Ruoka 2026

Vegelä vieraili, hämmästeli ja maisteli ruoka- sekä juoma-alan kuluttajatapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa.

Suomen suurimmaksi, maukkaimmaksi ja kattavimmaksi ruoka- ja juomatapahtumaksi itseään tituleeraava Ruoka 2026, eli kansankielellä ruokamessut järjestettiin nykymuodossaan nyt toista kertaa. Tapahtumaa ei pidä sekoittaa samassa tilassa syksyllä järjestettävään Viini & Ruoka -tapahtumaan, joka sekin kulkee kansan suussa ja usein mediassakin ruokamessut -nimellä. Eroa kahdella tapahtumalla on lähinnä järjestäjä- ja brändäyspuolella. Viini & Ruoka on Viinilehden ja Messukeskuksen kimppaproduktio, kun taas Ruoka 2026 on Messukeskuksen oma tuotanto, joka on järjestetty eri nimillä lähteistä riippuen noin vuodesta 2014. Molempia tapahtumia yhdistää myös ns. messuklusteri, eli saman aikaisesti järjestettävät suuret tapahtumat, joiden kävijät tutustuvat monesti usemman tapahtuman tarjontaan. Ruoka -tapahtuma järjestetään yhtä aikaa Lemmikkimessujen ja mielestäni aika karusti nimettyjen Lapsimessujen kanssa. Messukeskukselle on varmasti tärkeintä, että kaikki edellämainitut tapahtumat vetävät paikalle paljon maksavaa messukansaa.

Kävijöitä paikalla oli jo puolen päivän jälkeen todella runsaasti ja hetkittäin tunnelma oli jopa tukala, kun Lapsimessuilta alkoi siirtyä massoittain nälkäistä väkeä ruokamessujen puolelle. Eestaas sinkoilevat tenavat toivat vilinää ja kärrytukoksia jo muutoin paikoin ahtaalle alueelle. Kaiken kukkuraksi koko ruokamessujen alue oli muutettu anniskelualueeksi, joka oli mielestäni harvinainen ratkaisu sääntöjen Suomessa. Viinin ja oluen lipittäjät pysyivät onneksi ruodussa ainakin perjantain alkuiltapäivässä. Voin vain kuvitella, millainen melu ja meininki talossa oli lauantaina, kun kolmannessa hallissa starttasivat Lemmikkimessut.

Taannoiseen ammattilaisille suunnattuun Gastro -tapahtumaan verrattuna näytteilleasettajia oli todella runsaasti ja maistiaisiakin piisasi. Vegaaniset tuotteet oli huomioitu paljon ammattilaistapahtumaa paremmin ja niitähän tänne tultiin maistelemaan. Tuotteita oli runsaasti myös myynnissä ja hyviä messutarjouksiakin bongasin useita.

Ruokapuolella suoranaisia uusia innovaatioita oli aika vähän. Tuttujen brändien uusia lanseerauksia ja tuttuja turvallisia klassikoita esiteltiin taas. Siva Parlarin luotsaama Vöner on tuonut pari mausteisempaa uutuutta markkinoille. Mukava oli nähdä miestä pitkästä aikaa ja tutun lastun tulisemmat uutuusmautkin potkaisivat mukavasti makuhermoon. Vegemin tiskillä maistatettiin jo hetken markkinoilla ollutta Jauhista hyvässä kastikkeessa. Jalotofu ratsasti myös jo puolisen vuotta markkinoilla olleella savutofullaan, joka on kyllä mainio tuote. Eleplant Merisuola toi uutta suolaa mainioon tuoteperheeseensä. Seinän takana freesillä otteella uutuuksiaan esitteli Keiju, joka oli tuonut messuille 3 uutta maustettua vegaanista Herkkulevitettä. Käytännössä nämä ovat maustettuja margariinimaisia tuotteita.

Makeis- ja herkkupuolelle oli tapahtumassa selkeä panostus. Lapsimessujen vaikutus linjaukseen oli selkeä. Makeisia ja naposteltavia löytyi kotimaisten toimijoiden ohella myös mm. Baltiasta, Hollannista ja Puolasta. Moni tuote ratsasti markkinointimateriaaleissaan vegan-merkillä, vaikkei koko valikoima aivan eläimetön ollutkaan. Mieleen jäivät parhaiten nuoruuden tax-freeklassikko Van Slooten, joka saisi kääntää kaikki salmiakkinsa kasvipohjaisiksi ja heti. Ainoa vegaaninen taisi olla todella hyvä suolakuula. Hedelmäkarkkipuolella vegaanisia vaihtoehtoja oli enemmän. En tiedä lasketaanko smoothiet ja nuudelit herkuiksi, mutta lapsijonosta päätellen ne maistuvat junioreille hyvin. Mieleenpainuvin oli ehkä futuristinen kauppoihin tarkoitettu smoothieautomaatti, joka teki todella hitaasti kuppihedelmistä sosetta. Viihdyttävää sen katselu oli toki. Vegaanisten jäätelöiden rimaa piti korkella Friidu puffetjätskeineen.

Jos tapahtuman ruokatarjonnasta pitäisi nostaa yksi näkyvä trendi esiin, se on jo muutaman vuoden jyllännyt kauko-itä makuineen ja kuvastoineen. Korea, Indonesia ja muut olivat hyvin esillä uutuusmauissa, oli kyseessä sitten ravintola-annos tai kastike. Myös kuivatut hedelmät ja pähkinät olivat nosteessa, vegaanisia kaikki nekin toki. Myös ns. keinolihojen buumi alkaa olla ohi pikkuhiljaa ja vahvimmat alkavat valikoitua akanoista. Ravintolamaailmassa homman nimi oli street-food, mutta en ehtinyt aterioida, eikä siellä montaa vegaanista annosta olisi ollutkaan. Muutamaa mielenkiintoista pistettä en löytänyt lainkaan. Lienevätkö olleet tauolla, tai vasta matkalla paikalle. Mm. Baba Foodsin ja latvialaisen Nata Foodsin uutuudet olisin maistanut kernaasti.

Tapahtuma oli mielestäni erittäin positiivinen kokemus ja vegan-friendly asenne tuntui täällä paljon paremmin, kuin monesti liian lihavetoisissa ammattilaistapahtumissa. Pönöttäjät pysyivät poissa. Osasyy saattaa toki olla siinä, että kokemukseni mukaan pönötys ja pikkulapset eivät jotenkin sovi yhteen. Tapahtumaan ehtii tutustua vielä tänään sunnuntaina klo 17 saakka.

Ruokamessujen hämmentävin näytteilleasettaja oli NICOTIQUE-nikotiinikauppa. Mukavan näköisen kioskin rantatuoleineen varmasti bongasi moni nykyinen ja tulevakin nikotiinituotteiden käyttäjä. Yhtiön takaa löytyy mielenkiintoisempaa, sillä sen tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyntiluvan on saanut tapahtumatoimisto Pulp Agency, joka on tupakkayhtiönä aiemmin tunnetun Philip Morrisin (nyk. PMI Finland) kumppani. PMI on ollut luomassa koko NICOTIQUE –konseptia. Nikotiini- ja tupakkatuotteilla on Suomessa markkinointikielto, mutta rajathan venyvät kun venyttää. Itse kyllä käsittäisin messuesittelyn markkinointina.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen