Tänä vuonna markkinoille on tullut suuri määrä uusia juomamakuja limsoista seltzereihin. Niistä moni sopii mainiosti kesäisiin drinkkeihin. Toki parhaat juomareseptit syntyvät hedelmien ja marjojen mehuista ja luovuus onkin koticocktailien teossa parasta. Koostin alle sikermän uutta ja vanhaa, perinteistä ja kokeilevaa vegaanista drinkinvalmistusta. Nyt on aika kaivaa pakastimesta ne viimeiset edellisen kesän marjat ja käydä ennakkoluulottomasti kaupan juomahyllyillä juhannuksen iltoja varten. Kaikkiin ohjeisiin tarvitset ainesosien lisäksi jääpaloja tai -murskaa.

Viinaksista ja lantringeista saa aikaan vaikka minkämoisia yhdistelmiä ja joskus tutti frutti (eli kaikki hedelmät sekaisin) on paras valinta. Itse suosin drinkin pohjana joko (vaaleaa) rommia tai ihan perinteistä Koskenkorvaa. Jos satut saamaan käsiisi erinomaista rommia, kuten vaikkapa 3 vuotta vanhempaa Havana Clubia, se kannattaa maistella sellaisenaan. Myös ginipohjaisilla drinkeillä on hetkensä, kuten vaikkapa seuraavassa.

Vegelän lonkero

2 dl kombuchaa (kaupasta tai itse tehtynä)

4 cl giniä (vaikkapa Bombay Sapphire)

1 dl soodavettä

Kiiviviipale

Mittaa korkeaan suorareunaiseen lasiin gini, jääkylmä soodavesi ja pudota sekaan kiiviviipale sekä pari jääpalaa. Lisää kombuchaa kunnes lasi on lähes täysi. Jos kombuchaa jäi yli, voit lisätä lopun lasin huvetessa.

Mojito

4 cl vaaleaa rommia (esimerkiksi Bacardi Carta Blanca)

1 pieni lime

2 tl ruoko- tai fariinisokeria

Tuoreita mintunlehtiä

1/2 – 1 dl soodavettä

Pese ja viipaloi lime. Poista siemenet jos niitä on. Jätä hienoin viipale viimeistelyyn. Kaada sokeri ja limeviipaleet lasiin ja mössää niitä haarukalla tai cocktailmurskaimella. Nypi puoli kourallista mintunlehtiä ja murskaa niitä hieromalla käsien välissä kevyesti. Kaada tuoksuvat lehdet lasiin limen ja sokerin päälle. Täytä lasiin 4/5 jäämurskaa ja mittaa sen jälkeen mukaan alkoholi ja soodavesi. Laita jäljelle jäänyt limeviipale koristeeksi lasin reunaan ja pudota mukaan vielä pari mintunlehteä.

Äidin yömyssy

1 1/2 dl pakastemarjoja

4 cl vodkaa pakkasesta

Jääkylmää Spritea tai muuta sitruuna-lime -pohjaista limpparia

Etsi pakastimesta tai kaupasta jäädytettyjä marjoja. Muista marjojen eettisyys ja alkuperä! Kaada 1 dl pakastemarjoja jäisinä lasiin ja murskaa niitä hiukan. Lisää joukkoon muutama jääpala. Mittaa päälle vodka ja kaada lasi melkein täyteen Spritea. Laita lasiin teelusikka marjoja varten. Huomioi, että tätä juomaa ei voi tarjota pillillä juotavaksi, sillä marjat tukkivat pillin.

Valikoimaa piisaa

Kaikkea on, sanotaan laulussakin ja sillä viitataan kauppojen valikoimiin. Itse tekemällä saa kuitenkin yleensä parempaa ja vieraatkin monesti arvostavat omin käsin tehtyjä enemmän, kuin kaupan valmiita. Valmiit mojito- tai sangriaseokset ovat ihan ok, jos haluaa päästä helpolla. Kuitenkin esimerkiksi mintun tai muiden yrttien makuja ei purkista drinkkiin saa. Ne pitää tuottaa itse tekemällä tuoreista raaka-aineista.

Huomaa, että valmislimppareissa ja miksereissä voi olla ei-vegaanisia ainesosia mm. väriaineina. Vältä mm. karmiinia e120, jota saattaa löytyä varsinkin ulkomaisissa tuotteissa. Myös atsovärejä saattaa juomista löytyä. Vaikkeivät ne epävegaanisia olekaan, niillä voi olla joillekin haittavaikutuksia.

Hyviä alkoholin korvaavia makuja saat esimerkiksi vahvan makuisista hedelmä- ja marjamehuista sekä inkiväärimehusta, joita myydään pullotteina. Jos haluat puristaa inkiväärin itse, valikoi kaupasta tuoreen näköinen vaalea monijuurakkoinen yksilö, jossa ei olle tummia ruttuisia kohtia. Kuori juurenpaloja ja leikkaa ne pieniksi, ja purista puhtaalla valkosipulinpuristimella mehu ulos. Marjoista oikeastaan kaikki sopivat juomasekoituksiin ja villit yhdistelmät ovatkin hauskoja kokeilla, sillä pieleen ei oikein voi mennä, paitsi väri ja sekin lienee makuasia. Voit myös kokeilla juomiin uutettuja makuja kuten jäähdytetty vihreä- tai inkivääritee. Alkoholittomat valkoviinit ja siiderit antavat myös mukavaa makupohjaa. Makusiirapit ja yleensäkin erilaiset sokerit tuovat juomiin makeutta ja pehmeyttä taltuttamaan vaikkapa marjojen kirpakkuutta.

Vegelän holiton Mocktail

Vihreää teetä (esim. Gunpowder)

1 lime

Ruokosokeria tai fariinisokeria

Tuoretta minttua

Tuoretta Thai basilikaa

Kiehauta vesi ja anna sen jäähtyä pari minuuttia noin 80-asteiseksi. Annostele pannuun tai puhtaaseen kattilaan 2-3 teelusikallista teetä. Kaada 2,5 dl vettä teelehtien päälle, anna hautua pari minuuttia ja anna lehtirullien avautua. Murskaa odotellessa mintun ja thaibasilikan lehtiä tarjoilulasin pohjalle haarukalla tai murskaimella. Kaada päälle 1 limen mehu ja teelusikallinen sokeria. Kaada lopuksi jäähtynyt tee siivilän läpi tarjoilulasiin ja lisää jäämurskaa, kunnes lasi on täynnä. Muista, että teelaaduilla on omat haudutusaikansa ja lämpötilansa, joita voi tiedustella teekauppiaalta.

Mukavaa kesää kaikille!

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Juhannuksen drinkkivinkit 2026 appeared first on Vegelä.

Ystävänpäivän viikonloppu itselle uudessa matkakohteessa alkoi lämpimässä 10 asteen kevätsäässä. Onneksi otin mukaan lenkkarit, joita tarvitsinkin muutaman tunnin. Reissun agendalla oli muutaman turistikohteen ohella tutustua kaupungin vegepuoleen. Monellakin tapaa kahtiajakautunut kaupunki sijaitsee Tonava-joen rannalla tai tarkemmin rannoilla. Läntinen Buda ja itäpuolen Pest muodostavat yhdessä Euroopan alueen kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan talousalueen, jolla on pitkä ja vaiheikas historia.

Ensimmäinen ilta alkoi kävelymatkalla Pestin keskustassa (V-VII district). Keväinen sää tuntui taivaalliselta Suomen pitkän pakkasjakson keskellä, mutta vegaanisen ruuan metsästys osoittautuikin hankalammaksi. Jos matkalla pärjää ilman Mäkkäriä, BK:ta tai iän ikuisia falafeleja, kaupunki on yleensä vegekohteena hyvä. Nyt kävi kuitenkin niin, että nälkäisenä piti päätyä Lidlin Vemondo pakastepitsaan, jonka lämmitin illalla huoneistohotellimme keittiössä. Mäkkärissä ei ollut vegaaneille tarjolla muuta kuin ranskalaisia ja Burger Kingin Plant Based Whopperkin oli pilattu munamajoneesilla. Yleisesti ottaen Pestin keskustan ravintolat tarjosivat enimmäkseen gulassia, langoseja- (uppopaistettu litteä leipä eri täytteillä) sekä lihaa eri muodoissaan. Myös linnunmaksatuotteita oli tarjolla häiritsevän paljon

Seuraavana aamuna keväinen lämpötila oli vaihtunut jäätävän viimaiseen +4 asteeseen ja pipo piti painaa kutreille. Aloimme kartoittaa kaupungin tasamaastoista itäpuolta vegesapuskan toivossa. Kaupunginosiin (district) jaettu Budapest on valtava kaupunki vajaan kahden miljoonan väestöllään, mutta yritimme raapaista pintaa hortoilemalla nälkäisinä pitkin Pestin katuja (8 kilometrin verran), kunnes jotain löytyisi. Tutkimme pikaisesti samalla ruokakauppaketjujen valikoimia ja iltapäivän aikana alkoikin kasvisruokaa ja ruoka-aineita löytyä. Lidlin ohella kaupungista löytyy Aldin, SPARin, Tescon ja Coopin myymälöitä. Paikalliset elintarvikekaupat myyvät lähinnä alkoholia ja lihaa. Lidlin tuttujen vegetuotteiden ohella Aldin oma My Way -plant-based tuotesarja ja SPARin oudosti nimetty Living Foods ovat kohtuullisesti saatavilla jos tykkää prosessoidusta. Oma keittiö on vegematkalla yleensä perusteltu, sillä iso osa ruuista myydään ”raakoina” tai pakasteina. Ketjuista ainoastaan Tesco oli pettymys olemattomalla tarjonnallaan.

Vähemmän prosessoidun ystäville on tarjolla toki tofua, säilykkeitä ja kasviksia. Enemmänkin terveystuotteistaan tuttu DM-ketju myy myös vegeruokaa. Erityisesti lämpimässä säilyvä tofu ja tofunakit kiinnostivat ja lähtivät mukaan ostoskoriin. SPAR-marketista ostin Unkarissa megasuositun edesmenneen näyttelijä/urheilija Bud Spencerin nimikkopapuja kastikkeessa. (Huom. Kaikki BS-tuotteet eivät ole vegaanisia!).

Puolisoni bongasi hyllystä ranskalaisen Bonduellen papu-riisi valmisaterian, josta tulikin kakkospäivän ensimmäinen ateria. Koska olimme heränneet takiani aivan helkkarin aikaisin, ja käveltykin oli jo aika lailla, päätimme poiketa oluella klassisen oloisessa brittipubissa kivenheiton päässä Tonavan rannasta. Tässä vaiheessa matkamme sai todella kummallisen käänteen.

Natsismin perintö ja perinne Unkarissa

Pubin pöytiin tarjoilu oli todella tympeätä ja eräs tarjoilija jopa potkaisi kevyesti puolisoni tuolin jalkaa. Juttelimme hetken seuraavista kohteista, kun kiinnitin huomioni täydehkön ravintolan naapuripöydän seurueeseen, jossa kaikilla oli äärioikeistolaista paitaa ja tatuointia esillä. Veikkaisin, että kyseessä oli perhe tai sukukokous ikähaarukalla 20-70 vuotta. Mainitsin asiasta puolisolleni vaivihkaa ja hän sanoi, että minun takanani on toinen samanlainen seurue. Tutkailin varovasti ravintolan asiakaskuntaa ja tajusin, että olimme natsien ympäröiminä varmaankin jonkun kantapöydässä. Sitten alkoi tuijotus. Meidät selkeästi huomattiin ja pyysimme laskun. Kävin WC:ssä vielä ennen lähtöä ja pitkät portaat kellarissa johtivat minut odotustilaan, jonka viereisessä käymälässä 6 natsipaitaista miestä yritti saada epätoivoisesti mätkimällä käsienkuivausautomaattia toimimaan. Nämä hahmot eivät olleet järjenjättiläisiä toiminnastaan päätellen eivätkä selkeästi ymmärtäneet, etten kuulu heidän joukkoonsa. Moikkasivat vain kun luikin pois tilasta.

Selvisi, että Budapestissa on vuosittain äärioikeiston kokoontuminen, jossa natsimieliset vierailevat kaupungin historiallisilla maamerkeillä 40-luvun saksalaisissa sotilasasuissaan. Pelkästään Saksasta oli tänä vuonna saapunut paikalle 3000 natsimielistä. Ystävänpäivälle osuva tapahtuma on karu muistutus Euroopan ja maailman nykytilasta, jossa kansallissosialismin aatteiden ja kuvaston fanittaminen on joidenkin mielestä täysin ok. Vastakkaisella rannalla juutalaisten joukkotuhon muistomerkillä oli erilainen tunnelma, kun turistit kävivät jättämässä paikalle kukkia ja kynttilöitä. Kaupungissa asuu paljon Unkarin juutalaisia ja tunnelma on varmasti pelokas tuhansien natsimielisten keräännyttyä paikalle. Tapahtunutta seuranneet pari tuntia menivät maailman ihmisten menoa pohtien ja hämmästellen.

Kohti parempaa maailmaa

Bongasimme jo aiemmin Vegan Garden -nimisen ravintolan (Király u. 8-10.) erään liikekompleksin sisäpihalta ja illansuussa päätimme testata paikan. Kerran lomalla pitää ja voi syödä kunnon ravintola-aterian juomineen. Viihtyisän ja rennon ravintolan koko lista oli nimensä mukaisesti vegaaninen. Vaikka edellisenä iltana pitsaa oli jo syöty, päädyimme silti savutofutäytteiseen calzoneen ja toiselle lautaselle valikoitui tuhti pala linssilasagnea. Vatsat pinkeinä otimme jälkkäreiksi pienet lasit Unkarin ylpeyttä, yrttikatkero Unicumia. Löysimme myös mainion pelihallin, jossa sulattelimme ruokiamme flipperin ja ilmakiekon voimin. Illemmalla päädyimme yömyssyille viihtyisään paikalliseen ravintolaan, jossa muisti taas, kuinka helppoa sekasyöjillä on.

Seuraavana päivänä kävelimme telkkarin dubatun Ritari Ässän jälkeen isoa siltaa pitkin Budan puolelle kaupunkia. Kallioinen ja mäkinen Buda on kontrasti tasaiselle Pestille. Mäkiä ja portaita riitti, mutta jylhät maisemat ja historialliset rakennukset ja linnat ovat aina käymisen arvoisia. Palattuamme Pestin puolelle, lähdimme tutkimaan Ferencvárosin kaupunginosaa (District IX). Kävimme paikallisessa kauppahallissa aistimassa meininkiä ja hämmästelimme edelleen erittäin epäeettisten linnunmaksatuotteiden suosiota. Mitään vegaanista syötävää en isosta hallista löytänyt.

Eilisen herkuttelun jälkeen teki mieli keventää, mutta ensin piti löytää jotain, millä sen tehdä. Thaimaalaisravintola Sawasdee (Semmelweis u. 2, 1052) löytyi hylättyämme kymmenen ravintolan ruokalistat vegaaneille sopimattomana. Tofua ja pak choita. Taivaallista. Yksinkertaisia asioita kevyesti paistettuna ja mukana paljon myös raakoja kasviksia. Pieni riisikuppi riitti mainiosti kahdelle, sillä nyt oli kyseessä kunnon prosessoimatonta vegeä. Maininnan arvoisia ovat myös herkullinen chili, laadukas soijakastike ja itselle uusi tuttavuus chilietikka. Kesken ruokailumme, ikkunan takana alkoi sataa lunta. Puolen tunnin päästä tuntui, kuin koko kaupunki leikkisi lumisotaa. Seurasimme näytelmää huvittuneina ja vatsat pullollaan.

Viimeisen kokonaisen matkapäivän ilta kaupungilla sujui rennosti ikkunashoppaillessa lumisessa kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää. Onneksi mukana olivat myös talvikengät ja pipo. Bud Spencerin papukastike tofulla kruunasi illan ja pian uni vei mennessään.

Aamulla lähdimme kohti Ferenc Lisztin kansainvälistä lentoasemaa, jonka ruokatarjonta oli, kuten odottaa saattoi, lihapainotteinen. DM:stä ostetut tofunakit ja Lidlin perussämpylät olivatkin oiva eväs lentomatkalla. Kunnon vegaanilla on aina omat sinapit ja ketsupit mukana takin piilotaskussa.

Lopputulema

Budapest on valtava kaupunki ja näimme sen todellisuuksista varmasti vain osan. Mikään Berliinin kaltainen vegekeidas kaupunki ei ole ja Unkarin hintatasokin on pompannut paljon muutaman vuoden takaisesta. Eräs hämmentävä seikka on valuutta. Maan oma valuutta forintti (HUF tai Ft) on saanut rinnalleen euron, mutta vaihtokursseja on yhtämonta kuin vaihtajaakin. Halvimmillaan yhdellä egellä saa 300 Ft ja kallein vaihtokurssi, jonka bongasin, oli 450 Ft. Korttimaksut lienevät turvallisin tapa maksaa kaupungeissa. Myös hintoja kannattaa kysyä etukäteen, elleivät ne ole esillä. Turistiseudulla esimerkiksi olut saattaa maksaa kymmenkertaisesti kauppaan verrattuna.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegaaninen Budapest appeared first on Vegelä.

Kasvipohjaiset nyyttikestit eli Vegan Potluck -tapahtumat ovat varsin yleisä Euroopan ja Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa. Myös Suomessa ja varsinkin Helsingissä niitä on järjestetty jo muutaman vuoden ajan. Vapaaehtoistoimin toteutettavat nyyttärit ovat hieno osoitus tiedostavan vegekansan yhteisöllisyydestä sekä halusta tavata toisiaan ja vaihtaa kuulumisia pikkuherkuttelun lomassa. Tapahtuman idea on yksinkertainen; ”Tuo jotain ja syö jotain”. Tarjonnan vaihtelevuus tuo oman jännityksensä peliin ja moni kotona kokkaileva vegaani paitsi tuo paikalle omia luomuksiaan, käy myös hakemassa vinkkejä kotikeittiöönsä. Tapahtuman tilan tarjoaa maksutta käyttöön Kalasataman Vapaakaupunki.

Joulukuun lopun nyyttäreillä väkeä kävi omien laskujeni mukaan ainakin 50 hengen verran. 3 tunnin tapahtuman aikana väki vaihtui moneen kertaan ja tämä näkyi toki myös tarjonnassa, joka vaihteli karkeista pitsanpaloihin ja itse mukanamme tuomaamme Vegelä Seitan Blockiin, joka tuntui kiinnostavan nyyttärikansaa mukavasti. Raha ei vaihda omistajaa tapahtumassa lainkaan, sillä kaikki perustuu omaan vapaaehtoisuuteen. Tämän kaltaista asennetta näkisi mieluusti muuallakin. ”Kaikki on minulta pois” -asenne on valitettavan yleinen nykyisin, vaikka juuri epäitsekäs, muut ja muunlajiset huomioiva toimintatapa on sitä, mitä maailma nyt kipeästi kaipaa.

Tämän kertaisen tapahtuman järjestäjät, vegaaniaktiivit Ilona Kotiranta, Jaakko Peltonen ja Sarmite Puukko olivat tarjoilupöydän takana innoissaan tapahtuman suosiosta.

”On ihana nähdä, että yhteisöllisyys ja kasvipohjainen ruokailu kiinnostavat. Maailma on aina hitusen verran parempi paikka, kun näkee salillisen ihmisiä kokoontuneina yhteisen asian puolesta ja mikä parasta, kaikki tarjottava on varmasti kasvipohjaista. Se tuo jo oman fiiliksensä. Jokainen tuoteselosteita kaupoissa tiiraillut tietää mistä puhun”, naurahtaa Kotiranta.

Miten Vegan Potluck syntyi?

”Yksityishenkilöiden järjestämänä, halusta tavata samanhenkisiä ihmisiä helposti ja matalalla kynnyksellä. Kuukausittaisia nyyttäreitä on järjestetty kohta jo kolme vuotta”, Kotiranta kertoo.

Tapahtuman tarkoitus?

”Nyyttärit on mukava tapa viettää sunnuntaita yhdessä syöden ja jutellen. Osa kävijöistä on niin sanotusti ’vakkareita’, mutta mukana on aina myös uusia ihmisiä. On pieni vaiva valmistaa tai ostaa yksi ruoka jaettavaksi, mutta kun jokainen jopa 50 osallistujasta tuo jotain, saadaan yhdessä nauttia mahtavasta kattauksesta. Monelle tapahtuma on myös tärkeä siksi, että jos omassa lähipiirissä ei ole paljon vegaaneja, täällä pääsee tutustumaan muihin, joilla on samanlainen arvomaailma. Nyyttäreillä tuntuu siltä, että maailmassa on vielä toivoa”, sanoo Kotiranta tyytyväisenä.

Tulevaisuuden suunnitelmat?

”Nyyttäreitä jatketaan kerran kuussa. Mahdollisuuksien mukaan voidaan järjestää muitakin tapahtumia. Esimerkiksi aiemmin on ollut pizzanleivontaa ja puolalaisten pierogien kokkailua. Uusia tapahtumaideoita saa mielellään ehdottaa”, muistuttaa Kotiranta.

Terveiset Vegelän lukijoille

”Tervetuloa kaikki seuraavaan tapahtumaan – ensikertalaiset mukaan lukien! Osallistuakseen ei tarvitse olla vegaani, kunhan tuo mukanaan vain kasvipohjaista tarjottavaa. Seuraavat nyyttärit järjestetään tavallisesta poiketen sunnuntaina 18.1. klo 12-15, koska tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Vegemessut -tapahtuma Helsingin Kaapelitehtaalla. Tämän jälkeen nyyttärit pidetään aina kuun viimeisenä sunnuntaina klo 12-15 täällä kauppakeskus Redin Kalasataman Vapaakaupungissa. Mahdolliset muut tapahtumat löytää Vegan Action Helsinki social Facebook –ryhmästä tai Helsinki Vegan Hangouts Whatsapp -ryhmästä, johon voi pyytää pääsyä tapahtumassa”, summaa Kotiranta.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegan Potluck appeared first on Vegelä.

Minä, Paavo ja Saparomäki (Vastapaino 2025) kertoo kannessaan teoksen olevan tositarina unelmasta, elämäntehtävästä ja kunnioituksesta eläimiä kohtaan.

Kirjan päähenkilö on ehdottomasti ja vain Eveliina Lundqvist, vaikka Paavo-possu lieneekin Saparomäen kuuluisin asukas ja kirjan kansikuvapoika. Vahva toiminnan ihminen, vegaaniäiti ja visionääri Lundqvist kirjasi teini-ikäisenä haaveensa eläinten turvakodista paperille ja alkoi toteuttaa sitä enemmän tai vähemmän systemaattisesti. Tässä on tiivistettynä teoksen ”juoni”.

Kirjan päähenkilö ei säästele itseään tai edes yritä selitellä toimintaansa. Kun jokin asia oli päätetty, se toteutettiin. Saman tekevää oli vaikka vastassa olisi valtio, lakipykälä tai vaikkapa perheen omassa asunnossa sikailevan Paavon sisäsiistiksi kouluttaminen. Kirja maalaa Lundqvistista kuvan ehdottomana ihmisenä, jonka visio on saada oma eettinen unelmansa toteutumaan, vaikka se vaatisi häneltä itseltään ja lähipiiriltään aivan liikaa. Lundqvistin turhautumista maailman tilaan ja käytännön asioihin puidaan usein puolison ja lapsen katsoessa sivusta.

Lundqvistin ajankäyttöä ei voi kuin ihailla ja kauhistella samaan aikaan. Päivätyö, maailmantuska, loputon rakennustyömaa, alle kouluikäinen lapsi -yhtälö stressaa ja ajaa sankarimme ties kuinka monen alkavan burn outin kautta nykyhetkeen, jossa eräänlainen keinotekoinen status quo vallitsee. Kuten kirjassa monesti todetaan, tilalta eivät työt ja askareet lopu nyt tai tulevaisuudessakaan.

Teksti sisältää pari karmivaa kuvausta eläintilojen (ei Saparomäen) todellisuudesta Lundqvistin opiskeluajoilta, mutta muuten raakuuksilta vältytään. Kuolema on läsnä kirjan sivuilla useasti, mutta sitä lähestytään enemmänkin Lundqvistin oman hahmon kautta hänen suhteessaan eläimiin ja maailmaan. On varmasti tukalaa tehdä ihmisten maailmassa eläimiä koskevia lopullisia päätöksiä, vain siksi, että jonkun pitää näin tehdä.

On täysin käsittämätöntä, että sairas ja tuskainen tuotantoeläimen nimikkeelle altistettu elävä olento ei saa lääkärihoitoa, ellei sitä ole rekisteröity lemmikiksi. Samaan aikaan koirat ja kissat saavat usein parempaa hoitoa kuin osa vaikkapa ihmisvanhuksista. Business on bisnestä ja eläin tai vanhus vain hyödyke.

Kirjan pohdiskelevampaa puolta edustaa mainio kappale jalostuksesta, joka tuo esiin koko prosessin raadollisuuden ja epäeettisyyden. Oli kyse sitten koirista tai syötäviksi tarkoitetuista eläimistä, toiminnan häikäilemätön päämäärä on aina ollut lähinnä tuoton lisääminen.

On myös hienoa, että turvakodin rahoituskuvioita avataan edes hiukan. Eläinoikeuksien toteuttamisen poliittinen ja kaupallinen puoli vaatii ehdottoman läpinäkyvyyden, vaikka vastapuolen resurssit ovatkin huomattavasti suuremmat. Tästä voisivat ottaa mallia muutkin eläinoikeus- ja vegaanitahot, ennen kuin jokin klikkiotsikoita kalasteleva media ottaa asian hampaisiinsa.

Vajaan parin sadan sivun kirjan lukee läpi nopeasti, sillä teksti on todella laadukasta. Pokkari on painettu laadukkaalle uusiopaperille ja teksti on mukavan isokokoista ja helposti luettavaa. Kirjan toimittanut kirjailija ja taiteilija Laura Gustafsson lienee suuressa roolissa Saparomäen tarinan koostamisessa kansien väliin ja kokeneen kulttuuriketun tähtipöly onkin juuri se, mikä tekee kuran, loskan ja eritteiden kyllästämästä eläintilan arjesta astetta mielenkiintoisempaa.

Maailma tarvitsee Lundqvistin kaltaisia ihmisiä ja hattu nousee päästä itselläkin monella tasolla. Verrattuna vaikkapa kahteen muuhun vuoden sisään julkaistuun ”vegaanikirjaan” verrattuna Lundqvistin ja Paavon tarina on vimmaisin ja siksi ehkä mielenkiintoisin teoksena. On hienoa, että Suomessa on saatu lähiaikoina julki näin monta merkkiteosta vegaaniuden ja eläinoikeuksien tiimoilta. Minä, Paavo ja Saparomäki on hieno teos ja Paavo vuoden ihkuin kansikuvahahmo.

Kirjan voi tilata täältä.

Osallistu Saparomäen toimintaan ryhtymällä lahjoittajaksi.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Kirja-arvio: Minä, Paavo ja Saparomäki appeared first on Vegelä.

On arvioitu, että jopa puolelle maapallon väestöstä riisi on pääasiallinen ravinnon lähde. Luku on huikea, kun ottaa huomioon, että sen kasvualue on varsin rajattu maailman kosteille ja lämpimille alueille. Ruokana riisi yhdistetään yleensä Aasian maihin, Etelä- ja Väli-Amerikkaan sekä Etelä-Eurooppaan, joista se on levinnyt muotivirtausten mukana koko maailman ravinnoksi. Sen viljely ja maailmanlaajuinen logistiikka rasittavat kuitenkin luontoamme aika lailla. Mitä olisi sushi, kiinalainen tai vaikkapa risotto ilman riisiä? Voiko sen korvata?
Vegelä testasi tehdä susheja kolmella eri tavalla riisiä käyttämättä.

KIKO ZERO-CARB Sushi Base

Vantaalainen King Konjak toi keväällä 2024 markkinoille konjak-jyvän jauhosta valmistetun tarjoiluvalmiin gluteenittoman sushipohjan. Tuotetta mainostetaan kalorittomaksi ja sen ravintoarvoluettelossa rasvaa, hiilihydraatteja tai sokeria ei löydy lainkaan. Konjak (tai konjac) valmistetaan pökkövehkoihin kuuluvasta mukulapökkövehkasta (Amorphophallus konjac), joka kasvaa luonnonvaraisena ja viljeltynä Aasiassa. Kasvista tehdään konjak-jauhetta, jota voi käyttää asioiden sakeuttamiseen. KIKO:n ainesosaluettelo ei sisällä E-koodeja, vaikkakin itse konjac tunnetaan ehkä paremmin nimellä E425. Myös makeutusaineena mainittu erytritoli kantaa niin ikään koodinimeä E968 ja Stevia E960. Pakkauksessa mainitaan tuotteen nauttimisen edistävän painon- ja kolesterolin hallintaa.

Pakkauksessa on 18 pienehköä valmista nigiribrikettiä, jotka pysyvät hyvin kasassa. Väri on puhtaan valkoinen ja ulkonäöltään KIKO:n ”jyväset” muistuttavat keitettyä ja jäähdytettyä sushiriisiä. Makeutta tai suolaisuutta en löydä. Lienevätkö kumonneet toisensa. Säilytys ennen avaamista huoneenlämmössä alle + 24 asteessa.
KIKO jättää kaiken maun itse päällisille, mikä on mielestäni hyvä juttu. Syötyäni 8 (2 x misomunakoiso, 2 x paprika, 2 x kurkku ja 2 x avokado) kappaletta olo tuntuu mukavan ravitulta. Puolen tunnin päästä koen itseni hiukan nälkäiseksi taas.

Arvio: Toimiva tuote tilanteessa, jossa riisiä ei voi tai halua syödä. Nälkään en näitä söisi, eikä se taida olla tarkoituskaan. Sushitunnelmaan tuotteella pääsee hyvin, mutta lähes 10 €:n hinta (300 g) on liikaa. Konjac-mukulan luontojalanjälki on riisiin verrattuna pieni, muttei tätä lähituotteeksi voi sanoa. Tuulivoimalla tuotetulla KIKO:lla on Sydänmerkki ja V-label. Sopii ketoilijoille ja pakkauksessa mainitaan tuotteen nauttimisen edistävän painon- ja kolesterolin hallintaa.

TYM Shirataki noodel

Paikallisen Aasia-marketin valikoimasta löytyi kiinalaisvalmisteinen shirataki-nuudeli, joka myytiin KIKO:n tapaan valmiina annospaloina. Kypsästä nuudelista narukerän tapaan kiedotut ”palat” ovat pakkauksessaan kirkkaassa nesteessä. Ainesosaluettelo on vielä lyhyempi kuin edellisessä. Konnyak (konjac) -jauhe, kalsiumhydroksidi ja vesi. E-koodeja ei mainita, vaikka kalsiumhydroksidi tunnetaan myös nimellä E526. Jos oikein ymmärsin, E-koodia ei kuitenkaan enää valmiista tuotteesta löydy. Edellisen tapaan energiaa on vähän. 7 kcl / 100 g. Tuotteen valmistaa TYM, eli kiinalainen TaiYangMen, joka valmistaa white label tuotteita moniin maihin kauppojen ja maahantuojien itse brändättäväksi. Testipakkauksesta ei löytynyt mitään brändiä ja tuoteselostekin oli kiinaksi, osa japaniksi ja englanniksi

Valutin palat lävikössä ja kuivasin varovasti talouspaperilla. Valutetussa nesteessä oli vienoisen tunkkainen merellinen tuoksu, joka hiukan huoletti pakkausta avatessa. Jätin ne tunniksi ilman peitettä jääkaappiin jäähtymään, tuulettumaan ja kuivumaan. Tuoksu oli onneksi kadonnut jääkaapissa olon aikana. Kuivasin palat paperilla vielä toisen kerran ennen nigirien kasaamista. Tässä vaiheessa huomasin jonkun syöneen näitä varten tarkoitetun nori -leväarkit, joten sidonnat jäivät tekemättä, mutta eihän nigiri niitä pakosti tarvitse. Pakkauksessa shiratakipaloja on kätevästi 2 x 6 kpl, joka on hyvä määrä.

Arvio: Helppo valmistaa ja maku hyvä. Ihan instant-ruokaa nämä eivät ole, sillä kuivaaminen vie tavasta riippuen jonkin verran aikaa. Kylminä ja kuivattuina pysyvät hyvin kasassa. Nuudeli on sisältä juuri sopivan kostea ja antaa hyvän pohjan päällisille. Edelliseen verrattuna hinta on huomattavasti halvempi. 2 x 6 pakkaus (200 g) lähtee mukaan 1,90 €:lla. Nälkää shiratakit pitävät ehkä hiukan pidempään kuin KIKO:n kuivemmat briketit. Mielenkiintoinen tuttavuus. Säilytys huoneenlämmössä ennen avaamista.

Pirkka lasinuudeli

Mungpapu- ja hernetärkkelyksestä sekä vedestä kokoonkeitettävästä massasta Thaimaassa valmistetut Pirkka lasinuudelit ovat konjac-pohjaisten tapaan vaaleita ja siimamaisia. E-koodeja ei tuoteselosteesta löydy. Tärkkelyspohjassa on huomattavasti enemmän hiilihydraatteja kuin konjac-juuressa, vaikkeivät nämä vehnäpohjaisten hiilaritasolle yllä.

Kolmen minuutin seisotus kuumassa vedessä kannen alla, valutus sekä huuhtelu kylmällä vedellä ja siitä valutettuna jääkaappiin jäähtymään kylmäksi. Kylmän aikana ylimääräistä vettä tiivistyy/valuu purkin pohjalle, josta sen voi kaataa pois. Sellaisenaan lasinuudeli jää helposti märäksi, mutta nyt haetaan norirullan sisään tahmean kuivaa lopputulosta riisin tapaan.

Kokeilin puolet nuudelista sellaisenaan ja toisen puolen silppusin veitsellä pieniksi riisinjyvien tapaan. Kummassakin tapauksessa lopputulos jää liian pehmeäksi rullaan. Täytteiksi valikoituneet, keltainen kiivi, banaani, paprika , kurkku ja avokado tursusivat pois rullasta käärimisen aikana. Brikettejä tai solmuja en onnistunut liukkaista nuudeleista saamaan. Sotkuista hommaa. Hyvän makuinen lopputuloksesta tuli, mutta ruma.

Arvio: Pidän lasinuudelin mausta, joka sopii hienosti wokkeihin ja salaatteihin, mutta muovailuun sen rakenne ei oman kokemuksen mukaan sovellu. Paketin saa reilulla parilla eurolla. Valmistus vaatii hiukan aikaa ja vaivaa. Lasinuudeli pitää paremmin nälkää konjac-pohjaisiin verrattuna.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

Pirkka-pakkaus kuva: Kesko

The post Riisin perilliset appeared first on Vegelä.

Viime syksynä tuttavapiiristämme vinkattiin ohjeita pihan ja metsän antimien säilöntään. Taiteilija Tsygän Tehdas on tiluksillaan kasvattanut luumuja ja kriikunoita, joista valmistui Ellan Unelma -nimistä makeaa lisuketta. Säilöntäreseptit löytyvät täältä>

Testasimme Ellan Unelman tekijän suosituksesta jäätelön kanssa. Mukaan lipsahti myös pari vegaanista pullaa ja suklaakeksejä.

Purkkia avatessa nenään osuu vahva-arominen konvehdin tuoksu. Muistatteko ne mummolan suklaarasioiden viinakarkit? Nyt ollaan asian ytimessä. Liemi on samaa paksuusastetta, kuin karkkien valuva sisus. Autenttisen kokemuksen tästä saa dippamalla sokeriseen kastikkeeseen vegaanisen vohvelikeksin.

Itse luumut ja kriikunat ovat pitäneet muotonsa hyvin ja maku on rustiikkinen, jopa antiikkinen. Voisin kuvitella jotain tämän kaltaista nautitun Rooman keisareiden aikakaudella pidoissa. Yhteensitovana voimana toimiva vahva säilönnän aikana paksuuntunut vodka, on rujon siniharmaan väristä, mutta maku on todella hyvä. Jäätelömme oli Pingviini kauravanilja, jonka miedon makumaailman kanssa Ellan Unelma on täysi kymppi. Lisämakuja toivat paistopisteen korvapuusti ja Lidlin Chocolate Chip Cookie. Mustikkakeittoa ei kaapista testipäivänä löytynyt, mutta voisin kuvitella sen sopivan liemen kanssa mainioksi syysdrinkiksi vaikkapa juhlien alkumaljaan.

Sen verran tömäkkää tavaraa Ellan Unelma on, että odottelisin jätskiannoksenkin jälkeen tunnin ennen auton rattiin lähtemistä. Jos koko purkki hujahti kerralla, kannattaa ottaa kunnon nokkaunet tai todeta vain Käärijän ja Antti Tuiskun suulla, että ”Auto jää”.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Ellan unelma appeared first on Vegelä.

Sangria on nimestään huolimatta varsin vegaaninen juomaseos. Sangre tarkoittaa espanjaksi verta, mutta tämä viittaa varmasti juoman punaiseen väriin. Valitsemalla vegaanisen viinin, tulee lopputuloksestakin varmasti kasvipohjainen.

Vegelän sangria (k-18) ainesosat:

Pullo kylmää punaviiniä (Suosi makeahkoja ja hilloisia rypäleitä kuten Syrah/Shiraz, Garnacha tai Malbec)

2 dl appelsiinimehua

2 dl Spritea tai muuta sitruunalimua

1 iso appelsiini viipaleina

2 päärynää

1 dl vodkaa

1 rkl limen mehua

Jäitä

Valmistus:

Avaa punaviini. Kuori ja pilko päärynät paloiksi maljaan tai ämpäriin. Siivuta appelsiini ja laita muutama iso siivu (paloina) mukaan päärynöiden seuraksi. Lisää punaviini maljaan ja kaada sekaan myös mehu ja sitruunalimppari sekä vodka.

Lisää joukkoon muutama iso kourallinen jääpaloja, sekoita ja nauti. Kaada juoman seuraksi laseihin appelsiininviipaleita. Voit valmistaa juoman myös ennakkoon kannuihin. Lisää tässä tapauksessa jäät vasta ennen tarjoilua.

Jos haluat juomalle lisää näyttävyyttä, voit koristella lasit vaikkapa mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Mikko Hentunen / Canva

The post Raikas sangria on juhannuksen ykkösjuoma appeared first on Vegelä.

Tokmanni ilmoitti alkuvuodesta ryhtyvänsä yhteistyöhön maailmanlaajuisen Spar -ketjun kanssa ja tuovansa sen ruokaosastot kaikkiin myymälöihin ympäri Suomea lähitulevaisuudessa. Läjä ”herkuttelutuotteita” lanseerattiin tiedotteen mukaan kaikkiin Tokmanneihin jo ennen vappua. Ulkomaiden Spar -kaupoista löytyy mielenkiintoisia vegetuotteita, mutta nähdäänkö niitä Suomessa?

Vantaan Tikkurilan Tokmanni on laajentanut elintarvikevalikoimaansa rutkasti, vaikka HeVi-osastoa vielä odotellaankin. Käväisin tutustumassa Tokmanni Spar -valikoimaan vegaanin kantilta. Ensimmäisenä huomion vie kahvi. Toki vegaaninen, ei ehkä kuitenkaan se luonnon kestävyyden ja monipuolisuuden kannalta paras tuoteryhmä. Kokonainen hylly Saludoa, Juhla Mokkaa, Priimaa (Tokmannin oma tuotemerkki) ja Pauligia, mutta ne hinnat. Halvimmillaan puolen kilon paketin saa 6,59 € hintaan (Priima), mutta perus Juhla Mokkakin maksaa jo piirun vaille kympin. Kahvi on selkeästi sisäänheittotuote, vaikka hinnat ovatkin korkeat jopa tarjouksissa.

Vastapäätä kahveja löytyy hylly täynnä kasvipohjaisia maitojuomia, baristatuotteita ja proteiinijuomia. Oatly, Eloveena, Alpro ovat hyvin edustettuina ja litran useimpia tuotteita saa mukaansa noin kahdella eurolla.

Säilykepuolelta löytyvät vasta lanseeratut Sparin omat salsat, tortillat, maissilastut, spagetit joista suurin osa näyttäisi olevan vegaanisia. Spice Up -kastikkeista löysin pari kasvipohjaista tuotetta.

Sipsipuolella Weekend Snacksin No Bacon Snacks ja uutuus Spar Hummus Chips pomppaavat silmille ensimmäisinä. Toki tarjolla on myös popparia, perussipsiä ja suolatikkua janoa hakeville.

Tokmannin ja Sparin kimppa on hyvä lisä Suomen kolmen suuren ruokakauppaketjun hallitsemalle markkinalle. Hinnat eivät kuitenkaan ensivilkaisulla eroa jättiketjujen vastaavista. Coop, K-Menu, Pirkka ja Lidlin omavalikoima pelaavat samalla taktiikalla, jossa keskitetty omatuonti polkee hintoja, ja moni juuri sen kriittisen euron kalliimpi merkkituote jää hyllyyn. Odotan mielenkiinnolla tuoreiden kasvisten hintatasoa, kunhan HeVi-osasto Vantaallekin saadaan.

Tokmannilla on yli 200 myymälää eri puolilla Suomea, verkkokauppa sekä hallinto- ja logistiikkakokonaisuus Mäntsälässä. Lisäksi vuonna 2023 se hankki omistukseensa kotimaiset kenkäkauppaketjut Click Shoesin ja Shoe Housen sekä Ruotsin johtaviin halpakauppaketjuihin kuuluvan Dollarstoren.Tokmannilla on yhteinen hankintayhtiö Shanghaissa norjalaisen halpakauppa Europrisin kanssa. Tokmannin omia tuotemerkkejä ovat muun muassa Arki 360°, Autoplus, BBQ King, Brücke, Future TT Sport, Miny, NATUR PREMIUM PET, Ideale+, Iisi, Noixx, Kraft, Kotikulta, Parco, Perfekt+, Pisara, Pola, Pola Plus, Priima, Tok Garden ja Vaeltaja.

Spar on vuonna Hollannissa 1932 perustettu päivittäistavaraketju, jolla on noin 15 000 liikettä 42 maassa.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

Lähde: Tokmanni / Spar

The post Testissä: Tokmanni Spar appeared first on Vegelä.

Helsinkiläisen Into-kustantamon tuore käännös on 400-sivuinen järkäle asiaa ruuantuotannon menneisyydestä ja mahdollisista tulevaisuusvisioista maaperän kantilta katsottuna. Kansainvälisen tuotantoeläinten hyvinvointia ajavan Compassion in World Farming -järjestön (CIWF) toiminnanjohtaja, aktiivinen lintubongari ja professori Philip Lymbery julkaisi teoksensa jo 2022, mutta nyt saataville tuli ajantasainen suomenkielinen käännös. Lymberyn aiemmat merkkiteokset  Farmageddon (Into, 2018) ja Dead Zone (Into, 2021) kuuluvat tiedostavan lukijan perusteoksiin. Hän on julkaissut myös lukuisia esseitä ja kirjoituksia tuotantoeläinten oloista uransa aikana.

60 satoa jäljellä – Miten luonto ja ruuantuotanto pelastetaan alkaa muistelolla sadan vuoden taakse, jolloin Yhdysvaltain sisämaata kuritti harvinaislaatuisen suuri ja vaikuttava ihmisen aiheuttama luonnonilmiö Dust Bowl, joka nostatti ihmisen raiskaaman maaperän lentoon ja pimensi taivaan. Pölymyrskyjen kausi kesti noin kymmenen vuotta ja se tappoi valtavan määrän eläimiä ja ihmisiä. Vasta myrskyjen hipoessa Washingtonin rajoja, valtiovalta heräsi todellisuuteen ja sai maan rutikuivan pintakerroksen rauhoittumaan ankarilla suojelutoimilla.

Dust Bowl on tavallaan teoksen punainen lanka, koska se on onnistunut esimerkki siitä, että aina kannattaa yrittää päästä pois kuilun reunalta. Lymbery kiertää yksin ja koiransa Duken kanssa maailmaa ja Britanniaa tutkien tehotuotantoa ja sen aikaansaannoksia. En olisi välttämättä halunnut tietää mikä on correntão ja paljonko ihmisiä kuolee pelkästään Brasilian torjunta-aineisiin viikossa. Osansa saavat mantelit, kalankasvatus, rehuvilja, maissi ja tietenkin tuotantoeläimille syötettävä soija. Valtavat lehmä- ja sikatilat toimivat piilossa lihaasyövän kansan silmistä käyttäen samaa vanhaa markkinointitaktiikkaa, jossa possut ja kanat tepastelevat onnellisina niityllä tyytyväisen lempeän maajussin katsellessa vierestä muikeasti hymyillen.

Kirjan teksti poukkoilee paikasta toiseen ja onkin oltava tarkkana mihin kohtaan kirjanmerkin laittaa, että muistaa missä päin maapalloa viimeksi oltiinkaan. Iso osa tarinoista on myös positiivisia kertomuksia onnistumisista luonnon ennallistamisessa ja villiinnyttämisessä. Tulevaisuuden ruuanvalmistuksen massatekniikat kuten täsmäfermentointi ja hengityksen poistoilman talteenotto avaruuden ruuanvalmistusta varten ovat toki kiehtovaa luettavaa, vaikkeivät ne ilman nykyisen luonnon tuhoamisen lopettamista riitäkään.

Teoksen loppupuolella puhutaan paljon keinolihasta ja sen mahdollisuuksista. Myös Beyond Burger mainitaan niin monesti, että käväisi jo mielessä olisiko se jopa jonkinlainen sponsori. Sitä hehkutetaan täydellisen makuiseksi ja Lymbery söi itsekin ensikerralla heti kolme Beyond -hampparia putkeen. Hiukan epäilen, mutta toisaalta brittiläisen kulinarismin tuntien kaikki on mahdollista.

60 satoa jäljellä – Miten luonto ja ruuantuotanto pelastetaan ei ole suunnattu vegaaneille, vaan suurelle yleisölle, joka on alkanut kiinnostua fleksaamisesta ja alkaa pikku hiljaa oivaltaa ruuantuotannon elementtejä. Suuri paha ruuantuotannossa tapahtui, kun eläimiä alettiin kasvattaa sisätiloissa ja niiden ruuaksi tuotettavan rehun kasvatus valtasi luonnonmaat. Tämän vääntäminen rautalangasta on Lymberyn ominta antia ja siinä hän onnistuu mainiosti. Kirja ei mässäile raakuuksilla, vaan puhuu karua kieltään maailman tilasta. Kirjan nimi kertoo paljon. Siinä kaikille mietittävää kerrakseen.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Kirja-arvio: 60 satoa jäljellä appeared first on Vegelä.

Perinteikäs hapankorppu ei esittelyjä kaipaa. Ohut kitalakea kutitteleva ruispohjainen korppu on mainio ja koukuttava aamu-, väli- tai iltapala. Sen sisältämä runsas kuitu (jopa 20 %) tekee hyvää myös terveydelle, ja hapankorpuilla voikin päivittäisen kuidunsaannin* turvata helposti. Runsaskuituiseksi leipää voi kutsua kun sen pitoisuus ylittää 6 % rajan, joten moneen muuhun leipätyyppiin verrattuna vegaaninen hapankorppu onkin erittäin kuiturikas.

Vegelän tiimi nappasi kauppareissulla testiin kaksi hapankorppu-uutuutta, joiden ainesosaluettelo paljastaa eroja perinteiseen ruiskorppuun.

Oululainen Rosmariini Hapankorppu sisältää jo nimestäkin päätellen yrttistä makua, jonka antaa kuivattu rosmariini (2 %). Muutoin korppu on ainakin tuoteselosteen perusteella sama vanha Aito Alkuperäinen Hapankorppu. Uutuuden purutuntuma on erilainen edelliseen muistoon verrattuna ja happamuuttakin on vähemmän. Rosmariini puskee vahvasti esiin varsinkin jälkimaussa, joka ei lähde edes kahvilla. Kuidun määrääkin on lisätty mojovaan 24 prosenttiin. Leseen käyttö taikinassa tuo erilaista pehmeyttä, mutta selosteen mukaan sitä oli jo klassikkokorpussakin. Mielenkiintoinen tuote, mutta jälkimaku seuraa peräkärrynä pitkään.

Oululainen Ruis + Kaura Hapankorppu onkin jo aivan uudenlainen korppu. Kaurajauhon ja -leseen yhteismäärä on hilattu yli neljännekseen tuotteen painosta, lopun ollessa perinteistä täysjyväruisjauhoa ja -lesettä. Itse korppu on vaaleampi kuin Rosmariini tai Aito Alkuperäinen ja purtaessa leipä taipuu ennen raksahtamista poikki. Maku on hyvä, vaikkakin paljon miedompi kuin edellämainitut. Kuitua korpusta saa 22 g sataa grammaa kohden ja sen voi edelleen huoletta laskea runsaskuituiseksi. Ruis + Kaura on erikoiserätuote, jonka jatkosta ei ole tietoa.

Molempien, kuten myös Aito Alkuperäisen valmistaa nykyään Fazer Lahden tehtaallaan. Valmistajaksi pakkauksessa kuitenkin mainitaan Fazer Makeiset, joka toimii käsittääkseni Vantaan Fazerilassa. Ota näistä sitten selvää. Erityisesti raaka-aineiden alkuperää on joskus vaikea hahmottaa ja oman lisänsä tuovat sään ja sitä myötä maaperän vaihtelut, jotka tuo mukanaan eroja myös viljoihin. Oluen valmistuksen tapaan, täysin tasalaatuista viljatuotetta ei ole juuri edellämainituista syistä. Ilmastonmuutos, lannoitus, saasteet ja puhdas tuuri ovat kaikki vaikuttavia tekijöitä viljasadoista puhuttaessa. Leipomot, varsinkin isot sellaiset, tarkkailevat klassikkotuotteiden makuprofiilia jatkuvasti ja tarvittaessa eri alueiden viljoja sekoitetaan mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Aina tämäkään ei riitä, jolloin tuotteiden maku saattaa vaihdella vuosittain jonkin verran.

Mukavaa rouskuttelua hapankorppujen syöminen joka tapauksessa on ja tuotekehittely pitää kaupan virkeänä.

Testaa oma kuidunsaantisi Kuitutestillä!

* Kuidut ovat se ruoan osa, joka ei imeydy elimistöön. Kuidut hidastavat hiilihydraattien imeytymistä ja tasaavat verensokerin nousua sekä lisäävät kylläisyyttä ja auttavat painonhallinnassa. Kuidut alentavat myös veren kolesterolia ja verenpainetta sekä edistävät suolen toimintaa. (Terveyskylä)

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Hapankorput testissä appeared first on Vegelä.

Ihmisen vaikea suhde eläimiin on Pavel Tahkovuoren ja Benjamin Pitkäsen huomenna julkaistavan kirjan Rakkaat eläimet, joita syömme pääteema. Yli 300-sivuinen järkäle on tutkimuksen kaltainen hyppäys luontosuhteemme varjopuolelle. Mukavaa luettavaa se ei aina ole, eikä pidäkään, sillä varsinkin tuotantoeläinten elämästä ja ihmisen ahneuksissaan aiheuttamasta kärsimyksestä puhutaan yleisesti edelleen aivan liian vähän.

Muistan itse teini-iässä halunneeni ostaa kanin, koska se oli kaupan ikkunassa laitettu samaan häkkiin kukon kanssa. Kukko oli nokkinut kanin päälaen verille ja tämä säälitti perhettäni kovasti. Meille tuli lemmikki ja eläinkaupan realismi aukesi minulle ensimmäistä kertaa. Tätä säälin ja säälimättömyyden teemaa kirja käsittelee laajan haastattelutiedon kautta. Ääneen pääsevät eläintenhoitajiksi opiskelevat, lomittajat ja itseoikeutetusti vegaani ja aktivisti Benjamin Pitkänen, jonka henkilökuvan kautta pääsemme sisään eläinaktivismin maailmaan. Tuulimyllyjä vastaan rohkeasti ja äänekkäästi taisteleva Pitkänen saa kimppuunsa vartijat ja suorastaan rasismin innolla toimivat vegaanivihaajat. On vaikea käsittää, että eläinten kärsimyksen ja tappamisen väkivallaton ja ihan laillisoikeudellinen vastustaminen saa aikaan niin paljon vihaa eräissä yksilöissä ja vastustusta jopa yhteiskunnan syvissä rakenteissa.

Kirjan kirjoittaja on Tahkovuori ja Pitkänen tavallaan kirjan päähenkilö, joka varmasti vetoaa lukijoihin enemmän kuin vähemmän julkisuudessa ollut Tahkovuori. Kirjan sisällys on laaja katsaus eläinten elämään meidän ihmisten kanssa. Pääosassa ovat tuotantoeläimet, vaikka riistapuoltakin sivutaan. Koko riistan ”hoitojärjestelmä” kaipaisi avaamista, mutta ehkä se olisi jo oman kirjansa aihe. Lemmikit ja luonnoneläimet jäävät pelkiksi kasvoiksi, kun ihminen ja kaupalliset voimat jylläävät. Erityisesti markkinoinnin maailmaan keskittynyt kappale jäi mieleen kammottavine eläinpelastusvideoineen.

Rakkaat eläimet, joita syömme, on tärkeä kirja. Vaikka aihepiirejä onkin käsitelty laajasti ennenkin, on tämä lukemistani teoksista ehdottomasti ajankohtaisin. Kirjan kirjoittamiseen on selkeästi kulutettu aikaa ja se on käytetty viisaasti. Lähdeluettelo on massiivinen ja ennen kaikkea teksti on selkeää ja helposti luettavaa kautta linjan. Kirjan kirjoittaminen on ollut kulttuuriteko monellakin tapaa ja toivon, että se saa yhä uusia lukijoita haastamaan eläin- ja luontosuhdettaan.

Rakkaat eläimet, joita syömme. Into Kustannus 2024

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Nauska

The post Kirja-arvio: Rakkaat eläimet, joita syömme appeared first on Vegelä.

Urheiluravinteista ja proteiinipatukoista tuttu Leader valmistaa kenttäkäyttöön tarkoitettuja aterioita myös puolustusvoimien käyttöön. Vegan Mediterranean Stew Meal on pakkauksen mukaan kotimainen gluteeniton outdoor välimerenpata ateria-aines. Nimi kalskahtaa hiukan kummalliselta kun sitä yrittää sovittaa mielessään sotaolosuhteiden harjoitteluun, mutta rohkea rokan syö sanotaan.

100 grammaa kohden tuote sisältää yllättävän vähän kaloreita (113kcl) tai proteiinia (3,6 g), mutta toisaalta yhden annoksen kooksi on merkitty huikeat 560 g.

Riisin ohella vegaaninen tuote sisältää proteiininlähteinä härkäpapurouhetta ja herneproteiini-isolaattia. Välimerellisen padasta tekee tomaatin ja munakoison yhdistelmä.

Testi

Avaan pussin ja kaadan sen sisään nelisen desiä kiehautettua vettä. Pussin sisäosassa on mittaamista helpottava mitta-asteikko. Tämän käyttäminen toisaalta vaatii hyvän valon. Ohjeen mukaan pussi pitäisi sekoittaa, sulkea ja ravistaa. Näpithän tässä palavat ilman patakintaita, mutta saan pussin lopulta suljetuksi. Ravistelen sitä niin paljon, kuin tulikuumalla vedellä täytettyä pussia uskaltaa. Sitten odotellaan viitisentoista minuuttia.

Avaan pussin vartin kuluttua ja maistan. Kuumaa on ja tuntuu, että riisi on jäänyt raa’aksi. Suljen pussin uudestaan ja taas odotellaan. Yhteensä puolen tunnin odottelunkaan jälkeen ruuassa ei ole tapahtunut muutosta kypsempään suuntaan, joten teen siitä annoksen lautaselle.

Hyvin risottomainen ja kaupan pussikeittojen tapaan suolainen ruoka Vegan Mediterranean Stew Meal on. Yksi lautasellinen riittää kyllä itselle. Koko pussin syöminen kerralla olisi kyllä aikamoinen saavutus ainakin kokoiselleni ihmiselle. 560 grammaa mitä tahansa on ateriaksi paljon. Välimerellisyys on aika kaukana, mutta ihan kelpo eväs tämä on, jos haluaa helpon aterian leiriolosuhteissa. Valmis tuote ja pakkauksen kuva eivät täsmää lainkaan, mutta se ei ole uutta (valmis)ruokapiireissä.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Testissä Suomen armeijan Vegan Mediterranean Stew Meal appeared first on Vegelä.

Nyhtökauran kehittäjänä paremmin tunnettu Gold&Green on tuonut kauppoihin pirteän vegaanisen uutuuden. Leivitetty fileen mallinen pihvi hakee ulkomuodollaan siiven ja wieninleikkeen suuntaa ja yhtäläisyyksiä kieltämättä löytyy. Testikappaleet paistettiin pannulla öljyssä hitaasti rapeiksi ja kullankeltaisiksi. Gluteeniton hyvä korppujauhoseos (mukana riisijauho, kikhernejauho, maissitärkkelys, dekstroosi) pysyy montaa verrokkia paremmin pihvin päällä, eikä murustu pahemmin edes pannulla. On hienoa nähdä, että tähän on panostettu, sillä huono leivitys pilaa helposti ainakin valmiin ruuan ulkonäön. Hienona lisänä leikkeen massaan on lisätty myös vitamiineja (riboflaviini (B2), B12, D2) sekä rautaa ja jodia. Hintakaan 3,50 € ei ole pahimmasta päästä.

Itse pihvi on myös gluteeniton sekä hernepohjainen ja sillä on hyvä suutuntuma. Herneen maku ei puske läpi lainkaan ja massan maku on miellyttävä, jättäen varaa omalle suolalle ja muille mausteille. Gold&Greenin -tuotesivuston paisto-ohjeet hiukan vaihtelevat, mutta itse paistoin pihviä rypsiöljyssä pannulla keskilämmöllä noin 12 minuuttia silloin tällöin käännellen. Valmiin pihvin päälle valutin hiukan limen mehua. Tein leikkeen seuraksi yrttisen pikaisen voi-kermakastikkeen ja ranskalaisia perunoita.

Kastike kahdelle (n. 5 min):

Kasvimargariinia

Kasvikermaa

1 pieni salottisipuli

Kasvisliemijauhetta tai kuutio

Rosmariinia

Rosé- ja mustapippuria

Suolaa

Kuumenna 1 rkl suolaista kasvimargariinia (Eleplant tms) pienessä kastikekattilassa. Lisää joukkoon 1 peukalonkokoinen silputtu salottisipuli, ripaus kasvisliemijauhetta tai pieni pala liemikuutiota, ripaus rosépippuria, rosmariinia ja mustapippuria. Kuullota hetki ja lorauta mukaan reilun desin verran kasvikermaa ja tilkka vettä. Sekoita ja anna keittyä hiukan kasaan. Kastike saa jäädä melko ohueksi. Lisää lopuksi vielä tarvittava suola. Voit halutessasi siivilöidä salottisipulin pois ja lisätä sitä kasaksi leikkeen ja kastikkeen päälle. Tarjoa leikkeen päällä kuumana.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Testissä Gold&Green vegeleike appeared first on Vegelä.