Saksalaisen thrash metalin suuriin nimiin lukeutuva Kreator –yhtye on tehnyt omintakeista musiikkiaan jo vuodesta 1982. Kolme vuotta myöhemmin ensialbuminsa Endless Pain julkaissut yhtye oli ajalleen typillisesti marginaalimusiikkia, mutta thrashin lyötyä genrenä Metallican myötä läpi vuosikymmenen loppupuolella, myös Saksasta tuli metallin suurvalta.

Yhtyeen laulaja, kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Mille Petrozza on ollut vegaani jo pitkään.

Miten menee ja mitä sinulla on suunnitteilla?

”Kiitos todella hyvin. Suunnitteilla on kaikenlaista uutta, kuten aina”, Petrozza sanoo.

Miten kiinnostuit kasvissyönnistä ja milloin ryhdyit täysin vegaaniksi?

”Viime vuosituhannella söin vielä kalaa, mutta lopetin sen 2000-luvulle tultaessa ja ryhdyin syömään enemmän ja enemmän kasvistuotteita”. Nykyisen vaimoni suosituksesta (ja opastuksella) jätin kaikki eläinpohjaiset tuotteet vuonna 2008.”

Haastattelusi on julkaistu saksalaisen vegaanilehden Kochen ohne Knochen (kokkailua ilman luita) sivuilla. Miten tämä sai alkunsa?

”Ystäväni ja punk- sekä vaihtoehtokulttuurin journalistina tunnettu Joachim Hiller sai idean täysin veganismiin keskittyvästä julkaisusta. Hän on myös Ox-Fanzinen perustaja ja toimii edelleen sen julkaisijana ja päätoimittajana. Ox-Fanzine on Kochen ohne Knochen julkaisun kustantaja, eli liitos alakulttuurien välillä on tiivis.”

Miten keikkaelämä vegaanina (Saksassa) on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?

”Todella paljon. Nykyään keikkajärkkärit ja promoottoritkin ovat monesti vegaaneja tai ainakin kiinnostuneita aiheesta. Tämä on helpottanut ainakin syömistä tien päällä huomattavasti”, Petrozzi huokaisee.

Miten vertaisit maita ja maanosia niiden vegeystävällisyyden suhteen?

”Kaikkialla on menty eteenpäin tässä asiassa. Oma selviytymiskeinoni on ollut tiukan paikan tulle ryhtyä raakavegaaniksi. Voin elää vaikka omenoilla ja banaaneilla tarpeen tullen”, Petruzzi naurahtaa.

Kerro hiukan kiertueittenne cateringista

”Suurin osa kiertueen henkilökunnasta on vähintään vegejä ja muutama vegaanikin löytyy lisäkseni. Itse pyrin syömään puhtaasti. Omassa raiderissani toivon paljon marjoja ja pähkinöitä, avokadoja, vissyvettä ja muuta terveellistä. Pyrin välttämään prosessoitua ruokaa, vaikka se olisi vegaanistakin.”

Sinun ja Kreatorin tulevaisuuden suunnitelmat?

”Kierrämme nyt uuden levymme Krushers of the World kanssa. Kävimme Suomessakin huhtikuussa ja matka vain jatkuu. Nyt on pieni tauko, mutta syksymmällä lähdemme Maltalta kohti Euroopan itäisempää laitaa ja siitä ylös koko marraskuun ajan.”

Lempiruokasi?

”Kaikenlaiset salaatit eri muodoissaan. Välillä herkuttelen meksikolaisella ja italialaisella ruualla.”

Terveiset Vegelän lukijoille

”Terveiset täältä Berliinistä koko Suomen vegaanikansalle. Yhdellä joukolla eteenpäin!”

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Stefan Brending (2eight) / Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0), rajattu.

The post Vegan on the road: Mille Petrozza appeared first on Vegelä.

Vegan on the road –sarjan kolmannessa osassa The Rasmus -yhtyeen kitaristi ja sooloartisti Emppu Suhonen kertoo suhteestaan kasvissyöntiin ja mm. kiertue-elämästä vegaanin näkökulmasta.

Kuka olet?

”Mä oon Emppu Suhonen, nelikybänen helsinkiläinen muusikko. Soitan kitaraa The Rasmus -yhtyeessä ja teen soolomusaa Emppu -nimellä.”

Miten sinusta tuli kasvissyöjä?

”Lopetin eläinten syömisen vuosituhannen vaihteessa teini-ikäisenä eettisistä syistä. Eläinoikeusasiat ovat olleet tärkeä juttu läpi elämän ja olen jonkin verran mukana myös järjestöjen toiminnassa. Vegaanin identiteetti on vahvistunut iän myötä ja olen lopettanut eläinperäisten materiaalien ostamisen myös esim. vaatteissa.”

Teet raskasta työtä musiikin ammattilaisena ja työhösi liittyy paljon matkustamista ympäri maailman. Onko kiertueilla helppoa olla vege ja onko tilanne muuttunut urasi aikana?

”Teini-ikäisenä Tiktakissa oli hiton vaikeaa olla vegaani. Söin maakunnissa keikkaillessa varmaan tuhat sipuli-säilykepaprika-kasvispizzaa ilman juustoa. Nykyään tilanne on täysin toinen – niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vegaaniruokaa saa helposti ja vaivatta melkeinpä missäpäin maailmaa vaan. Weirdo-kiertueella The Rasmus -yhtyeen kanssa meillä oli täysin vegaaninen catering. Ruoka maistui kaikille ja vatsat tulivat täyteen.”

Lempiruokasi?

”Tää on vaikea! Tykkään käytännössä kaikesta ruoasta, jonka vuoksi kukaan ei ole kuollut. Liikun paljon, joten tärkeintä on että ruokaa on riittävästi ja se on täyttävää. En ole mikään salaattifani, vaan diggaan runsaista ja mausteisista ruoista.”

Laitatko itse ruokaa? Lempireseptisi?

”Tykkään tosi paljon ruoanlaittamisesta ja kiertueilla sitä on jopa ikävä. Santun Seitanista teen sellaista vähän carbonara-henkistä mättöpastaa. Soijabolognese on ikuinen klassikko sekä Vöner-pitat ja burgeri omalla seitanpihvillä on kans kotihittejä. Tahmeat soijasuikaleet parsakaalilla on Aasia-henkisistä kotiruoista paras. Toi Elina Innasen resepti löytyy Chocochili -sivustolta. Puolison lempiruoka on minun tekemä ruoka.”

Mitä olet mieltä vegaanisista valmisruuista ja eineksistä? Onko sinulla omia suosikkeja?

”No tämä on helppo: VIHIS! Vihis on pelastanut mut niin moneen kertaan, että siitä on tullut jotenkin vähän rakas asia. Eineksiä tulee suht vähän arjessa vedettyä, mutta joihinkin tilanteisiin ne on aivan korvaamattomia.”

Mitä haluaisit sanoa Vegelän lukijoille?

”Täydellisyyteen ei tarvitse (vegaanina) pyrkiä, jokainen pienikin valinta eläinten puolesta on arvokas. Kun oppii näkemään ihmisen tasavertaisena osana eläinkuntaa, on helpompi tuntea myötätuntoa muita elollisia kohtaan.”

Kenet haluat haastaa seuraavaan Vegan on the Road -artikkeliin?

Viktor Pohtokarin (Lovesick, Rokets, Third Chance, The Hostile Ones)

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: MP-Viihde

The post Vegan on the Road: Emppu Suhonen appeared first on Vegelä.

Viidennentoista Amorphis -studioalbuminsa äänitysten keskeltä tavoitetut Santeri Kallio ja Olli-Pekka Laine elävät kiireistä muusikon elämää. Matkustuskilometrejä kertyy vuosittain paljon ja eri maiden ruokatarjonnat ovat tulleet tutuiksi. Vegelä tenttasi herrasmiehiä kiertue-elämän saloista kasvissyöjän silmin.

Levyn julkaisun jälkeen teitä odottaa uusi kiertue. Kertokaa hiukan rutiineistanne kiertueiden aikana.

Santeri

”Päivittäiset rutiinini ovat melko yksinkertaiset. Ideaali olisi saada herätä rauhassa, syödä aamiaista ja sen jälkeen suorittaa pikainen ”tutustuminen ” kaupunkiin jalan tai pyörällä, jos sellainen on mahdollista. Välillä parasta on vain lähteä ”haahuilemaan johonkin” ilman varsinaista päämäärää. Kiertueilla pidemmän päälle mikä tahansa on parempaa, kuin jäädä punkkaan odottelemaan lötkönä illan esiintymistä. Keikkailu vaatii energiaa ja sitä ei sängynpohjalta saa. Lounaan jälkeen huilaan yleensä hetken joko hotellilla tai vaikkapa kylpylässä jos sellainen löytyy lähistöltä. Joskus päivisin saatan käydä myös kuntosalilla treenaamassa. Bussissamme on mukana myös liikuteltava minipunttis, eli käytännössä laatikko, josta löytyy painoja ja muuta salikamaa. Helppoa ja hauskaa kuntoilua. Shown jälkeen nautin yleensä jotain pientä valmista purtavaa bussissa tai tilaamme jotain helppoa take-away -ruokaa. Intialaiset tai yleensä aasialaiset ateriat tulevat usein kätevissä pakkauksissa ja jämistä voi nauttia vielä seuraavanakin päivänä. Toki syödä voi vaikkapa huoltoasemilla, mutta niiden kasvistarjonta ei aina kohtaa yhtyeemme kysyntää. Monet suuret pikaruokaketjut onneksi pitävät nykyään valikoimissaan ihan hyviä vegevaihtoehtoja. Tiedän, ettei roskaruoka ole terveellisimmästä päästä, mutta onpahan jotain syötävää meille ituhipeillekin”, kertoo Kallio.

Olli-Pekka

”Herään yleensä 9-10 aikoihin ja syön saman tien aamupalan. Euroopankiertueilla aamiainen tulee yleensä kunkin esiintymispaikan promoottorin tarjoamana ja kaikki on sen suhteen helppoa, sillä he tietävät ruokavaliomme ennakkoon. Aamuhommien jälkeen on mukava suunnata kaupungille. Musakaupat, kitaraliikkeet ja vintagemyymälät kiinnostavat minua erityisesti ja pyrinkin ottamaan selvää ennakkoon kiinnostavimmista kohteista, ennen kuin lähdemme laulajamme Tomin kanssa kiertämään niitä. Parhaat ruokapaikat löytyvät useimmiten HappyCow –appista, eikä ole tavatonta, että kauppoja kierrellessä tulee maisteltua myös paikallisia vegeherkkuja. Jos ohjelmassa on Meet & Greet -fanitapaaminen, saavumme siihen mennessä itse esiintymispaikalle. Ennen itse keikkaa teen mahdollisuuksien mukaan pienen kuntotreenin ja saatan ottaa nokkaunetkin. Keikan jälkeen saatamme viihtyä paikalla tovin, mutta yleensä menen hotellille ja luen tai katson elokuvaa ennen nukahtamista.”

Mitä te toivotte keikkaraiderissanne ruokien suhteen?

Santeri

”Vihanneksia ja hedelmiä, vegaanisia proteiinipatukoita ja leikkeleitä. Ehkä tärkein tieto järjestävälle taholle ovat mahdolliset allergiat ja kasvisruokailijoiden määrä päivällisellä ja after show -aterialla. On tärkeää ilmoittaa yhtyeelle selkeästi, minkä tyyppisiä ruokalajit ovat ja mistä aineksista ne on valmistettu.”

Olli-Pekka

”Kasvipohjaisia snacks-tuotteita ja aterioita, kivennäisvettä ja hedelmiä. Joskus saatan juoda pari olutta”, Laine kertoo.

Olette molemmat kiertäneet muusikoina maailman useaan kertaan. Onko maiden tai mannerten välillä suuriakin eroja? Missä ollaan eniten vegan friendly?

”Ok. Tässä lienee turhaa puhua salaateista, sillä kaikissa maissa ja maanosissa osataan tehdä salaatteja vegaanisina. Lämpimiin ruokiin siis ja oikeasti kaikki riippuu hyvin paljon siitä kuinka paljon on itse ottanut selvää asioista ennakkoon. Parhaimmillaan määränpäässä on tuttuja, joiden kanssa voi käydä ulkona syömässä ja viettää aikaa. Myös promoottorin omalla ruokavaliolla voi olla suurikin merkitys. Länsi-Eurooppa on pitkälti meille kohteena helppo, varsinkin nykyisin. Poikkeuksena mainitsen Pyreneiden alueen (Espanja/Portugali). Paikallisessa kulttuurissa ei suosita kasvisruokia. Alueelta on vaikea löytää mitään kasvisvaihtoehtoja vegaanisista puhumattakaan. Britannia on erittäin vegan friendly. Englannissa on pitkät perinteet vegetarismin edelläkävijämaana jo pelkästään intialaisen ruuan hyvän saatavuuden vuoksi. Pohjois-Amerikassa eletään vegaanibuumin huipulla ja lähes jokaisesta ravintolasta löytyy korvikkeita lihalle. Toisaalta prosessoituihin uuden polven vegetuotteisiin turtuu nopeasti ja välillä kaipaisi ihan ”oikeatakin” ruokaa lautaselleen. Eivät ne lihankorvikkeet taida olla edes kovin terveellisiä pitkässä juoksussa. Aasia on kasvissyöjälle suhteellisen helppo, jos vain ehtii perehtymään tuoteselosteisiin. Kala- ja lihapohjaisia maustekastikkeita käytetään kokkaamisessa usein, vaikkei tämä ruokalistan ainesosaluettelossa aina näkyisikään. Aasiaan matkatessa on hyvä opiskella tai tuntea paikallista ravintolakulttuuria ennakkoon, jottei pety tilattuaan listan ensimmäisen ”no-meat” annoksen, jonka kastikepohjasta löytyykin sitten kalalientä tai muuta eläinpohjaista”, kertoo Kallio.

Olli-Pekka

”Sanoisin, että kaikkialla pärjää nykyään suhteellisen helposti. Etelä-Amerikka ja Ranska saattavat olla hiukan haasteellisia, mutta muutoin vegeruokaa löytää ilman suurempia ongelmia.”

Mieleenpainuvimpia kasvisruokamuistoja matkan varrelta?

Santeri

“Huonot kokemukset jäävät usein parempina ja hauskempina mieleen kuin hyvät. Oma Top 3 -listani kummallisista vegeruuista on seuraavanlainen: #1Kirkas kasviskeitto (keitettyä vettä ja värikkäitä kukkasia). Ruokalaji on kuulemma todella suosittu, mutta kukaan ei ollut kertonut promoottorille sen olevan suosittu lähinnä laihduttajien keskuudessa. Viitisen kaloria annoksessa. #2 Päivän pääruokana kasvisannokseni koostui neljästä salaatinlehdestä, kurkkuviipaleista ja muutamasta oliivista. Crew nautti vieressä valtavista liharuoka-annoksistaan. Olin keikan jälkeen tosi nälkäinen ja pyysin saada lämpimän ja täyttävän aterian. Hetken kuluttua sama annos tuotiin takaisin KEITETTYNÄ! #3 Vaikka tofu on yksi suosikeistani, sain kerran viiden tähden ravintolassa lautaselleni klöntin valkoviinietikassa marinoitua kylmää silken-tofua. Koko annos oli siinä. Ei lisukkeita. Aika kultaa muistot ja nyt tälle voi jo nauraa.”

Olli-Pekka

”Yhdysvalloista löytyvät herkullisimmat ja kaloripitoisimmat vegaaniannokset, joihin olen törmännyt. Vertical Diner Salt Lake Cityssä tulee ensimmäisenä mieleen. Keikkailun ulkopuolella parhaat kokemukseni tulevat Intiasta ja sen rikkaasta ruokakulttuurista. Siellä olen syönyt ehkä elämäni parhaat annokset.”

Laitatteko itse ruokaa? Omat suosikkinne kotikeittiössä?

Santeri

“Omg, niitä on paljon. Olen ollut kasvissyöjä vuodesta 1994, eli 31 vuotta. Aikoinaan ainoa vaihtoehto kasvisruokavalion noudattamiseksi oli opetella kokkaamaan itse. Suomalainen “cuisine” ei ollut kovin vegan friendly siihen aikaan. Yksi omista suosikeistani on perinteinen nakkikeitto vegaanisena. Keiton pohjana perunaa, lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja kasvislientä. Sekaan laakerinlehti, suolaa, 5-6 kokonaista maustepippuria ja ehkä valkosipulin kynsi. Lihanakkien sijasta käytän soijapaloja tai pilkottuja kasvisnakkeja tai mitä vain kasviproteiinia, joka ei mene mössöksi keitossa tai tuo liikaa ulkopuolista makua liemeen. Annoksen päälle tuoretta persiljaa. Tämä on oikeasti tosi kova annos, verrattuna mihin vain”, Kallio hehkuttaa.

Olli-Pekka

“Kyllä laitan. Juuri tänään valmistin tofucurrya ruokakauralla ja salaatin kylkeen. Oma suosikkini on ehkä kunnon perunamuusi ruskealla kastikkeella ja vegaanisilla pyöryköillä”, Laine summaa.

Minkälaisen ostoslistan kanssa lähdet kauppaan?

Santeri

“Minulla on puristin, jossa valmistan mehuja appelsiineista, sitruunoista, selleristä, porkkanoista, tuoreesta inkivääristä ja kurkumasta. Pahan päivän varalle kotoa löytyy aina papuja, linssejä ja kuivattuja proteiinituotteita, kuten soijarouhetta. Kokeilen myös rohkeasti uutuustuotteita, koska juuri nyt kaikenlaista uutta ilmestyy kauppoihin lähes viikottain. Korostaisin sitä, etten ole niinkään kiinnostunut eineksistä tai valmisruuista, mutta ne ovat varsin käteviä ja nopeasti valmistettavia vaikkapa mökkireissulla. Hodarit ja pihvit ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Tofua tulee myös ostettua suunnilleen jokaisella kauppareissulla, marinoitu tai naturel. Pakastevihannekset ovat myös todella käteviä smoothie -juomiin. Ne katoavat muutenkin pakasteesta nopeasti”, Kallio naurahtaa.
“Ateriasuunnitelmista riippuen kauppalistalta löytyy tarpeet wokkiin, curryyn, tacoihin tai vaikkapa intialaiseen tai länsimaiseen ateriaan. Tykkään tehdä myös smoothieita manteli- tai kauramaitopohjaan. Kaura- ja mantelimaitoa voi tehdä myös itse kotona. Myös vegejugurtit ovat mainio lisä vaikkapa urheilusuorituksen jälkeen.”

Olli-Pekka

”Kasviksia, hedelmiä, ruis- ja kauraleipää, vegaanista juustoa ja pepperonia, tofua ja lihankorvikkeita. Ostan usein myös soijajugurttia, kauramaitoa, levitteitä, kahvipapuja, kivennäisvettä, marjoja, popcornia ja pakasteranskalaisia.”

Terveiset Vegelän lukijoille?

Santeri

”En ole suurin ravintolaruuan ystävä, mutta uuden kokeileminen avartaa. Kehottaisin ennemminkin laittamaan ruokia kotona. Kotiruoka maistuu yleensä paremmalta ja on paljon terveellisempää. Vältä syömästä liikaa valmisruokia, ja vaikka sellaisia välillä ostaisikin, kannattaa tutustua tuoteselosteeseen. Kalorit, suola ja muu ravintosisältö on syytä tarkistaa, jotta tietää mitä suuhunsa laittaa. Eksoottisissa matkakohteissa suosittelen ottamaan selvää (lue kysymään) mitä annos kaiken kaikkiaan sisältää.”

Olli-Pekka

“Kiitos kun luit artikkelin. Ryhdy vegaaniksi jos et jo ole. Itseäni harmittaa ainoastaan se, etten tehnyt päätöstä jo aiemmin. Pitäkää lippu korkealla ja tulkaa Amorphis -keikoille!

Kenet haluat haastaa Vegelän seuraavaan artistihaastatteluun?

Olli-Pekka

”Olisi mahtavaa kuulla Emppu Suhosen tai Ressu Redfordin vegaanivinkit!”

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Sam Jamsen

The post Kasvissyöjät kiertueella #2 appeared first on Vegelä.

Southern rockin suuriin nykynimiin lukeutuva Blackberry Smoke kiertää parhaillaan Eurooppaa alkuvuodesta julkaistun Be Right Here -albuminsa tiimoilta. 18 konsertin rupeama on jatkoa yhtyeen heinäkuussa päättyneelle 49 keikan Yhdysvaltain-kiertueelle. Blackberry Smoke tunnetaan, paitsi kovasta keikkailutahdistaan, myös uskollisesta, suorastaan perheenkaltaisesta ”Brothers and Sisters” -fanikunnastaan. Rumpali Kent Aberle (52) on yhtyeen uusin jäsen. Hän korvasi pitkäaikaisen ystävänsä ja kollegansa Brit Turnerin, tämän menehdyttyä alkuvuodesta syöpään. Hän oli ehtinyt matkustaa jo tovin yhtyeen mukana ”varajäsenenä”, kunnes kohtalo päätti antaa hänen jatkaa Turnerin työtä yhtyeessä. Vegelä haastatteli Aberlea Tukholmassa kiertueen loppumetreillä.

Aberle on elänyt 7 vuotta vegaanina Yhdysvalloissa, jossa asenteet ovat usein vanhoilliset myös ruokailun suhteen. Monen yhtyeen kanssa maailmaa kiertänyt muusikko pystyy vertaamaan mannerten välisiä eroja

”On paljon helpompaa olla vegaani Euroopassa. Ruoka on yksinkertaisesti parempaa ja perinteet kasvisruokien laittamisessa ovat pidemmät. Yhdysvalloissa ruoka ostetaan monesti valmiina, eikä sen sisältöä mietitä sen enempää. Mennään niin sanotusti maku edellä ja terveyden kustannuksella. Yhdysvallat on lohturuoan luvattu maa. Toki vegaanisuus on nouseva trendi meilläkin, mutta sen toteuttaminen vaatii ehkä vielä enemmän yritystä kuin ruokahistorialtaan värikkäämmässä Euroopassa”, pohtii Aberle.

Onko kuluvalla kiertueellanne mukana kokki?

”Ei. Useimmilla keikkapaikoillamme on oma tai palkattu catering, joka ruokkii yhtyeen ja henkilökunnan. Tarjolla on aina vegaaninen vaihtoehto. Myös rumputeknikkoni Jesse on vegaani, joten en ole yksin kiertueilla ruokavalioni kanssa. Muut bändin jäsenet eivät ole vegaaneja, mutta he kunnioittavat vakaumustani. Hämmästyttää aina vain, kuinka tuoreelta ruoka Euroopassa maistuu. En ole syönyt ainuttakaan ”huonoa” ateriaa koko reissullamme. Kotipuolessa ollaan vasta heräämässä koko vegaaniuden konseptiin. ”Kai sä nyt voita ja kalaa voit syödä?” on edelleen yleinen kysymys ihan isojenkin areenoiden keittiöissä. Lounas saattaa olla vaikkapa täytetty patonki, kun taas Euroopassa se on aina ateria lisukkeineen. Tuntee itsensä ihan lellityksi”, Aberle sanoo virnistäen.

Millainen on päivärutiinisi kiertueella?

”Herään yleensä kahdeksalta aamulla. Bussimme ajaa yleensä yön, koska aikataulumme on tiukka. Laulajamme Charlie (Starr) ja minä pidämme hyvää huolta fyysisestä kunnostamme yhdessä. Bussissa on mukana pieni liikkuva kuntosali, eli käytännössä laatikko, jossa on painoja, vatsarulla ja muita kuntoiluvälineitä. Monesti vedämme treenin ihan siinä bussin ulkopuolella, jos parkkipaikka siihen soveltuu ja aurinko paistaa. Joskus käyn lenkillä; pääasia että kuntoilu tulee tehtyä. Se auttaa työssäni paljon.”

”Aamupalani koostuu pitkälti hedelmistä ja hyvistä rasvoista. Pidän mm. banaaneista ja avokadoista. Catering aukeaa yleensä yhdentoista korvilla, jolloin syön kevyen lounaan. Tämän jälkeen kasaan rumpusettini esityskuntoon. Kaikkineen siinä kuluu parisen tuntia, jonka jälkeen minulla on hetki vapaata, jolloin ehtii tutustua hiukan kaupunkiin, johon olemme saapuneet. Tykkään kävellä kaupungilla ja haukata raitista ilmaa. Se on tärkeää vastapainoa bussissa tai lentokoneessa istumiselle. Soundcheck alkaa neljältä, jonka jälkeen pidetään yleensä ”meet & greet” -fanitapaaminen. Tämän jälkeen syömme päivällisen. Kuuden jälkeen otan reilun tunnin nokkaunet bussissa, jos se on mahdollista. Olen rutinoitunut tähän ja herään aina tarkalleen puolitoista tuntia ennen showta. Sitten otan lämpimän suihkun keikkapaikan takatilassa. Se pehmeyttää ja lämmittää lihakset illan esitystä varten. Lämmittelen ja treenaan rumpupadilla tunnin verran ennen itse keikkaa. Shown jälkeen tapaamme vielä faneja ja ystäviä, mutta pyrin olemaan nukkumassa viimeistään kello yksi yöllä”, Aberle kertoo.

