A vegan on the road

Blackberry Smoke -yhtyeen rumpali Kent Aberle kertoo Vegelän haastattelussa omasta tiestään vegaanina ja raottaa kiertue-elämän arkea kasvissyöjän näkökulmasta.

Southern rockin suuriin nykynimiin lukeutuva Blackberry Smoke kiertää parhaillaan Eurooppaa alkuvuodesta julkaistun Be Right Here -albuminsa tiimoilta. 18 konsertin rupeama on jatkoa yhtyeen heinäkuussa päättyneelle 49 keikan Yhdysvaltain-kiertueelle. Blackberry Smoke tunnetaan, paitsi kovasta keikkailutahdistaan, myös uskollisesta, suorastaan perheenkaltaisesta ”Brothers and Sisters” -fanikunnastaan. Rumpali Kent Aberle (52) on yhtyeen uusin jäsen. Hän korvasi pitkäaikaisen ystävänsä ja kollegansa Brit Turnerin, tämän menehdyttyä alkuvuodesta syöpään. Hän oli ehtinyt matkustaa jo tovin yhtyeen mukana ”varajäsenenä”, kunnes kohtalo päätti antaa hänen jatkaa Turnerin työtä yhtyeessä. Vegelä haastatteli Aberlea Tukholmassa kiertueen loppumetreillä.

Aberle on elänyt 7 vuotta vegaanina Yhdysvalloissa, jossa asenteet ovat usein vanhoilliset myös ruokailun suhteen. Monen yhtyeen kanssa maailmaa kiertänyt muusikko pystyy vertaamaan mannerten välisiä eroja

”On paljon helpompaa olla vegaani Euroopassa. Ruoka on yksinkertaisesti parempaa ja perinteet kasvisruokien laittamisessa ovat pidemmät. Yhdysvalloissa ruoka ostetaan monesti valmiina, eikä sen sisältöä mietitä sen enempää. Mennään niin sanotusti maku edellä ja terveyden kustannuksella. Yhdysvallat on lohturuoan luvattu maa. Toki vegaanisuus on nouseva trendi meilläkin, mutta sen toteuttaminen vaatii ehkä vielä enemmän yritystä kuin ruokahistorialtaan värikkäämmässä Euroopassa”, pohtii Aberle.

Onko kuluvalla kiertueellanne mukana kokki?

”Ei. Useimmilla keikkapaikoillamme on oma tai palkattu catering, joka ruokkii yhtyeen ja henkilökunnan. Tarjolla on aina vegaaninen vaihtoehto. Myös rumputeknikkoni Jesse on vegaani, joten en ole yksin kiertueilla ruokavalioni kanssa. Muut bändin jäsenet eivät ole vegaaneja, mutta he kunnioittavat vakaumustani. Hämmästyttää aina vain, kuinka tuoreelta ruoka Euroopassa maistuu. En ole syönyt ainuttakaan ”huonoa” ateriaa koko reissullamme. Kotipuolessa ollaan vasta heräämässä koko vegaaniuden konseptiin. ”Kai sä nyt voita ja kalaa voit syödä?” on edelleen yleinen kysymys ihan isojenkin areenoiden keittiöissä. Lounas saattaa olla vaikkapa täytetty patonki, kun taas Euroopassa se on aina ateria lisukkeineen. Tuntee itsensä ihan lellityksi”, Aberle sanoo virnistäen.

Millainen on päivärutiinisi kiertueella?

”Herään yleensä kahdeksalta aamulla. Bussimme ajaa yleensä yön, koska aikataulumme on tiukka. Laulajamme Charlie (Starr) ja minä pidämme hyvää huolta fyysisestä kunnostamme yhdessä. Bussissa on mukana pieni liikkuva kuntosali, eli käytännössä laatikko, jossa on painoja, vatsarulla ja muita kuntoiluvälineitä. Monesti vedämme treenin ihan siinä bussin ulkopuolella, jos parkkipaikka siihen soveltuu ja aurinko paistaa. Joskus käyn lenkillä; pääasia että kuntoilu tulee tehtyä. Se auttaa työssäni paljon.”

