kaikki testin taikinat ovat ostettu kaupan jääkaapista. Pakkasen puolelta löytyy myös paljon vaihtoehtoja, mutta nyt ajatuksena oli päästä leivontahommiin heti kaupasta tultua.

Wewalka pizza kit pizzataikina tomaattikastikkeella 600g

Itävallassa vuonna 1987 perustettu Wewalka toimittaa monenlaista taikinamateriaalia 30 maahan ja Suomessa firman tuotteita myyvät kaikki isot ketjut. Valmiilla kastikkeella varustettu pitsakitti on järeä paketti. Taikina rullautuu helposti auki ja sopii uunin pellille mukavasti ilman suurta sovittelua. Taikinan mukana tulee leivinpaperi, joka helpottaa muotoilua. Parinkymmenen sentin levyinen suikale jää kuitenkin yli. Se on kuitenkin helppo leikata saksilla odottamaan toista paistoa. Kastike on valmiskastikkeen makuinen, kuten odotinkin. Annan taikinan levätä noin 10 minuuttia pellillä ennen täytteiden lisäämistä. Juustoksi Pirkka Vegeraastetta, kaurakermaa, suolaa ja hiivahiutaletta valmiina seoksena.

Pizza paistuu nätisti, muttei kohoa kovinkaan paljoa. Lopputulos näyttää enemmänkin peltipiirakan pohjalta. Myös maku on enemmänkin piirakka- tai jopa keksimäinen. Teollinen maku on mielestäni aika kaukana pizzasta, mutta ei se huono ole. Tarjoaisin tämän vaikkapa juuri juhlissa pieninä cocktailruutuina. Setin hinta vaihtelee ostopaikan mukaan 3,50 – 4,50 € välillä. Jämäpalasta taiteillut vihikset onnistuivat hyvin ja niihin taikinan maku sopii.

Lidl Chef Select Pizza Dough 350 g

Lidlin kylmäkaapista bongattu valmistaikina näyttää laatikossaan jo pitsataikinalta. Ei rullaa vaan kaksi lituskaista taikinapallukkaa, jotka on pakattu veikeään laatikkoon. Toki tyhjää on paketti puolillaan, mutta kai näissä joku hyllyyn asettelun logiikka on. Taikina tuoksuu hyvältä pakkauksesta otettaessa ja käyttäytyy kuin yli yön jääkaapissa nostatettu kotitaikina. Jauhona on käytetty selkeästi jotain 0,0 -tyyppistä jauhoa ja homma on kaikin puolin kunnossa. Sitkoa löytyy ja käsin pyöritellen taikina ottaa nopeasti pitsan muotoa. Annan taas levätä hetken ennen täytteiden lisäämistä, vaikka tämä varmasti menisi uuniin kylmänäkin. Paistoin lätkän 250-asteisessa uunissa ja se käyttäytyi hyvin. Pyöreät reunukset, tuoksu kuten taikinassa pitääkin. Jos haluaa ekstra crispyä reunoihin, voi ne valella ennen paistoa kevyesti oliivi- tai pizzaöljyllä. Juustona sama setti kuin edellä. Mielenkiintoista on, että kyseistä taikinaa ei löydy Lidlin katalogista lainkaan, muutoin kuin reseptissä mainittuna. Hyvä tuotehan tämä on, mutta pakkausta voisi miettiä vielä uudestaan. Testin paras maultaan ja suutuntumaltaan. Hinta muistaakseni 3 euron luokkaa.

Coop pizzataikina XL 550 g

Lötkö paketti tuntuu hauraalta, eikä sitä oikein tiedä, että miten päin tuo pitäisi ostoskassiin asetella. Kotona kun paketin avaa, paljastuu sisältä leivinpaperiin kääritty rulla, kuten Wewalkankin tapauksessa. Jälleen uunin pellille levittyy helposti ohuehko taikina, joka on taas sen 20cm liian leveä. Jämätaikinoita on hyvä hyödyntää vaikka omien vihisten tai empandojen valmistukseen. Ohjeen mukaisesti, annan taikinan levätä ja lämmitä pellillä reilut 10 minuuttia, ennen täytteiden lisäämistä. Taikina ei näytä reagoineen lämpiämiseen mitenkään. Täytteet päälle ja uuniin. Taikina jää hiukan raa’aksi koppuraksi, mutta maistuu hyvältä. Jämätaikinasta väännetyt pikkupiirakat peittoavat itse pitsan 3-0. Taikina jää edelleen hiukan vaisuksi, mutta kelpo piirakan pohjasta saa maltillisilla täytteillä. Sitkoa on, mutta vähänlaisesti. Hinta kaupassa 2,78 €.

Yhteenvetona sanoisin, että näillä on hetkensä, kuten vaikkapa pakastepizzoillakin. Omaan käyttöön suosin edelleen itse tehtyjä taikinoita. Jos haluaa kutsuille vaihtelua tarjottaviin, nämä ovat kaikki kelpo valintoja pohjiksi. Pitää ottaa jossain välissä pakastetaikinat testiin ja vertailla.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Valmispizzataikinat testissä appeared first on Vegelä.

Kymmenvuotissyntymäpäiviänsä juhliva Vegemessut -tapahtuma starttasi eilen perjantaina HoReCa-alan ammattilaisille suunnatulla sessiolla ennen varsinaista yleisötapahtumaa. Paikalla oli kahden aikaan iltapäivästä varsin vähän väkeä, mutta se ei itseäni haitannut, sillä jonottaminen ei kuulu lempipuuhiini. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa näytteilleasettajat oli sijoiteltu tilaan varsin väljästi, mikä varmasti ehkäisee suurimpien ruuhkien syntymistä viikonlopun aikana Tapahtumaan tiedotetaan olevan tulossa runsaasti väkeä ja lauantai-aamun ensimmäinen sessio onkin loppuunmyyty jo ennakkoon.

Trendikästä ja tuttua

Vuoden 2026 uutuuksista parhaiten mieleen jäivät tofu- ja tempepohjaiset uutuudet sekä suklaat, joita kaikkia oli esillä useallakin tiskillä. Myös Turun Makeismestarin fudget ja latvialaisen Vegan Tatoen perunapohjaiset kakut olivat taivaallisia. Jalotofun ja ruotsalaisen Yipinin savutofut maistuivat mainioilta ja toivonkin, että niitä saisi kaupoista kohtuuhintaan, sillä nyt on maut saatu kohdalleen. Virolainen sienirihmastopohjaisiin pihvituotteisiin panostava Mati, jonka tuotteita valikoiduista kaupoista jo Suomessa saa, oli tuonut messuille kalamaisen uutuutensa, josta varmasti kuullaan vielä. Parhaasta messutarjouksesta vastasi tuoretofun mestari Mama Mem’s, jonka 2 euron hintaisia herkkutofuja lähti mukaan 3 isoa paketillista.

Tampereen aidoin Vegem yllätti taas muutamalla uutuudella. Herne- ja rapsipohjainen Jauhis oli mukavan rapsakka ja erilainen tuote kovasti kilpaillussa kategoriassa. Tukkupuolelle yhtiöltä oli tullut hyvä paneroitu Crispy burgerpihvi, jota pääsimme myös maistamaan. Tampereelta oli paikan päälle saapunut myös kohutun vegaanipitseria Flipin edustaja, joka tarjosi maistiaisina pienen pohjanpalan ja hyvää kastiketta. Pitsanpalaa odotin.

Innovaatioita

Hoviruoka latasi taas vegaanisia uutuuksia pöytään ja mämmiäkin oli tarjolla, vaikkei maisteluun. Vegemessut 2026 -tapahtuman oudoimman uutuuden tittelin saa ehdottomasti Hoviruuan Vihispizza, jossa ei ollut oikein Vihistä, eikä pizzaakaan paitsi ulkonäöllisesti. Yhtiön tuotteiden tapaan edukas läppänä eksyy varmasti hintansa puolesta (1,5€-2€) ostoskoriin tien päällä ja tulee syödyksi kylmänä. Yllätys oli myös, että Baba Foods ja leipäjätti Vaasan ovat kaikessa hiljaisuudessa kehittäneet yhdessä kikhernepohjaisen Hummis-levitteen. Kanta-Hämeen Makulihan vegetuotesarja Makukeittiön toi messuille myös uuden tomaattisen juustonakin, joka oli taattua firman laatua. Muu oli tuonut maistiin uuden kanankaltaisen suikaleensa, joka oli kanamainen. Messualueen kahvilassa piti majaa Yalumba -viinitalon ja vegejuustotehdas Mö:n yhteistyö Mö & Wine Bar. Yrityssaneerukseen joutuneen Porlammin kärry tarjosi juustojen lisäksi ainakin itselle uutta härkäpapupohjaista Proteiinimurua.

Vaikka tapahtuman pääsponsoreina toimivatkin Valio ja Fazer, oli niiden näkyvyys varsin maltillinen, eikä markkinointieuroilla pröystäilty. Tämä sopi mielestäni myös tapahtuman linjaan paremmin. Näytteilleasettajia tapahtumassa oli sivustolta pikaisesti laskien 76 eläinten turvakodeista ruuantuottajien kautta keittiötarvikkeisiin. Moni tuttu toimija kuten esimerkiksi Vöner tai Herkkä Snacks ei ollut edustettuna lainkaan. Herkän Eetun tapasimme kuitenkin Poppamiehen tiskillä ja kuulimme, että Tofunkaltaisen ja linssinaksujen valmistus on lopetettu ja koko yritys on siirtynyt telakalle odottamaan parempia aikoja. Harmi.

Jonkinlainen kartta näytteilleasettajista olisi ollut kätevä, sillä edes messuoppaat eivät aina olleet perillä näytteilleasettajista tai toimijoiden sijainneista. Kovasti odottamani virolaisen Restoran V:n piste ja Ukraina-teemaiset hodarit loistivat poissaolollaan ja oppaalta kysyttäessä minua kehoitettiin syömään pizzaa. Myöskään Roundin pistettä en löytänyt lainkaan. No,..aina ei onnistu. Myös messualueen (lue Merikaapelihallin) salin valaistus on karsea. Katosta posottavat kirkaat keinovalot tekevät tapahtuman kuvaamisesta ilman raakaa salamavaloa lähes mahdotonta ja silmien siristeleminen ei ole muutenkaan mukavaa pitkässä juoksussa. Ruokatapahtumat ovat myös esillepanon ja ruuan ulkonäön juhlaa, mutta sinertävä valo peittää kyllä tehokkaasti kaiken värimaailman.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegemessut 2026 appeared first on Vegelä.

Perussuomalaiset nostavat kuntavaaliohjelmassaan kasvipohjaisen ruoan tikunnokkaan: ”Perusasiat kunniaan peruskoulussa – valistusta, ei pervoilua, kasvava lapsi tarvitsee muutakin kuin tofua.” Viral Vegans –eläinoikeusjärjestö pitää tätä epäasiallisena.

Turun yliopiston tutkimuksen mukaan kuitenkin vain yksi prosentti lapsista syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja ravitsemussuositusten mukaisesti. Silti perussuomalaisten kuntavaaliohjelmassa kasvipohjainen ruokavalio joutuu perusteettoman kriitikin kohteeksi, vaikka juuri politiikan avulla voidaan muovata tulevien sukupolvien ruokailutottumuksia ja hyvinvointia.

Koulusta ja kodista opituilla ruokatottumuksilla on suuri kansanterveydellinen merkitys. Vuonna 2024 Suomi julkaisi uudet ravitsemussuositukset, joissa painotetaan kasvipohjaisen ruoan merkitystä, ja suositellaan vähentämään lihan syöntiä ja kohtuullistamaan maitotuotteiden käyttöä. Myös FinRavinto 2017 -tutkimuksessa tuotiin esille, että suomalaiset aikuiset, etenkin miehet, syövät terveyden kannalta liikaa punaista lihaa ja lihavalmisteita.

“Perussuomalaisten viestintä kuntavaaliohjelmassa on ristiriitaista. Puolue haluaa samanaikaisesti suitsia tupakointia terveyssyistä, mutta vastustaa kasvipohjaisen kouluruokailun edistämistä, vaikka ruokavalinnat vaikuttaa terveyteemme aivan kuten tupakointi. On törkeää esiintyä terveellisten elämäntapojen puolestapuhujana ja sivuuttaa ruokavalion merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä”, kritisoi järjestön toiminnanjohtaja ja tietokirjailija Benjamin Pitkänen.

Ratkaisuna on varmistaa, että koulussa syntyy elämänmittaisia, terveellisiä elintapoja, sujuvoittaa kouluhedelmätuen hyödyntämistä ja lähestyä aihetta tiedon sekä positiivisten kokemusten, ei pelottelun tai demonisoinnin kautta. Tärkeää on ottaa lapset ja nuoret osaksi kouluruokien suunnittelua. Tuoreehkon selvityksen mukaan muutos, jossa liha vaihdetaan kasviproteiineihin voisi tuoda kunnille merkittäviä, jopa satojen tuhansien eurojen, taloudellisia säästöjä.

Lähde: Viral Vegans

The post Eläinoikeusjärjestö ihmeissään perussuomalaisten tofukritiikistä: aikuisten keksimä ongelma appeared first on Vegelä.

Biogeosciences-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin vuosina 2017–2021 tehtyjen havaintojen avulla, toimiiko Utön saarta ympäröivä meri hiilidioksidin nieluna vai lähteenä. Lisäksi tutkijat määrittivät meren ja ilmakehän välisen hiilidioksidinvaihdon vuositaseet ja kausivaihtelut sekä tarkastelivat niihin vaikuttavia tekijöitä.

Leväkukinnat kuluttavat meriveden epäorgaanista hiiltä ja tekevät merestä kevään ja kesän ajaksi hiilidioksidin nielun. Fotosynteesin hiipuessa, orgaanisen aineksen hajotessa ja vesipatsaan sekoittuessa syksyllä meri alkaa luovuttaa hiilidioksidia ilmakehään.

”Kun hiilidioksidivuot summattiin yhteen koko vuodelle, havaittiin että Utössä meri luovuttaa ilmakehään keskimäärin noin 27 grammaa hiiltä neliömetriä kohden vuodessa”, Ilmatieteen laitoksen väitöskirjatutkija Martti Honkanen kertoo. ”Maaekosysteemeissä hiilensidonta vaihtelee kasvillisuuden, sen iän ja sääolosuhteiden mukaan. Etelä-Suomessa metsän nielu voi olla esimerkiksi 200 grammaa hiiltä neliömetriä kohden vuodessa.”

Utössä saadut tulokset viittaavat siihen, että tutkittuun Saaristomeren ekosysteemiin ajautuu hiiltä muualta, kuten maalta. Vuosittaisessa hiilitaseessa havaittiin jopa kaksinkertaista vaihtelua, mikä johtuu muun muassa kevään ja kesän leväkukintojen voimakkuuden ja keston vaihtelusta.

Pitkäkestoisten mittausten avulla voidaan arvioida Itämeren hiilitasetta

Hiilidioksidi (CO₂) on merkittävä maapalloa lämmittävä kasvihuonekaasu. Valtamerillä on tärkeä rooli ihmisten toiminnasta aiheutuvien CO₂-päästöjen sitomisessa pois ilmakehästä. Valtamerillä pääosa hiilestä poistuu ilmakehästä meriveteen liukenemalla, Itämeren kaltaiset pienet rannikkomeret ja valtamerten rannikot puolestaan ovat tärkeä osa maailmanlaajuista hiilenkiertoa näillä alueilla olevan runsaan biologisen aktiivisuuden vuoksi.

Rannikkomerien hiilenkierron merkityksen selvittäminen vaatii pitkäkestoista mittaustoimintaa. Itämeren johtavalla ilmakehän- ja merentutkimusasemalla Utössä on mitattu meren ja ilmakehän välistä hiilenvaihtoa ja siihen vaikuttavia fysikaalisia ja biologisia tekijöitä jatkuvatoimisesti, vuodesta 2017 alkaen. Nyt julkaistu tutkimus on toteutettu Utössä korkean ajallisen tarkkuuden läpivirtauslaitteistoilla ja ilmakehässä tehdyin vuomittauksin. Tutkimuksessa ja hiilen kierron muutosten analysoinnissa käytettiin apuna myös Utön aseman muita monipuolisia fysikaalisia ja biologisia suureita mittaavia järjestelmiä. Tutkimukseen osallistui tutkijoita Ilmatieteen laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta.

Pitkäkestoisiin mittauksiin perustuvan tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä, kun arvioidaan Itämeren hiilitasetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä erilaisten päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia. Yhdessä Silja Serenadella tehtävien hiilenkiertomittausten kanssa Utön tutkimusaseman mittaukset parantavat kuvaa Suomen meriekosysteemien toiminnasta laajentaen Suomen nykyiset maa-, järvi-, ja suoekosysteemeihin keskittyvät havainnot kattamaan Suomen merialueet.

Lähde ja grafiikat: Ilmatieteen laitos

Artikkelikuva: Mikko Hentunen / Canva

The post Itämeren rannikkoalueet voivat olla ilmakehän hiilidioksidin lähde appeared first on Vegelä.

Tortillat ovat mainio ja helppo ruoka arkeen ja viikonloppuun. Niiden täytteeksi sopivat monenlaiset kasvikset kuten salaatti, paprika, kurkku sekä tomaatti eri muodoissaan. Lisukkeeksi riittää tortillalettu ja töräys salsakastiketta. Tortillan sielu on kuitenkin sen proteiinitäytteessä ja testasimmekin kaksi kilpailevaa tuotetta kanan kaltainen vegesuikale -kategoriassa.

Dava on vegehyllyillä ainakin itselle suhteellisen uusi tuttavuus, mutta pienen googlailun jälkeen selviää, että Davan takana onkin Munakunta, jonka liiketoiminta on siirretty DAVA Foods Finlandille.

Herne- ja härkäpapupohjaiset suikaleet ovat pakkauksessa kuivina lastuina, jotka turvotetaan paistovalmiiksi vedessä. Pakkauksen pohjalla on myös mausteseospussi, josta saa lastuihin makua. Lastut turpoavat noin vartissa ja pysyvät mukavan litteinä päinvastoin kuin esimerkiksi soijasuikaleet, joista tulee aikamoisia lötköjä turvottaessa. Puristin siivilässä ylimääräisen liemen pois ja paistoin suikaleita pannulla keskilämmöllä öljyssä viitisen minuuttia käännellen, kunnes pinta oli mukavan paistunut ja ruskistunut. Suikaleiden maku oli erittäin miellyttävä ja plussana yhdestä pussista sai monta erää, joten tortilloita syödään vielä huomennakin.

Gold&Green on nykyisin Valion tuotemerkki. Vegaanisella Nyhtökauralla maineeseen ponnistanut firma on kokenut monta keikausta matkalla nykyiseen tilaansa, mutta Nyhtis ja Delikaura ovat pitäneet pintansa yhtiön lippulaivatuotteina. Gold&Greenin uutta tuotantoa edustavat herne- ja kaurapohjaiset Mureat & mehevät suikaleet, joita on kehuttu somen ruokaryhmissä.

Paketin sisältä paljastui marinoitua kaurapohjaisille tuotteille tyypillistä hiukan muovailuvahamaista materiaalia, joka muistutti tekstuuriltaan hyvinkin jääkaappikylmää grillikanaa. Suikaleita sai nyhtää irti toisistaan ihan tosissaan, jotta pannulle päätyi edes jossain määrin tasakokoista suikaletta. Marinadi oli maultaan aika mitäänsanomaton, mutta se kuitenkin suolasi ja kostutti suikaleita mukavasti. Paistoin paloja pannulla öljyssä viitisen minuuttia, kunnes ne olivat mukavan ”golden”.