Käytätkö lisäravinteita tai vitamiinivalmisteita?

”Kyllä päivittäin. Pidän huolta vitamiinien saannista ja usein juon myös proteiinipirtelöitä treenin jälkeen. Surffaaja Laird Hamiltonin lanseeraama Daily Greens on suosikkini lisäravinteista. Kuitua, kasveja ja vitamiineja sisältävää prebioottista jauhetta käytetään pikakaakaon tapaan veteen sekoitettuna.”

Herääminen vegaaniksi

”Suvussani on paljon sydäntautirasitusta ja moni sukulaismies onkin kärsinyt elintapojensa seuraamuksista oma isäni mukaan lukien. Parikymppisenä oma painoni huiteli 150 kilon hujakoilla ja elintapani olivat suoraan sanoen surkeat. Isälleni tehtiin sydänleikkaus mikä herätti miettimään mm. juuri ruokailutottumuksiani ja tupakoinnin järkevyyttä. Sama lääkäri oli hoitanut myös muita sukumme miehiä ja suorittanut monelle heistä vastaavanlaisen sydänoperaation. Olin katsomassa isää sairaalassa, kun hän (lääkäri) kysyi minulta, olenko hänen poikansa. Vastasin kyllä ja hän sanoi: ’Näemme samoissa merkeissä kun olet täyttänyt 45 vuotta.’

”Se laittoi prosessin alkuun ja kävinkin pian tutkituttamassa terveydentilani. Hämmästyin, kuinka pahaan jamaan olin tilanteen päästänyt. Kolesteroliarvot olivat todella huonot, elin kovan stressin alla, join runsaasti ja poltin tupakkaa. Verenkuvanikaan ei näyttänyt hyvältä, joten aloin suunnitella elintapamuutosta. Yritin aluksi urheilla ja juosta painon pudottamiseksi. Jätettyäni tupakan aloin perehtyä ruokavalioiden vaikutukseen terveydessä ja hämmästyinkin kuinka suuri vaikutus sillä oli vointiini kun pääsin alkuun. Olin aluksi vegetaristi, mutta viimeiset seitsemän vuotta olen noudattanut vegaanista ruokavaliota. Juusto oli minulle, kuten monelle muullekin se vaikein koetin. Tunnen oloni nyt viisikymppisenä paremmaksi kuin ollessani 25-vuotias. Katsokaa vaikka The Game Changers –dokumentti, jos ette usko”, Aberle naurahtaa.

Elämä vegaanina

”On uskomatonta kuinka suuri muutos kokonaisuudessaan on. Oma luontosuhde selkiytyy ja koko elämä muuttuu. Koen itseni nyt vahvemmin osaksi luontoa, aktiivisena toimijana, enkä vain ulkopuolelta katsovana kuluttajana. (Luonnon) eläimet eivät olleet minulle ennen mitenkään läheisiä, mutta nyt ne ikään kuin päästävät minut lähemmäksi kuin ennen ja koen niiden kanssa ykseyttä, jopa hyönteisten ja muiden ötököiden kanssa. En halua enää syödä mitään, mikä tulee eläinkunnasta. Ne eivät ole minun, asia on hyvin yksinkertainen. Veganismin myötä minulle avautuivat myös muoviroskan, hävikin ja muun ruuantuotannon ongelmat kuten sähkön ja veden kulutus ja haaskuu. Ihminen loukkaa äiti maata vakavasti unohtaen, että luonto on lopulta aina meitä vahvempi”, Aberle muistuttaa.

Ruuanlaitto

”Kun olen kotona, laitan paljon ruokaa. Vaimoni Kiva ei viihdy keittiössä ja saankin vapaat kädet kokkailuun, josta hän on kovin iloinen. Lempiruokiani ovat keitot hyvän luomuviljasta leivotun leivän kera. Ruokaostoksilla koriin tarttuu tofua, tuoreita kasviksia, kvinoaa, papuja, kikherneitä, oliiveja ja vihanneksia. Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän pakattuja aineksia, sillä ne ovat yleensä myös vähiten prosessoituja. Silloin tällöin tekee mieli kunnon vegehampurilaista ja suonkin sen itselleni, mutten halua syödä esimerkiksi Beyond Burgeria kovin usein. Sille on oma paikkansa, mutta harvakseltaan.”

Vegaaninen Atlanta

”Vanhempani olivat maanviljelijöitä Illinoisin osavaltiossa ja ruokavaliomme oli sen mukainen. Aikuisena liikuin paljon keikkailun myötä ja muutin lopulta Atlantaan Georgiaan, jossa tutustuin nopeasti bändiin ja sen jäseniin. Amerikan etelävaltiot ovat perinteistä pihviseutua, mutta Atlantassa on ollut jo vuosia vireä vegaaniskene. Slutty Vegan -ketju on alun perin atlantalainen ja muutakin ravintolatarjontaa löytyy mukavasti. Eteläisessä Atlantassa on jopa joka viikonloppuinen Vegan Social -tapahtuma joka tuo yhteen alueen ruokatoimijoita. Asumme kaupungin länsipuolella, jossa on suuri afroamerikkalainen yhteisö. Heidän keskuudessaan veganismi on kovassa nosteessa juuri nyt ja se onkin tuonut kauppa- ja ravintolatarjontaan paljon uutta ja mielenkiintoista.”

Eettisyys

”Isäni ollessa lapsi, lehmät ja siat kasvoivat maatiloilla ja päätyivät lopulta teuraaksi, mutta koko prosessi oli kuin rituaali. Ostaminen, kasvattaminen, lihotus ja lopulta teurastus tapahtuivat tietoisena prosessina, jonka jokaisella vaiheella oli tarkka merkitys. Eläimet teurastettiin ja nyljettiin itse ja niistä saatuja raaka-aineita arvostettiin. Jokainen pala käytettiin hyödyksi. Nyttemmin tuo rituaalin omaisuus on hävinnyt ja eläimistä on tullut piilossa kasvavia hyödykkeitä, joiden olot ovat yleensä kauheat. Possu on muuttunut palaksi tunnistamatonta lihaa muovikääreessä. Eläinten systemaattinen hyväksikäyttö on kamala asia, enkä voi enää osallistua siihen tai sen tukemiseen. Veganismi on antanut minulle niin paljon. Se on antanut minulle avaimet terveelliseen elämään, luontosuhteen ja hyvän omantunnon. Nautin villin luonnon tarkkailusta, olivat kyseessä sitten kedon kukkaset, ötökät, perhoset tai vaikkapa metsässä käyskentelevät peurat. Haluan sanoa niille ja äiti maalle, että teen osuuteni heidän hyväkseen. En pystyisi enää palaamaan entiseen elämäntapaani. Se ei vain ole enää vaihtoehto”, Aberle summaa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post A vegan on the road appeared first on Vegelä.

Kuka olet ja mitä teet?

”Elina Innanen, ruokavaikuttaja, reseptikehittelijä ja keittokirjailija. Olen kirjoittanut vegaanista Chocochili-blogia vuodesta 2008 ja julkaisen aktiivisesti sen tiimoilta myös Instagramissa (@chocochili). Tämän lisäksi kehittelen ja kuvaan reseptejä muihin medioihin, kehittelen ruokia kahviloille sekä ravintoloille ja kirjoitan keittokirjoja. Viimeisin teokseni, Yhden astian vegaaniruoat ilmestyi vuonna 2022.”

Oma historiasi ruoanlaiton parissa?

”Ryhdyin vegaaniksi eläinoikeussyistä yli 20 vuotta sitten, joskus 2000-luvun alussa. Silloin kaupoissa ei ollut oikein mitään vegaanisia tuotteita, eikä kovin monesta ravintolasta saanut ruokaa. Harva edes tiesi, mitä sana vegaani tarkoittaa. Koska mistään ei saanut mitään valmiina, oli pakko opetella tekemään ruokaa itse. Vahingossa sitten innostuin asiasta niin, että sillä tiellä ollaan edelleen.”

Miten Chocochili syntyi ja mitä kaikkea sen käsitteen alle mahtuu?

”Blogin perustin vuonna 2008, koska reseptien ja kuvien jakamiselle piti saada kanava. Ruokien visuaalisuus oli mulle alusta asti tärkeää – halusin näyttää, että vegaaninen ruoka voi olla herkullisen näköistä. Tämä kuulostaa ehkä tänä päivänä absurdilta, mutta 2000-luvulla ihan oikeasti vegaanisella ruoalla oli ankea maine. Ruokafilosofiani on pysynyt pitkälti samana kaikki nämä vuodet; haluan tehdä vegaanisesta ruoasta helposti lähestyttävää ja resepteistä niin helppoja ja herkullisia, että kuka vain osaa valmistaa niitä.”

Mitä työn alla juuri nyt?

”Kirjoitan parhaillaan Chocochilin kesäruokaa – parhaat vegaaniset grillireseptit -kirjaa, joka ilmestyy ensi keväänä.”

Terveiset lukijoille?

”Muutos tuntuu välillä tuskastuttavan hitaalta, mutta kun on ollut tarpeeksi monta vuotta vegaanihommien parissa, alkaa nähdä, että kehitystä tapahtuu! Muutos on ollut 20 vuodessa uskomaton, ja olen varma, että tulevaisuudessa meitä vegaanisesti syöviä on koko ajan enemmän. Jatketaan siis töitä hyvän asian eteen!”

Haastattelu: Mikko Hentunen

Kuva: Elina Innanen

The post Henkilökuvassa Chocochilin Elina Innanen appeared first on Vegelä.

Monen tunnetun vegetuotteen takaa löytyvä maahantuonti- ja tukkuyritys Ecolink Oy ei pidä itsestään melua, mutta markkinoilla yhtiön tuotteet tunnetaan hyvin. Maxim Laxbergin ja Tanja Huopolaisen vuonna 2015 perustama yritys alkoi toimittaa vegaanisia elintarvikkeita Suomen kauppaketjuille ja HoReCa-alan toimijoille. Yhtiö maahantuo mm. Bon Veganin, Astrid & Apornan, Schlagfixin, Sheesen ja Vegan Delin tuotteita.

”Ryhdyimme puolisoni Maximin kanssa vegaaneiksi vuonna 2013 ja huomasimme varsin pian, että vegaanisten tuotteiden kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta. Kivijalkakaupoista ei saanut tarpeeksi elintarvikkeita, jotka olisivat sopineet uuteen ruokavalioomme. Niihin aikoihin normikaupoista ei saanut edes kasviperäistä leivänpäällistä ja kunnon vegenakeista, -pihveistä tai -nugeteista saattoi vain uneksia. Päätimme alkaa itse toimittamaan tuotteita myyntiin”, kertoo Huopolainen.

Yhtiön ensimmäiset tuotteet olivat kasvipohjaisia juustoja, leikkeleitä ja vegenakkeja. Tällä hetkellä Ecolinkin valikoimassa on yli 60 erilaista kasvipohjaista tuotetta.

”Tuomme maahan yli kymmenen brändin tuotteita eri puolilta EU-aluetta ja valikoimamme elää jatkuvasti. Tuotteita tulee ja menee syystä tai toisesta, mutta muutamat brändit ovat tehneet yhteistyötä meidän kanssa aivan toimintamme alusta lähtien. Pyrimme kuitenkin laajentamaan valikoimaamme koko ajan suomalaiskuluttajien kysynnän ja tarpeiden mukaan”, sanoo Huopolainen.

Uusia tuotteita Huopolainen ja Laxberg etsivät jatkuvasti. Markkinoita seuraamalla löytyy uusia mielenkiintoisia brändejä ja myös vanhoilta yhteistyökumppaneilta tulee uusia tuotelanseerauksia. Euroopan suuret ruokamessut, kuten Saksan Grüne Woche ovat tärkeitä tapahtumia alan seuraamisen kannalta.

Tuotteen matka Suomen kauppoihin

”Kysyntä sanelee paljon, sen osalta minkälaisia tuotteita haemme. Kun olemme löytäneet mielestämme mielenkiintoisen tuotteen tai brändin, jonka uskomme menestyvän Suomen markkinoilla, maistatamme tuotteet työtiimillämme sekä asiakkaillemme, keräämme tuotetiedot ja teemme laskentoja sekä markkina-analyysiä. Jos tuote on tarpeeksi hyvä, tarjoamme sitä suurimmille asiakkaillemme Keskolle, S-ryhmälle ja tukuille. Lidlin valikoimasta tuotteitamme ei vielä löydy, mutta uskomme yhteistyöhön tulevaisuudessa”, kertoo Huopolainen.

