Vegaaninen Riika
Vegeraiders käväisi vuodenvaihteen pikavisiitillä Latvian talvisessa pääkaupungissa.
Itämeren rannikon neljänneksi suurin kaupunki Riika on yllättävän lähellä. Matka Viron pääkaupungista Tallinnasta perille Riikaan vastaa noin Helsinki-Jyväskylä -väliä ja julkisilla pääsee. (Potkuri)koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta perille pääsee tunnissa ja tarjouslentoja kyttäämällä matkalipun saattaa löytää muutamalla kympillä. 2 yön reissuun piti mahtua pari historiallista kohdetta sekä katsaus paikalliseen vegetarjontaan. Ilmastonmuutoksen kurittaman maapallomme sääilmiöt ovat kuitenkin voimistumassa ja Hannes-myrsky löikin kapulaa proteiinivajauksessa haahuilevien kasvissyöjien rattaisiin heti alkumetreiltä lähtien.
Olen päässyt lapsuudessani lentämään paljon, sillä olimme ns. Finskiläis-perhe, jolla oli vanhempien Finnair-työpaikan mukana pääsy lentoyhtiöiden alennuslippujen ihanaan maailmaan. ”Millä lentokentällä vietit lomasi?” -vitsi ei ollut monesti kaukana totuudesta, vaikka täyden kympin reissujakin mukaan mahtui. Ihan pienestä en pelästy, mutta tuulenpuuskaisessa sivuluisussa jäätävässä tihkussa suoritettu vaappuva nousukiito oli ikimuistoinen. Pelkäsin ihan hitosti.
Hannes seurasi meitä lennon ajan ja asettui sitten reissun ajaksi Riian päälle. Lenkkitossut jalassa tarpominen jäätävässä tuiskussa teki heti selväksi, että vanhaa kaupunkia pidemmälle ei nyt lähdetäkään. Hotellimme oli vapaa vasta kolmen aikaan iltapäivällä, joten odottelimme hetken aussiteemaisessa juottolassa tehden suunnitelmia illan ja seuraavan päivän varalle. Tiskin takaa löytyi yllättäen sinitukkainen baarihenkilö, joka vihjasi heti lähistön vegaaniset suosikit. Ensimmäisenä listalla oli vegemyymälä Dabas Stacija, joka sijaitsi kuitenkin harmillisesti aivan liian pitkällä kaupungin keskustassa (Lāčplēša iela 17), joten päätimme jättää putiikkiin tutustumisen seuraavalle reissulle, joka ei ole pakkasilla. Nälkä alkoi kurnia ja ulkona keli oli lohduton, joten tarjoilija ehdotti Hesburgeria, joka löytyikin 100m päästä. Aika ankea aloitus, mutta koskaan ei ole VEKE-kasvishampurilainen maistunut niin hyvältä ja hintakin 1,80 € oli varsin ok. Aterian sai eteensä hintaan 2,90 €. Ja nyt huomio varsinkin parrakkaat!!! Ketsuppi maksoi erikseen 40 senttiä ja seitinohuita serviettejä oli vain 1 per ruokailija.
Hotellille päästyämme vilkaisin kuittia uudestaan ja selvisi, että meitä oli veloitettu yhdestä purilaisesta liikaa, vaikka saimme vain kaksi hampurilaista, joista toinen oli ateriamuodossa. Tästä eteenpäin minulle alkoi aueta paikallinen hintakulttuuri, joka muistutti muutaman vuosikymmenen takaista Yhdysvaltain meininkiä. Varaudu siis siihen, että välistävetoa tapahtuu ja kuittia voi olla joskus vaikea ylipäätään saada ostoksistaan.
Anniskelupaikkojen hintahaitari on suuri. Samasta ostoksesta voi paikasta riippuen joutua pulittamaan moninkertaisen hinnan. Hesen jälkeen tsekkasimme läheisen Galerija Centrs ostoskeskuksen Rimi-kaupan, josta löytyi ihan asiallinen suht kohtuuhintainen vegehylly, mutta koska huoneessamme ei ollut vedenkeitintä kummempaa ruuanlaittomahdollisuutta, ostimme minibaarin piskuiseen jääkaappiin vain leipää, kasvispateeta, pillimehuja ja pari hedelmää aamun varalle.
Aussibaarin naapurista löytyi illemmalla hauska Star Wars / videopeli -teemainen ravintola jossa olut oli edukkaampaa ja videopelit ilmaisia.
Kahdeksan jälkeen alkoi taas hiukoa ja take awayta teki mieli. Aussibaarin tarjoilijan hehkuttama vegaanikioski Vegstop löytyi aiemmin mainitun ostoskeskuksen neljännen kerroksen ravintolamaailmasta, joka oli hyvin piilotettu uteliaiden ja nälkäisten katseilta. Tilasimme listalta OG Tofu Wokin ja feikkikanawrapin mukaan. Tyyriihköt annokset (yht. 26 €) pakattiin pikkuiseen paperikassiin, joka maksoi tietenkin erikseen. Seitinohuita serviettejä jälleen 2 kappaletta mukana. Hotellille päästyämme selvisi, että OG Tofu Wokin tofu oli unohtunut. 14 € tofuwokista ilman tofua. Pakastevihannekset ja runsaat riisinuudelit oli sentään pakattu mukaan. Wrappi oli runsas kasviksineen, mutta alipaistettua feikkikanaa ei jää ikävä. Kävin seuraavana päivänä tivaamassa tofun perään, mutta sama myyjä kertoi, että tänään tofua saattaisi olla tarjolla. Ei tullut kauppoja.
Kakkospäivän aamuna painelimme hyytävässä tuulessa Riian keskustorille, jossa olimme kerran käyneet jo kymmenisen vuotta sitten. Vanhat Zeppeliinihallit ovat edelleen uljas näky ja torikeskukseksi muutetut tilat ovat käsittääkseni koko Euroopan suurin kauppahalli. Mitään kahvia, teetä, raakaa juuresta tai hedelmää kummempaa vegaanista purtavaa koko paikasta ei löytynyt tunnin hakemisella. Asiaan saattoi vaikuttaa kielimuuri, sillä lähtökohtaisesti kaikki merkinnät olivat paikallisella kielellä ja yli 30-vuotiaiden englanninkielen taito aika olematon. Jos haluaa muistuttaa itseään siitä, miksi on alun perin vegaaniksi ryhtynyt, kannattaa poiketa torin liha/kala-osastolla, joka on viimeinen teemoitetuista halleista. Haju iskee vasten kasvoja ja oksu nousee kurkkuun.
Katsastimme nopeasti myös torikeskuksen ulkoalueen, jossa myyjät seisovat neuvostoaikaisella asenteella jäätävän kylmissä oloissa kaupaten kaikkea mahdollista kelloista arbuuseihin ja kukka-asetelmiin. Olin jo pitkään haaveillut eräästä esineestä, joka saattaisi löytyä juuri täältä. Kipitilnik (kipyatilnik, кипятильник), eli uppokuumennin tuli tutuksi venäjänreissulla 90-luvun alkupuolella ja siellä sellainen oli kaikilla. Sillä kuumentaa kupillisen vettä kiehuvaksi hetkessä. Mitä mainion budjettimatkaajan apuväline siis. Härveli löytyi tuota pikaa 3,50 € hintaan. Kauppahallin yläkerrasta löytyi myös Maxima-ketjun marketti, jonka vegevalikoima oli aika olematon.
Puolisoni bongasi paluumatkalla vanhan kaupungin keskeltä bagel-ravintolan, jonka ruokalistassa oli vegaanimerkki. Big Bad Bagels mainostaa itseään aamupalapaikkana, vaikka onki auki pitkälle iltapäivään. Kolme vegaanista baakelssia löytyi listalta ja tilaukseen lähti 6,50 € hintainen Ateena-teemainen bagel. Jälleen kerran sinihiuksinen kokki valmisti elämäni parhaan bagelin ja toi sen eteemme sellaisella ilolla, että veikkaisin hänen olleen vegaani itsekin. Veta-paprika-sörsseliluomus oli ihan hiton hyvä. Rapea sämpylä ja kaikki kohdallaan. Uskoni kyseiseen lajiin palasi kahden kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Palasimme vielä aiemmin mainittuun peliluolaan illansuussa ja tunnin pelisession jälkeen matkasimme läheisen Burger Kingin kautta kotiin. 4 € nuggetti ja ranskalais -setti saivat nyt olla kakkospäivän viimeinen eväs. Keli oli edelleen tosi haastava ja mukulakivillä liukastelu alkoi tuntua jo kannikoissa. Tämä yhdistettynä edellisen päivän kauhulentoon vastasi paria kuntosalin vatsa/persus-treeniä.
Aamulla suuntasimme kohti lentokenttää ja testasimme siellä vielä puoliksi Cakes and Bakes -firman Vegan Burgerin. Sikahintainen läppänä oli kuin vedellä blandattu Beyond-pihvi makean sämpylän välissä. Lätkä tuli avokadosoosiin upotettuna ja kylmillä ranskalaisilla. Kylkeen tuli onneksi pieni salaatti, joka oli öljyisä ja silti aterian paras osa. No, aina oppii. Onneksi tilasimme setin puoliksi, sillä hampparista jäi kolmannes syömättä, vaikka kuinka yritti.
Summa summarum:
Riian vanhakaupunki on kesäkohde. Varaa majoitus keittiöllä, niin säästät pitkän pennin. Olut on naurettavan halpaa, jos sitä ostaa marketeista. Varmista kokonaishinnat etukäteen ja varaudu surkeaankin asiakaspalveluun. Muutoin varsin mainio lomakohde. Ensi kerralla syvemmälle Riian ihmeisiin. Omat vessapaperit, servietit ja ketsupit mukaan.
Teksti ja kuvat: Vegeraiders
