Vegeraiders: FLIP Vegan Pizza
Vegeraiders testasi kehutun ja kohutun tamperelaispitserian.
Tätä ei voi liikaa hehkuttaa! Suomi ja tarkemmin ottaen TAMPERE on saanut ensimmäisen täysin vegaanisen pizzerian. Paikka aukesi Kaupinkadulla jo monille tutussa liiketilassa, nimittäin Lounaskahvila Papu&Pata oli samassa paikassa ennen muuttoaan Laukontorille.

Pitihän Flip käydä paikan päällä testaamassa. Ja kun meidän kolmen hengen seurue saapui lauantai-iltana kuuden jälkeen ovesta sisään, oli jokainen pöytä ja istuinpaikka täynnä. Meillä ei ollut kiirettä joten jäimme odottamaan vapautuvaa pöytää. Siihen meni reilu 10 minuuttia. Kuulin samalla tarjoilijan sanovan yhdelle juuri sisään tulleelle henkilölle, että keittiöllä on puolen tunnin jono. Sekään ei meitä haitannut. Olimmehan intoa piukassa tästä koko asiasta. Tunnelma oli kuin reilu yhdeksän vuotta sitten, kun osallistuin Vegaanihaasteeseen ensimmäisen kerran ja monet uudet tuotteet olivat kiven alla. Niitä piti kytätä ja kysellä kauppiaalta vähän väliä. Nyhtökauraakin säännösteltiin kaupoissa, että hyvällä tuurilla jos sitä sai niin vain yhden paketin.

No takaisin Flip-asiaan. Valitsimme pizzamme ja kävimme ne tiskillä tilaamassa, kuten toimintamalli siellä on. Odottelimme ja rupattelimme ja aika kului nopeasti. Kun pizzamme tuotiin pöytään, näky oli jumalainen. Upean näköisiä pizzoja ja kaikki erilaisia. Flip käyttää vuustoina ainoastaan Mön tuotteita, seitanmakkaran ja herneproteiini-ndujan he tekevät itse. Paikan omistajat ovat henkilöitä, jotka tekevät tätä rakkaudesta ilman ravintola-alan koulutusta. Heillä on päivätyöt muualla, mutta to-su-iltaisin he tekevät meistä siellä asioivista asiakkaista todella onnellisia. Pohjataikina on 48 tuntia kylmälevossa, josta se leivotaan pohjaksi mitä ihanimmille täytteille. Kerroinkin henkilökunnalle, etten ole ikinä saanut yhtä hyvää pizzaa missään. Flipissä on muuten A-oikeudet ja pizzan seuraksi valitsemani punaviini oli todella hyvää. Ja kuten yksi sekasyöjä seurueestamme sanoi: ”Tänne tullaan pian uudestaan!”
Teksti ja kuvat: Minna Honkamäki