Moni Ecolinkin myydyimmistä tuotteista tulee Virosta.

”Esimerkiksi Bon Vegan on meidän ensimmäisiä yhteistyökumppaneitamme, jonka tuotteita aloimme maahantuoda jo 2014. Löysimme Bon Veganin somen kautta kun vegebuumi alkoi kasvaa. Ihmiset kaipasivat brändin tuotteita Suomeen kauppoihin, koska niitä sai silloin vain Virosta. Tapasimme valmistajan ja näin yhteinen taival alkoi. Yhteistyö jatkuu edelleen nyt jo kymmenettä vuotta”, kertoo Huopolainen iloisena.

Itsekin venäläistaustaiset Laxberg ja Huopolainen ovat huolissaan käynnissä olevasta hyökkäyssodasta. Sijoitusmarkkinat ovat sekaisin ja riskit kasvaneet.

”Kahden viimeisen vuoden aikana olemme tehneet paljonkin tappiollisia projekteja maailman taloudellisen tilanteen vuoksi. Tällä hetkellä keskitymme vegaanisten elintarvikkeiden maahantuontiin Suomeen”, kertoo Huopolainen.

Uusia liiketoimia on kuitenkin suunnitteilla. Yhteistyö ruotsalaisen holding-yhtiö Kale Unitedin kanssa alkoi taannoin. Yhtiön portfoliossa ovat mm. Beyond Meat, Oatly ja Veganz (Mililk). Pohjoismaiden suurin kasvipohjaisiin tuotteisiin keskittynyt sijoitusyhtiö on Ecolinkille varmasti mieluisa kumppani.

”Ecolink liittyi Kale United holding-yhtiöön vuonna 2021. Kale United auttaa Ecolinkiä kehittämään ja laajentamaan vegaanisten elintarvikkeiden valikoimaa Suomessa tarjoammalla uusia innovatiivisia tuotteita ja auttamalla niiden lanseerauksessa”, kertoo Huopolainen.

Yhtiön toinen perustaja Maxim Laxberg on myös toinen Vönerin perustajista. Hän omistaa Vöner Oyj:n Siva Parlarin kanssa.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Ecolink

The post Ecolink tuo Euroopan maut Suomeen appeared first on Vegelä.

Kuopiolainen Jouni Hiltunen innostui tempen valmistuksesta työskennellessään Helsingin yliopistossa. Indonesiassa tempenvalmistukseen käytetty Rhizopus oligosporus -home kiehtoi ja tempetuotteet puuttuivat Suomen kaupoista.

”Olen koulutukseltani bio- ja elintarviketekniikan insinööri AMK ja oman yrityksen perustin 2012. Neljän yrittäjävuoden jälkeen myin liiketoimintani ja siirryin töihin Jalotofulle. Ehdin toimia yhtiön tempemestarina 7 vuotta tuottaen Jalotempeä, kunnes palasin takaisin oman yritykseni palvelukseen. Tuotekehittely kiinnostaa minua ja olenkin saanut valmiiksi hyviä Palkuainen -tuotteita, joissa maistuvat kotimaisen soijapavun ohella kotimainen herne, lupiini, härkäpapu ja kaura. Tällä hetkellä Kuopion seudun K-kaupoissa on myynnissä kolme eri tuotetta. Valmis tempe on myös pastöroitu tuote, eli sillä on hyvä myyntiaika moneen muuhun tuotteeseen verrattuna”, kertoo Hiltunen.

Soijan viljelyä on kokeiltu myös Suomessa. Säätilan muutoksille herkkä soija on kuitenkin vaikea kasvatettava pohjoisessa.

”Olihan se aika hullunrohkea projekti, mutta näinhän uusia löytöjä ja keksintöjä tehdään. Pornaisissa sijaitsevalla Arolan luomutilalla kasvatusta kokeiltiin, mutta siitä luovuttiin, koska soijanviljely ei sovi yhteen puhdaskauran viljelyn kanssa. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) Jokioisten tutkimuslaitoksella on myös oma soijaprojektinsa”, kertoo Hiltunen.

Tempe ei ole vielä lyönyt läpi Suomessa. Se tarvittava lippulaivatuote tai annos puuttuu markkinoilta vielä, vaikka Palkuaisen tempet ovat saaneet myös Sydänmerkin.

”Vähemmän kilpailua tässä tuotekategoriassa on kuin esimerkiksi jugurteissa”, naurahtaa Hiltunen toiveikkaana.
Kysyttäessä mestarin vinkkiä tempen valmistukseen, Hiltunen innostuu.

”Paista tempeen öljyssä tai uppokeittimessä rapea pinta. Mausteeksi tippa hyvää soijakastiketta. Myös paistetun tempen jälkimarinointi toimii. Marinadiin tulee soijakastiketta, chiliä, valkosipulia, tuoretta inkivääriä ja sitruunan mehua. Jos tempeen haluaa lisää purutuntumaa, kannattaa kokeilla meidän herne-lupiini-kauratempeä, johon kaura tuo mukavan purutuntuman. Chocochilin ja Jalotofun sivuilta löytyy hyviä vegaanisia reseptejä myös”, Hiltunen vinkkaa.

Tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä, Hiltunen palaa tuotekehittelyyn.

”Haaveenani on tuoda markkinoille B-12 vitaminoitu tempe. Tämä on mahdollista erään bakteerikannan kautta, jonka ominaisuutena on luontainen B-12 tuotanto”, kertoo Hiltunen.

Teksti: Mikko Hentunen
Kuvat: Palkuainen

The post Palkuainen haluaa tempen suomalaisiin ruokapöytiin appeared first on Vegelä.

Vuonna 2016 perustettu Urbaani vegenda esittelee vegaanisen leivonnan saloja. Sivuston pitäjä Tiina Tohu toimi 10 vuotta ravintola-alalla kokkina, kunnes päätti erikoistua.

”Keittiössä työskentely on ollut minulle aina luontevaa ja erityisesti leivonnasta on tullut minulle intohimo. Ryhdyttyäni vegaaniksi, perinteinen ravintolatyö ei enää antanut minulle sitä mitä kaipasin. Perustin Urbaani vegendan intohimoprojektina jakaakseni reseptejä samalla kun opiskelin itsenäisesti vegaanileivontaa. Halusin lopulta syventää osaamistani ja pian olinkin jo opiskelemassa kondiittoriksi. Sain erikoisluvalla suorittaa oppikokonaisuuden vegaanisena. Kolmen vuoden äitiysloman ja hoitovapaan aikana huomasin toiminnassa jo kaupallista potentiaalia, joten siirryin kevytyrittäjäksi” kertoo Tohu.

Kevytyrittäjästä toiminimiyrittäjäksi Tohu siirtyi vuonna 2022. Urbaani vegendan toimenkuvaan kuuluvat reseptiikan ohella kaupalliset yhteistyöt, kurssit ja omat myyntituotteet kuten leivontakirjat ja kalenterit. Uusimpana aluevaltauksena Tohu toimii eläinten turvakoti Saparomäen somen sisällöntuottajana.

”Olen tehnyt Urbaani vegendan kautta useita hyväntekeväisyyskampanjoita. Olen mm. järjestänyt pop up-leivosmyyjäisiä ja lahjoittanut tuottoja myös Saparomäen perustamista varten. Ostin aikoinaan Saparomäen mesenaatti-kampanjasta yöpymisen Saparomäellä, ja koronavuosien jälkeen pääsin vierailemaan paikassa perheeni kanssa. Ihastuin turvakotiin, sen eläimiin ja elämään, ja kävin vierailupäivillä ystävieni kanssa ja vein vanhempani vierailulle paikan päälle. Kun samalla tutustuin Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvistiin, otin puheeksi että voisin käyttää someosaamistani Saparomäen hyväksi. Sittemmin aloin Saparomäen sisällöntuottajaksi ja teen tällä hetkellä Saparomäen somepostauksia yhdessä muun tiimin kanssa.”

Saparomäellä käy myös paljon vapaaehtoisia auttamassa eläinten hoidossa ja tilan muissa töissä. Saparomäellä voi vierailla kesäisin järjestettävinä kummi- ja vierailupäivinä, osallistua kasvisruokakurssille tai ryhtyä vapaaehtoiseksi. Saparomäen elämää voit seurata myös Instagramissa, TikTokissa ja Facebookissa.

Urbaani vegendan Instagramista löydät reseptejä ja vinkkejä vegaanisen leivontaan ja vegaaniperhe-elämään. Enemmän reseptejä pääsee lukemaan Urbaani vegendan verkkosivuilta ja kirjasta Urbaani vegenda – leivo vegaanisesti.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Tiina Tohu

The post Vegaanisen leivonnan asiantuntija Tiina Tohu appeared first on Vegelä.

Uppopaistetut linssit ja Tofunkaltainen -härkäpapuvalmiste kiinnostivat kansaa vuodenvaihteen Vegemessuilla. Herkkä Snacks Oy:n toimitusjohtaja Eetu Patronen esitteli tuotteita, mutta suurin kiinnostus taisi kohdistua tällä kertaa mieheen tiskin takana. Vegelä tavoitti kiireisen toimitusjohtajan pieneen haastatteluun.

Suomalainen menestysresepti -kilpailu ja tuotteiden lanseeraukset ovat takana päin. Mitkä ovat tunnelmat rupeaman jälkeen?

”Olihan se kokemus jälleen kerran. Olimme mukana jo edellisellä kaudella Herkkupata-konseptillamme. Silloin ylsimme semifinaaliin, mutta tällä kertaa homma vietiin maaliin saakka. Kuvauksia tehtiin pitkin vuotta ja niiden välissäkään eivät työt yrittäjältä loppuneet. Lomia ei kyllä hirveämmin ehtinyt pitää. Antoisa vuosi, mutta raskas”, kertoo Patronen.

Mikä oli visio Tofunkaltaisen takana?

”Meidän visio on tehdä maistuvaa kasvisruokaa omintakeisella tyylillä. Kyllähän se härkäpavun käyttö oli se innovaatio, josta lähdettiin kehittelemään. Lopullinen muoto ja koostumus tulivat kuitenkin lukuisien kokeilujen kautta. Tofunkaltainen on siinä mielessä haastava, koska hyvin pienet muutokset reseptiin saattoivat tuoda suuria muutoksia lopputulokseen. Oma vääntönsä oli tuotteen nimen kanssa. Elintarvikevirasto torppasi tofu-sanan käytön soijattomassa tuotteessa. Tämä tietysti keljutti aluksi, mutta nyt asian on jo hyväksynyt. Tofunkaltainen on nimeään myöten aivan uudenlainen tuote. Myös uusia makuvaihtoehtoja on suunnitteilla”, Patronen kertoo.

Vinkkaa hyvä valmistustapa lukijoille?

”Tofunkaltainen on parhaimmillaan omasta mielestäni kuutioina paistettuna. Toisaalta käyttötarkoitus sanelee muodon. Muruina paistetut ovat ihan yhtä hyviä. Kevyt ruskistus ja mausteet päälle”, Patronen vihjaa.
Herkkä Snacksin ensimmäinen tuote oli uppopaistettu ja suolattu Herkkulinssi. Mistä idea siihen tuli?
”Yhtiökumppanini Janne löysi reissullaan vastaavia Intiasta Delhin toreilta. Sen verran innoissaan mies niistä oli, että mehän aloimme heti kokeilemaan. Kun korona iski, Jannen fysioterapeutin työt menivät katkolle ja ”vapaata” oli yhtäkkiä mielin määrin. Yritteliäinä miehinä laitoimme yhtiön pystyyn ja tähän on päästy”, sanoo Patronen ylpeänä.

Terveiset Vegelän lukijoille?

”Jatkakaa kokkailua. Haluamme rohkaista ihmisiä kokeilemaan hyviä ja mielenkiintoisia tuotteita. Meille saa antaa myös vinkkejä ja palautetta. Asiakkaiden toiveiden kuunteleminen ja huomiointi on yhdessä tekemistä parhaimmillaan”, sanoo Patronen hymyillen.

Tofunkaltainen on saatavilla S-ryhmän kaupoista kautta maan.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Herkkä Snacks uskoo kasvisruuan tulevaisuuteen appeared first on Vegelä.

Paahdetuilla jättimaissin jyvillä Suomen snacksmarkkinoille ampaissut Smilco’s on perustajansa Ile Mäentakasen pitkään tavoittelema unelma. Vuonna 2021 hän toi markkinoille maassamme täysin uudenlaisen tuotteen. Suolatut ja paahdetut jättimaissin jyvät rouskuivat tuota pikaa suomalaisten sydämiin.

”Perustin tämän yrityksen koska halusin luoda hahmon joka on parempi kun minä. Halusin ’tyypin’ kautta kehittyä ja oppia lisää. Sen vuoksi Mr. Smilcosta tuli esimerkiksi vegaani vaikka itse vielä fleksaan”, kertoo Mäentakanen.

Smilco’s -naksujen piti valloittaa Suomi ravintoloiden ja baarien kautta, mutta koronapandemia sulki kaikki ja suunnitelmaa piti muuttaa.

”Olin huomannut jo 2019 maissin mentävän raon Suomen erittäin kilpaillussa snacks-markkinassa. Halusin luoda tuotemerkin, joka näyttää siltä, että se olisi ollut myynnissä jo kauan. Moni on luullutkin meitä maahantuojaksi. Keskon myymälät ottivat naksut valikoimiinsa ja loppu on historiaa”, kertoo Mäentakanen.

Intuitiivisesti toimiva Mäentakanen käyttää paljon aikaa visiointiin ja uuden kehittelyyn.

”Yritysten on keksittävä pyörä aina uudestaan ja uudestaan, jos tahtovat pysyä hengissä ja relevantteina. Huomasin aika nopeasti, että näin pienessä maassa ei pelkillä maissinjyvillä perhettä elätetä, ja samalla syntyi ajatus tehdä uudenlaisia sooseja kohisten kasvavaan texmex-kategoriaan. Samat legacy-brändit on saaneet myydä sieluttomia lasipurkkituotteitaan hirveällä katteella jo monta kymmentä vuotta. Ajattelin, et Smilco’s vois auttaa ihmisiä saamaan parempia elämyksiä tacoiltoihinsa. Smilco’s Nordic Salsa -konsepti alkoi hahmottua”, sanoo Mäentakanen.

Erottautumisen voima

“Laitettiin ensin perusreseptiikka minttiin, tästä kiitos salsamestarillemme. Tania Rodriguez-Kaarto loi pari tosi hyvää soosipohjaa, joita sitten testautettiin lähipiirissä ja mietittiin, että miten makuprofiilin saisi vielä selkeämmäksi. Kokeilimme lisätä klassiseen vihreään salsaan raparperia, ja sehän toimi! Kotimaisen viehkeänhapokkaan raaka-aineen tuntevat kaikki. Sitä on saatavilla ympäri vuoden ja hintakin on miellyttävä. Toiseen salsoista päätyi Pohjolan makeaa porkkanaa. Testasimme muitakin reseptejä, mutta nämä kaksi valittiin, koska pienen yhtiön resurssit ovat rajalliset. Teimme uuden maistatuskierroksen ja keräsimme palautetta. Kaikki tykkäsivät, joten laitettiin kaasu pohjaan”, sanoo Mäentakanen ylpeänä.

Hävikkiä vastaan pakkausteknologian keinoin

”Kaupoissa pitää erottautua pakkauksilla ja Mr. Smilco löysi ekologisen kulman myös tähän. Mun mielestä lasipurkit ovat jo aikansa elänyt pakkausmuoto. Päätettiin laittaa meidän Nordic Salsat muksujen soseista tuttuun pystypussiin. Hävikki vähenee, koska pakkaukset saa puristettua täysin tyhjiksi ja ne on helppo kierrättää muovijätteeseen. Lasipurkit painaa ihan älyttömästi ja annoskoot ovat usein turhan isoja. Meidän pystypussit on myös kätevä ottaa mukaan vaikka piknikille, eikä tarvita lusikoita annosteluun”, muistuttaa Mäentakanen.

Nordic Salsa -kastikkeiden ohessa syntyi myös vegaaninen chilillä ja valkosipulilla maustettu majoneesi, joka esiteltiin vuodenvaihteen Vegemessuilla.

”Smilco’sin periaatteisiin kuuluu, että vegaanisen tuotteen jolla on jotain eläinperäistä sisältänyt esikuva, täytyy olla vähintään yhtä hyvä. Samalla periaatteella tehtiin muutama vuosi sitten jo kulttimainetta nauttiva suklaaherkku Smilco’s Chocolate Corn Balls. Se oli tolkuttoman hyvä tuote, mutta emme valitettavasti saaneet hintaa sopimaan meidän brändille. Kyllä me vielä joku suklaaherkku markkinoille tuodaan, takataskussa on pari timanttista ideaa siihenkin”, Mäentakanen virnistää.

Dreamy Mayo Chili Garlic ja uudet Smilco’s -kastikkeet löytyvät hyvin varusteltujen kauppojen texmex-hyllyiltä 29.2.2024 alkaen.

Teksti: Mikko Hentunen

The post Smilco’s makes you smile appeared first on Vegelä.

Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Johanna Kohvakka ja olen viime vuosina tehnyt erilaisia kestävän kehityksen hankkeita, kuten suunnitellut Helsinkiin perustettavaa kiertotalouskauppakeskusta. Tällä hetkellä toimin erään ympäristöjärjestön toiminnanjohtajana. ”

Mistä idea Vegan Comedy Clubiin?

”Tavoite siis tuoda veganismia esiin hauskalla tavalla, jotta meitä vegaaneja ei pidettäisi pelkästään ikävinä ilonpilaajina ja moraalisaarnaajina. Pitää voida sanoa, että eläinten hyödyntäminen ei ole oikein, mutta kaikkiin ei moralisointi toimi, joten erilaisia rennompia lähestymistapoja kannattaa kokeilla. Olen joskus vuosia sitten lanseerannut erään hävikkiruokahankkeen yhteydessä Wasted-oluen joka on tehty hävikkileivästä, ja ilokseni huomasin miten hävikin vähentäminen yhtäkkiä kiinnostikin aivan uusia kohderyhmiä.”

Miten esiintyjät valikoituivat tilaisuuteen?

”Facebookin stand up -ryhmässä kerroin ideasta ja mukaan ilmoittautui seitsemän koomikkoa, joilla oli joku yhteys veganismiin tai kasvissyöntiin.”

Paljonko illassa oli kävijöitä?

”Tilaisuus oli loppuunmyyty, 50 henkilöä. Käykää tykkäämässä ryhmästä, niin saamme seuraavankin illan täyteen.” 

Jatkosuunnitelmat?

”Seuraava komediailta järjestetään On the Rocks Kalliossa 15.3.2024. On puhuttu illan järjestämisestä myös Tampereella, Turussa ja englanninkielisenä Tallinnassa.”

Mitä vegaanius sinulle merkitsee?

”Oma pitkä matkani vegaaniuteen alkoi jo 25 vuotta sitten kun ryhdyin vähentämään lihan syöntiä ilmastosyistä. Silloin vielä kognitiivinen dissonanssi oli niin voimakas, että eläimillä ei ollut yhtälössä merkitystä. Vasta oltuani jotain vuosia lähes vegaani, eräänä päivänä päätin perehtyä ’siihen mistä eläinaktivistit vouhottaa’ ajatellen että tekisin asiasta jonkin valistuneen, tieteeseen pohjautuvan analyysin. Siinä ei kovin pitkään tarvinnut asiaan perehtyä, kun oli selvää mistä on kyse. Eläinten hyväksikäyttö on ihmiskunnan suurin rikos. Itselleni oli järkytys, että olin niinkin pitkään katsonut muualle. Nykyisin pyrin edistämään veganismia niin terveyden, ilmaston kuin eläinten oikeuksienkin näkökulmasta, ja esimerkiksi Vegan Comedy Club oli yksi keino tuoda veganismia esiin positiivisessa valossa. Vegaanius on nykyisin lähtemätön osa omaa identiteettiäni.”

Suosikki vegeruokasi/-tuotteesi?

”Tofuwokki riisillä ja Lidlin vegaaninen suklaa.”

Osta liput tulevaan Vegan Comedy Club -iltaan täältä>>

Lue Kohvakan haastattelu Voima-lehdessä.

Kuva: Roope Permanto

Grafiikka: Johanna Kohvakka

The post Pikahaastattelussa Vegan Comedy Clubin Johanna Kohvakka appeared first on Vegelä.

Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Satu Saunio, tamperelainen eläinaktivisti ja kasvissyönnin edistäjä. Olen töissä Oikeutta eläimille -yhdistyksellä ja yksi Vegaanihaaste -kampanjan työntekijöistä. Kirjoitan Vegaanihaasteen uutiskirjeet ja huolehdin meidän osallistujista heille perustetuissa someryhmissä. Vapaa-ajalla teen paljon käsitöitä, pelaan konsolipelejä, katselen sarjoja, kuuntelen äänikirjoja sekä ihastelen lintuja ja muita kaupunkiluonnon eläinystäviä. Yritän myös pysyä kärryillä Tampereen ravintoloiden ja kahviloiden vegaanisesta ruokatarjonnasta.”

Kerro Kamomillan konditoriasta

”Kamomillan konditoria sai alkunsa 15 vuotta sitten. Blogi oli pitkään ainoa suomenkielinen makeaan leivontaan keskittyvä vegaaniblogi sekä ainoa paikka, josta löytyi kootusti tietoa vegaanisesta leivonnasta. Olin myös pitkään se henkilö, joka aina tägättiin niihin FB-keskusteluihin, joissa kyseltiin reseptiä vegaanisille tuulihatuille. Sitä minulta ei valitettavasti vieläkään löydy, mutta satoja muita kuppikakku-, keksi- ja herkkureseptejä on blogi pullollaan. Blogin alkuaikoina kirjoittelin sinne myös paljon satuja ja runoja, jotka liittyivät julkaisemiini resepteihin. Tarinoissa seikkaili Kamomilla-niminen henkilö, jolta blogi on saanut nimensä. Leivon nykyisin aika harvoin. Syy on niinkin yksinkertainen, että jos haluaa hyviä vegaanisia leivonnaisia, niin voi vain mennä kauppaan tai kahvilaan ostamaan niitä. Blogin ensimmäisinä vuosina tilanne oli täysin toinen. Tuntuukin todella kivalta, että monet leipomot ovat ottaneet vegaaniset leivonnaiset omikseen.”

Mistä sait idean Tampereen vegaanitarjontaa esittelevään karttaan?

”Olen ylläpitänyt Vegaaninen Tampere -Facebook-ryhmää ihan alusta asti, ja koonnut sinne listoja ryhmän jäsenten suosittelemista vegaaniannoksista ravintoloissa ja kahviloissa. Kun yritykset sipsikaljaveganismin ja kasvisruokabuumin myötä hoksasivat, että myös vegaaniruokavalio kannattaa huomioida tarjoiluissa, alkoi listan pituus kasvaa ja käydä vähän epäkäytännölliseksi. Vegaaniannoksia tarjoavien ravintoloiden ja kahviloiden merkitseminen karttaan tuntui toimivalta vaihtoehdolta. Google Mapsista olisi mahdollista tarkastella ravintoloita listana, mutta niitä voisi etsiä myös oman sijainnin perusteella. Eräänä helmikuisena päivänä vuonna 2019 kävin toimeen ja kartta sai alkunsa.”

Karttaan pääsee täältä>>

”Kartta on avattu tähän mennessä yli 270 000 kertaa, joten sille on ihan selvä tarve. Tällä hetkellä kartassa on yli 300 ravintolaa ja kahvilaa, joista saa vegaanisia annoksia. Niiden joukossa on jokaiselle vähän jotain: hampurilaisia, pitsoja, bowleja, salaatteja, voileipiä, sushia ja kaikkea muuta, niitä ihania leivonnaisia unohtamatta.”

”On mukavaa, että voi olla hyödyksi Tampereella asuville ja matkustaville vegaaniruoan nälkäisille!”

Teksti: Minna Honkamäki

Kuva: Satu Saunio

The post Haastattelussa Satu Saunio appeared first on Vegelä.

Ravintola-arvioblogi Hyvä kurkku kartoittaa Suomen ravintoloiden, baarien ja kahviloiden vegaanista tarjontaa. Kahden ruokaa rakastavan vegaanin vuonna 2010 perustamaa blogi vaihtui myöhemmin Sylvi-verkkolehden palstaksi. Vuonna 2013 mukaan tuli nykyinen Hyvän kurkun pääkirjoittaja, joka alkoi pian vastata kaikista arvioista. Sylvi-lehden lopetettua perustettiin nykyinen blogisivusto vuonna 2019. Vuosien varrella on syntynyt tuhatkunta arviota, joista nykyinen kirjoittaja on tehnyt noin 850. Arviotyössä hänellä on kuitenkin apunaan ja tukenaan pieni yhteisö.

”Nykyään kaikki arviot ovat minun kirjoittamiani, ja konehuoneen hommia hoitaa ystäväni. Blogin julkaisutahti on ollut huima. Vuosittain tulee parhaimmillaan reilusti yli sata arviota, minkä päälle ’pika-arvioita’ Facebookin puolella. Olennaisessa roolissa Hyvän kurkun työssä ovat myös läheiset ja ystävät, uskolliset kanssasyöjäni arvioreissuilla sekä lukemattomat ravintolavinkkien antajat.”

Sivusto on suunnattu kaikille kasvisruuasta kiinnostuneille, ei vain vegaaneille. Blogissa arvioita voi hakea kaupungeittain tai ruokakategorioittain ja isommille kaupungeille käytössä myös karttatoiminto.

”Suosittelen kaikille ihmisille kasvisruoan syönnin lisäämistä ja vegaanisten ruokien kokeilua. Etenkin asian ympäristöpuoli on minulle tärkeä, mutta vanhana ’ysäriaktivistina’ minulla on tietysti juuret myös eläinoikeusliikkeessä. Jokainen lukija, on sitten vegaani tai kasvisruoasta kiinnostunut sekasyöjä, voi kuitenkin olla varma siitä, että arvioidut annokset ovat vegaanisia. Toki joku virhe voi aina eksyä mukaan ravintolan kanssa kommunikoidessa, mutta lukijat yleensä korjaavat nopsaan nämä harvinaiset mokat. Vegaaniuden leviäminen ei ole minulle ’se juttu’ vaan ylipäätään kasviravinnon osuuden mahdollisimman suuri osuus ja leviäminen koko väestön tasolla ja siksi pyrin tekemään blogin lähestyttäväksi kenelle tahansa. Taustalla on myös työni ympäristötutkijana etenkin ruoantuotannon ja nälkäkysymysten parissa. Vegaanisten ruokien esitteleminen on hyvä tapa tuoda tätä asiaa esiin monenlaisille ihmisille, kuitenkin niin, että kirjoituksissani käsittelen ennen kaikkea ruokaa (ja juomaa), sen herkullisuutta ja nautinnollisuutta, en rajanvetokysymyksiä. Meitä ruokakirjoittajia varmaan tarvitaan joka junaan, mutta kuten sanottua, blogia voi varmoin mielin seurata myös ennen kaikkea vegaaniuden kautta asiaa lähestyvä ihminen.”

Ilmaisia aterioita ei ole

Kaikki arvioidut ateriat maksetaan itse. Hyvä kurkku on täysin epäkaupallinen sivusto. Ei mainoksia, ei kaupallista yhteistyötä, ei ilmaisia aterioita. Kirjoittajalla on oma päätyö ja elanto. Blogi koetaan enemmän harrastuksena sekä kirjoittajan oman aktivismin jatkona.

”Hyvän kurkun ideana on tarjota arvioita suht vakaasta näkökulmasta, joka korostaa annosten kuvailua, ei kirjoittajan oman mielipiteen oikeutta. Perusasenne on siis yrittää etsiä annosten hyveitä ja paheita laajemmasta kuin vain omasta vinkkelistä. Haluan tavallani tarjota julkista hyödyllistä palvelua. Tämä on tietysti aina ’work in progress’. Objektiivisia ruokaväitteitä ei ole, mutta valistuneiden päätösten tueksi voi tarjota tietoa ja eriteltyjä kokemuksia. En ole myöskään sellainen ruokakirjoittaja, joka nauttii löytäessään mutkuttamista, vaan päätehtäväni on jakaa tietoa hienoista löydöistä. Kritisoin, kun aihetta on, mutta asiallisesti. Samalla tavalla Facebookin puolella Hyvä kurkku on hyvähenkinen ympäristö, jonka kommenttipalstalla ei sallita somessa valitettavan yleistä ilkeilevää keskustelua. Sellaiselle löytyy paikkoja jo ihan tarpeeksi.”

Kokkailu tuli nuoren miehen elämään jo nuorena. Yläasteella saatu stipendi kotitaloudesta lisäsi vettä myllyyn ja opiskeluaikoina innostus vain lisääntyi.

”70- ja 80-luvuilla lapsuudenkodissani kasvisruokia tehtiin hyvin harvoin, mutta söimme kasviksia muuten poikkeuksellisen monipuolisesti. Esimerkiksi härkäpapuja kasvatimme tuolloin jo paljon, samoin mangoldia ja lehtikaalia. Tuotimme valtaosan perheen kuluttamista kasviksista itse ja annoimme niitä paljon myös sukulaisille. Parikymppisenä muutin kimppakämppään ystävien kanssa ja kasvisruokien kokkailusta tuli arkea. Pitää mainita armas sittemmin edesmennyt äitini, joka opetteli valmistamaan tofua ja opetti taidon myös minulle, koska hän oli huolissaan pärjäämisestäni. Tuoreen tofun maku tuo edelleen äidin mieleen. Lopullinen sysäys vakavampaan ruoanlaittoon syttyi häämatkallamme Italiassa yli 20 vuotta sitten. Rakastuin etenkin eteläisen Italian cucina poveraan ja niihin lukuisiin perinneresepteihin, joissa pääroolissa voi olla vaikkapa kuiva leipä tai kitkerät lehtivihannekset, joita viljelemme nykyään omassa puutarhassamme.”

Mieleenpainuvimmat arviot

Vuosien varrella Hyvän kurkun lautaselle on päätynyt hyvinkin monenlaisia asioita. Arvioitavat annokset vaihtelevat laajalla skaalalla grillikioskien herkuista fine diningiin. Mieleenpainuvia annoksia on ollut lukuisia.

”Jos takavuosilta jotain ikonista on jäänyt mieleen, niin ehkä tamperelainen kauan sitten lopettanut Marjon Burger, josta sai kasvislihapiirakoita kauan ennen kuin sanaa ”vihis” oli olemassa. Kasvislihiksen väliin sai myös makkaran, ja suostuipa Marjo tekemään myös ’nokialaisen’, jossa makkara on höyrytetyn sokerimunkin välissä. Aijjai. Muistoissa on myös harmillisesti lopettanut helsinkiläinen West Lake Tea House, jossa ehkä ensimmäistä kertaa sain kosketuksen autenttiseen kiinalaiseen – sitä munakoisoa en unohda ikinä. Viime vuodelta nostettakoon esiin vaikkapa helsinkiläisen Osteria dei Gustin kokin minulle räätälöimä cucina povera -illallinen. Harmillisesti tuo papuja korostava linja ei saanut tuulta purjeisiin Suomessa, mutta kyllä Alessandro etukäteistilauksesta todella kiinnostavaa vegaanista cucina poveraa tekee edelleen. Mainittava on myös Tampereen Kauppahallin Maahan Deli, mistä saa tyystin omaleimaisia falafeleja ja ihmeellistä persialaista maustettua jäätelöä ja Helsingin Brasserie Kämpin englantilainen iltapäivätee. Mainitaan nyt myös yksi täysin vegaaninen paikka, eli Helsinkiläinen Magu. Oikeasti, 11 ruokalajin menu 69 eurolla!”

Teksti: Mikko Hentunen

Grafiikka: Hyvä kurkku

The post Herrasmiesbloggaaja Hyvä kurkku appeared first on Vegelä.

Indejoonas -nimimerkillä operoiva IG-bloggaaja Joonas Samuel on ollut pitkään yksi vegaanisen somen kiinnostavimmista hahmoista. ”Cooking is my hobby, eating is my passion! -sloganilla esittäytyvä Instagram-tili keskittyy vegaanisiin ja usein herkullisen värikkäisiin annoksiin. Omintakeisena tamperelaisena kulttuuri- ja ruokablogina vuonna 2012 aloittanut Indiejoonas on siirtynyt matkailu-, graffiti, musiikki- ja kissa-aiheista lähestulkoon täysin vegaaniruokien esittelyyn.

”Indiejoonas oli alun perinkin vain mun oma IG-profiili, eli en tarkoituksellisesti ole perustanut vegaanisen ruoan kanavaa, mutta siinä vaiheessa kun ryhdyin vegaaniksi, tekemieni julkaisujen määrä alkoi kasvaa kuin vahingossa. Vuosien varrella ruoasta on tullut tilin pääpaino. Tilin nimi on yhdistelmä mun nimestä ja mun vanhasta Indiemode-blogista. Ainakaan toistaiseksi en ole kokenut tarpeelliseksi pohtia nimen vaihtoa sopimaan paremmin postausten aiheeseen”, hän kertoo.

Arviot

Indiejoonas -blogin postauksissa ruokia arvioidaan hellällä kädellä, moneen kanssabloggaajaan verrattuna. Voiko annoksesta tai eineestä sanoa, että se on vaikkapa huono?

”En tosiaan pisteytä yleensä ruokia, tosin satunnaisesti olen joihinkin postauksiin lisännyt plussia ja miinuksia. Yleensä haluan jättää arvioinnin blogin seuraajan ja ruoan maistajan vastuulle. Pääsyy postata aktiivisesti ruoka-annoksia on tehdä vegaanista ruokaa tunnetuksi myös sekaanien keskuudessa. Osittain tästäkin syystä postaan, saati arvostelen, hyvin harvoin annoksia tai ruokia joihin olen pettynyt. Kyllä ruoasta saa sanoa jos se on huonoa, mutta se ei ole oman tilini tarkoitus”, hän täsmentää.

Varsinkin blogin alkuaikojen kuvat ja tekstit olivat usein kantaa ottavia. Moderni- ja nykytaide, graffitit, antifasismi, tasa-arvo ja eläinoikeudet tuntuivat olevan julkaisijan sydäntä lähellä.

”Eläimet ja niiden hyvinvointi ovat olleet pitkän aikaa itselle tärkeitä. Esimerkiksi turkistarhausta olen vastustanut teini-iästä saakka, mutta asioiden tarkempi pohdinta tuli mukaan vasta hiukan ennen 40. ikävuottani. Tämä johti siihen, että minusta tuli vegaani. Jälkiviisaasti voin sanoa, että oma toimintani ennen vegaaniksi ryhtymistä surettaa, ja siinä mielessä voi kuulostaa hieman hurskastelulta sanoa, että olen vegaani ensisijaisesti eläinten vuoksi, mutta olen antanut aiemman elämäni kuitenkin itselleni anteeksi. Ennen vegaaniksi ryhtymistä olin hyvin pitkään kasvispainotteinen sekasyöjä, joten kasvisruoka oli kuitenkin tuttua. Vuoden 2016 ”vegebuumi” ja kaikki markkinoille tulleet uudet elintarvikkeet olivat isossa roolissa siinä, että painottumiseni kasvistuotteisiin kasvoi entisestään. Olen usein tuonut ilmi esimerkiksi sen, että Vönerin tulo markkinoille sai minut lopettamaan lihansyönnin kokonaan, vaikka siitä olikin vielä hetken matka täysiveriseksi vegaaniksi”, Joonas Samuel kertoo.

2024

Vegaaninen maailma on muuttunut viime vuosina varsinkin kaupallisella puolella. Pelkästään kuluvan vuoden Vegemessuilla lanseerattiin yli 60 vegaanituotetta. HoReCa-alan muutos on ollut hitaampi.

”Etenkin kauppoihin on tullut hurjasti lisää vegaanisia elintarvikkeita mikä on hieno juttu. Toisaalta monia suosikkituotteita on myös poistunut, mikä kertoo mielestäni alaa haittavasta liiasta kilpailusta ja toisaalta ehkä edelleen liian pienistä myyntiluvuista. Monien uusien tuotteiden kohdalla on vaikea sanoa miten tuottaminen ja myyminen takavuosien mittakaavassa olisi kannattavaa. Edelleen innostun kun markkinoille tulee uutuuksia, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu että elämme jonkinlaista suvantovaihetta, jossa uusia kiinnostavia asioita tapahtuu vähemmän ja tunnelma on odottava. Yleisesti ottaen kaupoista löytyy aivan mahtava valikoima vegaanille sopivia elintarvikkeita. Kasvimaidot ovat myös kasvattaneet suosiotaan ja ainakin meillä töissä usea sekasyöjä valitsee kauramaidon kahviinsa lehmänmaitoa mieluummin”, hän ynnää.

 Kysyttäessä omaa suosikkiannosta tai lempieinestä, hän empii hiukan.