”Aamupalani koostuu pitkälti hedelmistä ja hyvistä rasvoista. Pidän mm. banaaneista ja avokadoista. Catering aukeaa yleensä yhdentoista korvilla, jolloin syön kevyen lounaan. Tämän jälkeen kasaan rumpusettini esityskuntoon. Kaikkineen siinä kuluu parisen tuntia, jonka jälkeen minulla on hetki vapaata, jolloin ehtii tutustua hiukan kaupunkiin, johon olemme saapuneet. Tykkään kävellä kaupungilla ja haukata raitista ilmaa. Se on tärkeää vastapainoa bussissa tai lentokoneessa istumiselle. Soundcheck alkaa neljältä, jonka jälkeen pidetään yleensä ”meet & greet” -fanitapaaminen. Tämän jälkeen syömme päivällisen. Kuuden jälkeen otan reilun tunnin nokkaunet bussissa, jos se on mahdollista. Olen rutinoitunut tähän ja herään aina tarkalleen puolitoista tuntia ennen showta. Sitten otan lämpimän suihkun keikkapaikan takatilassa. Se pehmeyttää ja lämmittää lihakset illan esitystä varten. Lämmittelen ja treenaan rumpupadilla tunnin verran ennen itse keikkaa. Shown jälkeen tapaamme vielä faneja ja ystäviä, mutta pyrin olemaan nukkumassa viimeistään kello yksi yöllä”, Aberle kertoo.

Käytätkö lisäravinteita tai vitamiinivalmisteita?

”Kyllä päivittäin. Pidän huolta vitamiinien saannista ja usein juon myös proteiinipirtelöitä treenin jälkeen. Surffaaja Laird Hamiltonin lanseeraama Daily Greens on suosikkini lisäravinteista. Kuitua, kasveja ja vitamiineja sisältävää prebioottista jauhetta käytetään pikakaakaon tapaan veteen sekoitettuna.”

Herääminen vegaaniksi

”Suvussani on paljon sydäntautirasitusta ja moni sukulaismies onkin kärsinyt elintapojensa seuraamuksista oma isäni mukaan lukien. Parikymppisenä oma painoni huiteli 150 kilon hujakoilla ja elintapani olivat suoraan sanoen surkeat. Isälleni tehtiin sydänleikkaus mikä herätti miettimään mm. juuri ruokailutottumuksiani ja tupakoinnin järkevyyttä. Sama lääkäri oli hoitanut myös muita sukumme miehiä ja suorittanut monelle heistä vastaavanlaisen sydänoperaation. Olin katsomassa isää sairaalassa, kun hän (lääkäri) kysyi minulta, olenko hänen poikansa. Vastasin kyllä ja hän sanoi: ’Näemme samoissa merkeissä kun olet täyttänyt 45 vuotta.’

”Se laittoi prosessin alkuun ja kävinkin pian tutkituttamassa terveydentilani. Hämmästyin, kuinka pahaan jamaan olin tilanteen päästänyt. Kolesteroliarvot olivat todella huonot, elin kovan stressin alla, join runsaasti ja poltin tupakkaa. Verenkuvanikaan ei näyttänyt hyvältä, joten aloin suunnitella elintapamuutosta. Yritin aluksi urheilla ja juosta painon pudottamiseksi. Jätettyäni tupakan aloin perehtyä ruokavalioiden vaikutukseen terveydessä ja hämmästyinkin kuinka suuri vaikutus sillä oli vointiini kun pääsin alkuun. Olin aluksi vegetaristi, mutta viimeiset seitsemän vuotta olen noudattanut vegaanista ruokavaliota. Juusto oli minulle, kuten monelle muullekin se vaikein koetin. Tunnen oloni nyt viisikymppisenä paremmaksi kuin ollessani 25-vuotias. Katsokaa vaikka The Game Changers –dokumentti, jos ette usko”, Aberle naurahtaa.

Elämä vegaanina

”On uskomatonta kuinka suuri muutos kokonaisuudessaan on. Oma luontosuhde selkiytyy ja koko elämä muuttuu. Koen itseni nyt vahvemmin osaksi luontoa, aktiivisena toimijana, enkä vain ulkopuolelta katsovana kuluttajana. (Luonnon) eläimet eivät olleet minulle ennen mitenkään läheisiä, mutta nyt ne ikään kuin päästävät minut lähemmäksi kuin ennen ja koen niiden kanssa ykseyttä, jopa hyönteisten ja muiden ötököiden kanssa. En halua enää syödä mitään, mikä tulee eläinkunnasta. Ne eivät ole minun, asia on hyvin yksinkertainen. Veganismin myötä minulle avautuivat myös muoviroskan, hävikin ja muun ruuantuotannon ongelmat kuten sähkön ja veden kulutus ja haaskuu. Ihminen loukkaa äiti maata vakavasti unohtaen, että luonto on lopulta aina meitä vahvempi”, Aberle muistuttaa.

Ruuanlaitto

”Kun olen kotona, laitan paljon ruokaa. Vaimoni Kiva ei viihdy keittiössä ja saankin vapaat kädet kokkailuun, josta hän on kovin iloinen. Lempiruokiani ovat keitot hyvän luomuviljasta leivotun leivän kera. Ruokaostoksilla koriin tarttuu tofua, tuoreita kasviksia, kvinoaa, papuja, kikherneitä, oliiveja ja vihanneksia. Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän pakattuja aineksia, sillä ne ovat yleensä myös vähiten prosessoituja. Silloin tällöin tekee mieli kunnon vegehampurilaista ja suonkin sen itselleni, mutten halua syödä esimerkiksi Beyond Burgeria kovin usein. Sille on oma paikkansa, mutta harvakseltaan.”

Vegaaninen Atlanta

”Vanhempani olivat maanviljelijöitä Illinoisin osavaltiossa ja ruokavaliomme oli sen mukainen. Aikuisena liikuin paljon keikkailun myötä ja muutin lopulta Atlantaan Georgiaan, jossa tutustuin nopeasti bändiin ja sen jäseniin. Amerikan etelävaltiot ovat perinteistä pihviseutua, mutta Atlantassa on ollut jo vuosia vireä vegaaniskene. Slutty Vegan -ketju on alun perin atlantalainen ja muutakin ravintolatarjontaa löytyy mukavasti. Eteläisessä Atlantassa on jopa joka viikonloppuinen Vegan Social -tapahtuma joka tuo yhteen alueen ruokatoimijoita. Asumme kaupungin länsipuolella, jossa on suuri afroamerikkalainen yhteisö. Heidän keskuudessaan veganismi on kovassa nosteessa juuri nyt ja se onkin tuonut kauppa- ja ravintolatarjontaan paljon uutta ja mielenkiintoista.”

Eettisyys

”Isäni ollessa lapsi, lehmät ja siat kasvoivat maatiloilla ja päätyivät lopulta teuraaksi, mutta koko prosessi oli kuin rituaali. Ostaminen, kasvattaminen, lihotus ja lopulta teurastus tapahtuivat tietoisena prosessina, jonka jokaisella vaiheella oli tarkka merkitys. Eläimet teurastettiin ja nyljettiin itse ja niistä saatuja raaka-aineita arvostettiin. Jokainen pala käytettiin hyödyksi. Nyttemmin tuo rituaalin omaisuus on hävinnyt ja eläimistä on tullut piilossa kasvavia hyödykkeitä, joiden olot ovat yleensä kauheat. Possu on muuttunut palaksi tunnistamatonta lihaa muovikääreessä. Eläinten systemaattinen hyväksikäyttö on kamala asia, enkä voi enää osallistua siihen tai sen tukemiseen. Veganismi on antanut minulle niin paljon. Se on antanut minulle avaimet terveelliseen elämään, luontosuhteen ja hyvän omantunnon. Nautin villin luonnon tarkkailusta, olivat kyseessä sitten kedon kukkaset, ötökät, perhoset tai vaikkapa metsässä käyskentelevät peurat. Haluan sanoa niille ja äiti maalle, että teen osuuteni heidän hyväkseen. En pystyisi enää palaamaan entiseen elämäntapaani. Se ei vain ole enää vaihtoehto”, Aberle summaa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen