Skåne on naapurimaamme Ruotsin eteläisin kunta. Sen nimi lienee monille tuttu lähinnä hassun kuuloisesta murteestaan ja rekka-autojen Scania-merkistä, joka on Skånen latinankielinen nimi. Maakunta sijaitsee samoilla leveysasteilla kuin Tanskakin ja eteläisen sijaintinsa vuoksi siellä pystyy kasvattamaan sellaisiakin lajikkeita, jotka eivät vaikkapa Suomessa tai muualla Ruotsissa viihdy. Ruotsin vilja-aittanakin tunnettu maaseutu on antanut nimensä yhdelle herkullisimmista perunaruuista ikinä. Vegaaniset Skånen perunat ovat ns. täsmäherkku. Ne syödään heti valmistuttuaan ja niiden valmistaminen isolle porukalle on työlästä ilman muurikkapannua tai kippikattilaa. Ideaali onkin valmistaa niitä 1-4 ruokailijalle. Perunoiden seuraksi kasasin lautaselle tuoreita kasviksia sellaisenaan ja proteiiniksi Vegelä Seitan Blockia.

Skånen perunat kahdelle

Ainesosat:

Syötävä määrä kiinteää perunaa (jauhoinenkin käy, mutta annoksesta tulee kauniimpi kiinteällä lajikkeella)

1 prk kasvikermaa

2 dl kasvislientä

Suolaista rasvaa ja (rypsi)öljyä

Suolaa

Mustapippuria

Valmistus:

Valmista kasvisliemi kuutiosta tai jauheesta sekoittamalla veteen ja kiehauttamalla. Kuori perunat kunnolla ja leikkaa sivuista palat pois, jotta saat perunat kuution mallisiksi. Sivupalat voi käyttää jossain myöhemmin. Leikkaa kokkiveitsellä perunat pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi, jotka ovat halkaisijaltaan noin 1-2 sentin kokoisia. Pyri leikkaamaan kaikki perunat suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi. Itse suosin kiinteätä perunaa, sillä se säilyttää muotonsa vamistaessa paremmin kuin jauhoinen. Monessa reseptissä perunat paistetaan sipulin kanssa, mutta silloin ruuan ulkonäkö kärsii. Jos tykkäät sipulista, ruskista sipulisilppu heti alussa perunoiden kanssa.

Kuumenna pannussa 1 reilu rkl Eleplantia tai muuta suolaista margariinia sekä loraus öljyä. Kun rasva on kuumaa, kaada perunoita pannulle se määrä, jonka aiotte syödä. Jos leikkaat isomman määrän, laita loput kuutiot ja muut jämäpalat jääkappiin kylmään veteen odottamaan seuraavaa paistoa. Paista perunoihin keskilämmöllä kevyesti ruskeaa pintaa käännellen varovasti muutaman minuutin ajan. Tarkoitus on saada kuutiot pysymään teräväkulmaisina. Rouhi paiston aikana sekaan kevyesti mustapippuria.

Kaada pannulle pieni loraus lientä ja pieni loraus kermaa ja haihduta neste pois varovasti sekoitellen. Jatka lisäilyä ja paistelua, kunnes perunat ovat al dente kypsät. Kaikkea kermaa ja lientä ei ole tarkoitus käyttää, vaan vain se määrä, jolla saat perunat kypsiksi.

Nyhdä pannulle huoneenlämpöistä Vegelä Seitan Blockia pieninä paloina ja kuumenna ne kannen alla pienellä lämmöllä perunoiden kanssa. Nyt perunoiden pitäisi olla täysin kypsiä. Jos haluat kermaisemman annoksen, lorauta sekaan vielä lisää kermaa ja tarkista suola.

Tee annos Skånen perunoista ja tuoreista kasviksista. Pöytään voi tuoda mustapippuria tai vaikkapa yrttejä maustamiseen, mutta vältä voimakkaita makuja, sillä annoksessa on kaikki tarvittava valmiina.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Skånen perunat appeared first on Vegelä.

Sisilian eteläkärjen ja Libyan välissä Välimeren eteläosassa sijaitseva Malta on pieni ja kivikkoinen saari, jolla on pitkä ja vaiheikas historia suurten valtioiden puristuksessa. Itseni kaltaiselle raunio- ja muinaismuistodiggarille paikka on kuin paratiisi, mutta miten sujuu saarella vegaaninen ruokailu maltillisella budjetilla?

Saaren maantieteestä ja menneisyydestä voisi alkuun mainita sen verran, että asutusta sillä on ollut ainakin 8500 vuoden ajan. Maltan historia linkittyy monella tapaa mereen ja sen hyödyntämiseen, sillä omia alkuperäisiä viheralueita, joita metsiksikin kutsutaan, on saarella vain yksi. Saari on kalkkikiveä, eikä paljon muuta. Etelänkohteista tuttua hiekkarantaa saaren rantaviivasta on vain noin 2,5 %. Koska Maltalla ei itsessään voi harjoittaa tehokasta viljelyä jo ihan mullan puutteen vuoksi, on saarelaisten ruokavalio ollut perinteisesti liha- ja kalapainotteinen. Merenkulkijoiden saarella on toki käyty kauppaa tuhansia vuosia, mutta miksikään kasvissyöjän unelmasaareksi Maltaa ei voi kutsua edes historiallisesti.

Ensimmäinen ilta

Saavuimme saarelle illansuussa ja päätimme olla vielä ensimmäisenä iltana väsyneinä olla stressaamatta, koska falafeleja ja mäkkiruokaa löytyy turistikaupungeista aina. Viimekerran kokemuksella tiesimme myös, että kaupoista saa tofua ja hotellissa oli pieni keittiö mahdollista kokkailua varten. Pienellä kännykän läräämisellä selvisi, että Maltan McDonaldsin valikoimasta löytyi itselle uusi McPlant. Slieman turistitaajaman rantakadulta bongasimme heti keltaisen kaarilogon ja eikun tilaamaan. Hamppari löytyi kyllä listalta, mutta harmillisesti sitä ei saanut. Kävelimme kotvan ja tutkimme ravintoloiden ruokalistoja, mutta ainuttakaan vegaanista annosta ei löytynyt. Lopulta tyydyimme Burger Kingin Plant Based Whopperiin ja nuggetteihin. Väittäisin, että Maltalla tuo Whopper on isompi kuin Suomessa, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että kyse on prosessoidusta moskasta.

Aterioinnin jälkeen suuntasimme rannan kävelykadulle maistelemaan juomia ja ihailemaan merta. Paluumatkalla bongasimme thairavintolan, jonka listalla oli yksi tofuannos, ei kuitenkaan vegaaninen. Tiedustelin annoksen tilaamista vegaanisena, mutta kuulin että paikka oli menossa kiinni. Yllättäen tarjoilija huusi keittiöön jotain thaikielellä ja sain kuulla, että jos pelkkä tofu kelpaa, niin sitä päivän rääppiäisistä saisi. Teimme kaupat. Sain mukaani foliovuoan jossa oli paketillinen uppopaistettua maustamatonta tofua 8,50 €. Päälle oli sentään ripoteltu mantelirouhetta. Lisukkeena tippa sweet & sour -kastiketta ja limeviipale. Lähikaupan patonkia ja kuivakkaa tofua iltapalaksi siis.

Maltalle matkustavan on hyvä tietää muutama asia. Vessapaperia ei saa yleensä heittää pönttöön, vaan sille tarkoitettuun koriin pöntön vieressä. Sähköpistoke on brittimallinen, eli ota sovitin mukaan. Aurinko on hetkittäin erittäin polttava ja siihen kannattaa varautua. Autotiet ovat ruuhkaisia ja niillä on vasemmanpuoleinen liikenne, joten varovasti risteyksissä. Aikataulut ovat viitteellisiä ja bussit usein täynnä. Suojateitä käyttää oman arvioni mukaan noin promille maan kansalaisista ja loput sinkoilevat jalan autojen seassa.

Heräsin jostain syystä jo seitsemältä nälkään ja tästä tulikin yksi reissun teemoista. Hakiessani aamukahvia ehdin tutustumaan lähikaupan valikoimaan paremmin. Muoviin ja kelmuun pakattua hedelmää oli valikoimassa runsaasti ja tofuakin löytyi sekä paketissa, että paketista purettuna ja uudelleen muoviin ja kelmuun pakattuna settinä. Uusi konsepti itselle.

Jo ennen lähtöä päätimme, että reissu tulisi olemaan vapaata haahuilua, mutta ainoana pakollisena kohteena Gozon saarelle piti päästä käymään. Yritimme vältellä kalliita turistilauttoja ja kuulimme, että pääkaupungista Valletasta pääsisi merelle 7,5 € hintaan. Pienenä aamureippailuna kävelimme satamaan paahtavassa aamuauringossa merituulen viilentäessä. 8 kilometrin seikkailemisen jälkeen laivasatama löytyikin ja pääsimme matkaan.

Gozo

Gozon laivasatamassa ei ollut oikein mitään, varsinkaan vegaanista, joten hyppäsimme bussiin kohti saaren ”pääkaupunkia” Victoriaa (Rabat). Turistirysäksi muuttunut historiallinen kaupunki tarjosi hikeä ja autojen väistelyä, joka on maan toinen hengenvaarallinen kansallisharrastus ilotulitteiden kotivalmistuksen lisäksi. Tunnin tarpomisen ja nälänpidättelyn jälkeen löysimme tuulisen kulmakuppilan, jonka listalta löytyi vegaaninen panini. Valtavan sämpylän välistä löytyi kaksi pientä ohutta kikhernelättyä ja munakoisoa, sekä öljyyn upotettua salaattia. Öljysalaattia kuului annokseen myös erillisessä kipossa. Vehnä- sekä öljyövereissä ja edelleen hiukan nälkäisinä katsastimme muutaman linnakohteen ja päätimme palata Maltalle syömään.

Valletta oli ruuhkainen ja meluisa. Vanhasta kokemuksesta siellä syöminen on yleensä kallista ja ainoat vaihtoehdot lähinnä Beyond-pohjaisia. Pienen sekoilun jälkeen pääsimme taas Sliemaan, jonka rantakaduilta vegeruuan etsiminen alkoi olla epätoivoista. Palasimme hotellin lähistön thaimaalaiseen, joka oli tietenkin suljettu keskiviikkoisin. Aurinko oli jo maillaan ja nälkäkiukkuisena tein ratkaisun palata Burger Kingiin. Plant Based Long on kamala tekele ja niin oli toinen Whopperkin. Tilausnumerokin oli pahaenteisesti 67. Muovailuvahapihviä pureksiessa muistelin muusikkoystäväni hämmästelyä vegaaniudestani: ”Mikko miksetsä vaan syö hyvää ruokaa?”

Aamulla hain taas kahvia, kelmutettuja hedelmäpaloja ja tuoreen pikkupatongin. Nälkä oli edelleen. Harmituskäyrä oli sillä tasolla, että halusin pois turistien ja ruuhkien riivaamasta Sliemasta. Kävelimme rantaan ja hyppäsimme ensimmäiseen bussiin, joka pysäkille tuli. Tunnin kurvailun jälkeen seisoimme bussin päätepysäkillä saaren toisen puolen rannikolla paikassa, jossa ei ollut oikein mitään, paitsi ranta, meluisa mummoturistiravintola ja pari Radissonia kukkulan päällä. Golden Bayssa sijaitsee yksi saaren muutamasta hiekkarannasta. Se on puolikkaan jalkapallokentän kokoinen ja puoliksi täynnä puoliksipalaneita turisteja. Hiekka ja kasvit ovat ilmeisesti arvossaan saarella, sillä niiden poisviennistä rannalta uhkasi kyltin mukaan valtava 400 – 50 000 € sakko.

Edelleen nälkäisinä joimme meluravintolassa pienet oluet ja hyppäsimme toiseen bussiin kohti etelää. Jäimme pois Gzirassa, josta löytyi thairuokaa tarjoava pubi tofuvaihtoehdoilla. Tilasin annoksen, mutta varmistin vielä, ettei se sisällä kalakastiketta tai muuta kummaa. No sisälsihän se. Pyysin valmistamaan annoksen ilman sitä, johon myyjä vastasi: ”It will taste very different then.” Ei se haittaa sanoin. Jätät sen vain pois. ”It will not be the same.” Tyyppi ei oikeasti suostunut myymään annosta ilman sitä kalakastiketta. Ensikerralla sanon olevani allerginen, enkä vegaani.

Ruokaa

Sitten rantakadun baarihelvetistä nappasi. Balance Bowl (182 The Strand Gzira) väitti olevansa plant based, eli ovesta sisään. Otimme Garden Frittata ja Smoky Sausage -annokset listalta. Hintatasokin oli maltillinen 13 – 14 € per annos. Odotellessa saimme talon leipää ja taivaallista papudippiä. Ruoka oli paitsi hyvää ja isohkojen annosten suunnittelussa oli käytetty myös nykyisin kovin harvinaista innovatiivisuutta. Tänne tulisimme vielä uudestaan.

Naamat virneessä lyllersimme takaisin kohti hotellia. Palasimme illansuussa vielä Gziraan tapaamaan tuttuja ja kotimatkalla yömyöhällä löysimme Rice & Noodles -nimisen kiinalaistyyppisen pikkuravintolan, joka tarjosi vegaanista ruokaa. Nythän näitä alkoi löytyä. Pad Thai oli komea ja annos iso, mutta ensimmäisen suupalan jälkeen tajusin pureksivani kananmunaa. Kun huomautin asiasta kokille, hän kertoi vegaanien yleensä syövän kananmunaa. ”No we don’t” tuli kahdesta suusta stereona. Harmitti. Pikkumarketista löytyi onneksi punajuuritäytteinen juustoton kolmioleipä iltapalaksi.

Maltalla on yleistä, että ”vegan friendly” tai ”vegan options available” ei aivan pidä paikkaansa. Happy Cowkaan ei ole saarella aina ajan tasalla, mutta toisaalta kännykän kanssa suunnistamisesta en muutenkaan pidä. Se vie reissuilta vapauden ja tuurin.

Aamulla suuntasimme taas kohti Vallettaa. Viisuhuuma ja alkava kesä oli kuitenkin houkutellut minikaupungin täyteen turrea. Aurinko poltti todella paahtavasti ja varjoa löytyikin pääkatu Triq Ir-Repubblikan varrelta. Falafel Streetin 7 € pieni falafelpita osui ja upposi kahdessa minuutissa.

Painelimme bussilla takaisin kotikulmille, sillä paahde alkoi olla jo todella tukala. Auringon mentyä pilveen iltapäivällä, uskaltauduimme taas ulos ja kävelimme kohti Il Ballutan taajamaa, josta löysimme upean pienen kivirannan. Vietimme rannalla kotvan ihastellen merta, suolakuoppia ja rapuja. Hotellille palattua pääsimme viimeinkin tilaamaan edellä mainitusta thairavintolasta ihan listalta. Kaikki ruuat sai tofuversioina, mutta vain yhden kuulemma pystyi valmistamaan vegaanisena. Huoh. Vanhaan tuttuun folioboksiin tiukasti kelmutettu setti oli tyypillinen tympeä festariannos pakastevihanneksineen ja hinta kuitenkin mielestäni aika kova 14 €. Ei jatkoon.

Viimeisenä päivänä matkalla lentokentälle palasimme taas Balance Bowliin, jossa haukkasimme valtavan Umami Melt -aterian. 10 sentin keko paksua paahdettua juurileipää vuustolla, paistetuilla sienillä, Beyond-makkararouheella ja sörsseleillä. Oli hyvää taas kerran.

Luqan lentokentällä oli tarjontaa, mutta enimmäkseen netissä. Käytännössä Hard Rock Cafe ja pari kahvilaa. Verànista ostimme odotellessa karsean sekä kalliin vegewrapin ja banaanin. Lentomatkoille olimme ostaneet ennakkoon yhden aterian per suunta. Kummallakaan lennolla ateria ei ollut sitä mitä oli tilattu, mutta olipahan erittäin suolaista vegeä.

Lopuksi

Vaikkei Malta olekaan kovin vegan friendly, eläinrakkaille Malta tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman ihmisen ja eläinten suhteeseen. Kaduilla eläviä kissoja on paljon ja niitä arvostetaan. Niille on jopa omia puistoalueita ja ne pitävätkin tehokkaasti pieneläinkannat kurissa. Kohtasimme myös kaupungin pienillä viheralueilla villeinä eläviä kanoja ja kukkoja tipuineen. Luonnoneläimistä törmäsimme lähinnä lintuihin, moskiittoihin ja yhteen upeaan liskoon.

Edellisestä reissusta on muutama vuosi ja jo siinä ajassa saarelle on rakennettu valtavasti lisää kaikkea. Kauanko saari kestää väestöräjähdystä jää nähtäväksi. Maltan ehkä parasta antia ovat mielestäni historialliset nähtävyydet, joita on paljon. Maa on yleisesti ottaen siisti ja edullinen julkinen liikenne toimii, vaikkei aina aikataulussa. Ravintolassa syöjälle hintataso on Kehä III:n ulkopuolisen Suomen luokkaa. Seuraavalle matkalle otan reppuun mukaan pussinuudeleita.

Sitä McPlantia ei muuten löytynyt ainoastakaan mäkkäristä, vaikka jokaisen listalla se oli.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuvat: Mikko Hentunen ja Seija Rönkkö

The post Vegaaninen Malta appeared first on Vegelä.

Hyönteiset herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita, kuten inhoa, pelkoa, kiinnostusta ja ihailua. Koneen Säätiön rahoittamassa Oulun yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa selvitetään, millaisia ensivaikutelmia ja asenteita suomalaisilla on erilaisiin hyönteisiin.

Kuka tahansa voi vastata mobiilikyselyyn, eikä vastaaminen vaadi ennakkotietoa hyönteisistä. Vastaaminen on helppoa ja nopeaa. Kyselyssä näytetään kuvia erilaisista hyönteisistä, ja vastaaja arvioi numeroasteikolla esimerkiksi hyönteisen ulkonäköä ja kiinnostavuutta. Kuvat johdattavat hyönteisten maailmaan matalalla kynnyksellä, ja samalla vastaaja oppii lisää hyönteisten rikkaasta maailmasta.

Kysely löytyy Ötökkäakatemian verkkosivuilta.

Hyönteiset näyttäytyvät usein joko arjen riesana tai välttämättöminä pölyttäjinä. Harvemmin pysähdytään pohtimaan hyönteisten valtavaa monimuotoisuutta, tai sitä miksi tietyt lajit herättävät ihmisissä voimakkaita reaktioita, kun taas toiset jäävät lähes huomaamatta. ”Hyönteiset ovat keskeinen osa luontoa, mutta ihmisten suhtautuminen niihin vaihtelee. Meitä kiinnostaa erityisesti, miten tunteet ja ensivaikutelmat syntyvät ja miten ne vaikuttavat suojeluhalukkuuteen”, sanoo professori Heikki Helanterä Oulun yliopistosta. ”Kun ymmärrämme paremmin, miksi jotkut lajit herättävät vastenmielisyyttä ja toiset kiinnostusta, voimme kehittää myös ympäristökasvatusta ja luonnonsuojelun keinoja.”

Kysely on vapaaehtoinen ja anonyymi, eikä yksittäisiä vastaajia voida tunnistaa. Vastaaminen vie noin 2–5 minuuttia. Kyselyn lopussa vastaajalla on myös mahdollisuus ryhtyä vapaaehtoiseksi ötökkälähettilääksi ja osallistua hankkeen tiedeviestintään sosiaalisessa mediassa. Kysely on käynnistynyt 11.5.2026 ja jatkuu alkusyksyyn saakka.

Tökkää ötökkää -kysely on osa Ötökkäakatemia‑verkoston toimintaa. Ötökkäakatemia on yliopistotutkijoiden ja selkärangattomiin erikoistuneiden asiantuntijoiden muodostama tiedeviestintäverkosto, jossa on mukana tutkijoita Oulun yliopiston lisäksi muista maamme yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Ötökkäakatemian tavoitteena on tuoda Suomessa tehtävää hyönteistutkimusta tutuksi suurelle yleisölle ja lisätä ymmärrystä hyönteisten merkityksestä luonnossa.

Lähde: Oulun yliopisto

Kuva: Gamfeld / iNaturalist, CC0

The post Miksi joku inhottaa ja toinen kiehtoo? Uusi kysely selvittää suomalaisten suhtautumista hyönteisiin appeared first on Vegelä.

Vegelä Seitan Block 400 g on herkullinen ja kotimainen vegaaninen seitansäilyke. Tuote on valmis syötäväksi sellaisenaan, eikä vaadi erillistä valmistusta. Säilyy avaamattomana huoneenlämmössä.

Vegelä Seitan Block sopii mainiosti mm. laatikkoruokiin, pizzoihin, kastikkeisiin, tortilloihin, pitataskuihin tai syötäväksi sellaisenaan. Siivuta, nyhdä, raasta, suikaloi…..vain mielikuvituksesi on rajana.

Vegelän reseptipankista löydät paljon hyviä reseptejä Vegelä Seitan Blockille ja muillekin vegaanisille ruuille.

Vegelä Seitan Block Ravintosisältö / 100 g
Energia 1083 kJ / 258 kcal
Rasva 13,8 g, josta tyydyttyneitä rasvahappoja 0,8 g
Hiilihydraatti 5,6 g, josta sokeria 0,5 g
Proteiini 28 g
Suola 1,5 g
Kuitua 1,5 g

Valmistusaineet:

Vesi, VEHNÄPROTEIINI, herneproteiini, suola, mausteet: (oregano, chili, mustapippuri, juustokumina, valkosipuli, paprika, tomaatti, sipuli, inkivääri), sakkaroosi, stabilointiaine E461, kasviöljy (rapsi ja rypsi), emulgointiaine E322.

Alkuperämaa: Suomi

Valmistaja: KLJ

The post Vegelä Seitan Block appeared first on Vegelä.

Kun tilaa ravintolassa jotakin ruskealla kastikkeella, se tarkoittaa yleensä Espagnolen kaltaista voi-vehnäjauhoseoksen ruskistamiseen pohjautuvaa kastiketta. Espagnole on yksi viidestä ranskalaisen keittiön peruskastikkeesta ja sen pohjana on roux (lausutaan rou tai ruu), joka on jauhon ja rasvan 1/1 suhde nesteen määrään suhteutettuna. Ruskean kastikkeen roux on monesti 120, eli 60 g rasvaa + 60 g vehnäjauhoa + litra tummaa lientä. Määriä voi toki skaalailla alas, jos kastiketta tekee pienemmin. Soveltaa saa, mutta jonkinlaisena sääntönä voi kuitenkin pitää tuota rasvan ja jauhon suhdetta. Koska teemme vegaanisen version kastikkeesta, pitää muistaa, että vegetuotteiden paisto-ominaisuudet saattavat poiketa voin vastaavasta. Tämän vuoksi määrät ovat suuntaa antavia. Espagnole itsessään ei sisällä proteiininlähdettä, mutta sen voi tarjota erilaisten pyöryköiden, pihvien ja vaikkapa Vegelä Seitan Blockin ja perunoiden kanssa.

Espagnole, kuten moni muukin kastike, ei ole järin terveellinen, vaikka hyvää onkin. Siksi toin mukaan toisen kastikeversion, joka on niin ikään väriltään ruskea, mutta sen pohjana toimii haudutettu tomaatti/kerma -seos. Vegelän ruskeahko kastike -nimellä kulkeva soosi on herkullinen vaihtoehto, joka sopii Espagnolen tapaan monenlaisten ruokien lisukkeeksi. Proteiinia lisäämällä siitä saa erittäin ruokaisan jo itsessään.

Perinteinen ruskea kastike Espagnole

Ainekset:

Puolikarkeita vehnäjauhoja

Eleplantia tai vastaavaa suolaista vegaanista margariinia

Vahvaa kasvislientä

Ripaus mustapippuria rouheena tai jauheena

(tomaattipyreetä ja/tai makeahkoa soijakastiketta

Valmistus:

Aloita valmistamalla liemi. Lisää kasvisliemikuutiota, jauhetta tai fondia 1/2 litraan vettä ja kiehauta. Maku saa olla melko voimakas. (Tuplaa kaikki ainesosat jos teet litran ohjeella. Kastiketta ei valmistu veden määrän verran, sillä osa vedestä kiehuu pois.)

Mittaa 30 g rasvaa (noin pari isoa ruokalusikallista) pannulle ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää rasvan sekaan 30 g vehnäjauhoa. Sekoittele jauhoja puuhaarukalla keskilämmöllä, kunnes seos alkaa paakkuuntua ja ottaa väriä. Tämä vaihe on kastikkeen sielu ja ydin, eli tee se maltilla ja rauhassa. Jos seos on todella kuiva, voit lisätä hiukan rasvaa. Paahtaessa syntyy hiukan savua, mutta se kuuluu asiaan. Älä anna seoksen kuitenkaan palaa. Jatkuva sekoittelu on tässä isossa roolissa.

Kun seos on mukavan ruskea, lisää lientä loraus kerrallaan seokseen samalla sekoittaen. Kun koko liemi on lisätty, anna sen kiehua hiljalleen pienemmällä lämmöllä haluamaasi paksuuteen välillä sekoittaen. Lisää kiehumisen aikana pari ripausta mustapippuria ja pieni loraus soijakastiketta. Jos haluat väriä tiilenpunan suuntaan, lisää joukkoon vähän pyreetä kunnes sävy miellyttää.

Maista ja lisää tarvittaessa hiukan suolaa. Kastikkeen pitäisi olla maistuva ilman ylimääräistä suolaakin. Esimerkiksi Eleplantissa on rutkasti suolaa jo itsessään ja saattaa sitä löytyä myös liemikuutioista tai fondeista.

Tarjoa kastike vaikkapa nyhdetyn Vegelä Seitan Blockin ja perunan kanssa. Block ei vaadi erillistä valmistusta.