 ”Tähän on mahdotonta nimetä mitään yksittäistä ruokalajia tai annosta, mutta parhaat ruoat kautta aikojen olen syönyt täällä Tampereella Muusan ja Marangan vegaanibrunsseilla. Seitanruuista pidän ylitse kaiken”, Joonas Samuel summaa.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Indiejoonas

The post Henkilökuvassa suosittu Instagram-bloggaaja Indiejoonas appeared first on Vegelä.

Haminalainen Susanna Kettunen on värejä ja estetiikkaa lautasellaan rakastava intohimoinen kotikokki. Hänelle uusien ruokalajien kehittely on elämäntapa ja harrastus. Puolison, viiden koiran, kissan ja kahden vuohitilalta viikon ikäisenä haetun pukin kanssa pikkutilalla kaupungin pohjoisosassa viihtyvä Kettunen on ruuanlaiton visionääri.

”Ruokien ideointi ja toteutus vie ehdottomasti voiton itse syömisestä, vaikka tietenkin tavoitteena on tehdä herkullista ruokaa. Tykkään haasteista, joten en suunnittele kauppalistoja vaan ostan mitä sattuu, ja ruokaa tehdään niistä aineksista joita kotoa löytyy”, kertoo Kettunen.

Kettunen on syönyt vegaanisesti yli kuusi vuotta. Tätä edelsi noin 20 vuoden laktovege-kausi. Ruuanlaitosta hän innostui vasta siirryttyään kasvipohjaiseen ruokavalioon.

”Ruuanlaitto ei saa olla liian vakavaa tai pakkopullaa. Ideoiden pitää tulla lennossa, enkä useinkaan tiedä mitä lopputulos tulee olemaan ennen kuin ateria on valmis. Paras lopputulos tulee, kun ei pohdi ja suunnittele, vaan antaa mennä fiiliksellä. Mokia ei saa pelätä, niitä tulee kaikille ja usein asiat saa vielä korjattua. Muistan eräänkin kerran, kun majoneesi juoksettui, ja niin vain tarjoilin vieraille ”hienoa uutta ideaani”, friteerattuja majopalloja”, naurahtaa Kettunen.

Kesäkaudet Kettunen pyrkii pyhittämään omavaraisuuden maksimointiin. Hän viljelee pihallaan kokeilunhaluisesti tutustuen vuosittain uusiin vaihtoehtoihin. Ensi kesänä Kettusen haaveena on kokeilla mm. sikurin kasvatusta. Talvikautena hän toimii puolisonsa yrityksessä ja tekee satunnaisia catering-keikkoja ja tilausruokia.

”Seitanit ovat minulle ehkäpä mielekkäin asia keittiössä, koska niiden valmistuksessa oppii aina uutta. Joku voi tosin ajatella tässä olevan ristiriitaa, sillä itse en kaipaa lainkaan ”lihaisia” ruokia; lopetinhan lihan syönnin jo varsin nuorena, koska tekstuuri ja maku eivät sopineet suuhuni. Suuri kiitos vanhemmilleni, jotka olivat ja ovat mahtavia kokeilunhaluisia kokkeja, ja opettivat lapsesta lähtien syömään monipuolisesti kasviksia. Nykyään hekin opettelevat innolla vegaanisen kokkauksen saloja”, sanoo Kettunen.

Susanna Kettusen ”seitansalami”

Kuivat aineet:

3 dl gluteenijauhoa

1 rkl maissitärkkelystä

1 tl agar agaria

2 tl psylliumia

3 tl valkosipulijauhetta

1 tl sipulijauhetta

2 rkl ravintohiivahiutaleita

0,5-1 tl chilijauhetta

2 tl suolaa

1-1,5 rkl savupaprikajauhetta

1 tl mustapippurirouhetta

0,5 tl valkopippuria

1 rkl oreganoa hienoksi jauhettuna

1 tl jauhettua fenkolinsiementä

1,5 rkl ruokosokeria

Nestemäiset aineet:

3/4 dl vettä

3/4 dl öljyä

3 rkl punaviinietikkaa

2 rkl misotahnaa

1/2 tl savuaromia

n. herneen kokoinen nokare Wiltonin punaista pastaväriä

100g Violifen Epic Mature -juustoa pieneksi silputtuna (pilkuiksi)

Kuivat ainekset ja nestemäiset sekoitetaan eri astioissa ensin, ja sen jälkeen nestemäiset lisätään kuiva-aineisiin. Massaa kannattaa vaivata kunnolla, ja jättää lepäämään siksi aikaa kun silppuaa juustokkeen. Tässä on käytetty Epic Maturea, mutta muutkin vastaavat käyvät. Massa on tässä kohtaa ”kuivahkoa” eli murenee ja juustopalat on helppo sekoittaa joukkoon. Tiukasti puristelemalla saa muodostettua ”makkarat”, ja kelmun sekä folion avulla on helppo viimeistellä napakat paketit.

Ohjeesta tulee yhteensä n  500 g. Kaksi ”pepperonimakkaran” kokoista pötköä höyrytys 1 tunti, ”salamimakkaran” kokoinen pötkö höyrytysaika 1,5 tuntia.

Pötköt kääritään ensin napakasti kelmuun ja sitten vielä folioon. Annetaan jäähtyä kunnolla höyryttämisen jälkeen. Parin-kolmen päivän jääkaappisäilytys tekee seitansalamista ”sitkoisempaa” ja salamimaisempaa kuin tuoreeltaan syötynä.

Teksti: Mikko Hentunen

Resepti ja kuva: Susanna Kettunen

The post Henkilökuvassa Susanna Kettunen appeared first on Vegelä.

2013 ensimmäistä kertaa järjestetty Vegaanihaaste on 11 vuoden aikana saanut jo 190 000 suomalaista pohtimaan ruokavaliotaan ja kokeilemaan kasvisruokaa. Kuukauden mittaisessa haasteessa on nyt tammikuussa mukana jo noin 26 000 kasvipohjaisesta ruokavaliosta kiinnostunutta. Vegaanihaasteen kampanjavastaava Mia Muhonen on pitkän linjan aktivisti ja äänekäs eläinten oikeuksien puolustaja.

”Vegaani minusta tuli 15-vuotiaana luettuani Peter Singerin kirjan Oikeutta eläimille. Kirja kannusti pohtimaan tuotantoeläinten oloja ja haastoi pohtimaan ihmisen moraalista oikeutta tuottaa muille eläville olennoille kärsimystä. Vallalla oli ja on edelleen käsitys siitä, että toiset eläimet olisivat jotenkin vähäarvoisempia kuin muut ja niiden tuntemuksista ei tarvitse välittää.”

”Kirja vakuutti minut ja aloin tutustua aiheeseen syvemmin. Menin mukaan Oikeutta eläimille -yhdistyksen toimintaan ja tapasin muita samoin ajattelevia nuoria. 90-luvun puolivälissä vegaaniksi piti opetella itse ja ruuanlaitossa soveltamisesta tuli oikea taiteenlaji. Vegaaniliitolla ja Oikeutta eläimille -yhdistyksellä oli jotain esitteitä aiheesta ja internet teki vasta tuloaan suuren yleisön käyttöön, joten reseptien ja tiedon löytäminen oli haastavampaa. 90-luvun lopulla ilmestyi Vegaanin kasviskeittokirja ja sen reseptit olivatkin kovassa käytössä”, kertoo Muhonen. 




”Perustimme Lappeenrantaan oman Oikeutta eläimille -ryhmän. Järjestimme mielenosoituksia, jaoimme flyereita ja osallistuimme myös valtakunnallisiin, suurempiin mielenosoituksiin. Valtakunnallisesta toiminnasta viestittiin siihen aikaan kirjeillä ja lankapuhelimilla. Saimme Lappeenrannassakin mukaan parhaimmillaan yli sata mielenosoittajaa. Nuoriahan me oltiin. Vanhimmat ryhmäläiset taisivat olla juuri ja juuri täysi-ikäisiä”, muistelee Muhonen.

Vegaanihaaste syntyy

Oikeutta eläimille -yhdistyksestä tuli Muhoselle pikkuhiljaa kokopäiväinen projekti. Vuonna 2013 eräs yhdistyksen aktiiveista toi esiin idean organisoidusta haasteesta, jossa kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtymiseen ei vain kannusteta, vaan tarjotaan myös kaikki mahdollinen apu, jotta siirtymä olisi helpompi.

”Ensimmäisenä vuonna Vegaanihaasteeseen osallistui noin 700 asiasta kiinnostunutta. Viestimme pääasiassa Facebookin ja Vegaanihaasteen blogin välityksellä. Seuraavana vuonna 2014 mukaan tullut tuutorointi oli meidän kuningasidea. Vegaanihaasteen tuutorit ovat vapaaehtoisia vegaaneja, jotka opastavat kasvissyöntiin ja vastaavat kysymyksiin. Mukaan tulivat myös uutiskirjeet resepteineen ja tietoiskuineen, jotka ovat oleellinen osa Vegaanihaasteen pakettia. Haasteeseen osallistuneiden määrä kasvoi vuosi vuodelta. Tammikuussa 2024 osallistujia on saman verran kuin viime vuonnakin. Suurin osa osallistujista on sekasyöjiä haasteen alussa. Haasteen jälkeen taas suurin osa kertoo jatkavansa vegaanisella tai kasvisruokavaliolla”, kertoo Muhonen.

Tarkkoja lukuja haasteeseen osallistuneista on vaikea saada. Ilmoittautuneiden lisäksi moni kokeilee kasvipohjaista ruokavaliota itse, ilman ulkopuolista apua. Ilmoittautuneiden puolisot ja perheet ovat usein myös mukana haasteessa, vaikka eivät olisi siihen virallisesti ilmoittautuneetkaan. Myös maailmalla vegaaninen tammikuu kiinnostaa. 2014 Englannista startannut Veganuary on levinnyt jo lähes kaikkialle maailmaan. Haasteet ovat myös hyvä tapa saada asialle näkyvyyttä. Julkisuuden henkilöt haluavat mukaan kokeilemaan ja he tuovat haasteille valovoimaa ja näkyvyyttä.

”Me kuulimme Veganuarysta vasta myöhemmin. Emme olleet tietoisia toisistamme alkuvuosina. Olen sittemmin tavannut Veganuaryn johtoryhmää ja he ovat oikein mukavia tyyppejä. Vegaanihaaste on suomalainen ilmiö ja toimintamme eroaa Veganuarysta jo tuutoroinninkin osalta. Meidän materiaalit on myös räätälöity siten, että Suomessa asuvien on helppo niitä hyödyntää.”, sanoo Muhonen ylpeänä.

Oikeutta eläimille ja Vegaanihaaste ovat olleet Muhosen päivätyö jo 4 vuotta. Ensimmäiset työntekijät yhdistykseen palkattiin vuonna 2016.

”On ollut mahtavaa saada olla mukana Vegaanihaasteessa. Moni osallistunut on tehnyt elämässään ison muutoksen kuukauden jälkeen. Ihmisten kiitollisuus ilahduttaa aina ja kasvissyönti on aina myös ekoteko. Moni osallistuja on ollut tyytyväinen siihen, että vihdoin elää arvojensa mukaisesti ja että ruokavalio on hyväksi niin eläimille, ympäristölle kuin omalle hyvinvoinnillekin”, Muhonen summaa.

Muhonen on siviilissä aktiivinen liikkuja. Hän harrastaa kallio- ja seinäkiipeilyä, käy kuntosalilla ja viettää aikaa luonnossa. Kysyttäessä suhdetta lemmikkieläimiin, hän vastaa:

”Minulla on ollut rescuekoira ja aiemmin muitakin rescue-eläimiä. On tärkeää antaa koti hylätyille eläimille. Parhaassa tapauksessa vuorovaikutus itselle läheisen eläimen kanssa voi lisätä empatiaa myös tuotantoeläimiä kohtaan.”

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Benjamin Blomstedt ja Mia Muhonen

The post Henkilökuvassa Mia Muhonen appeared first on Vegelä.

43-vuotias musiikin harrastaja, meemitaiteilija, isä ja vegaanikokkailija Jari Toppinen on hiukan hämmentynyt vegaaniannostensa saamasta suosiosta.

”Oon silleen vähän liiankin aktiivinen spämmääjä Vegaaniset Kasvisruuat -ryhmässä Facebookissa”, naurahtaa Toppinen. ”Keksin ja kokeilen reseptejä päivittäin ku pitäähän ihmisen syyä ja kun se on kerran pakko niin mielellään jotain jännää sitte. Ja sitte raportoin kokeiluista muille vegaanisesta ruoanlaitosta kiinnostuneille. Välillä osuu ja välillä ei. Niinku elämässä yleensäkki”, kertoo Toppinen.

Hudeista voi tuskin Vegaaniset kasvisruuat -ryhmässä puhua. Yli 55 000 seuraajan ryhmässä sana on vapaa ja annokset herkullisen näköisiä. Perinteisiin ruokaryhmiin verrattuna vegaaniryhmien kuvissa ei aina keskitytä annosten näyttävyyteen, vaan tietynlainen kotikutoisuus kuuluu asiaan. Monia vegaaneja voi verrata vaikkapa punkkareihin, jotka valmistivat ja koristelivat vaatteensa itse välittämättä aikansa pintamuodista. Samankaltainen atteellisuus näkyy myös asenteessa – vegaanit kokevat monesti vahvaa me-henkeä koska valtavirran lihansyöjien ja ilmanpilaajien maailma tuntuu väärältä ja vieraalta.

”Oon ollu vegaani reilun kuus vuotta. Sitä ennen olin melko kova jauhen lihan syöjä. Vegaanius oli kuitenki ajatuksena kuplinu vähän pidemmän aikaa ja muistan sillosen työkaverin kanssa käydyt keskustelut, jotka pääty aina siihen samaan jankkaukseen, että miten vegaanit AINA kertoo olevansa vegaaneita”, huokaa Toppinen.

Lapsen saaminen muuttaa koko maailman

”Mulla on tuo 6 vuotias poika, joka on mun paras kaveri, pelastusrengas, majakka ja paikoin kasvattaja ja opettaja, joka sitten pääsee mun luona aika ookoosti tuomaroimaan isin räpöstyksiä keittiössä. Ehkä paras ja hieman hämmentäväkin kommentti tässä vuosien aikana tuli makaroonilaatikosta; ”on hyvää vaikka maistuu ihan kypärältä”. Pitäs varmaan tarkastaa mitä poika syö äidin luona ja päiväkodissa”, naurahtaa Toppinen.

Asenteet muuttuvat

Innostus vegekokkailuun lähti pakosta. Toppinen oli perheensä ainoa vegaani ja jostakin oli aloitettava. Ainoa tuttu vegaaninen ruoka-aine oli soijarouhe, jonka pohjalta hän alkoi kehittelemään kotikeittiössään annoksia. Pian kauppojen vegetarjonta tuli tutummaksi ja tarjonnan kasvu innoitti entisestään testailemaan uutta.

”Pidin aluksi hauskana läppänä, että kuinkakohan kauan menee siinä, että työkaveri saa tietää mun vegaaniudesta ja kyllähän siinä toista vuotta sitten meni. Muutamassa kuukaudessa sain jo kuitenkin sen verran etäisyyttä aiempaan tapaan syödä, ettei takas ollu kyllä enää paluuta. Sen touhun näki ihan eri kulmasta, kun ei ollu naama korvia myöten sianp*rseessä. Ite reseptien osalta sitten taas netti ja varsinkin tuo Vegaaniset kasvisruuat -ryhmä tarjosi ja tarjoaa koko ajan uusia, vanhoja, lainattuja ja ehkä sinisiäkin reseptejä. Todellinen hyvänmielen ryhmä muutenki kaiken muun netin hevonp*skan ja kinastelun keskellä”, sanoo Toppinen.

Kulttuuri on elämän suola

Rakennusalan päivätyön, lapsenhoidon ja ruuanlaiton ohella kulttuuri pitää miehen kiireisenä. Myös rakkaus metallimusiikkia kohtaan näkyy ja kuuluu Toppisen elämässä. Kitaristin virka death metal -yhtye Revulsionissa, lauluharrastus ja Helsinki Deathfest -tapahtuman lavavastaavan rooli pitävät miehen kulttuurielämän virkeänä. Hän järjestää myös keikkoja kotikaupungissaan Oulussa. Toppisen kiinnostus kulttuuria ja vaikuttamista kohtaan näkyy myös hänen meemeissään, joita hän tuottaa Instagramiin nimimerkeillä @vegaaniset_huumori_kaskut ja @vesamattivoidi. Äärioikeistoa vastustava Toppinen pitää yllä myös antifasistisia tarroja esittelevää @natsitvittuun -tiliä.

Toppisen kiusaukset

Intohimoisen kotikokin tyyli tunnetaan konstailemattomuudestaan ja miehen kuvat ja kirjoitukset ovat saaneet myös joukon innokkaita seuraajia ja tykkääjiä.

”Oon varmaan aika tavallinen mies joka harrastaa musahommia ja kaikenlaista järkkäilyä. Tykkään kirjottaa ja se on varmaan tuolla alan ryhmissä jo ookoosti huomattukin”, sanoo Toppinen.

Kysyttäessä miehen omaa suosikkiruokaa, suu kääntyy virneeseen.

”Lempiruokia mulla ei oikeastaan oo, ku tykkään aikalailla kaikesta mitä teen, mutta jos nyt ihan rehellisesti vastaan niin kyllähän minä varmaan pitsaa tekisin joka päivä, mutta lopputulos ois varmaan Mr. Creosoten * kohtalo”, hekottaa Toppinen.

”Vöner, ananas, jalopeno ja herkkusieni kiitos!”

* Hahmo Monty Pythonin ”Elämän tarkoitus” -elokuvassa.

Tutustu myös Vegelän Facebook-sivuun ja käy tykkäämässä!

Teksti: Mikko Hentunen

Kuvat: Jari Toppinen ja Sami Kettunen

The post Henkilökuvassa Jari Toppinen appeared first on Vegelä.

Tapaan Vöner Oyj:n Helsingin toimistolla lämpimästi hymyilevän miehen, joka on varma tuotteistaan ja roolistaan niiden kipparina. Vöner -sisartuotteet menestyvät ja uusia innovaatioita syntyy. Koko kansan tietoisuuteen hän pompahti kertaheitolla Yle TV2:lla esitettävän huippusuositun Sohvaperunat -ohjelman kautta. Kaverinsa Michael Ntiman kanssa sohvalla rennosti kommentoiva Parlar hoiti homman suvereenisti kotiin ja sai samalla Vönerille roppakaupalla lisänäkyvyyttä. Miehen näkyvyys television kanavilla jatkui Suomalainen menestysresepti -kilpailun neloskaudella ja parasta aikaa kisattavalla viitoskaudella Parlar on päässyt jo finaaliin saakka. ”Vuoden helsinkiläinen yrittäjä 2022” -palkittu Parlar suhtautuu menestykseensä rennosti, mutta muistuttaa, että sen eteen on tehty paljon työtä.

Vöner syntyy

Pizzayrittäjänä Helsingin Kruunuhaassa toimiessaan Parlar kuuli ensimmäistä kertaa, että pizza voi olla vegaanista.

”Sohvaperunoissa parinani toiminut Michael on nuoruudenkaverini, jonka kanssa on tullut vuosien varrella touhuttua kaikenlaista. Michael tuli käymään mun työpaikalla ja kysyi, et teenkö mä vegaanisia pizzoja myös? En mä siinä vaiheessa edes tiennyt, että mikä on vegaani”, Parlar naurahtaa.

”Jätkä toi paketin Violifen vegejuustoa ja sanoi, et tee mulle pizza, mut laita tuota juustoksi. Ilmeisesti eka kokeilu onnistui, koska Michael oli jakanut siitä pizzasta kuvan Sipsikaljavegaaneihin ja seuraavana aamuna mun ravintolan oven takana oli reilu kymmenen asiakasta kyselemässä vegaanipizzan perään. Laajensin ruokalistaani parilla vegaanivaihtoehdolla. Michaelin ekassa pizzassa taisi olla vain jotain perus vegetäytettä kuten paprikaa, oliiveja ja muuta mitä keittiöstä löytyi. Falafel-annokset ja pizzat oli helppo veganisoida, mutta kebabin kohdalla seinä nousi vastaan. Netistä aloin sitten hakea tietoa lihaa korvaavista tuotteista ja ruoka-aineista. Ennen pitkää vastaan tuli seitan ja siitä valmistetut tuotteet. Tein kokeiluja Googlen ja YouTuben tietojen ja videoiden pohjalta iltaisin vapaa-ajallani ja öisin kun suljin ravintolan”, kertoo Parlar.

Vesi, vehnägluteeni, mausteet ja öljy. Reseptin piti olla yksinkertainen ja purutuntumaltaan lihakebabin kaltainen. Monissa seitanresepteissä esiintyvä hieman karvas kikhernejauho ei ollut Parlarin mieleen ja sen poisjäätyä uusi tuote alkoi kehkeytyä. Höyryttämällä kypsennetty Vöner oli syntynyt.

”Kyllä Vöner Originalin salaisuus on siinä suutuntumassa ja hyvässä maustamisessa. Tuotteelle haettiin patenttia, mutta päädyimme lopulta hakemaan Vönerille tavaramerkin. Kyllä siellä Patentti- ja rekisterihallituksessakin aluksi suhtauduttiin epäilevästi, mutta viimein 2017 tuote oli valmis”, kertoo Parlar.

Vöneröinti

”Vöneröinti oli mun idea. Vähän niin kuin aatelointi, se antaa sulle lisäarvoa ja tähtipölyä. Kiersin autolla pitkin Suomea selittämässä ja myymässä mun uutta tuotetta suoraan ravintoloitsijoille. Me käydään siellä joko paikanpäällä tai sitten vöneröimme sen etänä. Varmistamme ravintoloitsijalta, että kaikki Vönerin kanssa tarjottavat asiat ovat vegaanisia. Käymme siis läpi esimerkiksi kastikkeet ja taikinat. Kun ruokapuoli on kunnossa, annamme ravintolalle mainosmateriaalit kuten ständimainokset, ruokakuvaukset, menut, somemarkkinoinnit ja muut veloituksetta. Tämä mahdollistaa sen, että vegaanista ruokavaliota suosivan kuluttajan ei tarvitse huolestua onko annos vegaaninen vai ei. Toki myymme Vöneriä myös ravintoloihin, jotka eivät tee annoksesta vegaanista, mutta silloin se ei ole meidän termiemme mukaisesti ”vöneröity”. Vöneröidyt ravintolat löytyvät meidän kotisivuiltamme. Jos ravintolan ikkunasta löytyy Vöner -tarra, tarkoittaa se sitä, että joku meistä on käynyt siellä paikan päällä”, Parlar sanoo.

Siviilihenkilö Siva Parlar

Pieni tytär pitää miehen kiireisenä töiden ja edustamisen ohessa. Luonnonystäväksi tunnustautuva Parlar on intohimoinen retkeilijä. Luonto, sen eläimet ja metsät tuovat mielenrauhaa ajoittain hektiseen yrittäjä-julkkiksen elämään.

”Kyllä perhe, luonto ja ystävät on mulle se suurin voimavara. Luonto pitää sut rauhallisena ja jalat maassa. Ystävät taas pitää sut kartalla itsesi kanssa. Mulla ja Michaelilla on molemmilla palstaviljelmät, joissa tulee kesäisin vietettyä paljon aikaa. 120m2 palstalla kasvaa maissia, yrttejä, juureksia ja paljon muuta. Suomalaiset juurekset on ihan parhaita ja oikeastaan kaikki mikä kasvaa maan alla on huippuhyvää just Suomessa. Niin ja kesäkurpitsa, se on niin hyvää omasta maasta. Toinen juttu mikä mua kiinnostaa tällä hetkellä paljon, on lukeminen. Kaikenlaiset itseä kehittävät oppaat, yrittäjäelämänkerrat, tietokirjat ja jopa asiakirjat ovat kiinnostavia. Luen ja kuuntelen kirjoja paljon. Se on myös yksi tapa jäsentää ajatuksiaan”, Parlar sanoo.

Suomalainen menestysresepti

”Viitoskausi on käynnistynyt oikein hyvin Vönerin kannalta. Meidän uusi bulgurpiirakka pärjäsi hyvin kuluttajatestissä ja tietenkin toivon, että menestymme kisassa. Bulgurtaikinaan leivottu piirakka tulee mun meidän perinteestä, mut reseptin pohja on mun äidin alunperin. Kurdikeittiössä bulgur on yleinen raaka-aine ja sitä käytetään paljon ja kekseliäästi. Suomessa bulguria pidetään lähinnä lisukkeena, mutta nyt se on taikinan pohjana. Pitäkää peukkuja!”, sanoo Parlar innostuneesti.

Suomalainen menestysresepti 2024 -kilpailua voi seurata televisiosta MTV3-kanavalta tiistaisin kello 20.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Vöner

The post Henkilökuvassa Vöner Oyj:n Siva Parlar appeared first on Vegelä.