Yhteenveto

Kanan kaltainen vegesuikale on vaikea laji, sillä siinä ei ole erillistä sisällystä tai panerointia nugettien tapaan. Tällä kertaa voiton vei Davan No Chicken. Sen hyvin neutraali maku ja todella kiva suutuntuma saivat napsimaan irtopaloja pannulta ruokailun jälkeenkin. Paistamisessa oli kieltämättä enemmän työtä, kuin Gold&Green -suikaleissa, jotka taas näyttivät autenttisemmilta, jos haluaa ruokansa näyttävän vastaavalta liharuualta. Davan suikaleet maistuivat myös lapsille ja tarjoaisin niitä myös sekaaniruokailijalle.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Testissä: Kanamaiset vegesuikaleet appeared first on Vegelä.

HSY:n (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) mukaan korotukset ovat välttämättömiä ikääntyvän vesihuoltoverkoston saneerauksen vaatimien investointien vuoksi. Jätehuollossa jäteastioiden tyhjennysmaksut kiinteistöillä nousevat sekajätteen osalta 7 prosenttia ja hyötyjakeiden osalta 3–4 prosenttia. Sekä vesi- että jätehuollon hintakorotuksissa näkyy arvonlisäveron sekä yleisen kustannustason nousu. HSY:n hallitus päätti vuoden 2025 hinnat kokouksessaan 11.10.2024.

Vesihuollon käyttömaksut varmistavat luotettavan vesihuollon pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun vesihuoltoverkosto tarvitsee lähivuosina yhä enemmän kunnostustöitä, jotta pystymme jatkossakin varmistamaan asukkaille luotettavan ja toimintavarman vesihuollon. Saneerausinvestoinnit ovat keskeisiä myös ympäristöhaittojen minimoimiseksi, sillä huonokuntoinen verkosto on altis häiriöille. Vuotavat tai huonokuntoiset viemärit voivat aiheuttaa kiinteistötulvia, ylivuotoja tai lisäkuormitusta puhdistamoille, mikä lisää ympäristöhaittoja. Nykyisillä vesimaksuilla näitä välttämättömiä investointeja ei kuitenkaan pystytä kattamaan.

”Merkittävä osa pääkaupunkiseudun vesihuoltoverkostosta on tulossa niin sanottuun ’putkiremontti-ikään’, ja meidän täytyy varautua ajoissa kasvavien kaupunkien tarpeisiin sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin, kuten rankkasateisiin ja tulviin. Tulevina vuosina saneerausten määrä tulee kasvamaan, eivätkä nykyiset vesimaksut riitä kattamaan näitä välttämättömiä investointeja. Investoinneilla takaamme pääkaupunkiseudun asukkaille luotettavan vesihuollon ja vähennämme ympäristökuormitusta myös tulevaisuudessa”, kertoo HSY:n toimitusjohtaja Tommi Fred.

HSY:n jäsenkunnissa vesihuollon käyttö- ja perusmaksut nousevat seuraavasti (sisältää arvonlisäveron):

• vesimaksu kuutiometriltä 1,90 eurosta 2,05 euroon
• jätevesimaksu kuutiometriltä 2,22 eurosta 2,40 euroon
• perusmaksun yksikköhinta kerrosneliöltä 0,0276 eurosta 0,0311 euroon

Vesihuollon käyttömaksut (asiakasmaksut) perustuvat kiinteistön käyttämän veden määrään pohjautuvaan käyttömaksuun sekä perusmaksuun, jonka suuruus riippuu kiinteistön koosta ja käyttötarkoituksesta. Kertaluonteinen liittymismaksu peritään asiakkaan liittyessä HSY:n verkostoon. 

Esimerkiksi 150 kerrosneliön omakotitalolle, jonka vuosittainen vedenkulutus on 180 m3, käyttö- ja perusmaksujen nousu on yhteensä vajaa 7 euroa kuukaudessa. Oman vesimaksusi vuodelle 2025 voit arvioida vesimaksulaskurilla osoitteessa hsy.fi/vesimaksulaskuri.

Myös vesihuollon palvelumaksuja, kuten liitostöistä perittäviä maksuja, on päivitetty vastaamaan nousseita kustannuksia. Palvelumaksut nousevat henkilötyön osalta 2,5 %. Vesihuollon liittymismaksuja korotetaan 25 % ja kerrostalojen osalta 10 %, jotta maksut kattaisivat paremmin uuden vesihuoltoverkoston rakentamisen kustannukset. Sprinklerimaksut nousevat 8 %.

Jätemaksuilla edistetään kiertotaloutta ja turvataan sujuvat palvelut

Jätehuolto investoi merkittävästi biojätteen käsittelyn kehittämiseen sekä syntyvän biokaasun tehokkaaseen energiahyödyntämiseen. Lisäksi investoidaan muun muassa Sortti-asemien toiminnan ja vaarallisen jätteen vastaanoton sujuvoittamiseen ja palvelutason parantamiseen. Korkean palvelutason ja helpon saavutettavuuden ylläpitämiseksi aloitetaan uuden täyden mittakaavan Sortti-aseman valmistelu. Merkittävä osa investoinneista perustuu ympäristölupien velvoitteisiin, ja niillä varmistetaan toiminnan ympäristöturvallisuus. Nykyiset jätemaksut eivät riitä kattamaan kaikkia jätehuollon investointeja.

Kiinteistöjen jäteastioiden tyhjennysmaksut nousevat vuodelle 2025 seuraavasti: sekajäte 7,1 %, pakkausjätteet 4 % ja biojäte 3 %. Astiavuokria ei koroteta. Hintojen korotusten perusteena on mittavan investointiohjelman lisäksi jätehuollon ostopalvelujen hintojen nousu. Maksujen korotuksissa on huomioitu arvonlisäveron sekä yleisen kustannustason nousu.

”Kierrättäminen on erittäin tehokas tapa säästää kiinteistön kustannuksissa, sillä sekajäte on kallein jätelaji. Vaikka hinnat nousevat, on talouskohtainen nousu kuitenkin maltillista. Esimerkiksi 10 huoneiston taloyhtiössä jätehuollon kustannus nousee keskimäärin 8,62 euroa vuodessa per huoneisto”, Fred toteaa.

Kiinteistöjen jätemaksuilla katetaan myös kotitalouksien maksuttomia palveluita, kuten vaarallisen jätteen keräys, HSY:n kiertävät keräysautot, jäteneuvonta ja osa Sortti-asemien toiminnasta. 

Lasi-, kartonki-, muovi- ja metallipakkausastian tyhjennyksen tilanneille asiakkaille hyvitetään takautuvasti jätelajikohtaisesti pakkaustuottajien 1.7.2023–31.12.2024 tilittämät tuottajavastuukorvaukset. Hyvitys maksetaan asiakkaille syksyllä 2025.

Sortti-asemilla henkilöasiakkaiden hinnoissa vain pieniä muutoksia

HSY:n Sortti-asemilla on yli puoli miljoonaa asiointia vuosittain. Sortti-asemien henkilöasiakkaiden maksullisten jätteiden ja palveluiden hintoihin tulee pieniä muutoksia, jotka johtuvat pääosin alv-korotuksen myötä tehdyistä pyöristyksistä. Kotitalouksien maksuttomat jätepalvelut pysyvät ennallaan. 
 
Yritysasiakkaiden hinnastoon tulee joitain korotuksia. Korotukset koskevat erityisesti painekyllästettyä puuta, kiviaineksia sekä palamatonta jätettä ja palavaa sekajätettä.

Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen hinnat pääosin ennallaan

Ekoteollisuuskeskuksessa otetaan vastaan lähinnä yritysten tuomia kuorma-autokuormia. Hinnat säilyvät pääosin vuoden 2024 tasolla. Joidenkin jätteiden, kuten pinnoittamattoman puun, käsiteltävän rakennus- ja purkujätteen sekä sekajätteen hintoja on nostettu. Uutena vastaanottotuotteena on lasikuitu- ja komposiittiveneet.

Lisätietoa vesihuollon saneeraustarpeesta: hsy.fi/vesimaksut2025

Vesi- ja jätehuollon hinnastot: www.hsy.fi/hinnastot

Lähde ja kuva: HSY

The post Vesi- ja jätehuollon hinnat nousevat 2025 appeared first on Vegelä.

Vegelän tiimi käväisi Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa haastattelemassa Blackberry Smoke -yhtyeen rumpalia Kent Aberlea. Samalla tutustuimme paikalliseen vegaaniruokatarjontaan marketeissa. Kolme suurta ketjua ICA, Coop ja Suomessakin tuttu Lidl hallitsevat Suomen S-ryhmän, Keskon ja edellä mainitun saksalaisketjun tapaan vähittäismyyntiä ainakin pääkaupungin sisällä. Yhteenkään Axfood– tai Bergendahls-myymälään emme kiireisen aikataulun takia päässeet ostoksille. Vegaaninen Tukholma här kommer vi!

ICA

ICA on ruotsalainen perinteikäs kauppabrändi. Ensimmäinen ICA perustettiin jo vuonna 1917 ja se onkin maan suurin ketju ohittaen Coopin ja edellä mainitun Axfoodin Willys-hypermarketit. Sjöstadin merellisessä kaupunginosassa sijainnut keskisuuri kaupunkimarketti sai olla ensimmäinen kohteemme. Jonkin aikaa kaupassa kierreltyämme, saavumme vegehyllyn ääreen, joka on runsas ja pitkälti ruotsalaisbrändien hallitsema. Astrid och Aporna, Zeina’s ja Pärson’s. ICA:lla on myös oma vegaanituotesarjansa pihveineen ja leikkeineen. Paistopisteen tuotteista vain sämpylät ja rinkelit ovat vegaanisia. Yllättäen myös texmex-hyllyn yläriviltä löytyy vegetarisk tacojauhispussi, joka on kuitenkin vegaaninen. Pakkaspuolelta löytyi falafeleja ja kasvijauhista sekä maitohyllyltä Oatlyn tuotteita. Kauppiasvetoisuus määrittää ICA-myymälöiden valikoimaa Suomen K-Marketien tapaan. Kauppias saa itse valita, mitä tuotteita hän hyllyssä haluaa pitää. Sjöstadissa ainakin vegetuotteet käyvät kaupaksi.

Lidl

Liiteri, Litukka, Lillukka…rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin ikään Sjöstadin alueella sijaitseva saksalaisketjun myymälä oli seuraava kohteemme. Lidl näyttää aivan Lidliltä Stockiksessakin. Puolen metrin levyisestä vegehyllystä löytyi yksi levite, täytettyjä oliiveja muita tapaksia sekä kasvipohjaisia jugurtteja. Keksihyllyllä valikoimaa löytyi jo useamman tuotteen verran, sääli vain, etten ole keksien ystävä. Juomaosasto oli huvittavan pieni, vain yksi hyllyrivi. Limpparia ja mehua löytyi, mutta Ruotsin lainsäädännön kieltäessä yli 3,5 % alkoholijuomien myynnin vähittäiskaupassa on olutostokset tehtävä Systembolagetissa, joka oli tietysti sunnuntaina kiinni. Sipsiosastolla tuli vastaan suomalaisia Oikia-sipsejä. Hauskaa on, että suuri osa kaikista myymälän tuotteista on nimetty pakkauksissa myös suomeksi. Tämä lienee Lidlin pohjoismaista strategiaa ja helpottaahan se huomattavasti tuotetietojen tutkimista, kun kaikki on käännetty myös ensimmäiselle kotimaiselle. Ruotsin vegeryhmiä seuratessa vastaan tuli Vemondon tuotteita, mutta myymälässä niitä ei montaa näkynyt. Lienevätkö kampanjatuotteita enemmänkin? Tofua löytyi kahta sorttia ja pakkasesta vegetaarista pizzaa. Olimme kuitenkin vegaaniostoksilla, joten lätkä sai jäädä kaappiin.

Coop

Osuuskauppapohjaisen Konsum -kauppaketjun hotkaissut sveitsiläinen kauppajätti Coop rantautui taannoin Suomenkin S-ryhmän yhdeksi tuotebrändiksi. Ekologisuuden nimeen ehkä omaan makuuni turhan kapitalistisella tavalla huutava Coop on mielenkiintoinen tuttavuus ja jääkin nähtäväksi, mitä sen tasapäistävä hintapolitiikka tuo tullessaan pitkässä juoksussa. No nyt! Peas of Heavenin makkaroita ja muita tuotteita. Näitä olemme kaivanneet! Hälsans Kök, Oddly Good, Yipin, Amanna sekä Coopin oma vegaanituotesarja toivat jo pientä valinnan vaikeutta. Majoneesia, leikkeleitä, juustoja ja oikeastaan kaikkea, mitä vegaani Tukholmassa tarvitsi. Koriin tarttui leikkelettä, leipää, makkaroita, valmiswrappi (falafel) tofua ja vegaanisia sipsejä. Coopin myymälöitä on myös paljon ja valikoima suhteellisen sama jokaisessa. Tästä tykkäsimme. Coopin falafelwrap oli aivan kauhea, muut ostamamme tuotteet olivat tasalaatuisen hyviä.

Palasimme Coopista takaisin hotellille Max-hampurilaisravintolan kautta. Crispy Supreme ja Max Original Classic -ateriat hujahtivat nälkäisiin suihin tuossa tuokiossa. Päädyimme ketjun originaleihin vielä seuraavanakin päivänä. Hampurilaiset olivat tuhteja, vaikkapa mäkkärin purilaisiin verrattuna ja makukin oli kohdillaan.

Summa summarum

Sitä on jotenkin aina luullut, että ilmiöt tulevat Suomeen aina Ruotsin vanavedessä, mutta kauppojen vegehyllyjä tutkiessa, väittäisin, että Helsinki on kyllä Tukholmaa edellä tässä suhteessa tai sitten siellä suurin trendi on jo menossa ohi. ICA ja Coop olivat todella iloinen yllätys ja toivonkin, että muut ketjut ottaisivat niistä mallia. Paikallisen eläinsuojelujärjestön sivujen mukaan 4 % ruotsalaisista kertoo noudattavan vegaanista ruokavaliota.

Vegaaninen Tukholma pitää sisällään runsaasti muitakin vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita kuin Max, mutta niihin tutustumme toisella kertaa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Tukholman marketit appeared first on Vegelä.

Tietokirjailija Melanie Joyn palkittu tietokirja käsittelee eläinten hyväksikäyttöä ohjaavaa ajattelua ja sen vaikutusta yhteiskuntaan. Teos esittelee Joyn kehittämän käsitteen karnimista uskomusjärjestelmänä, joka ehdollistaa ihmiset syömään tiettyjä eläimiä. Karnismi aiheuttaa laajamittaista kärsimystä ja globaalia epäoikeudenmukaisuutta. Käännös perustuu alkuperäisteoksen 10-vuotisjuhlapainokseen ja sisältää useita tekijän tuoreita, kesällä 2024 tekemiä päivityksiä tekstiin. Suomenkielinen kirja on siis uusin ja ajantasaisin versio teoksesta.

Joy saapuu lokakuussa Suomeen ja esiintyy Helsingin Kirjamessuilla eläinoikeusjärjestö Animalian vieraana. Joyta haastattelee perjantaina 25.10. kello 13.30 Kruununhaka-lavalla Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs. Joy on samana päivänä myös median tavattavissa erillisessä lehdistötilaisuudessa kello 14.30 alkaen Messukeskuksen salissa 204.

Tohtori Joy on Harvardin yliopistosta valmistunut psykologi ja kirjailija. Hän on saanut työstään väkivallattomuuden puolesta mm. Ahimsa-palkinnon, joka on aiemmin myönnetty dalai-lama Tenzin Gyatsolle ja Nelson Mandelalle.

Kirjasta sanottua:

”Joyn teos selvittää arvokkaalla tavalla, miten voimakas empatiamme eläimiä kohtaan menettää voimansa karnistisen järjestelmän puristuksessa. Se osoittaa miten paljolta suljemme silmämme ja ketkä siitä hyötyvät. Samalla Joy näyttää, miten toisin suhteemme muihin eläimiin on mahdollista nähdä.”

– Salla Tuomivaara, tutkija

”Joyn kirja on tärkeä ja uraauurtava panos eläinten hyvinvoinnin puolesta käytävään kamppailuun.”

– Yuval Harari, kirjailija

”Pakollista luettavaa kaikille, joita kauhistuttaa ajatus koirien syömisestä, mutta jotka syövät sikoja, lehmiä ja kanoja.”

– Peter Singer, professori

Oppian -kustantamon julkaisema Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin: Johdatus karnismiin ilmestyy 25.9.2024.

Lähde ja kuva: Oppian

The post Melanie Joyn merkkiteos eläinten oikeuksista käännettiin suomeksi appeared first on Vegelä.

Vegelän Pirkanmaan kirjeenvaihtaja Minna Honkamäki otti testiin tamperelaisen Satohuoneen osterivinokas grow kit -paketin. Katso upea kuvasarja kasvatuksen eri vaiheista.

”Tilattiin kokeeksi tällainen kasvatuspaketti. Pakkauksessa oli hyvät ohjeet ja piti vain muistaa pitää alusta kosteana eli suihkupullosta sumuteltiin vettä monta kertaa päivässä. Noin parin viikon päästä alkoi tapahtua. Sienet kasvoivat silmissä. Kuvat on otettu kerran päivässä siitä lähtien kun sienet tulivat näkyviin. Maku oli aivan mahtava. Seuraavaksi tilataan siiliorakkaan kasvatusalusta. Niistä saa kuulemma paistamalla ihan kanan tyyppistä vegaanista ruokaa”, Honkamäki kertoo.

Teksti ja kuvat: Minna Honkamäki

The post Testissä: Osterivinokas grow kit appeared first on Vegelä.

Vegaanisia makkarauutuuksia lanseerataan kovaa vauhtia kesän grillikauden lähestyessä. Yksi mielenkiintoisimmista on Pirkka Grillaa Vegemakkara. Forssan lähistöltä Tammelasta ponnistava Makuliha on tuottanut laadukasta vegenakkia jo jonkin aikaa ja nyt markkinoille tullut grillimakkarauutuus saa odotukset varsin korkealle.

Testipäivänä grillauskeleihin ei päästy mittarin painuttua alle kymmenen asteen, joten päätimme suorittaa testin sisätiloissa uunissa. Pakkauksen mukaan makkara on valmis syötäväksi jo sellaisenaan, joten ensimmäiset palat laitettiin leivän päälle Jenni-juuston ja sinapin kera. Hitsi kun on hyvää jo nyt. Kaikki mitä kylmältä nakilta voi toivoa ilman sattumia.

Loput makkarat paistettiin kuumassa uunissa, kunnes ne saivat hiukan väriä. Aiemmin päivällä valmistetut hodarisämpylät täytettiin nakeilla ja mukaan laitettiin sinappia, ketsuppia, suolakurkkua, paahdettua sipulirouhetta ja vegaanista Mayoneur-majoneesia.

Nakit tulivat kuumentaessa ehkä hiukan mössöisemmiksi, mutta pysyivät silti mainiosti kasassa. Kuorettomat nakit ovat haasteellisia juuri tässä suhteessa, mutta Pirkka (tai Makuliha) hoitaa homman kotiin. Maku on edelleen hyvä, vaikka jäin ehkä hiukan kaipaamaan sitä kylmän nakin autenttisuutta.

Tuoteselosteeseen tutustuessa selviää, että makkaran pääraaka-aine on veden ohella itävaltalainen herneproteiini. Löytyisiköhän hernettä lähempääkin, vai lieneekö kyseessä patenttiasia? Tiedä häntä. Tuotetiedoissa silmään pistävät heti kookosrasva ja karamelisoitu sokeri, joita ei tulisi heti ensimmäisenä mieleen löytää makkaran tuotetiedoista. Muutoin resepti noudattaa nakeille tyypillistä linjaa. Googlettaessa selviää myös, että tismalleen samalla reseptillä myydään ainakin Menu-merkkistä makkaraa Keskon tukuissa ja painokin täsmää.

Kokonaisarviona Pirkka Grillaa Vegemakkara on kelpo tuote, joka peittoaa helposti useat kilpailijansa. Neljän euron hinta on mielestäni aika kova, mutta toisaalta neljän makkaran 240 gramman paketti on täyttä tavaraa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Testissä: Pirkka Grillaa Vegemakkara appeared first on Vegelä.