Kirja-arvio: 60 satoa jäljellä
Vegelän arviossa Philip Lymberyn merkkiteoksen 60 satoa jäljellä käännös suomeksi.
Helsinkiläisen Into-kustantamon tuore käännös on 400-sivuinen järkäle asiaa ruuantuotannon menneisyydestä ja mahdollisista tulevaisuusvisioista maaperän kantilta katsottuna. Kansainvälisen tuotantoeläinten hyvinvointia ajavan Compassion in World Farming -järjestön (CIWF) toiminnanjohtaja, aktiivinen lintubongari ja professori Philip Lymbery julkaisi teoksensa jo 2022, mutta nyt saataville tuli ajantasainen suomenkielinen käännös. Lymberyn aiemmat merkkiteokset Farmageddon (Into, 2018) ja Dead Zone (Into, 2021) kuuluvat tiedostavan lukijan perusteoksiin. Hän on julkaissut myös lukuisia esseitä ja kirjoituksia tuotantoeläinten oloista uransa aikana.
60 satoa jäljellä – Miten luonto ja ruuantuotanto pelastetaan alkaa muistelolla sadan vuoden taakse, jolloin Yhdysvaltain sisämaata kuritti harvinaislaatuisen suuri ja vaikuttava ihmisen aiheuttama luonnonilmiö Dust Bowl, joka nostatti ihmisen raiskaaman maaperän lentoon ja pimensi taivaan. Pölymyrskyjen kausi kesti noin kymmenen vuotta ja se tappoi valtavan määrän eläimiä ja ihmisiä. Vasta myrskyjen hipoessa Washingtonin rajoja, valtiovalta heräsi todellisuuteen ja sai maan rutikuivan pintakerroksen rauhoittumaan ankarilla suojelutoimilla.
Dust Bowl on tavallaan teoksen punainen lanka, koska se on onnistunut esimerkki siitä, että aina kannattaa yrittää päästä pois kuilun reunalta. Lymbery kiertää yksin ja koiransa Duken kanssa maailmaa ja Britanniaa tutkien tehotuotantoa ja sen aikaansaannoksia. En olisi välttämättä halunnut tietää mikä on correntão ja paljonko ihmisiä kuolee pelkästään Brasilian torjunta-aineisiin viikossa. Osansa saavat mantelit, kalankasvatus, rehuvilja, maissi ja tietenkin tuotantoeläimille syötettävä soija. Valtavat lehmä- ja sikatilat toimivat piilossa lihaasyövän kansan silmistä käyttäen samaa vanhaa markkinointitaktiikkaa, jossa possut ja kanat tepastelevat onnellisina niityllä tyytyväisen lempeän maajussin katsellessa vierestä muikeasti hymyillen.
Kirjan teksti poukkoilee paikasta toiseen ja onkin oltava tarkkana mihin kohtaan kirjanmerkin laittaa, että muistaa missä päin maapalloa viimeksi oltiinkaan. Iso osa tarinoista on myös positiivisia kertomuksia onnistumisista luonnon ennallistamisessa ja villiinnyttämisessä. Tulevaisuuden ruuanvalmistuksen massatekniikat kuten täsmäfermentointi ja hengityksen poistoilman talteenotto avaruuden ruuanvalmistusta varten ovat toki kiehtovaa luettavaa, vaikkeivät ne ilman nykyisen luonnon tuhoamisen lopettamista riitäkään.
Teoksen loppupuolella puhutaan paljon keinolihasta ja sen mahdollisuuksista. Myös Beyond Burger mainitaan niin monesti, että käväisi jo mielessä olisiko se jopa jonkinlainen sponsori. Sitä hehkutetaan täydellisen makuiseksi ja Lymbery söi itsekin ensikerralla heti kolme Beyond -hampparia putkeen. Hiukan epäilen, mutta toisaalta brittiläisen kulinarismin tuntien kaikki on mahdollista.
60 satoa jäljellä – Miten luonto ja ruuantuotanto pelastetaan ei ole suunnattu vegaaneille, vaan suurelle yleisölle, joka on alkanut kiinnostua fleksaamisesta ja alkaa pikku hiljaa oivaltaa ruuantuotannon elementtejä. Suuri paha ruuantuotannossa tapahtui, kun eläimiä alettiin kasvattaa sisätiloissa ja niiden ruuaksi tuotettavan rehun kasvatus valtasi luonnonmaat. Tämän vääntäminen rautalangasta on Lymberyn ominta antia ja siinä hän onnistuu mainiosti. Kirja ei mässäile raakuuksilla, vaan puhuu karua kieltään maailman tilasta. Kirjan nimi kertoo paljon. Siinä kaikille mietittävää kerrakseen.
Teksti ja kuva: Mikko Hentunen