Vegelän ruskeahko kastike

Ainekset:

1 sipuli

Paseerattua tomaattia

Valkosipulia

Kasvikermaa

1/2 liemikuutio

Suolaa ja mustapippuria

Proteiiniksi musta- tai kidneypapuja 2 dl tai soijarouhetta tai vaikkapa Vegelä Seitan Blockia suikaleina

Rasvaa

Sokeria

Valmistus (kahdelle):

Pilko sipuli ja muutama kynsi valkosipulia. Kuumenna pannulla pari rkl rasvaa (itse käytän Eleplant-rypsiöljyseosta). Lisää sipuli, rouhi sekaan hiukan mustapippuria, hiukan suolaa ja 1 tl sokeria. Kuullota sipulia puolilämmöllä kunnes se alkaa kunnolla pehmetä ja ottaa hiukan väriä. Lisää pannuun desin verran paseerattua tomaattia, puolikas liemikuutio, valkosipulit pienittynä sekä desi vettä. Sekoita kunnolla ja hauduta kannen alla pienellä lämmöllä kiehutellen ainakin 10 minuuttia. Sekoita välillä, jottei kastikepohja tartu pannuun. Lisää tilkka vettä jos tuntuu liian kuivalta.

Lisää kastikkeen joukkoon proteiinit, desi kasvikermaa, desi vettä sekä sen verran paseerattua tomaattia, kunnes väri alkaa miellyttää silmää. Jos käytät proteiinina soijarouhetta ja lisäät sen kuivana, nosta lisättävän veden määrä tuplaan. Hauduttele kastiketta kannen alla miedolla lämmöllä ainakin toiset 10 minuuttia välillä sekoitellen.

Nosta kansi ja tarkista maku. Jos kastike on liian juokseva, kiehuta sitä hiljalleen ilman kantta kunnes paksuus on hyvä. Lisää mausteita makusi mukaan. Tarjoa vaikkapa keitetyn perunan ja valkosipulipatongin kanssa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegelän kastikeopisto #3: Fifty shades of ruskea kastike appeared first on Vegelä.

Jos aamusi tarvitsee tanakan startin tai haluat vaikkapa hyvän retkievään, on tofukokkeli mainio valinta. Se valmistuu helposti reilussa viidessä minuutissa ja sopii mainiosti vegaaniseen englantilaistyyppiseen aamiaiseen vaikkapa valkopapukastikkeen ja rapean paahtoleivän kera.

Ainesosat:

Kiinteää tofua puristettuna (katso Nakkaran tofunkuivausvinkki täältä>)

Kasvikermaa

Mustaa suolaa (Kala Namak)

Suolaa tai Herbamarea

Vettä

Kurkumaa jauheena

Eleplantia tai muuta paistamiseen soveltuvaa kasvimargariinia

Kasviöljyä (ei oliivi)

Valmistus:

Pilko haluamasi määrä puristettua tofua paistinlastan avulla kuivalla pannulla. Peruspaketista n. 200 g riittää neljälle.

Paista tofua kuumahkolla pannulla käännellen, kunnes se alkaa saada hiukan väriä. Lisää pannulle loraus öljyä ja nokare margariinia ja jatka paistamista käännellen hetki, kunnes rasva on levinnyt tofun joukkoon hyvin. Pienennä lämpöä ja lisää tofun päälle reilu ripaus kurkumaa per syöjä, mustaa suolaa ja herbamarea (tai tavallista suolaa) maun mukaan. Sekoita hyvin ja kaada päälle 1/2 dl kasvikermaa per syöjä. Lisää pannulle vielä 1/2 dl vettä per syöjä ja sekoita. Anna seoksen porista ilman kantta hiljaisella lämmöllä, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut.

Kun kokkeli on saavuttanut haluamasi kiinteysasteen, ota pannu pois levyltä. Tofukokkeli on nyt valmis syötäväksi. Jos teet lisukkeita, Laita kansi pannun päälle, jotta kokkeli pysyy kuumana.

Lisuke-ehdotus

Kaada valkopapuja tomaattikastikkeessa (esim. Rainbow valkoiset pavut tomaattikastikkeessa 390 g | S-kaupat ruoan verkkokauppa) haluttu määrä kulhoon tai kuppiin ja töräytä päälle hieman ketsuppia maun vahvistamiseksi. Sekoita. Annostele tofukokkelia ja papukastiketta rapeaksi paahdetun vaalean leivän päälle ja nauti.

Huom! Papujen alkuperämaata saattaa olla vaikea selvittää. Suurimmat valkopapujen (navy beans -tehdaslaatu) tuottajat ovat Yhdysvallat, Kanada ja Kiina. Suomessa myytävät tölkkipavut valmistetaan ja tölkitetään lähes aina Italiassa. Monesti samassa tehtaassa riippumatta siitä, onko kysessä S-, K- vai Lidl-ryhmän tuote.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Tofukokkeli appeared first on Vegelä.

Suomen suurimmaksi, maukkaimmaksi ja kattavimmaksi ruoka- ja juomatapahtumaksi itseään tituleeraava Ruoka 2026, eli kansankielellä ruokamessut järjestettiin nykymuodossaan nyt toista kertaa. Tapahtumaa ei pidä sekoittaa samassa tilassa syksyllä järjestettävään Viini & Ruoka -tapahtumaan, joka sekin kulkee kansan suussa ja usein mediassakin ruokamessut -nimellä. Eroa kahdella tapahtumalla on lähinnä järjestäjä- ja brändäyspuolella. Viini & Ruoka on Viinilehden ja Messukeskuksen kimppaproduktio, kun taas Ruoka 2026 on Messukeskuksen oma tuotanto, joka on järjestetty eri nimillä lähteistä riippuen noin vuodesta 2014. Molempia tapahtumia yhdistää myös ns. messuklusteri, eli saman aikaisesti järjestettävät suuret tapahtumat, joiden kävijät tutustuvat monesti usemman tapahtuman tarjontaan. Ruoka -tapahtuma järjestetään yhtä aikaa Lemmikkimessujen ja mielestäni aika karusti nimettyjen Lapsimessujen kanssa. Messukeskukselle on varmasti tärkeintä, että kaikki edellämainitut tapahtumat vetävät paikalle paljon maksavaa messukansaa.

Kävijöitä paikalla oli jo puolen päivän jälkeen todella runsaasti ja hetkittäin tunnelma oli jopa tukala, kun Lapsimessuilta alkoi siirtyä massoittain nälkäistä väkeä ruokamessujen puolelle. Eestaas sinkoilevat tenavat toivat vilinää ja kärrytukoksia jo muutoin paikoin ahtaalle alueelle. Kaiken kukkuraksi koko ruokamessujen alue oli muutettu anniskelualueeksi, joka oli mielestäni harvinainen ratkaisu sääntöjen Suomessa. Viinin ja oluen lipittäjät pysyivät onneksi ruodussa ainakin perjantain alkuiltapäivässä. Voin vain kuvitella, millainen melu ja meininki talossa oli lauantaina, kun kolmannessa hallissa starttasivat Lemmikkimessut.

Taannoiseen ammattilaisille suunnattuun Gastro -tapahtumaan verrattuna näytteilleasettajia oli todella runsaasti ja maistiaisiakin piisasi. Vegaaniset tuotteet oli huomioitu paljon ammattilaistapahtumaa paremmin ja niitähän tänne tultiin maistelemaan. Tuotteita oli runsaasti myös myynnissä ja hyviä messutarjouksiakin bongasin useita.

Ruokapuolella suoranaisia uusia innovaatioita oli aika vähän. Tuttujen brändien uusia lanseerauksia ja tuttuja turvallisia klassikoita esiteltiin taas. Siva Parlarin luotsaama Vöner on tuonut pari mausteisempaa uutuutta markkinoille. Mukava oli nähdä miestä pitkästä aikaa ja tutun lastun tulisemmat uutuusmautkin potkaisivat mukavasti makuhermoon. Vegemin tiskillä maistatettiin jo hetken markkinoilla ollutta Jauhista hyvässä kastikkeessa. Jalotofu ratsasti myös jo puolisen vuotta markkinoilla olleella savutofullaan, joka on kyllä mainio tuote. Eleplant Merisuola toi uutta suolaa mainioon tuoteperheeseensä. Seinän takana freesillä otteella uutuuksiaan esitteli Keiju, joka oli tuonut messuille 3 uutta maustettua vegaanista Herkkulevitettä. Käytännössä nämä ovat maustettuja margariinimaisia tuotteita.

Makeis- ja herkkupuolelle oli tapahtumassa selkeä panostus. Lapsimessujen vaikutus linjaukseen oli selkeä. Makeisia ja naposteltavia löytyi kotimaisten toimijoiden ohella myös mm. Baltiasta, Hollannista ja Puolasta. Moni tuote ratsasti markkinointimateriaaleissaan vegan-merkillä, vaikkei koko valikoima aivan eläimetön ollutkaan. Mieleen jäivät parhaiten nuoruuden tax-freeklassikko Van Slooten, joka saisi kääntää kaikki salmiakkinsa kasvipohjaisiksi ja heti. Ainoa vegaaninen taisi olla todella hyvä suolakuula. Hedelmäkarkkipuolella vegaanisia vaihtoehtoja oli enemmän. En tiedä lasketaanko smoothiet ja nuudelit herkuiksi, mutta lapsijonosta päätellen ne maistuvat junioreille hyvin. Mieleenpainuvin oli ehkä futuristinen kauppoihin tarkoitettu smoothieautomaatti, joka teki todella hitaasti kuppihedelmistä sosetta. Viihdyttävää sen katselu oli toki. Vegaanisten jäätelöiden rimaa piti korkella Friidu puffetjätskeineen.

Jos tapahtuman ruokatarjonnasta pitäisi nostaa yksi näkyvä trendi esiin, se on jo muutaman vuoden jyllännyt kauko-itä makuineen ja kuvastoineen. Korea, Indonesia ja muut olivat hyvin esillä uutuusmauissa, oli kyseessä sitten ravintola-annos tai kastike. Myös kuivatut hedelmät ja pähkinät olivat nosteessa, vegaanisia kaikki nekin toki. Myös ns. keinolihojen buumi alkaa olla ohi pikkuhiljaa ja vahvimmat alkavat valikoitua akanoista. Ravintolamaailmassa homman nimi oli street-food, mutta en ehtinyt aterioida, eikä siellä montaa vegaanista annosta olisi ollutkaan. Muutamaa mielenkiintoista pistettä en löytänyt lainkaan. Lienevätkö olleet tauolla, tai vasta matkalla paikalle. Mm. Baba Foodsin ja latvialaisen Nata Foodsin uutuudet olisin maistanut kernaasti.

Tapahtuma oli mielestäni erittäin positiivinen kokemus ja vegan-friendly asenne tuntui täällä paljon paremmin, kuin monesti liian lihavetoisissa ammattilaistapahtumissa. Pönöttäjät pysyivät poissa. Osasyy saattaa toki olla siinä, että kokemukseni mukaan pönötys ja pikkulapset eivät jotenkin sovi yhteen. Tapahtumaan ehtii tutustua vielä tänään sunnuntaina klo 17 saakka.

Ruokamessujen hämmentävin näytteilleasettaja oli NICOTIQUE-nikotiinikauppa. Mukavan näköisen kioskin rantatuoleineen varmasti bongasi moni nykyinen ja tulevakin nikotiinituotteiden käyttäjä. Yhtiön takaa löytyy mielenkiintoisempaa, sillä sen tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyntiluvan on saanut tapahtumatoimisto Pulp Agency, joka on tupakkayhtiönä aiemmin tunnetun Philip Morrisin (nyk. PMI Finland) kumppani. PMI on ollut luomassa koko NICOTIQUE –konseptia. Nikotiini- ja tupakkatuotteilla on Suomessa markkinointikielto, mutta rajathan venyvät kun venyttää. Itse kyllä käsittäisin messuesittelyn markkinointina.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Ruoka 2026 appeared first on Vegelä.

Kesällä moni turvautuu hyönteiskarkotteisiin vähentääkseen ininää ja pistoksia. Yksi viime vuosina yleistynyt ratkaisu on Thermacell ‑laite, joka vapauttaa ilmaan höyrystettyä pralletriinia. Aineen vaikutuksista luontoon ja erityisesti pölyttäjiin on keskusteltu viime vuosina paljon, mutta tutkimustietoa on ollut rajallisesti.

Turun yliopiston ja Oulun yliopiston tutkijat selvittivät tutkimuksessaan, miten pralletriini vaikuttaa kimalaisten käyttäytymiseen. Tulokset osoittavat, että jo lyhyt altistuminen aineelle voi heikentää merkittävästi kimalaisten kykyä löytää takaisin pesälleen.

”Kimalaisille pesälle palaaminen ei ole sivuseikka, vaan se on koko yhdyskunnan elinehto. Jos työläiset eivät löydä takaisin, pesä ei saa ravintoa”, sanoo dosentti Olli Loukola Turun yliopistosta.

Vaikutus suunnistuskykyyn oli selkeä, mutta altistus ei lisännyt kuolleisuutta

Tutkimuksessa tarkkailtiin 167 kontukimalaisen (Bombus terrestris) käyttäytymistä. Ne altistettiin pralletriinille yhden, kymmenen tai 20 minuutin ajan kuluttajakäyttöön tarkoitetulla karkotelaitteella, minkä jälkeen kimalaiset vapautettiin kilometrin päähän pesästään ja niiden paluuta seurattiin kolmen päivän ajan.

Tulokset olivat selkeitä. Vertailuryhmän kimalaisista, joita ei altistettu pralletriinille, 37 prosenttia palasi pesälle. Minuutin altistuksen saaneiden kimalaisten paluuprosentti ei vielä eronnut vertailuryhmän kimalaisista, mutta kymmenen minuutin altistuksen saaneista kimalaisista vain 17 prosenttia löysi takaisin pesäänsä. Kimalaisista, jotka saivat 20 minuutin altistuksen, pesälle palasi enää noin 5 prosenttia.

Niillä yksilöillä, jotka onnistuivat palaamaan, matkaan kulunut aika ei kuitenkaan pidentynyt. Lisäksi laboratoriokokeet osoittivat, ettei altistus lisännyt kimalaisten kuolleisuutta, mikä viittaa siihen, että vaikutus liittyy nimenomaan suunnistuskyvyn häiriintymiseen, eikä suoraan myrkyllisyyteen.

”Kimalaispesä on riippuvainen ravintoa keräävistä työläisistä, ja jos ne eivät löydä takaisin pesään, ravinnon saanti heikkenee. Pitkällä aikavälillä tämä voi heikentää pesän elinvoimaa, vähentää uusien kuningattarien syntymistä ja pahimmillaan johtaa pesän kuolemiseen”, toteaa tutkija Kimmo Kaakinen Turun yliopistosta.

Tutkijoiden mukaan hyönteiskarkotteiden ekologista turvallisuutta tulisi arvioida uudelleen

Suomessa Thermacell ‑laitteiden käyttö on sallittua, mutta niiden käyttöä on rajoitettu asuinrakennusten välittömään läheisyyteen, kuten pihoille ja terasseille. Laitteita ei saa käyttää sisätiloissa eikä luonnonympäristöissä, kuten metsissä tai kansallispuistoissa.

”Pralletriinipohjaisia karkotteita käytetään monissa maissa lähinnä mukavuussyistä. Joissakin tilanteissa niiden käyttö voi olla perusteltua esimerkiksi hyttysten levittämien tautien torjunnassa”, Kaakinen sanoo.

Tutkijoiden mukaan onkin tärkeää arvioida tarkemmin myös kotitalouskäyttöön tarkoitettujen hyönteismyrkkyjen vaikutuksia pölyttäjiin. Heidän mukaansa tutkimuksen tulokset nostavat esiin tarpeen arvioida näiden tuotteiden ekologista turvallisuutta uudelleen.

Tutkimus on toteutettu Turun ja Oulun yliopistojen yhteistyönä ja julkaistu Biology Letters ‑lehdessä.

Lähde: Turun Yliopisto / STT

Kuva: Kimmo Kaakinen

The post Hyönteiskarkotteiden myrkky häiritsee kimalaisten suunnistuskykyä appeared first on Vegelä.

Tankoparsa (Asparagus officinalis) saapui tarinoiden mukaan Euroopasta Suomeen jo 1700-luvulla, lähinnä herrasväen herkuksi. Nykyisin se on kaikkien säätyjen herkku, joka saapuu aina keväisin ruokapöytiin. Kotimaisen tankoparsan lyhyt satokausi sijoittuu vasta toukokuun tienoille, mutta ulkomailta tuotuja saa kaupoista usein jo pääsiäisen aikaan tai aiemminkin.

Parsan valmistuksessa on hiukan hommaa, mutta paljolta vaivalta säästyy, kun valikoi kaupassa nippunsa tarkkaan. Tuore tankoparsa on vihreä ja terveen näköinen. Tyviosassa saa olla puutuntumaa muutaman sentin verran, muttei enempää. Pakkaustavasta riippuen niitä ei välttämättä pääse tutkimaan tarkasti ennen ostopäätöstä. Kukinto-osan tulisi olla nupullaan olevan kukan tuntuinen, ei irtoava tai mureneva. Liian kuivissa ja ohuissa parsoissa on vähän syötävää ja työstössäkin menee hiukan enemmän aikaa.

Koko prosessissa menee kastikkeineen puolisen tuntia.

Ainesosat:

Tankoparsaa

Vegaanista voita

Hyvää suolaa

Aloita laittamalla uuni 220-asteeseen ja valmistelemalla parsat. Huuhtaise niin monta parsaa, kuin aiot syödä. Napsauta jalat poikki puutuman kohdalta muutama sentti tyvestä. Jos nippu on tasalaatuinen, sinulle pitäisi jäädä kasa samankokoisia parsoja käytettäväksi. Raavi sahalaitaisen ruokailuveitsen tai hedelmäveitsen avulla jalasta sitkeää kuorta muutaman sentin matkalta ja muutaman millin paksuudelta ja siirrä sitkeät kuorenosat sivuun. Laita parsat pitkulaiseen matalaan vuokaan (esim. piirakkavuoka) tai leivinpaperin päälle pellille. Voitele parsat Eleplantilla tms. ja ripottele päälle kevyesti hyvää suolaa. Laita ne uuniin paistumaan keskitasolle.

Vegaaninen Hollandaisekastike

Ainesosat (kahdelle):

1 dl tuoreita cashewpähkinöitä

1 dl kylmää vettä

Kurkumaa jauheena

Suolaa

Ravintohiivahiutaletta

Sitruunan tai limen mehua

Kala namak -suolaa

Putsaa tarvittaessa cashewpähkinöistä roskat ja kuorenpalat pois. Voit heilutella niitä marakassin tapaan pienessä lasipurkissa kuortenpalojen irtoamiseksi ja huuhtaista sitten vedessä.

Kaada cashewt blenderin tai sauvasekoittimen kuppiin ja lisää desi kylmää vettä. Jos käytät sauvasekoitinta, pilko cashewt ensin keittiösaksilla tms. pienemmiksi puolikkaiksi paloiksi, jolloin ne eivät jää jumiin sauvasekoittimen terän väliin. Pöräytä cashewt ja vesi karkeaksi seokseksi. Lisää sekaan sileä teelusikallinen kurkumaa, 1/2 tl kala namak suolaa, 1 rkl hiivahiutaletta sekä 2 rkl sitruunan tai limen mehua. Pöräytä seos tasaiseksi. Sileimmän lopputuloksen saa blenderillä, mutta pieni robustius kuuluu kotikokkailuun. Jos seos on kovin kuiva, lisää tilkka kylmää vettä. Kaada valmis seos pieneen kattilaanc, lisää kunnon ruokalusikallinen Eleplantia tms. ja keitä kastike sopivan paksuksi (tai ohueksi) vähentämällä tai lisäämällä veden määrää. Itse tykkään noin ketsupin paksuisesta Hollandaisesta. Lisää lopuksi vielä meri- tai muuta hyvää suolaa, kunnes maku miellyttää.

Kun parsat ovat saaneet hiukan väriä ja alkaneet hikoilla, ne ovat valmiit. Lado parsoja lautaselle ja kaada päälle kuumaa kastiketta. Nauti alkupalana vaikkapa paahdetun voidellun leivän, Vegelä Seitan Blockin ja hyvän viinin kera. Myös raikkaat kombucha-juomat ja marjamehut sopivat hyvin parsojen kanssa tarjottaviksi.

Vinkki: Voit helpottaa kastikkeen valmistumista liottamalla cashewt kylmässä vedessä 30 min ennen blenderiä.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Tankoparsa ja Hollandaisekastike appeared first on Vegelä.

Beyond Meat, eli nykyisin Beyond The Plant Protein Company uudisti koko brändinsä ja suunnittelee nyt kokonaan uusia vegaanisia tuotesarjoja. Toimitusjohtaja Ethan Brown kertoo yhtiön brändäytyneen liikaa prosessoituihin lihan kaltaisiin tuotteisiin, jotka ovat saaneet maailmanlaajuisesti paljon kritiikkiä ja leimautuminen epäterveelliseksi ei hänen mukaansa aja yhtiön päämääriä.

Brownin mukaan ruokamarkkinoilla on menossa ”hämmennyksen vaihe”, jossa ruokamarkkina ja kuluttajat etsivät uutta suuntaa, tietämättä kuitenkaan ihan tarkalleen mitä valmistaa ja mitä ostaa. Turbulenssi lisää epätietoisuutta ja paljon jopa täysin väärää tietoa on liikkeellä, hämmentäen tilannetta entisestään.

Yhtiö suuntaa nyt kohti prosessoimattomampaa tulevaisuutta. Ensimmäiset uutuustuotteet ovat lehtitietojen mukaan proteiinijuomia ja terveysvaikutteisia snackseja, jotka on valmistettu mahdollisimman alkuperäismuodoissaan olevista GMO-vapaista kasveista. Erityisen kiinnostavina ainesosina Brown mainitsee herneet, härkäpavun sekä punaiset linssit.

Yhtiön tulevaisuudesta on liikkeellä monenlaista vahvistamatontakin huhua, joista yksi on mahdollinen konkurssiuhka.

Teksti: Mikko Hentunen

Lähteet: The Street ja Plant Based News

Kuva: Beyond The Plant Protein Company

The post Beyond Meat vaihtoi strategiaa appeared first on Vegelä.

Vuonna 2025 pantittomista muovisista kuluttajapakkauksista lajiteltiin muovinkeräykseen vain 36 %, eli hieman yli kolmannes. Loput eli suurin osa lajiteltiin väärin – yleisimmin sekajätteeseen. Kuluttajapakkausten lajittelulla on merkitystä, sillä valtaosa, noin 95 000 tonnia, muovipakkausjätteestä on kuluttajapakkauksia. Kaikkiaan muovipakkausjätettä syntyy noin 160 000 tonnia vuosittain.  

”Suurin potentiaali kierrätysasteen kasvattamiseen piilee juuri pantittomissa kuluttajapakkauksissa. Ne muodostavat 60 % kaikista muovipakkauksista, mutta vain reilu kolmasosa lajitellaan. Tavoite olisi, että kahdeksan kymmenestä muovisesta kuluttajapakkauksesta lajiteltaisiin. Tämä antaisi mahdollisuuden saavuttaa EU:n asettama kierrätystavoite. Tavoite on näin korkea, sillä kaikkea kerättyä muovia ei saada kierrätettyä, vaan prosessissa on myös hävikkiä”, perustelee Suomen Pakkauskeräys RINKI Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen.

EU on asettanut jäsenmailleen tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä 55 % muovipakkauksista tulisi kierrättää. Saavutettu muovin kierrätysaste vaikuttaa EU-maksujen suuruuteen, joten tällä hetkellä Suomi maksaa vuosittain 90 miljoonan euron maksun kierrättämättömistä muovipakkauksista. Summa laskisi, jos pakkausmuovia lajiteltaisiin Suomessa ahkerammin.

”Suomessa kaikista muovipakkauksista kierrätetään noin kolmannes. Näemme tilastoistamme, että muovin keräysaste nousee hiljalleen. Nykyisellä tahdilla emme kuitenkaan saavuta EU:n asettamaa kierrätystavoitetta. Suomi on muovipakkausten kierrätysasteessa Euroopan maista vasta sijalla 21. Jäämme todella kauas kärkimaista. Paitsi kodeissa, muovipakkauksia pitää lajitella merkittävästi aktiivisemmin myös työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja laitoksissa, joihin osa kuluttajamuovipakkauksista päätyy”, kertoo Tanskanen.

Myös kuluttaja hyötyisi aktiivisemmasta muovipakkausten lajittelusta. Kotitaloudet ja taloyhtiöt maksavat ylimääräistä sekajätteeseen päätyvästä muovista, sillä sekajäteastian tyhjennys on kalliimpaa kuin muovinastian tyhjennys.

Muovipakkauksia ei tarvitse pestä 

Muovipakkauksia päätyy sekajätteeseen huolimattomuuden ja välinpitämättömyyden lisäksi myös epätietoisuuden takia. Kuluttajat eivät välttämättä tiedä, mitä taloyhtiön tai Rinki-ekopisteen muovinkeräysastiaan saa laittaa.

Yleinen harhakäsitys liittyy lajiteltavan muovin puhtauteen. Muovipakkausta ei tarvitse pestä – riittää, että pakkaus on tyhjä. Samoin lajiteltavan muovin laatu aiheuttaa väärinkäsityksiä, sillä muovinkeräykseen saa laittaa vain muovipakkauksia – ei siis esimerkiksi muovileluja, hiusharjoja tai muita muoviesineitä.

Kaikissa vähintään viiden huoneiston taloyhtiöissä on järjestetty muovipakkausten erilliskeräys. Vaikka omassa pihassa ei olisi muovipakkausten keräysastiaa, lajittelu onnistuu viemällä pakkaukset Rinki-ekopisteille.

”Jotta muovin lajittelu kotona ja työpaikalla onnistuu, sen pitää olla yhtä helppoa kuin sekajätteeseen laittamisen. Paras tapa nostaa lajitteluastetta arjessa on varmistaa, että kaikille pakkausmateriaaleille on varattu paikka”, Tanskanen suosittelee.

Vinkit muovin lajitteluun ja kierrätykseen: 

• Muovipakkausta ei tarvitse pestä ennen keräykseen vientiä. Riittää, että pakkaus on niin tyhjä, ettei se aiheuta hajuhaittoja parin päivän säilytyksen aikana.
• Vain muovipakkaus kuuluu muovinkeräykseen. Muut muoviesineet, kuten lelut ja pakasterasiat kuuluvat esimerkiksi kuntien jäteasemille.​
• Jos pakkaus koostuu useasta materiaalista, lajitellaan se sen mukaan, mitä materiaalia on eniten. Esimerkiksi muovi-ikkunallinen paperinen leipäpussi menee kartonkikeräykseen.
• Kaikissa vähintään viiden huoneiston taloyhtiöissä on muovipakkausten keräysastia. Lisäksi muovipakkauksia voi viedä maksutta Rinki-ekopisteille, joita on noin 1 200 ympäri Suomea. 
• Hyödynnä alueesi Rinki-ekopisteet ja tarkista lajitteluohjeet ja -pisteet osoitteesta rinkiin.fi. 
• Kodin ja työpaikan jätepisteet kannattaa järjestellä siten, että kaikille pakkausjätteille on oma paikkansa. Jotta muovipakkausten lajittelu onnistuu arjessa, pitää sen hoitua yhtä vaivattomasti kuin sekajätteen.

Lukuja muovinkeräyksestä ja kierrätyksestä Suomessa:

• Vuonna 2024 pantittomista kuluttajamuovipakkauksista 36 % eli hieman yli kolmannes palautui muovinkeräykseen.
• Suomalainen ostaa vuosittain noin 17 kg muovipakkauksia. Tästä muovinkeräykseen päätyy noin 6 kg. 
• Suomessa syntyy vuosittain noin 160 000 tonnia muovijätettä.
• Tästä valtaosa, noin 95 000 tonnia, on pantittomia kuluttajapakkauksia.
• Loppu koostuu pantillisista juomapakkauksista (noin 20 000 tonnia) ja yrityspakkauksista (45 000 tonnia).
  

Lähde ja kuva: Suomen Pakkauskierrätys Rinki / STT

The post Vain joka kolmas muovipakkaus palautui kiertoon vuonna 2025 appeared first on Vegelä.

Vegan on the road –sarjan kolmannessa osassa The Rasmus -yhtyeen kitaristi ja sooloartisti Emppu Suhonen kertoo suhteestaan kasvissyöntiin ja mm. kiertue-elämästä vegaanin näkökulmasta.

Kuka olet?

”Mä oon Emppu Suhonen, nelikybänen helsinkiläinen muusikko. Soitan kitaraa The Rasmus -yhtyeessä ja teen soolomusaa Emppu -nimellä.”

Miten sinusta tuli kasvissyöjä?

”Lopetin eläinten syömisen vuosituhannen vaihteessa teini-ikäisenä eettisistä syistä. Eläinoikeusasiat ovat olleet tärkeä juttu läpi elämän ja olen jonkin verran mukana myös järjestöjen toiminnassa. Vegaanin identiteetti on vahvistunut iän myötä ja olen lopettanut eläinperäisten materiaalien ostamisen myös esim. vaatteissa.”

Teet raskasta työtä musiikin ammattilaisena ja työhösi liittyy paljon matkustamista ympäri maailman. Onko kiertueilla helppoa olla vege ja onko tilanne muuttunut urasi aikana?

”Teini-ikäisenä Tiktakissa oli hiton vaikeaa olla vegaani. Söin maakunnissa keikkaillessa varmaan tuhat sipuli-säilykepaprika-kasvispizzaa ilman juustoa. Nykyään tilanne on täysin toinen – niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Vegaaniruokaa saa helposti ja vaivatta melkeinpä missäpäin maailmaa vaan. Weirdo-kiertueella The Rasmus -yhtyeen kanssa meillä oli täysin vegaaninen catering. Ruoka maistui kaikille ja vatsat tulivat täyteen.”

Lempiruokasi?

”Tää on vaikea! Tykkään käytännössä kaikesta ruoasta, jonka vuoksi kukaan ei ole kuollut. Liikun paljon, joten tärkeintä on että ruokaa on riittävästi ja se on täyttävää. En ole mikään salaattifani, vaan diggaan runsaista ja mausteisista ruoista.”

Laitatko itse ruokaa? Lempireseptisi?

”Tykkään tosi paljon ruoanlaittamisesta ja kiertueilla sitä on jopa ikävä. Santun Seitanista teen sellaista vähän carbonara-henkistä mättöpastaa. Soijabolognese on ikuinen klassikko sekä Vöner-pitat ja burgeri omalla seitanpihvillä on kans kotihittejä. Tahmeat soijasuikaleet parsakaalilla on Aasia-henkisistä kotiruoista paras. Toi Elina Innasen resepti löytyy Chocochili -sivustolta. Puolison lempiruoka on minun tekemä ruoka.”

Mitä olet mieltä vegaanisista valmisruuista ja eineksistä? Onko sinulla omia suosikkeja?

”No tämä on helppo: VIHIS! Vihis on pelastanut mut niin moneen kertaan, että siitä on tullut jotenkin vähän rakas asia. Eineksiä tulee suht vähän arjessa vedettyä, mutta joihinkin tilanteisiin ne on aivan korvaamattomia.”

Mitä haluaisit sanoa Vegelän lukijoille?

”Täydellisyyteen ei tarvitse (vegaanina) pyrkiä, jokainen pienikin valinta eläinten puolesta on arvokas. Kun oppii näkemään ihmisen tasavertaisena osana eläinkuntaa, on helpompi tuntea myötätuntoa muita elollisia kohtaan.”

Kenet haluat haastaa seuraavaan Vegan on the Road -artikkeliin?

Viktor Pohtokarin (Lovesick, Rokets, Third Chance, The Hostile Ones)

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: MP-Viihde

The post Vegan on the Road: Emppu Suhonen appeared first on Vegelä.

1990-luvun lopulta saakka järjestetty Gastro kokoaa yhteen hotelli-, ravintola- ja cateringalan toimijoita ympäri Pohjoismaiden ja Baltian. Herkkusuille ja ravintolaväelle enimmäkseen suunnattu tapahtuma oli klo 16.30 avajaispäivänään kuin viimeisiään vetävä ruokamessu, jossa oli paikalla enää lähinnä järjestäjä- ja esiinpanijapuolen väkeä. Tulin messuille hiukan nälkäisenä maistiaisten toivossa, mutta vegaaninen tajonta oli tapahtumassa kyllä todella vaisua, vaikka kasvissyönnin pitäisi olla nosteessa ja kaupungitkin tarjoavat enenevissä määrin kasvipohjaista ruokaa sanotaan.

Jo 60-luvulla Hollannissa perustetun tofujätti SoFinen tiskillä patsastelee joukko työntekijöitä firman väreissä, mutta heidän huomionsa on kiinni möykkäävissä kollegoissa, jotka mesoavat isoon ääneen naureskellen tofun olevan paskaa. Tiskillä olijoita naurattaa. Hienosti alkaa. Kun viimein saan maistiaiskipon eteeni, kysyn esittelijöiltä onko tämä siis se perinteinen paneroitu burgerpihvi, vai uudempi saman kaltainen NoChicken-versio? ”Tämä on tofua! Ei kanaa laisinkaan.” vastaa esittelijä hymyn takaa. Sama kysymys ja vastaus toistuvat pari kertaa. Pienen tivailun jälkeen neideistä irtoaa sen verran tietoa, että uutta versiota ei ole nyt saatavilla. Huomenna ehkä. Kiinnostaisi olla kärpäsenä katossa kun ”100 % kasvisperäistä, 100 % vegaanista” sloganilla operoivan firman esittelijöitä on hommiinsa koulutettu. Yhtiön kaikki tuotteet ovat tofupohjaisia.

Atrian isolla tiskillä käy kuhina, muttei messukävijöitä, vain omaa väkeä. Ainoa tarjottava on kuitenkin yllättäen vegeä, paitsi että sitä ei ole juuri nyt tässä. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen saan kippoon hedelmäistä kaurasalaattia ja nuggetin. Ehdin onneksi vetää kipon pois esittelijältä, ennenkuin hän ehti töräyttää kupin päälle munamajoneesia. Nuggetti (Atria gluteeniton kasvisnuggetti pakaste) on vegeä itseään. Ei mitään lihamaisuutta, vaan aitoa kasvismössöä. Salaatin pinaatti ja omenainen makeus vievät huomion maulta, mutta söisihän noita muutaman jos ei proteiinia kaipaa. Kysyn korkea-arvoisen herran näköiseltä hahmolta Atrian uutuustuotekatalogia, joita on hänen pöydässään. Ei vastausta, ei edes vilkaisua. Otin katalogin omin käsin pöydältä, eikä mies vaivautunut edes nostamaan papereitaan pinon päältä. Jonkun sortin johtoportaan Atria-mies on tullut messuille mököttämään. Ilmiönä tämä ei ole uusi. Jotkut pikkupomot käyttäytyvät messuilla huonosti myös omia messukäsiään kohtaan.

Jatkan matkaa ja seuraavana eteen osuu espoolaisen Sweet&Lifen alabrändin Gelato LABin veikeä jätskikärry, jossa on tarjolla useaa eri gelatojätskiä, joista 2 on vegaanista. Neiti suosittelee mansikkaa, joten otan sitä. Pehmeä viettelys on notkeaa ja oikein hyvän makuista. 5 litran astioissa myytävä tuote olisi hyvä lisä monen kahvilan listalle, jos kylmäsäilytysvitriini löytyy. Tuotteen voisi lisätä myös firman sivuille ehtiessään.

Kimppahommat ovat selkeästi nouseva trendi yritysten kesken. Yhteisen Conaxess Traden katon alle siirtyneet Bonduelle, DR. Oetker ja Jalotofu ovat rakentaneet hienon yhteiskojun ja vegaanista on tarjolla, paitsi ettei ole. Messuaikaa on jäljellä vielä reilun tunnin verran ja tiski on tyhjä. Takahuoneesta könyävä messuesittelijä vetelee jo takkia niskaan ja kysyessäni tietoa tohtori Ötkerin vegaanisista uutuuksista (2 kpl), hän ilmoittaa, ettei tiedä niistä, eikä myöskään Jalotofun tuotteista yhtään mitään. Erityisesti Jalotofun markkinointi ravintolapuolelle olisi kiinnostanut, mutta ei väkisin. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen törmännyt tähän usein. Messuille tullaan tietämättä edustettavista tuotteista pahimmillaan mitään. Ei raaka-aineista, ei valmistustavasta. Pahimmillaan ummikko esittelijä laukoo jotakin hatusta ja siinä mennään yleensä pahasti pieleen. Hauskin tapaus oli aiemmassa tapahtumassa Baltian yhteistiskillä, jossa esittelijä ei osannut kertoa suomeksi tai englanniksi edes, että mikä tuote oli. Pakkauksen tekstit olivat viroksi.

Käytävän toisella puolella pitää tiskiään Unlimited Foods, jonka piirakat ovat olleet suosikkeja jo pitkään. Ongelmana näissäkin pitkälti saatavuus, eli tuotetta ei saa mistään ainakaan vähittäiskauppapuolella. Kuulen sivukorvalla, että vegaanisten piirakoiden valmistusta ollaan ajamassa alas vuoden aikana. Kauppa ei käy lähinnä hintasyistä. Kysyessäni tarkemmin, messuesittelijät kertovat yhtiön keskittyvän nyt tukkupuolelle ja erityisesti jauhelihan korvikemuruihin. Tiskillä on tarjolla murua sekä sellaisenaan, että kastikkeissa. 50/50 lihakastiketta en maista, mutta sellaisenaan muru on hyvää ja bulgogi-maustettuna vielä parempaa. Ammattilaiset esittelijät tuntevat tuotteensa. Arvostan.

Vegelän yhteistyökumppani Korpihilla löytyy messualueen pohjoispäästä, jossa on esillä silmusalaatteja, voimapapuja ja muuta tuttua. Mainio, televisiostakin tuttu, Ritva Korpihilla on tuonut taas tarjolle upean kattauksen marjahyviä ja palkittua Kuohuvaa Kuusenkerkkää. Näille tuotteille soisi lisää tunnettuutta, sillä oman tilan tuotteiden maku on todella laadukas. Korpihillan naapurista bongaan ruotsalaisen kahvilaketju Lykken tiskin, jolla on esillä hyvä kattaus kahvi- ja teetuotteita. Todella hauskannäköisten pakkausten sisältä löytyy mm. isoille firmoille kelpaamattomista ”väärän kokoisista” pavuista jauhettuja kahveja. Kahvin tuoksu on huumaava.

Virolaisen Thormin toinen voimahahmo Peeter tulee vastaan virolaisten tuotteiden kimppatiskillä. Mainioita omaperäisiä makkaroita, kanamaisia ja jauhistuotteita tuottava Thormi yritti laajentaa valikoimaansa pelmeneihin ja muihin valmistuotteisiin ja käväisi hetken myös Suomen markkinoilla lähinnä muutamassa K-kaupassa. Nyt yhtiö on kuitenkin vetäytymässä vähittäiskaupan puolelta Suomessa kokonaan ja keskittyy monen muun tavoin tukkupuolelle ja erityisesti ravintoloihin. Uutuuksia yhtiöllä ei messuilla tällä kertaa ollut.

Chilisooseja ja muuta snackskamaa maahantuova Food Ranger on tuonut esille hienon valikoiman jo perinteikkäitä Melinda’s chilikastikkeita. Made in USA, mutta kuulemma alun perin kolumbialainen kastikesarja miellytti jo 25 vuotta sitten kun tilailin netistä ekoja sooseja. Uutuuksista erityisesti pinaattisen hedelmäinen Green Sauce jäi mieleen ja kieleen. Myös kanadalaisen Heartbeat-firman soosit vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta niitä ei voinut maistaa. Käsittämätöntä jälleen, että messuille tullaan oikeasti kymmenen putelin kanssa ja nekin ovat vain näytille. Eikö messujen ideana ole juuri saada maistaa ennen ostopäätöstä?

Hiukan häntä koipien välissä ja edelleen nälkäisenä lähden kohti kotia miettien samalla vegaanisten ruokien nykytilaa ja tulevaisuutta. Monen yhtiön lanseeraamat ”Lisää vegeä vuoteen 2030” -kampanjat ovat ainakin näiden HoReCa-messujen perusteella aikamoista sanahelinää. Ehkä tarkoitus onkin saada bulkkiruokalat, kuten koulut ja opistot syömään enemmän vegeä, mutta herkkusuiden puoli nojaa edelleen vahvasti liha- ja maitopohjaisiin tuotteisiin kuten aina ennenkin. ”Tofu on paskaa” kaikuu edelleen korvissani astuessani junaan kohti provinsseja.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuvat: Mikko Hentunen ja Ritva Korpihilla

The post Gastro 2026 appeared first on Vegelä.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Thaimassa, mikä oli yksi tärkeä kriteeri kohdetta valitessani, ja Bangkokin sää vaikutti tammi-helmikuulle varsin lupaavalta. Lämpötilahaarukka 21-35 astetta eikä sadetta tiedossa. Myös Finnairilta löytynyt suora mutta kohtuuhintainen lento vaikutti valintaan, sillä viimekertainen ihana 10 tunnin vaihto Shanghaissa oli vielä suhteellisen tuoreessa muistissa. Majoituksen hankin Airbnb:stä, kiva pieni katutasossa sijaitseva huoneisto omalla isolla parvekkeella ja keittiöllä.

Ilmojen halki käy vegaanin tie

Olin etukäteen varannut itselleni vegaanisen kasvisaterian sekä meno- että paluulennolle. Aiempien kokemuksieni pohjalta vegaanisia aterioita ei saa läheskään kaikkien lentoyhtiöiden lennoilla, joten tämä oli ihan positiivinen yllätys. Edellisen talvipakomatkani Balille tein kiinalaisella halpalentoyhtiö Juneyaolla ja heidän valikoimista ei tainnut löytyä muuta vegaanista kuin olutta ja pähkinöitä. Onneksi Finnairilla vegaanit huomioidaan kuitenkin hieman paremmin.

Edessä olevalta viihdescreeniltä löytyi elokuvien ohella myös ateriatiedot. Siellä on listattu vain kanaa, kasvisvaihtoehdoista ei mitään sen tarkempaa mainintaa. Epäilyttävää. Näytöltä voi myös tilata ruokia ja juomia suoraan, joten tutkin vähän valikoimaa. Vegaanista löytyy lähinnä kalja, sipsit ja pähkinät. Minkään ruoka-annoksen tai tuotteen tiedoissa ei ole kerrottu, onko se vegaaninen. Ainesosaluetteiloita ei myöskään ole, eikä edes allergeeneja, mikä on mielestäni aivan käsittämätöntä. Paperisen menun osalta ymmärrän, että tila on rajallinen ja kaikkea tietoa siihen ei saa mahtumaan, mutta nyt on kyse sähköisestä vastineesta, missä tila ei todellakaan lopu kesken. Mielestäni tällaisessa pitäisi olla myös jonkinlaiset suodatusmahdollisuudet, tyyliin ”näytä vain kaikki vegaaniset” jne. Kuussakin on käyty, mutta ei tällaisia perusasioita ole osattu tehdä.

Vihdoin koitti ruoka-aika ja sain eteeni… (rummun pärinää) annoksen kanaa! Kerroin ystävällisesti, että olin tilannut vegaanisen kasvisvaihtoehdon. ”Hups sori, niinhän se olikin”, ja kana vaihtui kasvikseen. Tarjolla oli biryani-tyyppinen viritys, riisiä ja jonkinmoista linssisoosia sekä kasviksia. Ei nyt mikään vuosisadan makuelämys, mutta varsin jees lentokoneateriaksi. Vegaaninen coleslaw oli oikein maukas!

Päivällisen jälkeen katsoin Alien Romulusin ja yritin nukkua siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamupala tarjoiltiin lentoa ollessa enää pari tuntia jäljellä. Screenin tiedot aamupalasta oli omeletti, perunoita ja tomaattia. Ei mitään tietoa kasvisvaihtoehdosta. Henkilökunta toi minulle omelettiannoksen ja kysyin että olisiko kasvisvaihtoehtoa. ”Ai niin sä olit se, sori taas!”, ja omeletti vaihtui vegaaniseen vaihtoehtoon. Olin jälleen positiivisesti yllättynyt, missään kun ei kerrottu, että myös aamiainen tulisi vegaanisena. Hyvä Finnair, joskin viestimisessä olisi vielä parantamisen varaa.

Aamiaisannoksessani oli pinaattia, perunanuggetteja sekä jotain ihme kökkäreitä, jotka näyttävät hieman munakokkelilta. Pinaatti ja perunanuggetit ovat oikein maukkaita. Vegaaninen kokkelinkorvike sen sijaan on öh, melkoisen outoa. En päässyt oikein jyvälle mitä se oli, mutta suutuntuman perusteella arvelisin sen olleen pelkkää maissitärkkelystä. Kyllä sitä nälkäänsä söi, vaikkei se kovin hyvää ollutkaan. Tarkoitukseni oli kysyä henkilökunnalta, että mitä ihmettä se oikein oli, mutta väsyneenä se pääsi unohtumaan. Mainittakoon vielä, että muilta osin aamiainen oli oikein hyvä. Nuo kummaliset kökkäreet kun korvaisi tofulla niin se olisi ollut vallan mainio setti!

Ruokaostoksia

Saavuin Bangkokiin reilun 10 tunnin lennon jälkeen torstaiaamuna kuuden aikaan. Seikkailin tieni lentoasemalta Airport Rail Link -junalla ja metrolla (MRT eli Mass Rapid Transit) majoitukseni liepeille. Sisäänkirjautumisen jälkeen ensimmäinen tehtävä oli hankkia jotain peruselintarvikkeita. Suunnitelmani oli kokkailla itse aamiaiset (tai no lounaat, päivän ensimmäinen ateriani on yleensä noin klo 11-12 aikoihin) ja käydä syömässä päivälliset ulkona.

Majoitusta lähin ruokakauppa oli ihan vieressä sijaitseva 7 Eleven. Kuten arvata saattaa, ei sen vegaanituotevalikoima ollut kovin kummoinen. Syömisiä sieltä tarttui mukaan ainoastaan paketti pikanuudeleita pikahatälounaaksi, jonka lisäksi tarjolla olisi ollut lähinnä sipsejä ja pähkinöitä. Tofua yritin sieltä etsiä mutta ei löytynyt.

Muutaman minuutin kävelymatkan päästä löyty astetta isompi marketti Tops Daily, ei todellakaan mikään Postitalon K-kauppa, mutta selkeä parannus 7 Elevenistä. Sieltä löysin monia perustarpeita kuten öljyä, tofua, paahtoleipää, riisiä ja nuudeleita. Ilmeisesti täällä käytetään yleisesti paistamiseen soijaöljyä, sillä muuta ei tarjolla ollut. Se osoittautui kuitenkin varsin mainioksi paistinrasvaksi. Tofua oli jäljellä kolme pakettia ja ahneena otin ne kaikki. Olisi pitänyt olla tarkempi, sillä kaksi paketeista joiden luulin olevan savutofua, olikin kalatofua! Käänsin paketin tekstit vasta kämpille päästyäni ja kyllä siinä pari ärräpäätä pääsi, kalan osuus tuotteen sisällöstä oli 50 %. Annoin ne myöhemmin paikalliselle sekasyöjätuttavalleni. Hyllyssä oli myös munatofua, mutta siinä sentään luki se englanniksi joten sitä osasin olla ostamatta.

Ensimmäiset päivälliset

Aikaerosta johtuen yhden yön unet jäi väliin kun en saanut lentokoneessa nukuttua ja sinnittelin ensimmäisen päivän väkisin hereillä. Ennen yöpuuta täytyi kuitenkin saada viimein jotain oikeaa ruokaa. Ravintoloita majoitukseni lähettyvillä oli onneksi lukuisia. Ensimmäiseksi päivällispaikaksi valikoitui Tom’s Cafe & Restaurant, jonka ruokalistaa olin jo kauppareissun yhteydessä hieman tutkinut. Heidän menussa oli oikein oma sivunsa kasvisruoille, joten paikka vaikutti melko varmalta valinnalta. Tilasin paistetut nuudelit tofulla ja varmistin vielä, ettei siinä ole munaa tai kalakastiketta (mitä täällä normaalisti tukitaan vähän joka paikkaan) tai muuta eläinperäistä. Annos oli reilun kokoinen ja todella hyvän makuinen! Myönnettäköön, että en ollut syönyt oikeaa ruokaa lähes kahteen päivään, joten se saattoi toki vaikuttaa arvostelukykyyni. Joka tapauksessa 100 bahtin eli noin 2,70 € hintaan tämä oli aivan loistava päivällinen. Vahva suositus Tompan kahvilalle!

Päivällisen jälkeen menin äkkiä nukkumaan, olihan kello jo kahdeksan. Uni maistuikin varsin hyvin ja nukuin makeat 14 tuntia! Heräilyn ja aamukahvin jälkeen laitoin ensimmäisen aamiaiseni (vai pitäisikö sitä sanoa lounaaksi kun kello oli jo melkein 12) paistamalla paahtoleipää, tofua ja sipulia pannulla. Päälle reilu tujaus srirachaa ja avot, hyvää oli! Ostamani srirachan tulisuusaste oli hieman pettymys, omaan makuuni olisi voinut olla hieman tujumpaa, mutta kyllä se asiansa ajoi vallan mainiosti.

Aamukahvista mainittakoon, että majoituksessani ei valitettavasti ollut minkäänlaista kahvinkeitintä, ainoastaan vedenkeitin, joten jouduin turvautumaan pikakahviin. Ajatukseni oli käydä jossain vaiheessa ostamassa halpa mutteripannu, mutta pikakahvi paikallisella soijamaidolla olikin yllättävän hyvää.

Ensimmäinen työpäivä kului nopeasti ja pian oli taas nälkä. Suuntasin seuraavaan lähiravintolaan Bai Booniin, jonka ruokalistaa olin kauppareissulla myös pikaisesti vilkassut. Menulta löytyi muutamia kasvisannoksia, mutta esimerkiksi kaikki paistetut riisit ja nuudelit on listattu ainoastaan vaihtoehdoilla Chicken/Pork/Shrimp. Oman kokemukseni pohjalta Kaakkois-Aasian maiden ravintoloiden ruokalistat ovat kuitenkin varsin joustavia ja periaatteessa mitä vaan saa kun pyytää. Kysyin siis, että saisiko paistetun riisin tofulla johon tarjoilija tuumasi, että tottakai! Varmistin taas, ettei siinä ollut munaa tai muuta eläinperäistä. Tarjoilija tajusi heti mistä oli kyse ja kertoi, että ei ole munaa eikä kalakastiketta. Annos oli ihan maukas, mutta vähän pieni. Ei se missään nimessä huono ollut 3,29 € hintaan, mutta pieni pettymys edellisen illan superhyvään nuudeliannokseen verrattuna.

Iso marketti ja pikanuudeleita ravintolassa

Seuraavan päivän missio oli käydä katsastamassa noin kilometrin päässä oleva isompi ja ainakin Google Mapsin kuvien perustella varsin hyvin varusteltu ruokakauppa. Paikka oli One Bangkok -ostoskeskuksessa, johon olisin varmasti eksynyt ilman mainioita infotauluja, joilta pystyi katsomaan reittiohjeet haluamaansa liikkeeseen.

Mitsukoshi Depachika osoittautui japanilaiseksi ruokakaupaksi, mutta japanilaisten tuotteiden ohella tarjolla oli myös paljon paikallisia sekä korealaisia elintarvikkeita. Sieltä löytyikin monenlaista tofua, papuja, mausteita ja currytahnaa. Kauppareissun kruunasi karkkiosastolta löytynyt vegaaninen karkkipussi, saksalaista tekoa tosin, mutta näyttivät hyviltä niin nappasin senkin mukaan. Eiköhän näillä eväillä taas muutamat aamiaiset kokkailla.

Nälkä siellä kaupassa tuli, joten seuraavaksi suuntasin päivälliselle. Ajatukseni oli mennä uudestaan Tom’s Caféhen, mutta ulkopaikat olivat jo täynnä ja halusin istua ulkosalla. Katsoin yhden potentiaalisen paikan ruokalistaa, mutta sieltä ei löytynyt mitään kasvisruokia, vegaanisista puhumattakaan. Listaa tutkiessani sisäänheittäjä tuli kyselemään mitä saisi olla, joten kysyin löytyisikö heiltä mitään vegaanista. Vastaus oli jyrkkä ei, joten jatkoin matkaani.

Vähän matkan päästä löytyi The Sitting Room, joka ei vaikuttanut kovin kummoselta, mutta nälkä saneli ehdot ja jäin siihen. Listalla ei ollut oikeastaan yhtään mitään vegaanista, curryjen vaihtoehtoina oli tutut pork/chicken/shrip. Kysyin tarjoilijalta voisiko curryannoksen saada tofulla ja vastaus oli yllättäen ei. Curryt on tehty valmiiksi jo, ei saa tofulla. Saan kuitenkin neuvoteltua itselleni annoksen paistettuja nuudeleita tofulla. Odotukset eivät ole kovin korkealla, etenkin kun tarjoilija ystävällisesti kertoi heidän käyttävän paistettuihin nuudeleihin Maman pikanuudeleita. Annos oli kuitenkin varsin maukas. Ei todellakaan mitään gourmeta, mutta paljon parempi kuin odotin. Paikkaa ei tosin voi kovin vegaaniystävälliseksi sanoa, joten tuskin tulen uudestaan.

Curryn kokkailua ja kameran ulkoilutusta

Sunnuntaina tein aamiaiseksi panang-currya tofulla ja kasviksilla. Riisiä yritin keittää niin, että siitä riittäisi myös paistettavaksi myöhemmin. Kokkailu majoituksessa osoittautui hieman haastavaksi, tai ainakin hitaaksi, sillä keittolevyjä oli vain yksi. Onneksi ei ollut kiire minnekään. Currystä tuli varsin maukasta!

Päiväohjelmani oli kameran ulkoilutusta Lumphini Parkissa, missä kuluikin näppärästi pari-kolme tuntia. Matkalla huomasin toisen Tom’s Café & Restaurant -ravintolan ehkä 500 m majoitukseni lähellä sijaitsevasta. Mietin liekö samaa puljua ja päätin, että se täytyy käydä varmaan kokeilemassa myöhemmin.

Nälkä siellä ulkoilessa taas tuli joten seuraavaksi oli luvassa jälleen illalispaikan etsiminen. Lähdin kävelemään majoitukseni edestä kulkevaa katua nyt eri suuntaan missä en ollut aikaisemmin käynyt. Ehkä kilometrin matkalla löytyi vaan pari-kolme paikallisten suosimaa ravintolaa, mutta en tällä kertaa niitä kelpuuttanut, sillä niissä ei ollut ulkopöytiä ollenkaan ja halusin istua ulkona. Myös yksi pasta/pizzapaikka tuli vastaan, mutta sielläkin oli pöytiä ainoastaan sisällä. Tein täyskäännöksen ja päätin mennä katsomaan, olisiko Tomin ravintolassa tällä kertaa tilaa.

Onnekseni ulkona oli yksi vapaa pöytä, joten otin sen. Tällä kertaa tilasin uutuuslistalta paistettua tofua ja pavunituja sekä lisukkeeksi riisiä. annos maksoi 125 bahtia eli noin 3,43 €. Tom ei pettänyt, ruoka oli oikein hyvää ja annoskokokin just sopiva. Pisteet taas Tomille!

Tofukokkelia

Painuin pehkuihin yhdentoista aikaan, sillä seuraava päivä oli maanantai ja tarkoitukseni oli herätä aikaisin ja tehdä töitä. Nukahdinkin nopeasti, mutta noin tunnin jälkeen heräsin enkä saanut enää unta ennen kuin joskus neljän aikaan aamuyöllä. Se siitä aikaisin heräämisestä. Puhelimeni herätti kyllä kahdeksalta mutta suljin sen ja jatkoin unia melkein puolille päivin.

Varsin myöhäiseksi aamiaiseksi (klo 13:20!) laitoin tofukokkelia, paahtoleipää ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Aika perinteinen setti siis. Tofuna käytin aiemmin ostamaani japanilaista tofua, jonka pakkauksessa kyllä luki ”firm”, mutta ei se ollut kiinteää nähnytkään. Koostumus oli ihan selkeä silken-tofu. Mausteiksi ei ollut tavallisesti tofukokkeliin käyttämääni kurkumaa ja kala namakia, joten laitoin suolan ohella paprikajauhetta ja paikallista mausteseosta. Ihan syömäkelpoista siitä tuli kuitenkin!

Toinen iso marketti

Päätin olla menemättä tänään ravintolaan ja söin päivälliseksi edellisen aamun currynjämiä. Illan suunnitelma on käydä katsastamassa seuraava isompi marketti, vajaan kahden kilometrin päässä oleva Tops Food Hall. Sekin sijaitsi isossa kauppakeskuksessa, Central Parkissa, joka sai Vantaan Jumbon tuntumaan lähinnä R-Kioskilta. Kauppa oli hyvin saman tyyppinen kuin Mitsukoshi Depachika missä kävin aiemmin, mutta valikoima oli selkeästi parempi ja hinnat halvemmat. Sieltä löytyi jopa oma pieni ”Plant based” -pakastinosasto, jossa oli paikallisten valmisruokien ohella esimerkiki Beyond Meatin tuotteita sekä parinkin minulle ennestään tuntemattomien merkkien burgeripihvejä. Myös kylmäosastolta löytyi vegaanisia tuotteita kuten paistia (mitä ilmeisimmin seitania) ja makkaroita.

Myös marketin olutvalikoima oli sangen hyvä, tai ainakin selkeästi paras mihin tähän mennessä olin törmännyt. Löytyi jopa ihan oma ”Craft Beer” -hylly, jossa oli sekä paikallisia että ulkomaisia pienpanimotuotteita. Halpoja ne eivät olleet, esimerkiksi Skotlantilaisen Brewdogin Punk IPA maksoi noin 7 € tölkki! No onneksi tänne ei tultu ulkomaisia oluita juomaan. Mukaan valikoitui pari ihan maltillisesti hinnoiteltua (noin 2,35 €/kpl) Thaimaalaista IPA:a.

Olisin halunnut lisäksi karkkia, mutta niiden löytäminen vegaanisena (sitä yhtä edellisestä marketista löytäämääni pussia lukuunottamatta) oli tähän mennessä osoittautunut jokseenkin hankalaksi. Myös maustettujen pähkinöiden ja sipsien kanssa oli vaikeuksia, tuntuvat tukkivan maitojauhetta tai jotain kala/äyriäisperäistä asiaa vähän joka paikkaan. Ostinkin paahdettuja ja maustettuja soijapapuja sekä paahdettuja ja srirachalla kuorrutettuja herneitä. Molemmat olivat hieman oudon makuisia, selkeästikään natriuglutamaatissa ei oltu säästelty, mutta ihan hyviä kuitenkin. Kyllä nämä oluen kanssa iltapalasta meni, joskin pahimman suolanhimon tyydytyksen jälkeen maistuivat vielä oudommilta!

Kolmas iso marketti

Currya tuli tehtyä aikaisempana päivänä sen verran reilu annos, että siitä riitti vielä yhdeksi päivälliseksi. Vaikka en varsinaisesti tarvinnut mitään ruokatarvikkeita kävin illalla kuitenkin katsastamassa reilun kilometrin päässä sijaitsevan Villa Marketin. Se oli selkeästi kansanomaisemman oloinen kahteen edelliseen verrattuna, joista etenkin Mitsukoshi Depachika vaikutti vähän hienommalta, semmoiselta Stockan Herkku -tyyppiseltä.

Villa Marketin valikoima oli mitä mainioin ja löysin sieltä jopa kaksi erilaista vegaanista karkkipussia! Karkkipussit lähtivät mukaan, samoin kun heräteostoksena nappaamani valmiiksi pilkottu inkivääri. Yleisesti ottaen halveksun valmiiksi pilkottujen kasvisten ostamista, mutta vaivaiseen 0,55 € hintaan tämä vaikutti varsin hyvältä diililtä. Tämä oli mainio ruokakauppa!

Se toinen Tomppa

Koska aiemmin jo kahdesti vieraileman Tom’s Cafe & Restaurant oli niin hyvä, lähdin testaamaan muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevan toisen Tom’s -toimipisteen (sitä ei Google Mapsista löytynyt, mutta sijainti on suurin piirtein tämä). Ruokalista oli hyvin saman tyyppinen kuin edellisessäkin, joskaan ei identtinen.

Tilasin paistetut nuudelit vegetarian-vaihtoehdolla ja pyysin lisäksi tofua. Kerroin myös, että ei saa laittaa munaa eikä kala- tai osterikastiketta. Tässä kohtaa mieleeni hiipi epäilys mahdollisesti kielimuurista ja käänsin asian vielä varmuuden vuoksi translatella. Tarjoilija nyökytteli päätään ymmärtämisen merkiksi. Annoksen saapuessa olin hieman pettynyt, sillä ei siinä mitään tofua ollut. Ei onneksi ollut munaakaan, eikä mausta päätellen myöskään kalakastiketta. En jaksanut alkaa valittamaan, vaan söin kiltisti menemään. Annos oli varsin maukas, mutta tofun puuttuminen kyllä hieman latisti tunnelmaa. Se ensimmäinen Tom’s oli parempi.

Räkätauti ja muita pettymyksiä

Valitettavasti seuraavana yönä tulin kipeäksi, kuumetta oli ja räkä lensi. Torstai meninkin täysin lepäillessä. Perjantaina olo oli jo selkeästi parempi, joskaan ei vielä todellakaan ihan terve. Päätin kuitenkin mennä ulos syömään, sillä lievä mökkihöperyys alkoi jo painaa. Ruokakaupassakin piti käydä, joten tutkin olisiko One Bangkok -ostoskeskuksessa sijaitsevan Mitsukoshi Depachika -marketin liepeillä mitään vegaaniystävällistä ravintolaa.

Google Maps kertoi samaisen supermarketin yhteydessä olevan ONE bOwl Vegan by CANES -nimisen pienen paikan, joka on 100 % vegaaninen! Aloin innostua. Pieni lisätutkiminen paljasti, että heillä on jopa oma vegaaninen munankeltuinen! Nyt olin jo ihan täpinöissäni. Mutta sitten tuli todellinen antikliimaksi, nimittäin paikan Happy Cow -sivulla kerrottiin ravintolan sulkeneen viime marraskuussa. Tämä oli harmillinen takaisku, tuo vegaaninen munankeltuainen olisi nimittäin kiinnostanut kovasti.

Ginger Farm Kitchen

Hätäisenä Plan B:nä päätin vaan mennä One Bankgkok -ostoskeskukseen ja katsoa mitä sieltä löytyy. Olinhan menossa sinne joka tapauksessa, koska ruokakaupassa tarvi käydä. Hetken aikaa palloiltuani törmäsin Ginger Farm Kitcheniin ja silmäni osuivat tyrkyllä olevan ruokalistan välistä pilkistävään ”Veggie-Friendly Menuun”. Paikka vaikutti painottavan kovasti luomua ja lähituotantoa. Seinät olivat täynnä ”Our eggs are happy” -tyyppisiä sloganeja ja muuta viherpesuhöttöä. Pisteet silti siitä, että oli kuitenkin vegaaniystävällinen ruokalista olemassa ja että myös ruoat siellä vaikuttivat olevan vegaanisia, ei näkynyt munaa tms. mitä useiden muiden ravintoloiden ”vegetarian friendly” -vaihtoehdoissa on.

Vegelistan annoksissa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä siihen, että annokset olivat kaikki aika kuivan oloisia, missään ei oikeastaan ollut mitään kastiketta. Mieleeni tuli väistämättä ajatus heidän käyttävän kaikkiin vakiokastikkeisiin kala- ja/tai osterikastiketta ja helpoin vaihtoehto on ollut vaan jättää soosit kokonaan pois vegaanisista vaihtoehdoista. Tiedä sitten mikä on totuus, mutta mielestäni tällainen toimintatapa on vaan laiskaa.

Tilasin paistettua tofua cashew-pähkinöillä sekä riisiä. Annos näytti ihan totaalisen eriltä kuin ruokalistan kuvassa, mutta oli varsin maukas. Valitettavasti terveydentilastani johtuen ruoka ei oikein maistunut. Söin noin puolet ja otin loput mukaan. Tofuannokseni riisin kera maksoi yhteensä 200 bahtia, eli noin 5,5 €. Selkeästi hieman hintavampi kuin aikaisemmissa paikoissa siis, mutta ei sitä varsinaisesti kalliina voinut silti pitää. Ginger Farm Kitchenistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Vegaanisia katkarapupalleroita ja nuggetteja

Kauppareissulla Tops Food Hallissa silmääni osui pakastealtaassa ”Plant based shrimp balls”. Soijapohjaisella (proteiinia 18 %) 200 g pakkauksella oli hintaa 135 bahtia eli noin 3,70 €. Pakkohan se oli testata. Mukaan tarttui myös pussillinen Meat Zero -vegenuggetteja. 200 g pussi soijapohjaista pakastekamaa sekin (proteiinia 15 %), mutta hinta oli vain 79 bahtia eli noin 2,17 €.

Katkaravunmakuiset pallerot päätyivät panang curryyni heti kun pääsin kaupasta takaisin. Ne tuoksuivat kyllä varsin rapumaiselle eikä koostumuskaan ollut mitenkään kaukaa haettu. Maku oli varsin hyvä ja ne toimivatkin curryssani erinomaisesti.

Seuraavana päivänä laitoin aamupalalounaaksi paitsi erinomaista paikallista avokadoa niin myös niitä ostamiani vegenuggetteja. Hyvä tuote tämäkin, maistuvat ihan nuggeteilta!

Emämunaus

Maijoitukseni liepeillä oli vielä lukuisia ravintoloita, joita en ollut ehtinyt kokeilemaan. Seuraavaksi oli vuorossa Maderla, joka tarjoilee enimmäkseen perinteisiä thai-ruokia, mutta myös joitain länsimaalaisia annoksia kuten hampurilaisia. Listalta löytyi salaattien ohella pari kasvisannosta, esimerkiksi paistettua tofua pavunitujen kera. Listaa tutkiessani tarjoilija yhstävällisesti kysyi, että minkälaisesta ruoasta pidän. Kerroin olevani vegaani ja tarjoilija sanoi, että mikä tahansa annos voidaan tehdä vegaanisena ja liha voidaan aina vaihtaa tofuun. Koska veganismin käsite on täällä hieman epäselvä, selitin vielä, etteivät vegaanit syö mitään eläinperäistä, ei munia, ei kalakastiketta ja niin edelleen. Sain hyväksyvää nyökyttelyä, ”no fish sauce yes”.

Yritin tilata edellä mainittua paistettua tofua pavuniduilla, mutta halusin siihen mukaan paistettuja nuudeleita. Tarjoilija totesi, että se on sitten ihan sama ottaa pad thai ja vaihdetaan vaan katkaravut tofuun. Okei, ihan hyväksyttävä idea, mutta varmistn vielä, että etteihän siihen tule nyt sitä kalakastiketta. ”No fish sauce”!

Annos näytti oikein hyvältä ja maistui erinomaiselta. Ahmin menemään hyvällä ruokahalulla, sillä olin hieman ruokailuaikataulustani myöhässä ja siksi varsin nälkäinen. Syötyäni annoksesta ehkä puolet huomasin kuitenkin jotain järkyttävää: siellähän on munaa seassa! En nähnyt järkeä alkaa valittamaan, sillä silloin annos olisi mennyt vaan roskiin. Söin siis kiltisti mutta itselleni vihaisena lautasen tyhjäksi.

Jatkossa täytyy siis olla tarkempi. Vaikka olin aikaisemmin sanonut, että muna on no-no, niin olisi pitänyt tähdentää asiaa vielä tilaamani annoksen kohdalla erikseen. Varminta on joka kerta, jokaisen asian yhteydessä tähdentää, että eihän tässä ole a) kuolleita eläimiä, b) munaa, c) kalakastiketta ja d) osterikastiketta. Ärsyttää, mutta kyllä tämä vähän omaan piikkiin menee. Oletin, että viesti oli mennyt perille, mutta ei. Note to self: Assumption is the mother of all f**kups!

Japanilainen pettymys

Tien toisella puolen sijaitsi japanilaisiin ruokiin ja viineihin erikoistunut pieni ja mielenkiintoiselta vaikuttava ravintola PrumPlum Umeshu Bar & Bistro. Googlaamalla löysin heidän ilmeisesti vanhan ruokalistan, jolta löyty vegaaniseksi merkitty ”Tofu skewers” -pääruoka. Ja siis tähdennettäköön, että siinä todellakin käytettiin termiä ”vegan”. Vaikutti siis lupaavalta, joten lähdin kokeilemaan.

Valitettavasti uudella ruokalistalla ei paljoa vegaanisia asioita löytynyt, lähinnä yksi tofu-alkupala ja joitain pieniä kasvisannoksia, joissa ei ollut käytännössä mitään proteiinia. Tarjoilij ehdotti ystävällisesti, että mitä jos jätettäisiin tommosesta liharuoasta vaan se liha pois. Jouduin käymään hieman keskustelua heidän kanssaan proteiineista, jonka jälkeen jatkoin matkaani. Harmi, sillä paikka vaikutti muuten varsin kivalta.

Koska nälkä oli jo kova, päätin mennä jälleen hyväksi havaitsemaani Tom’s Cafe & Restaurantiin. Tilasin vihreän tofucurryn ja eilisestä emämunauksesta oppineena varmistin vielä, ettei siihen vaan tule munaa eikä kala- tai osterikastiketta. Tarjoilija vakuutti, että ei tule. Tämäkin annos oli ihan superhyvä ja maksoi lisukkeeksi ottamani riisin kanssa 175 bahtia eli noin 4,80 €. Pisteet taas Tompalle!

Italialainen pettymys

Syötyäni pari viikkoa pelkästään paikallista ruokaa alkoi mieleni tehdä pizzaa. Ihan majoitukseni liepeoltä löytyi italialainen ravintola Lido, joka tarjoili tietysti myös pizzaa. Ruokalistalta löytyi useita ”vegetarian” -annoksia, mutta niissä kaikissa oli juustoa. Hieman oudosti myös Marinara-pizzassa oli mozzarellaa. Käsittääkseni perinteisen Marinaran idea on juurikin siinä, ettei siinä ole juustoa.

Tilasin Marinaran, mutta ilman juustoa. Pizza näytti kuivahkolta ja siinä oli ihan järkyttävä määrä valkosipulia. Pohja oli lähempänä Dr. Oetkeria kuin Napolia ja tomaattikastike oli melkoisen mautonta. Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni kun harkitsin suolan laittamista pizzan päälle. No, kyllä tämän jälkeen varmaan maistuu taas thaikkuruoka mukisematta seuraavat pari viikkoa.

Lisää löytöjä ruokakaupasta

Päätin testata Tops Food Hallissa myytäviä australialaisia vegemakkaroita. Samalla reissulla pakastealtaasta osui silmään myös paikallinen Plant-Based Crispy Meat joka vaikutti varsin mielenkiintoiselta.

Niistä tulikin sitten parit seuraavat aamiaiset kokkailtua. Makkarat olivat välitön aikamatka Australiaan, asuin siis Melbournessa vähän reilun puoli vuotta vuonna 2014. Silloin söin vielä lihaa ja juuri tältä ne makkarat siellä maistuivat! Oikein hyviä olivat. Myös Plant-Based Crispy Meat oli varsin hyvää. Todella sikamainen fiilis!

Malesialainen fuusiokeittiö

Karttaa tutkiessani löydän sattumalta kävelymatkan päässä sijaitsevan Jyak & Lymin, joka mainostaa olevansa ”Nyonya cuisine”. Nopean googlauksen tuloksena sain selville siitä käytettävän myös nimeä Peranakan cuisine ja tarkoittavan jonkinlaista malesialaisen, indonesialaisen ja kiinalaisen keittiön fuusiota. Jyak & Lymin listalta löytyy lukuisia annoksia merkinnällä ”Vegan option”. Alleviivattakoon, että siinä todellakin käytettiin termiä ”vegan”, mitä ei täällä tähän mennessä ollut kovin usein näkynyt.

Valitettavasti ruokalistassa ei kerrottu mitään siitä, mitä se ”vegan option” sisältää. Laitoin viestiä ravintolalle Messengerissä, että mikä on homman nimi, johon he vastasivatkin varsin ripeästi. Kuulema kaikissa vegaanivaihtoehdoissa eläinproteiini korvataan jollain kasvisproteiinilla ja he käyttävät esimerkiksi tofua sekä joitain valmistuotteita kuten vegaanista kanankorviketta. Selvä homma, tämä vaikutti erittäin lupaavalta.

Paikka oli varsin kivan ja viihtyisän oloinen. Hinnoiltaan se oli selkeästi aikaisempia kalliimpi, pääruokien hinnat olivat haarukassa 250-400 bahtia, eli noin 6,70 – 10,70 €. Koetin kysellä tarjoilijalta, että mitä kasvisproteiinia mihinkin vegaanivaihtoehtoon tulee, sillä olisin kovasti halunnut kokeilla paikallista kanankorviketta. Harmikseni tarjoilija oli vain tuuraamassa eikä tiennyt annosten sisällöstä hölkäsen pöläystä.

Tilasin puolisummissa listalta Curry Kapitan Chickenin vegaanisena ja lisukeriisillä. Ajattelin, että jos jossain olisi kanankorviketta niin se olisi tämä, mutta valitettavasti olin väärässä. Proteiinina annoksessa oli (taas vaihteeksi) tofua. Itse annos oli näyttävän näköinen, ulkonäköön oli selkeästi satsattu ja siihen oli taiteiltu ilmeisesti ohueksi höylätystä ja paahdetusta bataatista varsin kaunis keko päälle. Maultaan annos oli todella hyvä, semmoinen malesialaistyyppinen curry. Jyak & Lym oli jokseenkin kallis ja viestinnän suhteen heillä(kin) olisi vielä opittavaa, mutta muutoin varsin hyvä kokemus.

Kohti Koh Larnia

Päätin pitää pienen loman ja mennä pariksi yöksi Koh Larnin saarelle (kirjoitetaan välillä myös muodossa Ko Lan) Pattayan edustalle. Paikallisista bussiaikatauluista mainittakoon, että ne olivat mallia Espanja, mikä ei kylläkään ollut mikään yllätys. Muutenkin koko homman organisointi oli lievästi sanottuna kaoottista. Ostin bussiliput ennakkoon netistä. Homma hoitui näppärästi ja sain sähköpostiini pdf-liput QR-koodeineen. Bussiasemalle selvittyäni koetin etsiä jonkinlaista näyttötaulua, mistä näkisi miltä laiturilta mikäkin bussi lähtee ja mihin aikaan. Turha toivo. Menin sitten kyseisen bussiyhtiön tiskille kysymään asiaa. Täti halusi nähdä lippuni ja näytin sitä puhelimeni ruudulta. Oletin, että hän skannaisi siitä QR-koodin mutta ehei. Hän otti valokuvan omalla puhelimellaan minun puhelimeni ruudulla näkyvästä pdf-lipusta, jonka jälkeen hän antoi minulle paperisen lippusen ja käski seurata toista tätiä. Toinen täti kävelytti minut laiturien liepeille ja käski istua odottamaan, hän tulee hakemaan sitten ku bussi on valmis. Koetin taas kysellä, että miltähän laiturilta se lähtee niin voisin mennä sinne oikealle laiturille istumaan, mutta ei. Istut nyt vaan siinä ja odotat perkele!

Lopulta bussi lähti 45 minuuttia myöhässä aikataulusta ja saapui noin kahden ja puolen tunnin kuluttua perille Pattayalle Bali Hain satamaan. Satamassa kysyin moneltako seuraava laiva lähtee ja lippuja myyvä miekkonen vastasi, että kahdelta. Totesin ystävällisesti, että kello on nyt 14:50, johon sain vastaukseksi ”ten minits, ten minits”! Selvä homma, ostin lipun (30 bahtia eli noin 0,80 €) ja hyppäsin paatin kyytiin. Laiva lähti toden totta 10 minuutin kuluttua ja oli perillä Koh Larnilla reilun puolen tunnin päästä. Ajatukseni oli kävellä siellä satamasta reilun kilometrin matka toisella puolen saarta olevaan majoitukseeni, mutta välissä oli inha nyppylä ja kapuamista olisi ollut korkeussuunnassa 40 metriä. 33 asteen helteessä se ei tuntunut kovin mieluisalta ajatukselta, joten otin mopokyydin. Ei sekään kovin mieluisaa ollut, etenkin ilman kypärää ja kuskin kaahatessa varsin vauhdikkaasti. Pääsin kuitenkin perille nopeasti ja ehjänä. Nälkä alkoi olla kova, sillä olin syönyt ainoastaan aamupalan ennen bussille lähtöä.

DuLay Koh Larn

Kirjauduin sisään hotelliin ja lähdin etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Ensimmäinen ravintola, DuLay Koh Larn tulikin vastaan vain noin 20 metriä huoneeni ovelta. Tutkin esillä olevaa ruokalistaa ja ilokseni listalla oli kokonaista 6 sivua otsikoitu nimellä ”Vegetarian Menu”! Osassa annoksista oli munaa, mutta muuten vaikutti varsin pätevältä. Tiasin pad thain, josta vaihdoin munan tofuun ja varmistin vielä, ettei siihen tulisi kala- tai osterikastiketta. Annos oli aika pieni, mutta eipä se maksanutkaan kuin 100 bahtia eli noin 2,70 €. Tofua siinä oli vaivaiset kolme palaa, mikä oli kyllä jokseenkin ankeaa. Maku oli kuitenkin mainio ja oluen kanssa nautittuna täytti vatsan kuitenkin ihan riittävästi.

Majoitukseni liepeiltä Tawaen Beachiltä ei valitettavasti oikeastaan muita varteenotettavia ravintoloita löytynytkään. Kaikkien menut olivat pullollaan merenelävää ja lihaa. Joistain löyty yksi tai kaksi kasvisvaihtoehtoa, jotka olivat yleensä salaatti ja stir fried -kasvikset, ilman mitään kunnollista proteiininlähdettä.

Nautin siis seuraavatkin ateriat samaisessa DuLay Koh Larnissa. Seuraavalla kerralla söin paistetut nuudelit ja vaihdoin taas munan tofuun. Vaikka tämäkään annos ei hirveän iso ollut niin tällä kertaa tofua oli ihan eri lailla kun ensimmäisenä päivänä syömässäni pad thaissa. Viimeiseksi päivälliseksi tilasin vihreän curryn, johon pyysin lisäksi tofua ja lisukkeeksi riisiä. Tämäkin annos oli maultaan mitä mainioin ja oli kooltaan selkeästi edellisiä suurempi. Hintakin toki oli hieman kovempi, mutta eipä se 170 bahtia (noin 4,50 €) silti mitenkään kalliilta tuntunut.

Pakon edessä Burger Kingiin

Bussini Pattayalta takaisin Bangkokiin lähti vasta puolilta päivin, mutta halusin lähteä ajoissa liikkeelle, lautta-aikataulut kun eivät olleet vakuuttaneet minua täsmällisyydellään. Heräsin siis aikaisin, vedin aamukahvin naamariin ja lähdin lautalle. Pattayalla minulla oli pari tuntia luppoaikaa bussia odotellessa, mikä olikin juuri sopiva rako syödä aamupalaa tai lounasta, kummaksi sitä nyt haluaakaan kutsua.

Valitettavasti vaan kovinkaan moni ravintola ei ollut auki vielä siihen aikaan. Bussien lähtöpaikan yhteydessä oli yksi perinteinen thairavintola, mutta heidän listoilta ei löytynyt yhtään mitään vegaanista. Ajattelin homman hoituvan helposti kun pyytää, niinhän se tähän mennessäkin oli toiminut, mutta tarjoilijatäti toikin minulle kynän ja paperia, näytti ruokalistaa ja sanoi ”namböö, namböö”. Okei, eli pitäisi siis vaan kirjoittaa annoksen numero lapulle ja ilmeisesti kiikuttaa se tiskille. Kielimuuri vaikutti aika korkealta, joten en edes yrittänyt alkaa selittämään tavallisia jorinoitani munasta ja kalakastikkeesta, vaan jatkoin matkaani.

Jonkin aikaa harhailtuani jouduin toteamaan auki olevien paikkojen listan varsin lyhyeksi: McDonalds ja Burger King. Ei todellakaan sitä mitä halusin, mutta syödä täytyi ennen bussin lähtöä, muuten uhkaisi nälkäkuolema. Näistä valitsin Burger Kingin. Listalta löyty yksi vegaaninen burgeri, joskin epäilin majoneesin olevan epävegaanista, joten jätin sen pois. Burgeri oli kallis ja aika pieni eikä kovin hyvän makuinen. Pihvi ei ollut proteiinia nähnykään vaan se oli semmoinen uppopaistettu hernemaissipaprikaviritys mitä BK:ssa oli Suomessakin joskus kymmenen vuotta sitten. Ei jatkoon, ihan kamalaa. Nälkäkuolemalta tämä toki pelasti, mutta hieman jo kadutti etten edes yrittänyt ylittää kielimuuria siellä edellisessä ravintolassa.

Vizzaa Vistrossa

Burger King -kokemuksesta traumatisoituneena halusin viimein päästä kokeilemaan jotain paikallista ihan oikeasti vegaanista ravintolaa ja löysin Sukhumvitissa sijaitsevan Vistron. Paikka oli aikaisemmin toiminut nimellä Vizza, jolloin sieltä sai vain vegaanista pizzaa, mutta olivat sittemmin laajentaneet menuaan ja vaihtaneet nimeä. Vizzat toki löytyvät listalta edelleen. Vistron menu oli varsin monipuolinen, on pastaa, bowleja, nuudeleita, burgereita ja pizzaa, ei kun siis vizzaa. Proteiininlähteinä on perinteisten tofujen, papujen ja linssien ohella myös länsimaisia tuotteita kuten Beyond Burgeria ja Sausagea.

Koska edellinen syömäni pizza oli ihan totaalisen kauhea, toivon mukaan saisin nyt syödä hyvää vizzaa. Oikeastaan kaikki listan vaihtoehdot vaikuttivat varteenotettavilta ja niitä oli tarjolla kahdessa koossa, 9- ja 12-tuumaisina versioina. Päädyin lopulta aika perusmalliseen El Classicoon 12-tuumaisena. Siinä oli täytteenä tomaattikastikkeen ja perusvuuston lisäksi ainoastaan jonkin sorttista vegaanista buffalomozzarellaa. 300 bahtin eli noin 8 € hinta tuntui paikalliseen hintatasoon suhteutettuna varsin korkealta, vaikka toki Suomessa tällaisesta pizzasta saa pulittaa vähintäänkin kaksinkertaisen hinnan.

Sitten tuli kriisi. Vistrosta nimittäin ei saanut olutta! Ilmeisesti he haluavat pitää jonkinlaista terveellisen ruoan imagoa yllä, mikä on jokseenkin huvittavaa kun paikasta saa ihan kunnon vegaanista mättöruokaakin. Harmistuneena tilasin juomaksi kokiksen. Paikallinen seuralaiseni tilasi itselleen Vistro Poke -bowlin.

Sekä vizza että bowl olivat maultaan ihan priimaa, siis todella hyvää. Vegaaniset juustonkorvikkeet eivät rakenteeltaan olleet hirveän juustomaisia, mutta maultaan oikein hyviä. Perinteisestä Margheritasta poiketen tässä oli päällä thai-basilikaa ja chiliöljyä, jotka antoivat kokonaisuudelle kivasti paikallisen viban. Vaikka hintatasoltaan Vistro olikin hieman kallis, ainakin siis verrattuna moneen aikasempaan ravintolaan, eikä sieltä saanut olutta, oli kokemus silti erinomainen. Se tärkein, eli itse ruoka kun oli todella hyvin kohdallaan. Vahva suositus Vistrolle siis!

Vegaanista fuusiosushia

Niin ikään Sukhumvitissa sijaitseva Golden State Vegan mainostaa olevansa ”Funky Retro Sushi Bar” ja ”Japan California fusion cuisine” ja on kyllä häpeilemättä molempia. Paikka oli sisustettu varsin kivasti ja meininki todellakin funky ja retro. Ulos kadulle ravintolaa ei juurikaan huomannut, ovella oli kyllä kyltti, mutta piti osata mennä ensin toisen ravintolan läpi ja kavuta portaita kolmanteen kerrokseen. Ihan vahingossa sinne ei siis eksy.

Listalta löytyi sushin ohella burgereita, tacoja, nuudeli- ja riisiannoksia sekä salaatteja. Sushi vaikutti kuitenkin olevan selkeästi tämän paikan omin juttu. Syötäväksi valikoitui kaksi erilaista 8 palan annosta, jotka maksoivat 380 bahtia eli noin 10 €/kpl. California-nimisessä oli täytteenä jakkihedelmää, avokadoa, kurkkua, manteleita sekä jonkinlaista avokadokastiketta. Rainbow on Satayn täytteinä oli rapeaksi paistettua tofua, maissia, vihreitä papuja, maapähkinää ja satay-kastiketta. Molemmat olivat kerrassaan upean makuisia. Kiva oma twistinsä näissä oli, mutta selkeästi olivat kuitenkin sushia.

Pienenä yllätyksenä hintoihin lisättiin vielä 10 % palvelumaksua ja 7 % veroa päälle. Joissain paikoissa tämä lukee menussa pienellä präntillä, mutta täällä en moista huomannut. Kaksi pääruokaa, kaksi olutta ja yksi kokis maksoi lopulta 1624 bahtia eli noin 43,50 €. Paikalliseen hintatasoon suhteutettuna varsin kallista lystiä siis. Mutta oli se kyllä hyvääkin, sitä ei voi kieltää. Ja paikka oli muutenkin mitä mainioin, varsin kivat vibat!

Vegie House Sam Yanissa

Karttaa tutkiessani löysin parin metroaseman päästä Sam Yanista paikan nimeltä Vegie House. Se vaikutti mielenkiintoiselta, sillä listalla oli useita kasvipohjaisia lihankorvikkeita ja hinnat olivat suorastaan naurettavan halvat.

Paikka näytti siltä, ettei se olisi auki, mutta ovessa oli kuitenkin open-kyltti. Avasin liukuoven ja astelin sisään. Vaikka pieni yhden huoneen tila oli ihan siisti, oli fiilis silti melkein kuin olisi astellut jonkun autotalliin. Ovea lähimmillä pöydillä oli sekalaista tavaraa kuten isoja pinoja vesipullo- ja nuudelipakkauksia. Vanha nainen toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi, tai niin ainakin luulin, sillä englantia hän ei osannut. Muita asiakkaita ravintolassa ei näkynyt. Huoneen perällä oli toimistopöytä, jonka takana vanhempi mies (mitä ilmeisimmin naisen aviomies) tuijotti puhelintaan. Peräseinän iso juliste kertoi, että vessaa ravintolasta ei löydy.

Ruokalista on varsin pitkä ja sisälsi lukuisia lähes samanlaisia annoksia. Tofun ohella proteiineina annoksissa oli ”veggie chicken”, ”veggie pork” ja ”veggie duck”. Tarkempaa tietoa niistä ei ollut, että mistä ne oli tehty ja kielimuurin vuoksi en edes yrittänyt kysyä. Ihan kaikki listalla ei ollut täysin vegaanista, siilä joihinkin annoksiin oli valittavissa munanuudelit. Tilasin paistetut nuudelit veggie chickenillä. Annoksen hinta ei päätä huimannut, 70 bahtia eli noin 1,87 €.

Annos oli hintaansa nähden ihan hyvän kokoinen ja kiinalaistyyppistä kastiketta siinä oli runsaasti, ei meinannut lautaselle mahtua. Mikään estetiikan riemuvoitto se ei ollut, mutta en tuohon hintaan mitään fine dining -kokemusta kyllä odottanutkaan. Kanankorvikkeet olivat todennäköisesti seitania, tai saattoivat olla jotain vehnä- ja soijaproteiinin sekoitusta. Rakenteeltaan aika pehmeää kamaa, mutta maultaan oikein hyvää. Muutenkaan annoksessa ei ollut valittamista, ei nyt mikään herkullisin ruoka mitä ikinä olin syönyt, mutta varsin hyvä kuitenkin. Etenkin kun tuolla hinnalla ei Suomessa saisi edes mikroateriaa.

Kokemuksena Vegie House oli hämmentävä, mutta ehdottomasti hintansa väärti. Se oli kaikin puolin edellisen illan hipsterifuusiosushin täydellinen vastakohta. Jos haluaa halpaa hupia niin sitä tämä kyllä oli. Hinta-laatu -suhde oli ehdottomasti kohdallaan.

Baan Ying Plant-Based

Kuukausi oli mennyt äkkiä ja viimeisen illan ruokapaikaksi valikoitui Baan Ying Plant-Based – Thai Vegan All Day Dining & Wine Bar. Sinne oli majoituksestani matkaa noin kolmisen kilometriä, joten ajattelin samalla suorittaa pienen iltapäiväkävelyn. Reitti meni vielä sopivasti kivan Lumphini Parkin läpi. Myönnettäköön, että vähän reilun kolmen kilometrin iltapäiväkävely 34 asteen lämmössä oli aika hikistä hommaa.

Ravintola sijaitsi Lumphini Parkin pohjoispuolella pienen kujan päässä. Vahingossa sinne ei kyllä eksyisi, sillä kujalla ei ollut oikeastaan mitään muuta mielenkiintosta, vain isoja asuinrakennuksia, tai ehkä ne olivat jotain toimistoja tai virastoja. Itse ravintola olikin vähän yllättävä siellä, viihtyisän oloinen ravintola isoine terasseineen ei oikein tuntunut sopivan muuten karuhkoon ympäristöönsä.

Listalla oli monenmoisia lihankorvikkeita. Mieleni olisi tehnyt suurin piirtein kaikkia, mutta lopulta valitsin annoksen nimeltä ”Vegan chicken with basil, chili and garlic”. Kysyin tarjoilijalta, että mistä se vegaanikana oli tehty ja hän kertoi sen olevan soijapohjainen.

Ruoan saapuessa söin ensin silmilläni, annos nimittäin näytti varsin hyvältä. Kanankorvike oli leivitetty ja sen päälle oli kasattu reilusti chiliä ja basilikaa. Suutuntumaltaan ja maultaan se oli mitä mainioin, siis ihan superhyvää! Jollain konstilla he olivat onnistuneet myös tekemään itse ”pihvin” ja leivityksen väliin semmosen kivan rasvakerroksen, vähän niinkuin joissain porsaankyljyksissä. Chilin tulisuusaste tuli vähän yllätyksenä, sillä tähän mennessä en ollut täällä törmännyt kovin tulisiin chileihin. Pidän kylä tulisesta, mutta tämä meni jo vähän oman rajani yli ja silmäni alkoivat hikoilla. Hyvältä se maistui, mutta jätin suosiolla loput chilit lautasen reunalle, sillä silmiäni kirveli hikoilu muutenkin jo valmiiksi aika lailla.

Tämä saattoi olla ehkä koko reissun paras ateria, siis ihan uskomattoman hyvä. Ihan halvimmasta päästä se ei ollut, mutta 240 bahtin eli noin 6,50 € hintaa ei voi silti pitää mitenkään pahana. Olin varsin tyytyväinen, että viimeisen illan ateriaksi osui moinen herkkupala. Todella iso suositus Baan Ying Plant-Basedille!

Kotimainen pettymys paluulennolla

Menolennon vegaaniruoka kun yllätti varsin positiivisesti niin odotukset olivat jokseenkin korkealla paluulennon ruoan suhteen. Jälleen Finnairin ystävällinen henkilökunta yritti syöttää minulle kanaa ja jouduin muistuttamaan etukäteen tilaamastani vegaanisesta ruoasta. Kana vaihtui taas vegaaniannokseen, mutta valitettavasti tällä kertaa jouduin pettymään pahasti. Riisiä pakastemaisilla ja herneillä sekä kasviksia (porkkanaa, minimaissia ja munakoisoa) hapanimelakastikkeessa. Proteiinista ei tietoakaan. Annosta ei olisi voinut sanoa kelvolliseksi vaikka se olisi ollut kahden euron mikroruoka. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin jälkiruoaksi olleet ananas- ja melonisiivut olivat sentään oikein hyviä.

En tiedä kuka tämän aterian oli suunnitellut, mutta laitoin hänet sille pitkälle listalle ihmisistä, joiden kanssa haluaisin vaihtaa pari sanaa, että mitä helvettiä he olivat oikein ajatelleet. Entuudestaan listalta löytyy mm. mini- ja micro USB -liitinten suunnittelija.

Ensi kerralla sitten

Paikkoja, joihin tarkoitukseni oli mennä syömään, mutta en syystä tai toisesta mennyt, jäi listalle aika monta:

So Vegan
Talalaks Vegan Food
Veganerie Ratchathewi
V Street Emphsphere
Waki Waki Vegetarian & Vegan Sushi
Mercy Republic
Kaek Kao Kua
Snoop’s Joint
Veganerie Nana
Veganerie Concept

Täytynee ensi kerralla katsastaa nämäkin!

Yleisiä huomioita

Ruoka maksoi kaupassa suurin piirtein saman verran ja joiltain osin jopa enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi litran purkki tuoremehua maksoi 75 bahtia (noin 2 €), punainen paprika 60 bahtia (noin 1,60 €), 150 g tofua 39 bahtia (noin 1 €), purkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa 59 bahtia (noin 1,60 €) ja purkki kikherneitä 75 bahtia (noin 2 €). Ero tuontitavaran ja paikallisen välillä oli aika selvä, paikalliset tuotteet (joita pyrin suosimaan aina kun mahdollista) ovat toki halvempia. Esimerkkituotteista pavut ja kirkherneet olivat tuontitavaraa, muut paikallisia tuotteita. Torilta kasviksia sai huomattavasti edullisemmin.

Mielestäni jännää olikin, että vaikka ruokatarvikkeiden hinta oli monelta osin samaa tasoa kuin Suomessa, niin ravintolassa syöminen maksoi vain murto-osan Suomeen verrattuna. Tämä tietysti kielii siitä, että palkkojen ja todennäköisesti myös vuokrien taso on Thaimassa selkeästi Suomea alhaisempi.

Kortilla maksaminen ei ollut mahdollista läheskään joka paikassa, vain ehkä noin puolessa käymistäni ravintoloista. Käteistä kannattaa siis olla ja sitä on edullisempaa vaihtaa Suomessa. Automaatista saa kyllä nostettua rahaa kaiketi ihan ok kurssilla, mutta palvelumaksua peritään röyhkeät 250 bahtia eli noin 6,80 € per nosto. Jos nostaa automaatista niin kannattaa siis nostaa kerralla paljon.

Paikallinen pieni olut kaupassa kustansi noin 30-40 bahtia (0,80-1,10 €) ja ravintolassa noin 60-100 bahtia (1,60-2,70 €). Pienpanimotuotteet olivat selkeästi kalliimpia, mutta 80-100 bahtin hintaan sai kaupasta kyllä ihan kelvollista thaimaalaista IPA:aa. Viini puolestaan oli todella kallista, selkeästi kalliimpaa kuin Suomessa. Marketeista löytyi kyllä halvimmillaan vajaan 400 bahtin eli noin 10 € hintaisia punaviinejä, mutta ne olivat ihan kamalia. Kelvollisesta peruspunkusta joutui pulittamaan sen 800 bahtia eli reilut parikymmentä euroa. Paikallinen ystäväni kertoi sen johtuvan verotuksesta, että viinissä on selkeästi korkeampi vero. Ei tullut tällä reissulla pahemmin viiniä juotua!

Vegaaniravintoloita oli yllättävän paljon, mutta ne olivat jokseenkin kasautuneet tietyille alueille. Esimerkiksi Sathornissa missä majailin, ei vegaaniravintoloita ollut lähettyvillä käytännössä yhtään, joskin lähes joka ravintolasta sai kyllä vegaanista ruokaa kun pyysi. Mutta parin kilometrin pääsä Sukhumvitissä niitä olikin sitten suorastaan läjäpäin.

Mainittakoon myös, että monissa tapauksissa vegaaninen ruoka yhdistettiin ajatukseen terveellisyydestä eikä monissa veganiravintoloissa ollut alkoholia ollenkaan tarjolla, mikä oli tällaiselle kaltaiselleni sipsikaljavegaanille suuri pettymys. Mikäli kalja on must niin kannattaa tarkistaa asia ennakkoon, muuten joutuu juomaan vihersmoothieta!

Kaiken kaikkiaan Bangkok on varsin nasta mesta ja ihan mielellään siellä olisi ollut pidempäänkin. Suosittelen!

Jutun kuvat on räpsitty kännykällä, mutta mikäli kiinnostaa tsekkailla oikealla kameralla otettuja kuvia reissusta niin niitä löytyy täältä: https://www.picdrop.com/hapehaavikko/FuRea7H5BA.

Teksti ja kuvat: Hape Haavikko

The post Vegaanin talvipako osa III – Bangkok appeared first on Vegelä.

Ystävänpäivän viikonloppu itselle uudessa matkakohteessa alkoi lämpimässä 10 asteen kevätsäässä. Onneksi otin mukaan lenkkarit, joita tarvitsinkin muutaman tunnin. Reissun agendalla oli muutaman turistikohteen ohella tutustua kaupungin vegepuoleen. Monellakin tapaa kahtiajakautunut kaupunki sijaitsee Tonava-joen rannalla tai tarkemmin rannoilla. Läntinen Buda ja itäpuolen Pest muodostavat yhdessä Euroopan alueen kymmenen suurimman kaupungin joukkoon kuuluvan talousalueen, jolla on pitkä ja vaiheikas historia.

Ensimmäinen ilta alkoi kävelymatkalla Pestin keskustassa (V-VII district). Keväinen sää tuntui taivaalliselta Suomen pitkän pakkasjakson keskellä, mutta vegaanisen ruuan metsästys osoittautuikin hankalammaksi. Jos matkalla pärjää ilman Mäkkäriä, BK:ta tai iän ikuisia falafeleja, kaupunki on yleensä vegekohteena hyvä. Nyt kävi kuitenkin niin, että nälkäisenä piti päätyä Lidlin Vemondo pakastepitsaan, jonka lämmitin illalla huoneistohotellimme keittiössä. Mäkkärissä ei ollut vegaaneille tarjolla muuta kuin ranskalaisia ja Burger Kingin Plant Based Whopperkin oli pilattu munamajoneesilla. Yleisesti ottaen Pestin keskustan ravintolat tarjosivat enimmäkseen gulassia, langoseja- (uppopaistettu litteä leipä eri täytteillä) sekä lihaa eri muodoissaan. Myös linnunmaksatuotteita oli tarjolla häiritsevän paljon

Seuraavana aamuna keväinen lämpötila oli vaihtunut jäätävän viimaiseen +4 asteeseen ja pipo piti painaa kutreille. Aloimme kartoittaa kaupungin tasamaastoista itäpuolta vegesapuskan toivossa. Kaupunginosiin (district) jaettu Budapest on valtava kaupunki vajaan kahden miljoonan väestöllään, mutta yritimme raapaista pintaa hortoilemalla nälkäisinä pitkin Pestin katuja (8 kilometrin verran), kunnes jotain löytyisi. Tutkimme pikaisesti samalla ruokakauppaketjujen valikoimia ja iltapäivän aikana alkoikin kasvisruokaa ja ruoka-aineita löytyä. Lidlin ohella kaupungista löytyy Aldin, SPARin, Tescon ja Coopin myymälöitä. Paikalliset elintarvikekaupat myyvät lähinnä alkoholia ja lihaa. Lidlin tuttujen vegetuotteiden ohella Aldin oma My Way -plant-based tuotesarja ja SPARin oudosti nimetty Living Foods ovat kohtuullisesti saatavilla jos tykkää prosessoidusta. Oma keittiö on vegematkalla yleensä perusteltu, sillä iso osa ruuista myydään ”raakoina” tai pakasteina. Ketjuista ainoastaan Tesco oli pettymys olemattomalla tarjonnallaan.

Vähemmän prosessoidun ystäville on tarjolla toki tofua, säilykkeitä ja kasviksia. Enemmänkin terveystuotteistaan tuttu DM-ketju myy myös vegeruokaa. Erityisesti lämpimässä säilyvä tofu ja tofunakit kiinnostivat ja lähtivät mukaan ostoskoriin. SPAR-marketista ostin Unkarissa megasuositun edesmenneen näyttelijä/urheilija Bud Spencerin nimikkopapuja kastikkeessa. (Huom. Kaikki BS-tuotteet eivät ole vegaanisia!).

Puolisoni bongasi hyllystä ranskalaisen Bonduellen papu-riisi valmisaterian, josta tulikin kakkospäivän ensimmäinen ateria. Koska olimme heränneet takiani aivan helkkarin aikaisin, ja käveltykin oli jo aika lailla, päätimme poiketa oluella klassisen oloisessa brittipubissa kivenheiton päässä Tonavan rannasta. Tässä vaiheessa matkamme sai todella kummallisen käänteen.

Natsismin perintö ja perinne Unkarissa

Pubin pöytiin tarjoilu oli todella tympeätä ja eräs tarjoilija jopa potkaisi kevyesti puolisoni tuolin jalkaa. Juttelimme hetken seuraavista kohteista, kun kiinnitin huomioni täydehkön ravintolan naapuripöydän seurueeseen, jossa kaikilla oli äärioikeistolaista paitaa ja tatuointia esillä. Veikkaisin, että kyseessä oli perhe tai sukukokous ikähaarukalla 20-70 vuotta. Mainitsin asiasta puolisolleni vaivihkaa ja hän sanoi, että minun takanani on toinen samanlainen seurue. Tutkailin varovasti ravintolan asiakaskuntaa ja tajusin, että olimme natsien ympäröiminä varmaankin jonkun kantapöydässä. Sitten alkoi tuijotus. Meidät selkeästi huomattiin ja pyysimme laskun. Kävin WC:ssä vielä ennen lähtöä ja pitkät portaat kellarissa johtivat minut odotustilaan, jonka viereisessä käymälässä 6 natsipaitaista miestä yritti saada epätoivoisesti mätkimällä käsienkuivausautomaattia toimimaan. Nämä hahmot eivät olleet järjenjättiläisiä toiminnastaan päätellen eivätkä selkeästi ymmärtäneet, etten kuulu heidän joukkoonsa. Moikkasivat vain kun luikin pois tilasta.

Selvisi, että Budapestissa on vuosittain äärioikeiston kokoontuminen, jossa natsimieliset vierailevat kaupungin historiallisilla maamerkeillä 40-luvun saksalaisissa sotilasasuissaan. Pelkästään Saksasta oli tänä vuonna saapunut paikalle 3000 natsimielistä. Ystävänpäivälle osuva tapahtuma on karu muistutus Euroopan ja maailman nykytilasta, jossa kansallissosialismin aatteiden ja kuvaston fanittaminen on joidenkin mielestä täysin ok. Vastakkaisella rannalla juutalaisten joukkotuhon muistomerkillä oli erilainen tunnelma, kun turistit kävivät jättämässä paikalle kukkia ja kynttilöitä. Kaupungissa asuu paljon Unkarin juutalaisia ja tunnelma on varmasti pelokas tuhansien natsimielisten keräännyttyä paikalle. Tapahtunutta seuranneet pari tuntia menivät maailman ihmisten menoa pohtien ja hämmästellen.

Kohti parempaa maailmaa

Bongasimme jo aiemmin Vegan Garden -nimisen ravintolan (Király u. 8-10.) erään liikekompleksin sisäpihalta ja illansuussa päätimme testata paikan. Kerran lomalla pitää ja voi syödä kunnon ravintola-aterian juomineen. Viihtyisän ja rennon ravintolan koko lista oli nimensä mukaisesti vegaaninen. Vaikka edellisenä iltana pitsaa oli jo syöty, päädyimme silti savutofutäytteiseen calzoneen ja toiselle lautaselle valikoitui tuhti pala linssilasagnea. Vatsat pinkeinä otimme jälkkäreiksi pienet lasit Unkarin ylpeyttä, yrttikatkero Unicumia. Löysimme myös mainion pelihallin, jossa sulattelimme ruokiamme flipperin ja ilmakiekon voimin. Illemmalla päädyimme yömyssyille viihtyisään paikalliseen ravintolaan, jossa muisti taas, kuinka helppoa sekasyöjillä on.

Seuraavana päivänä kävelimme telkkarin dubatun Ritari Ässän jälkeen isoa siltaa pitkin Budan puolelle kaupunkia. Kallioinen ja mäkinen Buda on kontrasti tasaiselle Pestille. Mäkiä ja portaita riitti, mutta jylhät maisemat ja historialliset rakennukset ja linnat ovat aina käymisen arvoisia. Palattuamme Pestin puolelle, lähdimme tutkimaan Ferencvárosin kaupunginosaa (District IX). Kävimme paikallisessa kauppahallissa aistimassa meininkiä ja hämmästelimme edelleen erittäin epäeettisten linnunmaksatuotteiden suosiota. Mitään vegaanista syötävää en isosta hallista löytänyt.

Eilisen herkuttelun jälkeen teki mieli keventää, mutta ensin piti löytää jotain, millä sen tehdä. Thaimaalaisravintola Sawasdee (Semmelweis u. 2, 1052) löytyi hylättyämme kymmenen ravintolan ruokalistat vegaaneille sopimattomana. Tofua ja pak choita. Taivaallista. Yksinkertaisia asioita kevyesti paistettuna ja mukana paljon myös raakoja kasviksia. Pieni riisikuppi riitti mainiosti kahdelle, sillä nyt oli kyseessä kunnon prosessoimatonta vegeä. Maininnan arvoisia ovat myös herkullinen chili, laadukas soijakastike ja itselle uusi tuttavuus chilietikka. Kesken ruokailumme, ikkunan takana alkoi sataa lunta. Puolen tunnin päästä tuntui, kuin koko kaupunki leikkisi lumisotaa. Seurasimme näytelmää huvittuneina ja vatsat pullollaan.

Viimeisen kokonaisen matkapäivän ilta kaupungilla sujui rennosti ikkunashoppaillessa lumisessa kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää. Onneksi mukana olivat myös talvikengät ja pipo. Bud Spencerin papukastike tofulla kruunasi illan ja pian uni vei mennessään.

Aamulla lähdimme kohti Ferenc Lisztin kansainvälistä lentoasemaa, jonka ruokatarjonta oli, kuten odottaa saattoi, lihapainotteinen. DM:stä ostetut tofunakit ja Lidlin perussämpylät olivatkin oiva eväs lentomatkalla. Kunnon vegaanilla on aina omat sinapit ja ketsupit mukana takin piilotaskussa.

Lopputulema

Budapest on valtava kaupunki ja näimme sen todellisuuksista varmasti vain osan. Mikään Berliinin kaltainen vegekeidas kaupunki ei ole ja Unkarin hintatasokin on pompannut paljon muutaman vuoden takaisesta. Eräs hämmentävä seikka on valuutta. Maan oma valuutta forintti (HUF tai Ft) on saanut rinnalleen euron, mutta vaihtokursseja on yhtämonta kuin vaihtajaakin. Halvimmillaan yhdellä egellä saa 300 Ft ja kallein vaihtokurssi, jonka bongasin, oli 450 Ft. Korttimaksut lienevät turvallisin tapa maksaa kaupungeissa. Myös hintoja kannattaa kysyä etukäteen, elleivät ne ole esillä. Turistiseudulla esimerkiksi olut saattaa maksaa kymmenkertaisesti kauppaan verrattuna.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegaaninen Budapest appeared first on Vegelä.

Maaliskuussa 2026 ABREU nousee lavalle uransa toistaiseksi viimeisillä konserteilla. CARNAVAL DE ABREU -konsertit tulevat olemaan historialliset myös ruoka- ja juomatarjonnan osalta. Artistin omasta toiveesta Veikkaus Arenan kaikissa myyntipisteissä tarjotaan vain vegaanista ruokaa ja juomaa muutamaa lakto-ovo-poikkeusta lukuun ottamatta.

”Halusin, että nämä konsertit kuvastavat niitä arvoja, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä. Eläinten hyvinvointi ja vastuullisemmat valinnat ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. Olin tosi iloinen, kun areena suhtautui ajatukseen avoimesti ja rakentavasti”, ABREU kertoo.

Eläinoikeusjärjestö Animalia toimii keikkojen pro bono -kumppanina ja kiittää ABREUta päätöksestä, jota ei ole Suomessa aiemmin nähty tässä mittakaavassa.

”On valtavan inspiroivaa, että yksi Suomen suurimmista artisteista käyttää näkyvyyttään näin vaikuttavalla tavalla eläinten hyväksi. ABREU näyttää esimerkillään, että muutos on mahdollinen. Suuretkin yleisötapahtumat voivat olla eläinystävällisiä ja silti täyttä juhlaa”, sanoo Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs.

Artistin mukaan vegaanisen tarjoilun tuominen osaksi keikkakokemusta on tapa osoittaa, että vastuullisemmat valinnat voivat olla helppoja, herkullisia ja yhteisöllisiä.

”Tämä ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, se on yksi tapa tehdä asioita vähän toisella ja vähän paremmalla tavalla”, ABREU sanoo.

ABREU on tehnyt yhteistyötä Animalian kanssa jo vuosia ja ottanut toistuvasti kantaa eläinten oikeuksien puolesta.

“Olen todella onnellinen ja syvästi otettu siitä, että Animalia on mukana urani merkittävimmillä keikoilla pro bono -kumppanina. Animalian tekemä työ eläinoikeuksien puolesta on äärimmäisen arvokasta ja vaikuttavaa ja koen suureksi kunniaksi tehdä yhteistyötä toimijan kanssa, jonka arvot ovat näin vahvasti linjassa omieni kanssa”, ABREU kertoo.

CARNAVAL DE ABREU Veikkaus Arenalla Helsingissä 20.–21.3.2026

Teksti ja kuva: STT / Animalia / Alexander Richardson

The post ABREU sai Veikkaus Arenan lihattomaksi – Animalia kiittää päätöksestä appeared first on Vegelä.

Pizzataikinan valmistus vaivaamisineen on raskasta puuhaa ja välillä onkin mukava päästä heti itse lätyn täyttämiseen ja paistamiseen. Kauppojen hyllyiltä löytyy monenlaista ratkaisua laiskemman kotikokin tarpeisiin. Vegaaniset valmistaikinat ovat myös mainio tapa saada tasalaatuista pikkusuolaista vaikka juhliin tarjottavaksi. Tällä kertaa kaikki testin taikinat ovat ostettu kaupan jääkaapista. Pakkasen puolelta löytyy myös paljon vaihtoehtoja, mutta nyt ajatuksena oli päästä leivontahommiin heti kaupasta tultua.

Wewalka pizza kit pizzataikina tomaattikastikkeella 600g

Itävallassa vuonna 1987 perustettu Wewalka toimittaa monenlaista taikinamateriaalia 30 maahan ja Suomessa firman tuotteita myyvät kaikki isot ketjut. Valmiilla kastikkeella varustettu pitsakitti on järeä paketti. Taikina rullautuu helposti auki ja sopii uunin pellille mukavasti ilman suurta sovittelua. Taikinan mukana tulee leivinpaperi, joka helpottaa muotoilua. Parinkymmenen sentin levyinen suikale jää kuitenkin yli. Se on kuitenkin helppo leikata saksilla odottamaan toista paistoa. Kastike on valmiskastikkeen makuinen, kuten odotinkin. Annan taikinan levätä noin 10 minuuttia pellillä ennen täytteiden lisäämistä. Juustoksi Pirkka Vegeraastetta, kaurakermaa, suolaa ja hiivahiutaletta valmiina seoksena.

Pizza paistuu nätisti, muttei kohoa kovinkaan paljoa. Lopputulos näyttää enemmänkin peltipiirakan pohjalta. Myös maku on enemmänkin piirakka- tai jopa keksimäinen. Teollinen maku on mielestäni aika kaukana pizzasta, mutta ei se huono ole. Tarjoaisin tämän vaikkapa juuri juhlissa pieninä cocktailruutuina. Setin hinta vaihtelee ostopaikan mukaan 3,50 – 4,50 € välillä. Jämäpalasta taiteillut vihikset onnistuivat hyvin ja niihin taikinan maku sopii.

Lidl Chef Select Pizza Dough 350 g

Lidlin kylmäkaapista bongattu valmistaikina näyttää laatikossaan jo pitsataikinalta. Ei rullaa vaan kaksi lituskaista taikinapallukkaa, jotka on pakattu veikeään laatikkoon. Toki tyhjää on paketti puolillaan, mutta kai näissä joku hyllyyn asettelun logiikka on. Taikina tuoksuu hyvältä pakkauksesta otettaessa ja käyttäytyy kuin yli yön jääkaapissa nostatettu kotitaikina. Jauhona on käytetty selkeästi jotain 0,0 -tyyppistä jauhoa ja homma on kaikin puolin kunnossa. Sitkoa löytyy ja käsin pyöritellen taikina ottaa nopeasti pitsan muotoa. Annan taas levätä hetken ennen täytteiden lisäämistä, vaikka tämä varmasti menisi uuniin kylmänäkin. Paistoin lätkän 250-asteisessa uunissa ja se käyttäytyi hyvin. Pyöreät reunukset, tuoksu kuten taikinassa pitääkin. Jos haluaa ekstra crispyä reunoihin, voi ne valella ennen paistoa kevyesti oliivi- tai pizzaöljyllä. Juustona sama setti kuin edellä. Mielenkiintoista on, että kyseistä taikinaa ei löydy Lidlin katalogista lainkaan, muutoin kuin reseptissä mainittuna. Hyvä tuotehan tämä on, mutta pakkausta voisi miettiä vielä uudestaan. Testin paras maultaan ja suutuntumaltaan. Hinta muistaakseni 3 euron luokkaa.

Coop pizzataikina XL 550 g

Lötkö paketti tuntuu hauraalta, eikä sitä oikein tiedä, että miten päin tuo pitäisi ostoskassiin asetella. Kotona kun paketin avaa, paljastuu sisältä leivinpaperiin kääritty rulla, kuten Wewalkankin tapauksessa. Jälleen uunin pellille levittyy helposti ohuehko taikina, joka on taas sen 20cm liian leveä. Jämätaikinoita on hyvä hyödyntää vaikka omien vihisten tai empandojen valmistukseen. Ohjeen mukaisesti, annan taikinan levätä ja lämmitä pellillä reilut 10 minuuttia, ennen täytteiden lisäämistä. Taikina ei näytä reagoineen lämpiämiseen mitenkään. Täytteet päälle ja uuniin. Taikina jää hiukan raa’aksi koppuraksi, mutta maistuu hyvältä. Jämätaikinasta väännetyt pikkupiirakat peittoavat itse pitsan 3-0. Taikina jää edelleen hiukan vaisuksi, mutta kelpo piirakan pohjasta saa maltillisilla täytteillä. Sitkoa on, mutta vähänlaisesti. Hinta kaupassa 2,78 €.

Yhteenvetona sanoisin, että näillä on hetkensä, kuten vaikkapa pakastepizzoillakin. Omaan käyttöön suosin edelleen itse tehtyjä taikinoita. Jos haluaa kutsuille vaihtelua tarjottaviin, nämä ovat kaikki kelpo valintoja pohjiksi. Pitää ottaa jossain välissä pakastetaikinat testiin ja vertailla.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Valmispizzataikinat testissä appeared first on Vegelä.

Kymmenvuotissyntymäpäiviänsä juhliva Vegemessut -tapahtuma starttasi eilen perjantaina HoReCa-alan ammattilaisille suunnatulla sessiolla ennen varsinaista yleisötapahtumaa. Paikalla oli kahden aikaan iltapäivästä varsin vähän väkeä, mutta se ei itseäni haitannut, sillä jonottaminen ei kuulu lempipuuhiini. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa näytteilleasettajat oli sijoiteltu tilaan varsin väljästi, mikä varmasti ehkäisee suurimpien ruuhkien syntymistä viikonlopun aikana Tapahtumaan tiedotetaan olevan tulossa runsaasti väkeä ja lauantai-aamun ensimmäinen sessio onkin loppuunmyyty jo ennakkoon.

Trendikästä ja tuttua

Vuoden 2026 uutuuksista parhaiten mieleen jäivät tofu- ja tempepohjaiset uutuudet sekä suklaat, joita kaikkia oli esillä useallakin tiskillä. Myös Turun Makeismestarin fudget ja latvialaisen Vegan Tatoen perunapohjaiset kakut olivat taivaallisia. Jalotofun ja ruotsalaisen Yipinin savutofut maistuivat mainioilta ja toivonkin, että niitä saisi kaupoista kohtuuhintaan, sillä nyt on maut saatu kohdalleen. Virolainen sienirihmastopohjaisiin pihvituotteisiin panostava Mati, jonka tuotteita valikoiduista kaupoista jo Suomessa saa, oli tuonut messuille kalamaisen uutuutensa, josta varmasti kuullaan vielä. Parhaasta messutarjouksesta vastasi tuoretofun mestari Mama Mem’s, jonka 2 euron hintaisia herkkutofuja lähti mukaan 3 isoa paketillista.

Tampereen aidoin Vegem yllätti taas muutamalla uutuudella. Herne- ja rapsipohjainen Jauhis oli mukavan rapsakka ja erilainen tuote kovasti kilpaillussa kategoriassa. Tukkupuolelle yhtiöltä oli tullut hyvä paneroitu Crispy burgerpihvi, jota pääsimme myös maistamaan. Tampereelta oli paikan päälle saapunut myös kohutun vegaanipitseria Flipin edustaja, joka tarjosi maistiaisina pienen pohjanpalan ja hyvää kastiketta. Pitsanpalaa odotin.

Innovaatioita

Hoviruoka latasi taas vegaanisia uutuuksia pöytään ja mämmiäkin oli tarjolla, vaikkei maisteluun. Vegemessut 2026 -tapahtuman oudoimman uutuuden tittelin saa ehdottomasti Hoviruuan Vihispizza, jossa ei ollut oikein Vihistä, eikä pizzaakaan paitsi ulkonäöllisesti. Yhtiön tuotteiden tapaan edukas läppänä eksyy varmasti hintansa puolesta (1,5€-2€) ostoskoriin tien päällä ja tulee syödyksi kylmänä. Yllätys oli myös, että Baba Foods ja leipäjätti Vaasan ovat kaikessa hiljaisuudessa kehittäneet yhdessä kikhernepohjaisen Hummis-levitteen. Kanta-Hämeen Makulihan vegetuotesarja Makukeittiön toi messuille myös uuden tomaattisen juustonakin, joka oli taattua firman laatua. Muu oli tuonut maistiin uuden kanankaltaisen suikaleensa, joka oli kanamainen. Messualueen kahvilassa piti majaa Yalumba -viinitalon ja vegejuustotehdas Mö:n yhteistyö Mö & Wine Bar. Yrityssaneerukseen joutuneen Porlammin kärry tarjosi juustojen lisäksi ainakin itselle uutta härkäpapupohjaista Proteiinimurua.

Vaikka tapahtuman pääsponsoreina toimivatkin Valio ja Fazer, oli niiden näkyvyys varsin maltillinen, eikä markkinointieuroilla pröystäilty. Tämä sopi mielestäni myös tapahtuman linjaan paremmin. Näytteilleasettajia tapahtumassa oli sivustolta pikaisesti laskien 76 eläinten turvakodeista ruuantuottajien kautta keittiötarvikkeisiin. Moni tuttu toimija kuten esimerkiksi Vöner tai Herkkä Snacks ei ollut edustettuna lainkaan. Herkän Eetun tapasimme kuitenkin Poppamiehen tiskillä ja kuulimme, että Tofunkaltaisen ja linssinaksujen valmistus on lopetettu ja koko yritys on siirtynyt telakalle odottamaan parempia aikoja. Harmi.

Jonkinlainen kartta näytteilleasettajista olisi ollut kätevä, sillä edes messuoppaat eivät aina olleet perillä näytteilleasettajista tai toimijoiden sijainneista. Kovasti odottamani virolaisen Restoran V:n piste ja Ukraina-teemaiset hodarit loistivat poissaolollaan ja oppaalta kysyttäessä minua kehoitettiin syömään pizzaa. Myöskään Roundin pistettä en löytänyt lainkaan. No,..aina ei onnistu. Myös messualueen (lue Merikaapelihallin) salin valaistus on karsea. Katosta posottavat kirkaat keinovalot tekevät tapahtuman kuvaamisesta ilman raakaa salamavaloa lähes mahdotonta ja silmien siristeleminen ei ole muutenkaan mukavaa pitkässä juoksussa. Ruokatapahtumat ovat myös esillepanon ja ruuan ulkonäön juhlaa, mutta sinertävä valo peittää kyllä tehokkaasti kaiken värimaailman.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegemessut 2026 appeared first on Vegelä.

Kasvipohjaiset nyyttikestit eli Vegan Potluck -tapahtumat ovat varsin yleisä Euroopan ja Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa. Myös Suomessa ja varsinkin Helsingissä niitä on järjestetty jo muutaman vuoden ajan. Vapaaehtoistoimin toteutettavat nyyttärit ovat hieno osoitus tiedostavan vegekansan yhteisöllisyydestä sekä halusta tavata toisiaan ja vaihtaa kuulumisia pikkuherkuttelun lomassa. Tapahtuman idea on yksinkertainen; ”Tuo jotain ja syö jotain”. Tarjonnan vaihtelevuus tuo oman jännityksensä peliin ja moni kotona kokkaileva vegaani paitsi tuo paikalle omia luomuksiaan, käy myös hakemassa vinkkejä kotikeittiöönsä. Tapahtuman tilan tarjoaa maksutta käyttöön Kalasataman Vapaakaupunki.

Joulukuun lopun nyyttäreillä väkeä kävi omien laskujeni mukaan ainakin 50 hengen verran. 3 tunnin tapahtuman aikana väki vaihtui moneen kertaan ja tämä näkyi toki myös tarjonnassa, joka vaihteli karkeista pitsanpaloihin ja itse mukanamme tuomaamme Vegelä Seitan Blockiin, joka tuntui kiinnostavan nyyttärikansaa mukavasti. Raha ei vaihda omistajaa tapahtumassa lainkaan, sillä kaikki perustuu omaan vapaaehtoisuuteen. Tämän kaltaista asennetta näkisi mieluusti muuallakin. ”Kaikki on minulta pois” -asenne on valitettavan yleinen nykyisin, vaikka juuri epäitsekäs, muut ja muunlajiset huomioiva toimintatapa on sitä, mitä maailma nyt kipeästi kaipaa.

Tämän kertaisen tapahtuman järjestäjät, vegaaniaktiivit Ilona Kotiranta, Jaakko Peltonen ja Sarmite Puukko olivat tarjoilupöydän takana innoissaan tapahtuman suosiosta.

”On ihana nähdä, että yhteisöllisyys ja kasvipohjainen ruokailu kiinnostavat. Maailma on aina hitusen verran parempi paikka, kun näkee salillisen ihmisiä kokoontuneina yhteisen asian puolesta ja mikä parasta, kaikki tarjottava on varmasti kasvipohjaista. Se tuo jo oman fiiliksensä. Jokainen tuoteselosteita kaupoissa tiiraillut tietää mistä puhun”, naurahtaa Kotiranta.

Miten Vegan Potluck syntyi?

”Yksityishenkilöiden järjestämänä, halusta tavata samanhenkisiä ihmisiä helposti ja matalalla kynnyksellä. Kuukausittaisia nyyttäreitä on järjestetty kohta jo kolme vuotta”, Kotiranta kertoo.

Tapahtuman tarkoitus?

”Nyyttärit on mukava tapa viettää sunnuntaita yhdessä syöden ja jutellen. Osa kävijöistä on niin sanotusti ’vakkareita’, mutta mukana on aina myös uusia ihmisiä. On pieni vaiva valmistaa tai ostaa yksi ruoka jaettavaksi, mutta kun jokainen jopa 50 osallistujasta tuo jotain, saadaan yhdessä nauttia mahtavasta kattauksesta. Monelle tapahtuma on myös tärkeä siksi, että jos omassa lähipiirissä ei ole paljon vegaaneja, täällä pääsee tutustumaan muihin, joilla on samanlainen arvomaailma. Nyyttäreillä tuntuu siltä, että maailmassa on vielä toivoa”, sanoo Kotiranta tyytyväisenä.

Tulevaisuuden suunnitelmat?

”Nyyttäreitä jatketaan kerran kuussa. Mahdollisuuksien mukaan voidaan järjestää muitakin tapahtumia. Esimerkiksi aiemmin on ollut pizzanleivontaa ja puolalaisten pierogien kokkailua. Uusia tapahtumaideoita saa mielellään ehdottaa”, muistuttaa Kotiranta.

Terveiset Vegelän lukijoille

”Tervetuloa kaikki seuraavaan tapahtumaan – ensikertalaiset mukaan lukien! Osallistuakseen ei tarvitse olla vegaani, kunhan tuo mukanaan vain kasvipohjaista tarjottavaa. Seuraavat nyyttärit järjestetään tavallisesta poiketen sunnuntaina 18.1. klo 12-15, koska tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Vegemessut -tapahtuma Helsingin Kaapelitehtaalla. Tämän jälkeen nyyttärit pidetään aina kuun viimeisenä sunnuntaina klo 12-15 täällä kauppakeskus Redin Kalasataman Vapaakaupungissa. Mahdolliset muut tapahtumat löytää Vegan Action Helsinki social Facebook –ryhmästä tai Helsinki Vegan Hangouts Whatsapp -ryhmästä, johon voi pyytää pääsyä tapahtumassa”, summaa Kotiranta.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegan Potluck appeared first on Vegelä.

Itämeren rannikon neljänneksi suurin kaupunki Riika on yllättävän lähellä. Matka Viron pääkaupungista Tallinnasta perille Riikaan vastaa noin Helsinki-Jyväskylä -väliä ja julkisilla pääsee. (Potkuri)koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta perille pääsee tunnissa ja tarjouslentoja kyttäämällä matkalipun saattaa löytää muutamalla kympillä. 2 yön reissuun piti mahtua pari historiallista kohdetta sekä katsaus paikalliseen vegetarjontaan. Ilmastonmuutoksen kurittaman maapallomme sääilmiöt ovat kuitenkin voimistumassa ja Hannes-myrsky löikin kapulaa proteiinivajauksessa haahuilevien kasvissyöjien rattaisiin heti alkumetreiltä lähtien.

Olen päässyt lapsuudessani lentämään paljon, sillä olimme ns. Finskiläis-perhe, jolla oli vanhempien Finnair-työpaikan mukana pääsy lentoyhtiöiden alennuslippujen ihanaan maailmaan. ”Millä lentokentällä vietit lomasi?” -vitsi ei ollut monesti kaukana totuudesta, vaikka täyden kympin reissujakin mukaan mahtui. Ihan pienestä en pelästy, mutta tuulenpuuskaisessa sivuluisussa jäätävässä tihkussa suoritettu vaappuva nousukiito oli ikimuistoinen. Pelkäsin ihan hitosti.

Hannes seurasi meitä lennon ajan ja asettui sitten reissun ajaksi Riian päälle. Lenkkitossut jalassa tarpominen jäätävässä tuiskussa teki heti selväksi, että vanhaa kaupunkia pidemmälle ei nyt lähdetäkään. Hotellimme oli vapaa vasta kolmen aikaan iltapäivällä, joten odottelimme hetken aussiteemaisessa juottolassa tehden suunnitelmia illan ja seuraavan päivän varalle. Tiskin takaa löytyi yllättäen sinitukkainen baarihenkilö, joka vihjasi heti lähistön vegaaniset suosikit. Ensimmäisenä listalla oli vegemyymälä Dabas Stacija, joka sijaitsi kuitenkin harmillisesti aivan liian pitkällä kaupungin keskustassa (Lāčplēša iela 17), joten päätimme jättää putiikkiin tutustumisen seuraavalle reissulle, joka ei ole pakkasilla. Nälkä alkoi kurnia ja ulkona keli oli lohduton, joten tarjoilija ehdotti Hesburgeria, joka löytyikin 100m päästä. Aika ankea aloitus, mutta koskaan ei ole VEKE-kasvishampurilainen maistunut niin hyvältä ja hintakin 1,80 € oli varsin ok. Aterian sai eteensä hintaan 2,90 €. Ja nyt huomio varsinkin parrakkaat!!! Ketsuppi maksoi erikseen 40 senttiä ja seitinohuita serviettejä oli vain 1 per ruokailija.

Hotellille päästyämme vilkaisin kuittia uudestaan ja selvisi, että meitä oli veloitettu yhdestä purilaisesta liikaa, vaikka saimme vain kaksi hampurilaista, joista toinen oli ateriamuodossa. Tästä eteenpäin minulle alkoi aueta paikallinen hintakulttuuri, joka muistutti muutaman vuosikymmenen takaista Yhdysvaltain meininkiä. Varaudu siis siihen, että välistävetoa tapahtuu ja kuittia voi olla joskus vaikea ylipäätään saada ostoksistaan.

Anniskelupaikkojen hintahaitari on suuri. Samasta ostoksesta voi paikasta riippuen joutua pulittamaan moninkertaisen hinnan. Hesen jälkeen tsekkasimme läheisen Galerija Centrs ostoskeskuksen Rimi-kaupan, josta löytyi ihan asiallinen suht kohtuuhintainen vegehylly, mutta koska huoneessamme ei ollut vedenkeitintä kummempaa ruuanlaittomahdollisuutta, ostimme minibaarin piskuiseen jääkaappiin vain leipää, kasvispateeta, pillimehuja ja pari hedelmää aamun varalle.

Aussibaarin naapurista löytyi illemmalla hauska Star Wars / videopeli -teemainen ravintola jossa olut oli edukkaampaa ja videopelit ilmaisia.

Kahdeksan jälkeen alkoi taas hiukoa ja take awayta teki mieli. Aussibaarin tarjoilijan hehkuttama vegaanikioski Vegstop löytyi aiemmin mainitun ostoskeskuksen neljännen kerroksen ravintolamaailmasta, joka oli hyvin piilotettu uteliaiden ja nälkäisten katseilta. Tilasimme listalta OG Tofu Wokin ja feikkikanawrapin mukaan. Tyyriihköt annokset (yht. 26 €) pakattiin pikkuiseen paperikassiin, joka maksoi tietenkin erikseen. Seitinohuita serviettejä jälleen 2 kappaletta mukana. Hotellille päästyämme selvisi, että OG Tofu Wokin tofu oli unohtunut. 14 € tofuwokista ilman tofua. Pakastevihannekset ja runsaat riisinuudelit oli sentään pakattu mukaan. Wrappi oli runsas kasviksineen, mutta alipaistettua feikkikanaa ei jää ikävä. Kävin seuraavana päivänä tivaamassa tofun perään, mutta sama myyjä kertoi, että tänään tofua saattaisi olla tarjolla. Ei tullut kauppoja.

Kakkospäivän aamuna painelimme hyytävässä tuulessa Riian keskustorille, jossa olimme kerran käyneet jo kymmenisen vuotta sitten. Vanhat Zeppeliinihallit ovat edelleen uljas näky ja torikeskukseksi muutetut tilat ovat käsittääkseni koko Euroopan suurin kauppahalli. Mitään kahvia, teetä, raakaa juuresta tai hedelmää kummempaa vegaanista purtavaa koko paikasta ei löytynyt tunnin hakemisella. Asiaan saattoi vaikuttaa kielimuuri, sillä lähtökohtaisesti kaikki merkinnät olivat paikallisella kielellä ja yli 30-vuotiaiden englanninkielen taito aika olematon. Jos haluaa muistuttaa itseään siitä, miksi on alun perin vegaaniksi ryhtynyt, kannattaa poiketa torin liha/kala-osastolla, joka on viimeinen teemoitetuista halleista. Haju iskee vasten kasvoja ja oksu nousee kurkkuun.

Katsastimme nopeasti myös torikeskuksen ulkoalueen, jossa myyjät seisovat neuvostoaikaisella asenteella jäätävän kylmissä oloissa kaupaten kaikkea mahdollista kelloista arbuuseihin ja kukka-asetelmiin. Olin jo pitkään haaveillut eräästä esineestä, joka saattaisi löytyä juuri täältä. Kipitilnik (kipyatilnik, кипятильник), eli uppokuumennin tuli tutuksi venäjänreissulla 90-luvun alkupuolella ja siellä sellainen oli kaikilla. Sillä kuumentaa kupillisen vettä kiehuvaksi hetkessä. Mitä mainion budjettimatkaajan apuväline siis. Härveli löytyi tuota pikaa 3,50 € hintaan. Kauppahallin yläkerrasta löytyi myös Maxima-ketjun marketti, jonka vegevalikoima oli aika olematon.

Puolisoni bongasi paluumatkalla vanhan kaupungin keskeltä bagel-ravintolan, jonka ruokalistassa oli vegaanimerkki. Big Bad Bagels mainostaa itseään aamupalapaikkana, vaikka onki auki pitkälle iltapäivään. Kolme vegaanista baakelssia löytyi listalta ja tilaukseen lähti 6,50 € hintainen Ateena-teemainen bagel. Jälleen kerran sinihiuksinen kokki valmisti elämäni parhaan bagelin ja toi sen eteemme sellaisella ilolla, että veikkaisin hänen olleen vegaani itsekin. Veta-paprika-sörsseliluomus oli ihan hiton hyvä. Rapea sämpylä ja kaikki kohdallaan. Uskoni kyseiseen lajiin palasi kahden kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Palasimme vielä aiemmin mainittuun peliluolaan illansuussa ja tunnin pelisession jälkeen matkasimme läheisen Burger Kingin kautta kotiin. 4 € nuggetti ja ranskalais -setti saivat nyt olla kakkospäivän viimeinen eväs. Keli oli edelleen tosi haastava ja mukulakivillä liukastelu alkoi tuntua jo kannikoissa. Tämä yhdistettynä edellisen päivän kauhulentoon vastasi paria kuntosalin vatsa/persus-treeniä.

Aamulla suuntasimme kohti lentokenttää ja testasimme siellä vielä puoliksi Cakes and Bakes -firman Vegan Burgerin. Sikahintainen läppänä oli kuin vedellä blandattu Beyond-pihvi makean sämpylän välissä. Lätkä tuli avokadosoosiin upotettuna ja kylmillä ranskalaisilla. Kylkeen tuli onneksi pieni salaatti, joka oli öljyisä ja silti aterian paras osa. No, aina oppii. Onneksi tilasimme setin puoliksi, sillä hampparista jäi kolmannes syömättä, vaikka kuinka yritti.

Summa summarum:

Riian vanhakaupunki on kesäkohde. Varaa majoitus keittiöllä, niin säästät pitkän pennin. Olut on naurettavan halpaa, jos sitä ostaa marketeista. Varmista kokonaishinnat etukäteen ja varaudu surkeaankin asiakaspalveluun. Muutoin varsin mainio lomakohde. Ensi kerralla syvemmälle Riian ihmeisiin. Omat vessapaperit, servietit ja ketsupit mukaan.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Vegaaninen Riika appeared first on Vegelä.

Palkuaisen uudet herne- ja lupiinitempet saapuivat hyvin varustettuihin K-kauppoihin. Samalla lanseerattiin myös Palkuainen -tuotteiden uudet pakkaukset, jotka suunnitteli markkinointiyhtiö Banana Split. Myös Palkuainen -verkkosivusto sai uuden ulkoasun.

”Fermentoidut, terveelliset ja kotimaiset palkokasvituotteet ovat vegaanisia ja helppokäyttöisiä: kuutioi tai viipaloi, sitten paista ja mausta. Lupiinitempessä on runsaasti kuitua ja proteiinia ja edullisemmassa hernetempessäkin runsaasti proteiinia. Kannattaa ottaa nämä uutuudet testiin. Jos lähikauppias ei vielä tuotteista tiedä, kannattaa tehdä tuotetoive myymälään”, sanoo toimitusjohtaja ja tempemestari Jouni Hiltunen.

Lähde ja kuva: Palkuainen

Lue myös Palkuaisen tarina täältä.

The post Palkuainen -uutuudet K-kauppoihin appeared first on Vegelä.

Minä, Paavo ja Saparomäki (Vastapaino 2025) kertoo kannessaan teoksen olevan tositarina unelmasta, elämäntehtävästä ja kunnioituksesta eläimiä kohtaan.

Kirjan päähenkilö on ehdottomasti ja vain Eveliina Lundqvist, vaikka Paavo-possu lieneekin Saparomäen kuuluisin asukas ja kirjan kansikuvapoika. Vahva toiminnan ihminen, vegaaniäiti ja visionääri Lundqvist kirjasi teini-ikäisenä haaveensa eläinten turvakodista paperille ja alkoi toteuttaa sitä enemmän tai vähemmän systemaattisesti. Tässä on tiivistettynä teoksen ”juoni”.

Kirjan päähenkilö ei säästele itseään tai edes yritä selitellä toimintaansa. Kun jokin asia oli päätetty, se toteutettiin. Saman tekevää oli vaikka vastassa olisi valtio, lakipykälä tai vaikkapa perheen omassa asunnossa sikailevan Paavon sisäsiistiksi kouluttaminen. Kirja maalaa Lundqvistista kuvan ehdottomana ihmisenä, jonka visio on saada oma eettinen unelmansa toteutumaan, vaikka se vaatisi häneltä itseltään ja lähipiiriltään aivan liikaa. Lundqvistin turhautumista maailman tilaan ja käytännön asioihin puidaan usein puolison ja lapsen katsoessa sivusta.

Lundqvistin ajankäyttöä ei voi kuin ihailla ja kauhistella samaan aikaan. Päivätyö, maailmantuska, loputon rakennustyömaa, alle kouluikäinen lapsi -yhtälö stressaa ja ajaa sankarimme ties kuinka monen alkavan burn outin kautta nykyhetkeen, jossa eräänlainen keinotekoinen status quo vallitsee. Kuten kirjassa monesti todetaan, tilalta eivät työt ja askareet lopu nyt tai tulevaisuudessakaan.

Teksti sisältää pari karmivaa kuvausta eläintilojen (ei Saparomäen) todellisuudesta Lundqvistin opiskeluajoilta, mutta muuten raakuuksilta vältytään. Kuolema on läsnä kirjan sivuilla useasti, mutta sitä lähestytään enemmänkin Lundqvistin oman hahmon kautta hänen suhteessaan eläimiin ja maailmaan. On varmasti tukalaa tehdä ihmisten maailmassa eläimiä koskevia lopullisia päätöksiä, vain siksi, että jonkun pitää näin tehdä.

On täysin käsittämätöntä, että sairas ja tuskainen tuotantoeläimen nimikkeelle altistettu elävä olento ei saa lääkärihoitoa, ellei sitä ole rekisteröity lemmikiksi. Samaan aikaan koirat ja kissat saavat usein parempaa hoitoa kuin osa vaikkapa ihmisvanhuksista. Business on bisnestä ja eläin tai vanhus vain hyödyke.

Kirjan pohdiskelevampaa puolta edustaa mainio kappale jalostuksesta, joka tuo esiin koko prosessin raadollisuuden ja epäeettisyyden. Oli kyse sitten koirista tai syötäviksi tarkoitetuista eläimistä, toiminnan häikäilemätön päämäärä on aina ollut lähinnä tuoton lisääminen.

On myös hienoa, että turvakodin rahoituskuvioita avataan edes hiukan. Eläinoikeuksien toteuttamisen poliittinen ja kaupallinen puoli vaatii ehdottoman läpinäkyvyyden, vaikka vastapuolen resurssit ovatkin huomattavasti suuremmat. Tästä voisivat ottaa mallia muutkin eläinoikeus- ja vegaanitahot, ennen kuin jokin klikkiotsikoita kalasteleva media ottaa asian hampaisiinsa.

Vajaan parin sadan sivun kirjan lukee läpi nopeasti, sillä teksti on todella laadukasta. Pokkari on painettu laadukkaalle uusiopaperille ja teksti on mukavan isokokoista ja helposti luettavaa. Kirjan toimittanut kirjailija ja taiteilija Laura Gustafsson lienee suuressa roolissa Saparomäen tarinan koostamisessa kansien väliin ja kokeneen kulttuuriketun tähtipöly onkin juuri se, mikä tekee kuran, loskan ja eritteiden kyllästämästä eläintilan arjesta astetta mielenkiintoisempaa.

Maailma tarvitsee Lundqvistin kaltaisia ihmisiä ja hattu nousee päästä itselläkin monella tasolla. Verrattuna vaikkapa kahteen muuhun vuoden sisään julkaistuun ”vegaanikirjaan” verrattuna Lundqvistin ja Paavon tarina on vimmaisin ja siksi ehkä mielenkiintoisin teoksena. On hienoa, että Suomessa on saatu lähiaikoina julki näin monta merkkiteosta vegaaniuden ja eläinoikeuksien tiimoilta. Minä, Paavo ja Saparomäki on hieno teos ja Paavo vuoden ihkuin kansikuvahahmo.

Kirjan voi tilata täältä.

Osallistu Saparomäen toimintaan ryhtymällä lahjoittajaksi.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Kirja-arvio: Minä, Paavo ja Saparomäki appeared first on Vegelä.

Kastike eli sauce (äännetään [soos]) tai soosi kuuluu oleellisena osana moneen ateriaan. Se tuo yhteen makuja, kostuttaa pullaset sekä pihvilöiset ja kirjaimellisesti kruunaa aterian valutettuna muiden ainesten päälle.

Vegelän soosisarjan toisessa osassa valmistetaan vegaaninen punaviinikastike tarjottavaksi kasvispyöryköiden ja herkullisten lohkoperunoiden kanssa. Punaviini on itsessään vegaaninen, mutta kannattaa tarkistaa viinin vegaanimerkintä, jos haluaa olla varma, ettei viinin valmistusprosessissa ole käytetty eläinperäisiä ainesosia.

Täysin kasvipohjainen kiiltävä herkullisen punaruskea kastike sopii mainiosti yhteen vaikkapa pyöryköiden tai Vegelä Seitan Blockin kanssa. Väittäisin, että riisi ja nakit ovat ainoat asiat, joiden kanssa kastike EI sovi ja tämäkin on puhtaasti makuasia.

Vegelän punaviinikastike kahdelle

Ainesosat:

• 3 dl makeahkoa tai hilloista punaviiniä (rypäleet Syrah/Shiraz, Malbec, Merlot ja monet Cabernet-seokset)

• 1/3 – 1/2 kasvisliemikuutio tai vastaava määrä kasvisliemijauhetta

• Tummaa kidesokeria (fariinisokeri tai intiaanisokeri, valkoinenkin käy, jos tummaa ei ole)

• suolaa

• (vehnäjauhoa ja vettä)

Valmistus (pitkä kaava)

Kaada punaviini kastikekattilaan tai muuhun kapeaan puhtaaseen teräskattilaan. Nosta lämpöä, kunnes neste alkaa porista tasaisesti haihduttaen vettä.

Lisää joukkoon ensin puolikas liemikuutio tasainen ruokalusikallinen sokeria ja ripaus suolaa ja anna keittyä kasaan, kunnes kattilan pohjaan voi tehdä lusikalla tai lastalla vetämällä vaon, joka kestää hetken. Tässä voi kestää vartinkin verran. Lisää liemikuutiota ja hippunen suolaa, jos maku mielestäsi niitä kaipaa.

Valmistus (lyhyempi kaava)

Kuten edellä, kaada viini (2 – 2,5 dl) kapeaan kattilaan, lisää makeus, 1/3 kuutio ja ripaus suolaa. Anna porista hiljaisella lämmöllä noin 5 minuuttia. Valmista suuruste kaatamalla lasiin tai mittaan ½ dl KYLMÄÄ vettä. Sekoita joukkoon tasainen teelusikallinen vehnäjauhoa ja sekoita hyvin. Kaada seos punaviinin sekaan kattilaan ja kiehauta lastalla tai vispilällä sekoittaen, kunnes kastike alkaa paksuuntua. Tee paksuustesti vetämällä lusikalla tai vispilällä vako kastikkeeseen. Jos vako ei umpeudu heti, on kastike valmis. Sopivan paksuusasteen voi päättää itse. Lisää makeutta ja hippunen suolaa tarvittaessa.

Huomioi, että vehnäjauho muuttaa hiukan kastikkeen väriä ja makua, joten käytä sitä juuri niin vähän kuin mahdollista. Älä kuitenkaan lisää vehnäjauhoa kuumaan kastikkeeseen, sillä se paakkuuntuu. Jos haluat kastikkeesta gluteenittoman, voit käyttää esimerkiksi maissi- tai riisijauhoa, mutta tarkista kuitenkin, ettei käyttämäsi suuruste (kuten Maizena) sisällä laktoosia tai muuta kummallista.

Kastike pysyy kuumana tovin levyn ykkösellä ja voitkin sillä välin koota annoksen lautaselle. Kaada hyvin sekoitettu kastike lautaselle juuri ennen tarjoilua, jottei se leviä pitkin lautasta. Syöminkien jälkeen lautaset kannattaa huuhtaista pian, sillä punaviinikastike tarttuu lautasiin ja aterimiin kiinni todella lujaa.

Vegelän annoksen muut osaset: Tastyn kasvispallukoita, lohkoperunoita sekä rosmariinin oksa. Juomaksi viinin loppu, jääkylmä lager tai vesi.

Jos ateriaan kuuluu salaattia, jätä kirpakat etikkaiset kastikkeet pois.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Vegelän kastikeopisto #2: Punaviinikastike appeared first on Vegelä.

Sienikausi vilahti nopeasti lämpimässä syyssäässä. Nyt kelien kylmettyä voi metsästä löytää vielä suppilovahveroita ja muitakin loppusyksyn sieniä. Valmistimme Vegelän koekeittiössä herkullisen suppiskastikkeen, joka tarjottiin spagetti-pastan kera. Jos haluat annoksesta ruokaisamman, lisää kastikkeeseen Vegelä Seitan Blockia tai muuta proteiinia.

Jos sienestys ei puuhana kiinnosta tai ole mahdollista, löytyy monien kauppojen valikoimasta kauden sieniä tuoreena. Reseptiin käyvät lähes kaikki ruokasienet herkkusieniä myöten. Vain kastikkeen nimi muuttuu sienen mukaan.

Suppilovahverokastike ainesosat:

2 kourallista sieniä

1 sipuli

2 dl kasvikermaa (esim. Pirkka Kaura)

1/4 liemikuutio

1 pienehkö valkosipulin kynsi

Mustapippuria

Suolaa

Pastaa

Valmistus:

Leikkaa sienten multainen juuriosa pois ja putsaa sienet sudilla tarkkaan. Halkaise lakki tarvittaessa, jotta saat kaiken mullan pois. Kuori ja pilko sipuli haluamaasi palakokoon.

Kuullota sieniä ja sipulia pannulla hiljaisella lämmöllä tilkassa ruokaöljyä tai muuta rasvaa, kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja sienten koko on pienentynyt noin puoleen. Rouhi päälle mustapippuria ja lisää joukkoon kuorittu ja pieneksi hienonnettu valkosipuli sekä hiukan suolaa. Sekoittele ja anna paistua hetki miedolla lämmöllä. Lisää öljyä tarvittaessa ja varo, ettei valkosipuli pala.

Kaada sekaan vegaaninen kerma ja liemikuution pala. Keittele seos kasaan haluttuun paksuuteen ja maista. Lisää tarvittaessa mausteita. Suppilovahveron maku on itsessään todella hyvä, eli liikaa maustamista suosittelen vältettävän. Tarjoa kastike vaikkapa pastan tai keitetyn perunan sekä tuoreen vaalean leivän kanssa.

Jos haluat välttää liikaa rasvaa, voit korvata puolet kermasta vedellä ja suurustaa kastikkeen tilkalla kylmää vettä ja vehnäjauhoa. Kaada lasiin loraus kylmää vettä ja teelusikallinen vehnäjauhoa. Sekoita ja kaada seos kerman sekaan. Kiehauttamalla suppilovahverokastike alkaa paksuuntua.

Kastikkeen valmistuksen lähestyessä loppua, keitä spagettia kahdelle, valuta ja tarjoa kastikkeen kanssa.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Vegelän kastikeopisto #1: Sienikastike syksyn sadosta appeared first on Vegelä.

On arvioitu, että jopa puolelle maapallon väestöstä riisi on pääasiallinen ravinnon lähde. Luku on huikea, kun ottaa huomioon, että sen kasvualue on varsin rajattu maailman kosteille ja lämpimille alueille. Ruokana riisi yhdistetään yleensä Aasian maihin, Etelä- ja Väli-Amerikkaan sekä Etelä-Eurooppaan, joista se on levinnyt muotivirtausten mukana koko maailman ravinnoksi. Sen viljely ja maailmanlaajuinen logistiikka rasittavat kuitenkin luontoamme aika lailla. Mitä olisi sushi, kiinalainen tai vaikkapa risotto ilman riisiä? Voiko sen korvata?
Vegelä testasi tehdä susheja kolmella eri tavalla riisiä käyttämättä.

KIKO ZERO-CARB Sushi Base

Vantaalainen King Konjak toi keväällä 2024 markkinoille konjak-jyvän jauhosta valmistetun tarjoiluvalmiin gluteenittoman sushipohjan. Tuotetta mainostetaan kalorittomaksi ja sen ravintoarvoluettelossa rasvaa, hiilihydraatteja tai sokeria ei löydy lainkaan. Konjak (tai konjac) valmistetaan pökkövehkoihin kuuluvasta mukulapökkövehkasta (Amorphophallus konjac), joka kasvaa luonnonvaraisena ja viljeltynä Aasiassa. Kasvista tehdään konjak-jauhetta, jota voi käyttää asioiden sakeuttamiseen. KIKO:n ainesosaluettelo ei sisällä E-koodeja, vaikkakin itse konjac tunnetaan ehkä paremmin nimellä E425. Myös makeutusaineena mainittu erytritoli kantaa niin ikään koodinimeä E968 ja Stevia E960. Pakkauksessa mainitaan tuotteen nauttimisen edistävän painon- ja kolesterolin hallintaa.

Pakkauksessa on 18 pienehköä valmista nigiribrikettiä, jotka pysyvät hyvin kasassa. Väri on puhtaan valkoinen ja ulkonäöltään KIKO:n ”jyväset” muistuttavat keitettyä ja jäähdytettyä sushiriisiä. Makeutta tai suolaisuutta en löydä. Lienevätkö kumonneet toisensa. Säilytys ennen avaamista huoneenlämmössä alle + 24 asteessa.
KIKO jättää kaiken maun itse päällisille, mikä on mielestäni hyvä juttu. Syötyäni 8 (2 x misomunakoiso, 2 x paprika, 2 x kurkku ja 2 x avokado) kappaletta olo tuntuu mukavan ravitulta. Puolen tunnin päästä koen itseni hiukan nälkäiseksi taas.

Arvio: Toimiva tuote tilanteessa, jossa riisiä ei voi tai halua syödä. Nälkään en näitä söisi, eikä se taida olla tarkoituskaan. Sushitunnelmaan tuotteella pääsee hyvin, mutta lähes 10 €:n hinta (300 g) on liikaa. Konjac-mukulan luontojalanjälki on riisiin verrattuna pieni, muttei tätä lähituotteeksi voi sanoa. Tuulivoimalla tuotetulla KIKO:lla on Sydänmerkki ja V-label. Sopii ketoilijoille ja pakkauksessa mainitaan tuotteen nauttimisen edistävän painon- ja kolesterolin hallintaa.

TYM Shirataki noodel

Paikallisen Aasia-marketin valikoimasta löytyi kiinalaisvalmisteinen shirataki-nuudeli, joka myytiin KIKO:n tapaan valmiina annospaloina. Kypsästä nuudelista narukerän tapaan kiedotut ”palat” ovat pakkauksessaan kirkkaassa nesteessä. Ainesosaluettelo on vielä lyhyempi kuin edellisessä. Konnyak (konjac) -jauhe, kalsiumhydroksidi ja vesi. E-koodeja ei mainita, vaikka kalsiumhydroksidi tunnetaan myös nimellä E526. Jos oikein ymmärsin, E-koodia ei kuitenkaan enää valmiista tuotteesta löydy. Edellisen tapaan energiaa on vähän. 7 kcl / 100 g. Tuotteen valmistaa TYM, eli kiinalainen TaiYangMen, joka valmistaa white label tuotteita moniin maihin kauppojen ja maahantuojien itse brändättäväksi. Testipakkauksesta ei löytynyt mitään brändiä ja tuoteselostekin oli kiinaksi, osa japaniksi ja englanniksi

Valutin palat lävikössä ja kuivasin varovasti talouspaperilla. Valutetussa nesteessä oli vienoisen tunkkainen merellinen tuoksu, joka hiukan huoletti pakkausta avatessa. Jätin ne tunniksi ilman peitettä jääkaappiin jäähtymään, tuulettumaan ja kuivumaan. Tuoksu oli onneksi kadonnut jääkaapissa olon aikana. Kuivasin palat paperilla vielä toisen kerran ennen nigirien kasaamista. Tässä vaiheessa huomasin jonkun syöneen näitä varten tarkoitetun nori -leväarkit, joten sidonnat jäivät tekemättä, mutta eihän nigiri niitä pakosti tarvitse. Pakkauksessa shiratakipaloja on kätevästi 2 x 6 kpl, joka on hyvä määrä.

Arvio: Helppo valmistaa ja maku hyvä. Ihan instant-ruokaa nämä eivät ole, sillä kuivaaminen vie tavasta riippuen jonkin verran aikaa. Kylminä ja kuivattuina pysyvät hyvin kasassa. Nuudeli on sisältä juuri sopivan kostea ja antaa hyvän pohjan päällisille. Edelliseen verrattuna hinta on huomattavasti halvempi. 2 x 6 pakkaus (200 g) lähtee mukaan 1,90 €:lla. Nälkää shiratakit pitävät ehkä hiukan pidempään kuin KIKO:n kuivemmat briketit. Mielenkiintoinen tuttavuus. Säilytys huoneenlämmössä ennen avaamista.

Pirkka lasinuudeli

Mungpapu- ja hernetärkkelyksestä sekä vedestä kokoonkeitettävästä massasta Thaimaassa valmistetut Pirkka lasinuudelit ovat konjac-pohjaisten tapaan vaaleita ja siimamaisia. E-koodeja ei tuoteselosteesta löydy. Tärkkelyspohjassa on huomattavasti enemmän hiilihydraatteja kuin konjac-juuressa, vaikkeivät nämä vehnäpohjaisten hiilaritasolle yllä.

Kolmen minuutin seisotus kuumassa vedessä kannen alla, valutus sekä huuhtelu kylmällä vedellä ja siitä valutettuna jääkaappiin jäähtymään kylmäksi. Kylmän aikana ylimääräistä vettä tiivistyy/valuu purkin pohjalle, josta sen voi kaataa pois. Sellaisenaan lasinuudeli jää helposti märäksi, mutta nyt haetaan norirullan sisään tahmean kuivaa lopputulosta riisin tapaan.

Kokeilin puolet nuudelista sellaisenaan ja toisen puolen silppusin veitsellä pieniksi riisinjyvien tapaan. Kummassakin tapauksessa lopputulos jää liian pehmeäksi rullaan. Täytteiksi valikoituneet, keltainen kiivi, banaani, paprika , kurkku ja avokado tursusivat pois rullasta käärimisen aikana. Brikettejä tai solmuja en onnistunut liukkaista nuudeleista saamaan. Sotkuista hommaa. Hyvän makuinen lopputuloksesta tuli, mutta ruma.

Arvio: Pidän lasinuudelin mausta, joka sopii hienosti wokkeihin ja salaatteihin, mutta muovailuun sen rakenne ei oman kokemuksen mukaan sovellu. Paketin saa reilulla parilla eurolla. Valmistus vaatii hiukan aikaa ja vaivaa. Lasinuudeli pitää paremmin nälkää konjac-pohjaisiin verrattuna.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

Pirkka-pakkaus kuva: Kesko

The post Riisin perilliset appeared first on Vegelä.

Vuosi sitten lanseerattu Vegelä Seitan Block 400 g on valittu S-ryhmän valikoimaan 6.11.2025 alkavalle kaudelle. Ahkera promootio tuotti viimein tulosta kun Ässän koekeittiö sai testipurkit eteensä kesäkuun alussa.

”Huikea 231 myymälän ”startti” varmistui kuluvalla viikolla ja nyt odottelemme ensimmäistä virallista myyntipäivää, joka sattuu olemaan myös syntymäpäiväni 6. marraskuuta. Uutisoimme jakelua tarkemmin, kun saamme lopulliset tiedot myymälöistä. Oma toiveeni on, että myös pienten paikkakuntien kauppoihin tuotetta saadaan. Tästä tulee vielä ilmiö”, kertoo Vegelän päätoimittaja Mikko Hentunen innoissaan.

Vegelä Seitan Block 400 g on herkullinen ja kotimainen vegaaninen seitansäilyke, jonka pohjana ovat vehnä- ja herneproteiini. Block on tuotettu aurinkosähköllä ja se säilyy avaamattomana huoneenlämmössä parin vuoden ajan.

Tuote on valmis käytettäväksi heti, eikä sitä tarvitse erikseen ”valmistaa”. Vegelän seitan sopii monenlaisiin ruokiin kuten laatikoihin, patoihin, pizzoihin, kastikkeisiin, pitoihin ja rulliin. Seitan on herkullista vaikka sellaisenaan suoraan purkista.

”Vegelän seitan on murea ja mehukas. Se ei narsku syödessä monen kilpailijansa tavoin. Olen tehnyt runsaasti reseptiikkaa Blockin kanssa ja se tuntuu taipuvan todella moneen. Herneproteiini tuo tekstuuriin juuri sopivasti mureutta ja se imeekin itseensä mainiosti esimerkiksi kastikkeiden makuja”, kertoo Hentunen.

Teksti: Vegelä

Kuvat: Mikko Hentunen

The post Vegelä Seitan Block S-kauppojen valikoimaan! appeared first on Vegelä.

VIHIS lanseerattiin markkinoille Kasvispiirakan nimellä syyskuun alussa 2015. Kuluttajat kuitenkin nimesivät sen VIHIKSEKSI. Tästä tulikin välittömästi myös tuotteen nimi.

”Kuluttajissa VIHIS sai aikaan todellisen hurmoksen. Kun uusi toimitus tuli kauppoihin, kuluttajat lähettivät toisilleen ilmoituksen sosiaaliseen mediaan ja näin tuotteet olivat hetkessä myyty loppuun. Silloin kuluttajat loivat VIHIKSELLE facebook-ryhmän nimeltään sipsikaljavegaanit, mikä toimi tiedotuskanavana ja samalla myynnin edistäjänä”, kertoo HoviRuoka Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kaikkonen.

VIHIKSEN markkinoille tulo oli todella oikea-aikainen, sillä vähittäiskaupassa ei ollut vegaanisia välipalatuotteita.

”Samaan aikaan alkoi vegaanituotteiden esiinmarssi kaupan hyllyille, missä HoviRuoka on ollut edelläkävijänä. Suurin osa vegaanituotteiden huumassa tulleista tuotteista on poistunut markkinoilta tai niiden myynnit ovat laskeneet vuosien varrella. VIHIKSEN myynti on jatkanut kasvuaan ja se on edelleen markkinoilla yksi merkittävimmistä tuotteista myös sekasyöjien välipalana”, lisää Kaikkonen.

Teksti ja kuva: Hoviruoka

The post Vihis 10 v. appeared first on Vegelä.

Viime syksynä tuttavapiiristämme vinkattiin ohjeita pihan ja metsän antimien säilöntään. Taiteilija Tsygän Tehdas on tiluksillaan kasvattanut luumuja ja kriikunoita, joista valmistui Ellan Unelma -nimistä makeaa lisuketta. Säilöntäreseptit löytyvät täältä>

Testasimme Ellan Unelman tekijän suosituksesta jäätelön kanssa. Mukaan lipsahti myös pari vegaanista pullaa ja suklaakeksejä.

Purkkia avatessa nenään osuu vahva-arominen konvehdin tuoksu. Muistatteko ne mummolan suklaarasioiden viinakarkit? Nyt ollaan asian ytimessä. Liemi on samaa paksuusastetta, kuin karkkien valuva sisus. Autenttisen kokemuksen tästä saa dippamalla sokeriseen kastikkeeseen vegaanisen vohvelikeksin.

Itse luumut ja kriikunat ovat pitäneet muotonsa hyvin ja maku on rustiikkinen, jopa antiikkinen. Voisin kuvitella jotain tämän kaltaista nautitun Rooman keisareiden aikakaudella pidoissa. Yhteensitovana voimana toimiva vahva säilönnän aikana paksuuntunut vodka, on rujon siniharmaan väristä, mutta maku on todella hyvä. Jäätelömme oli Pingviini kauravanilja, jonka miedon makumaailman kanssa Ellan Unelma on täysi kymppi. Lisämakuja toivat paistopisteen korvapuusti ja Lidlin Chocolate Chip Cookie. Mustikkakeittoa ei kaapista testipäivänä löytynyt, mutta voisin kuvitella sen sopivan liemen kanssa mainioksi syysdrinkiksi vaikkapa juhlien alkumaljaan.

Sen verran tömäkkää tavaraa Ellan Unelma on, että odottelisin jätskiannoksenkin jälkeen tunnin ennen auton rattiin lähtemistä. Jos koko purkki hujahti kerralla, kannattaa ottaa kunnon nokkaunet tai todeta vain Käärijän ja Antti Tuiskun suulla, että ”Auto jää”.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Ellan unelma appeared first on Vegelä.

Kasvipohjainen hampurilainen eli ns. vegaaniburgeri on vaikea laji. Kaikki purilaisiin keskittyvät pikaruokaketjut niitä tekee ja skaala sekä hajonta on suuri. Joidenkin mielestä jo koko hampparin olemassaolokin pitäisi kieltää lailla hampurilainen -nimestä puhumattakaan. Monesti tuntuu, että hampurilaisten reseptien takana ei voi olla ainakaan vegaani, sillä sen verran kummallisia ruppanoita markkinoilla liikkuu. Myös hampurilaisen valmistusvaihe ravintolassa aiheuttaa hämmennystä, sillä joskus bursa myös onnistuu. Vegeraiders uhrautui tekemään empiiristä tutkimusta silläkin uhalla, että vyöhön pitää tehdä pari reikää lisää. Arviossa aina koko ateria lisukkeineen ja pisteytys yhdestä viiteen tähteä.

Mc Vegan / McDonalds

Mäkkärin matkapäivien pelastaja Mc Vegan on hyvä ja tasalaatuinen vegaaniburgeri, vaikkakin majoneesia riittäisi vähempikin töräys. Tuote on mielestäni melko hintava, otten huomioon, että periaatteessa saman hampparin saa huomattavasti halvemmalla Vegan Burger nimellä. Erona oikeastaan lähinnä tomaattisiivu. Mc Veganissa on lisänä myös ketsuppia, sinappia ja sipulia, joista ensin mainittuja saa ravintolasta mausteina muutenkin. Sipulia on käytetty ehkä teelusikallisen (ei kukkura) verran hampurilaista kohti. Pihvi on soijapohjainen käsittääkseni ja ihan ookoo läppänä, joka on Mäkkärin makuinen. Tilauspaikasta riippuen hampparin ainesosia voi lisätä tai poistaa.

Mäkkärin ranskalaisia pidettiin ennen parhaina, mutta tämä kruunu on mennyt muille jo aikaa sitten. Luttanoita ovat. Ainoat rapeat tuppaavat olemaan niitä perunan reunoista leikattuja parin sentin mittaisia jämäpaloja. Limppari on taattua kuplavesi-juomatiivistekamaa. Paikan päällä syötynä kokemuksen kruunaa aina pöydän vienoinen vanhan tiskirätin tuoksu.

****

VEKE-kasvishampurilainen / Hesburger

Hese on veivannut kasvihampurilaistensa kanssa ärsyttävyyteen saakka. Puolet lihatonta 2030 -slogan koristaa jo monessa kohtaa menua, vaikka en usko lainkaan, että tähän tavoitteeseen päästään ainakaan viiden vuoden sisään. Toki jos myydyt kilot lasketaan juomineen mukaan, homma saattaa toteutua. Alkuperäisen juustoVeken rinnalle tullut VEKE-kasvishampurilainen on taattua heselaatua. Jokainen yksilö on hiukan omanlaisensa ja harvoin lämmin, vaikka se olisi juuri tehty. Tätä vegaanista tuotetta ei pidä sekoittaa firman muihin hyvin saman kaltaisiin kasvisburgereihin, joissa on eläinpohjaisia ainesosia kasvis-etuliitteestä huolimatta. Hesessä jostain syystä automaatista tilatessa ainesosia voi ainoastaan poistaa, mutta tiskiltä saa myös lisättyä. Varaudu odottamaan hampurilaistasi, vaikka se olisi valmis.

Pihvi on ihan ok rasvainen soijapohjainen kasvisläppänä, josta löytyy myös herne- ja bambukuitua! Mauton pihvi todellakin on ja hernekin puskee hiukan läpi. Hese luottaa maustamisessa omaan grillimaustejauheeseensa, jota on töpötelty tai kaadettu yksilöstä riippuen aina yhteen kohtaan pihviä. Sama logiikka on myös suolakurkkujen, tomaattien ja majoneesin kanssa. Ne on taidokkaasti pläntätty sämpylälle siten, että ne kaksi millin paksuista kurkkusiivua ovat aina päällekkäin jommassa kummassa reunassa puolet ulkona purilaisesta. Tomaatti ja pihvin molemmille puolille töräytetty majo seuraavat samaa logiikkaa. Kaikki aina eri kohdissa, joten jokainen puraisukin on aina uniikki.

Hesen ranskaiset ovat nykyään aikamoisia halkoja entisiin verrattuna ja niitä tulee aterian mukana noin 11 kappaletta. Limpparit ovat taattua juomatiivistekamaa.

***

Vegeburgeri / ScanBurger

ScanBurgereita on Suomessa satakunta, joista suurin osa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Testikappaleet saimme paikallisesta pitseriasta, joka myy ScanBurgerin listan tuotteita lisenssillä. Vegeburgerin pihvinä toimii Espanjassa valmistettu Findus Green Cuisine Vegepihvi, joka onkin topakka pläjäys verrattuna vaikkapa mäkkärin vastaavaan. Paksu ja mehevä pihvi kannattaa pyytää kunnolla paistettuna, sillä puoliraakana se ei ole yksinkertaisesti kovin hyvä. Juustona hampparissa on reilu siivu (veikkaisin) Violifen vuustoa. Sämpylä on ruokaisampi kuin useimmat verrokkinsa ja sitä voisi harkita syövänsä ihan leipänäkin. Herkullinen pikkelöity punasipuli, majon makuinen majo, suolakurkkusiivut, rapsakka salaatti ja iso tomaattisiivu vievät Vegeburgerin aivan eri tasolle kuin isojen kilpailijoidensa läppänät. Nälkä lähtee tällä vaikka söisi pelkän bursan.

Lisukkeena tarjottavat ranskalaiset ovat ravintolakamaa ja niitä on tarpeeksi. Kuumia, rapeita ja sopivan suolaisia. Hese ja Mäkki eivät pääse lähellekään tatä laatua. Limppari tulee kuplavesi-juomatiivisteseoksena ja juomaa voi santsata. ScanBurgerin heikkoutena on ravintoloiden vaihteleva laatu ja ainoana tuunausmahdollisuutena extradippi. Asioita voi toki jättää pois halutessaan.

Onnistuessaan pihvin paistossa Vegeburgeri on todella hyvä purilainen ketjuburgereiden sarjassa. 8,50 € hinta on kova, mutta laadusta kannattaa maksaa. Ateria irtoaa 12,5 eurolla.

*****

VEGAN / Rolls

Niin ikään sadalla ravintolalla operoiva kotimainen Rolls on itselle tuttu lähinnä huoltoasemilta. Kampanjatarjouksenakin kympillä myytävä VEGAN-ateria tulee pöytään yllättävän nopeasti. Muodottomaksi nuijittu löysäksi paistettu hernepohjainen Tastyn pihvi tulee reilusti yli sämpylän reunoista ja sörsseleitä riittää. Majoneesia on töräytetty Hesen malliin sekä pihvin alle, että päälle. Ketsupin kanssa koko purilainen ui oranssihkossa majo/ketsuliemessä. Sämpylä on erikoinen ja hiukan hassun värinen ja firman sivuilta selviääkin, että kyseessä on ns. perunasämpylä.

Ranskalaiset ovat suolaisia ja kivikovia kuten huoltiksilla aina ja aterian mukana tuleva Nonna’s -majoneesi ei oikein sovi ateriassa minkään kanssa, vaikka hyvää muuten onkin. Aika kummallinen tapaus tämä ja toinen testipurilainen jäi kokonaan syömättä mössöisyyden takia.

Maistoin taannoin saman ketjun vegaanisen wrapin, joka oli sen verran kummallinen, että saimme pahoittelut ja mahdollisuuden lahjakorttiin. Olivat itsekin sitä mieltä, ettei tuote ollut kovin onnistunut. Vegesapuska ei selkeästikään ole Rollssin sedillä ja tädeillä sydäntä lähellä. Yritystä kuitenkin on, koska tuotteita on ruokalistalle saatu ja tämä on aina positiivinen asia.

*

Plant-Based WHOPPER / Burger King

Burger Kingin Plant-Based WHOPPER on Mc Veganin tavoin hyvin uskollinen yhtiön linjalle. Tämän tunnistaisi vaikka sokkotestissä. Vienoinen savuaromi, salaatin tyviosat, reilut suolakurkut ja poikkeuksetta kylmä hampurilainen paljastavat BK-tuotteen heti. Flame Broiler -laitteella poltetut raidat ovat hiukan feikit, mutta erottautuupa hyvin kilpailijoistaan. Suutuntumaltaan hamppari on leveämpi kuin esimerkiksi Mc Vegan. Vegetarian Butcherin kanssa yhteistyössä tuotetun pihvin painoa en pienellä googlauksella löytänyt, mutta se lienee 100 g luokkaa. Ekat kolme puraisua menevät hyvin, mutta tässä vaiheessa pihvin BK-tuoksu alkaa tympiä. Aromi tuo mieleen kyljyksen, joka on paistettu grillissä tunti sitten. Onneksi runsaat rehut pelastavat paljon ja kastike oli mielestäni tämän kisan paras. Plant-Based WHOPPER on kelpo hamppari, enkä tiedä maistuisiko se paremmalta lämpimänä. BK-automaatilla ja Woltissa hampparia voi tuunata rajatusti.

BeeKoon ranskalaiset ovat yleensä kylmiä tai liian kuumia. Pikkurillin paksuisia pitkiä upporasvakalikoita kuuluu ateriaan viitisentoista kappaletta. Kate on kyllä ranskiksissa kohdallaan. Burger Kingin toinen kilpailijoista erottava tekijä on juoma-automaatti, jolla voi myös santsata ja tehdä vaikka FanSpriColaa. Nuoruuteni BK:ssa jokainen tilaus huudettiin mikrofoniin kassalla finglishisti ääntäen ”Daböl Wopper and laarts frais”. Tämän tavan voisivat ottaa uudestaan käyttöön.

****

Jätin arviosta suoralta kädeltä pois KFC:n Veggie Classic Burgerin, koska se vaan ei ole vegaaninen. Myös premium hampurilaisiin keskittyvien firmojen ”yli kympin bursat” arvioidaan joskus toiste. Niissä on käytetty enimmäkseen samaa Beyondin pihviä ja ne maistuvat mielestäni ihan samalta kaikki maalaisranskalaisineen ja öljyisine höttösämpylöineen.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Vegeraiders: Vegaaniburgerit testissä appeared first on Vegelä.

Hullaannuin viime viikolla kokeilemaan nepalilaisen keittiön ruokia kotikeittiössä. Olin ollut uskossa, että makujen takana on eksoottisia mausteseoksia ja kaikenlaista muuta vaikeata, tai ainakin vaikeasti saatavaa. Väärässä olin. Muutaman kokeilun jälkeen onnistuin valmistamaan hyvinkin ravintola-annosten kaltaisia kokonaisuuksia. Päivän resepti on mausteinen kastike, jonka varsinaista nimeä en tiedä, mutta se on tarkoitettu syötäväksi herkullisen vegaanisen naan-leivän ja riisin kanssa.

Vegelän nepalilainen tomaattikastike tofulla

Ainesosat:

Paketti maustamatonta tofua (esim. Mama Mems –tuoretofu)

1/2 kiloa tomaatteja

Iso sipuli tai 3-4 kevätsipulia

2 tulista chilipalkoa

1-2 isohkoa punaista paprikaa

8-10 kynttä valkosipulia

Peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Kourallinen tuoretta korianteria (tai basilikaa)

Reilu desilitra seesamin siemeniä

Ruokalusikallinen kuminan siemeniä

Balsamico-etikkaa

(1 dl kasvikermaa)

Suolaa

Valmistus:

Kaada seesamin siemenet kuivalle pannulle ja paahda niitä sekoittaen 5-10 minuuttia, kunnes alkavat saada hiukan väriä. Varo polttamasta niitä, mutta paahda silti tarpeeksi, jotta maku muuttuu ja koostumus muuttuu rapsakammaksi. Siirrä pannu ja siemenet sivuun jäähtymään. Pilko huuhdellut tomaatit, paprikat, chilit, sipuli ja valkosipulit lohkoiksi ja laita ne suureen (wokki)pannuun. Kuori inkivääri ja lohko se myös pannulle. Lorauta päälle öljyä ja ala kuullottamaan kasviksia keskilämmöllä. Noin 10 minuutin kuluttua kasvikset alkavat päästää nesteitä ulos ja muhjuuntua. Lisää korianterit, reilu teelusikallinen suolaa, ruokalusikallinen balsamicoa, kuminan siemenet ja paahdetut seesamin siemenet. Kaada sekaan kiehuvaa vettä, kunnes pinta hiukan peittyy. Sekoita ja anna kiehua kannen alla 15 minuuttia keskilämmöllä.

Nosta kansi ja sekoita. Anna porista keskilämmöllä ilman kantta vielä noin 20 minuuttia. Jos seos tuntuu kuivalta, lisää joukkoon hiukan vettä. Seoksen pitäisi olla paksuhko ja kostea, mutta pinnan veden pitäisi olla haihtunut.

Kaada seos blenderiin ja soseuta melko tasaiseksi. Jos käytät sauvasekoitinta, varo kuumia roiskeita. Kaada seos kattilaan. Kuivaa tofut Nakkaran tofunkuivausvinkillä. Kuutioi ne haluamasi kokoisiksi paloiksi ja lisää kastikkeen sekaan kattilaan. Lisää lopuksi halutessasi vielä kasvikerma. Kiehauta, tarkista suola ja nauti Vegelän nepalilainen tomaattikastike riisin, lisukkeiden ja vaalean leivän kera.

Valmiin ruuan väriin ja makuun vaikuttavat moni seikka, kuten tomaattien kypsyys ja lajike, sekä valkosipuleiden ja inkiväärin tuoreus ja lajike. Kokeilemalla saa uusia nyansseja reseptiin.

Seuraavassa jaksossa valmistamme vegaanista naan-leipää!

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Nepalin lumoissa #1 appeared first on Vegelä.

Itä-Vantaan kesätapahtumien toinen jättiläinen Tikkurila Festivaali starttasi perjantaina hikisissä tunnelmissa. Mainioiden Maustetyttöjen tullessa lavalle yleisön puolella lämpötila huiteli jo kolmessakymmenessä asteessa. Vettä saa onneksi vesipisteeltä, jos ei halua ostaa KALLISTA olutta. Pieni 0,33l tölkki kylmää Lapin Kultaa maksaa pantin kera huimat 9 euroa. Nyt ei olla kuitenkaan katsastamassa pelkkää artisti- tai juomatarjontaa, vaan hakusessa on vegaanista ruokaa. Ruokamaailma -streetfoodkadunpätkälle on saapunut kymmenkunta tarjoajaa, joista lähes jokaisella on valikoimassaan jotain vegeä. Hintataso vaihtelee kympin ja kahden välillä annosta kohti.

Valikoima vaihtelee streetfoodin klassikoiden välillä, eikä suoranaisia yllätyksiä löydy. Festivaalin verkkosivuilla vegeruuat mainitaan heti ensimmäisenä, eli hyvään suuntaan ollaan menossa, vaikka festivaali onkin lihatalo Atrian sponssaama.

Päivän ensimmäinen ateria aamiaisen jälkeen pitää olla tuhti, joten lautaselle valikoitui ranskalaiset ja Vöner. Valinta oli ehkä sittenkin huono, sillä kebsu ja perjantain kattauksen saman tien aloittanut Käärijä eivät olleetkaan nappivalinta. Tanssit jäivät semiähkyn vuoksi lähes tanssimatta erittäin viihdyttävän keikan ajalta. Annos maksoi kahden oluen kera noin 35 euroa. Ei ihme, että tapahtuma-alueen viereinen ruohikkoalue oli täynnä pohjien ottajia ja eväiden syöjiä.

Festivaali jatkuu vielä tänään lauantaina ja lippuja lienee saatavilla. Palaamme paikalle vielä illansuussa tsekkaamaan J. Karjalaisen ja yhtyeen meiningin. Tapahtumapaikka Hiekkaharjun liikuntapuisto sijaitsee Tikkurilan ja Hiekkaharjun asemien puolivälissä noin 15 km päässä Helsingin keskustasta. Go vegan, Go Vantaa!

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Vegeraiders: Tikkurila Festivaali appeared first on Vegelä.

Lidl uutisoi aamusta kasvattavansa vegeruuan myyntiä ja vasta-alkanut vegeviikko ounastelee samaa. Toukokuussa kasvipohjaisia tuotteita ostettiin Lidleissä yli 13 prosenttia enemmän kuin edellisvuoden toukokuussa. Lidl on pyrkinyt murtamaan kasvisruoan erityisruokavalioleimaa ja tekemään kasvisruoasta osan myös sekasyöjien arkea. Tukeakseen tätä kehitystä Lidl käynnistää vuoden kolmannen vegeviikon, jonka valikoima painottuu grillattaviin kasvipohjaisiin kesäherkkuihin.

Viime päivinä vegaaniryhmiä on kuohuttanut supersuosittujen Vemondo savutofu ja tofutuotteiden katoaminen hyllyistä. Otimme yhteyttä Lidlin markkinointiin, josta kerrottiin seuraavaa:

”Meidän Luomu Vemondo -tofu ei ole poistumassa valikoimasta. Tässä meillä on tapahtunut virhe ja valitettavasti väärinkäsityksestä johtuen asiakkaille on päätynyt väärää tietoa. Kyse on hetkellisistä haasteista toimitusketjussa, ja tuotteiden odotetaan palaavan hyllyihin mahdollisimman pian. Valikoimaa tarkastellaan säännöllisesti, ja hetkelliset puutteet voivat johtua esimerkiksi toimitusketjun haasteista tai pakkausmuutoksista. Ymmärrämme, että suosikkituotteen hetkellinen loppuminen herättää keskustelua, ja olemme saaneet aiheesta yksittäisiä asiakaspalautteita. Valikoimassamme on tällä hetkellä useita muita tofuja, kuten maustetut Vemondo-tofut gram masala-, teriyaki- ja toscana style-maustettuina ja grillitofut sipuli-, BBQ- ja gyros-maustettuina sekä Jalotofun maustamaton ja marinoitu tofu”, kertoo valikoimapäällikkö Siiri Oivanen.

Lähes kolmasosa suomalaisista on kertonut lisäävänsä kasviproteiinien käyttöä tänä vuonna*. Lidl jatkaa työtään kasvisruoan suosion lisäämiseksi ja tähtää kasviproteiinien myynnin tuplaamiseen vuoteen 2030 mennessä. Suunta on oikea, sillä toukokuussa kasvipohjaisia tuotteita ostettiin 13,2 prosenttia enemmän kuin viimevuoden toukokuussa. Myös kesäkuussa kasvisvaihtoehtoja ostettiin 7,7 prosenttia enemmän edellisvuoteen verrattuna.

Vuoden kolmas vegeviikko käynnistyi tänään torstaina 17.7. kaikissa Suomen Lidl-myymälöissä. Aiemmat vegeviikot tammikuussa ja toukokuussa ovat olleet suosittuja, sillä esimerkiksi tammikuun kampanjassa kasvisvaihtoehtoja ostettiin vuoden ennätysmäärä.

”Vegeviikko on meille tapa tarjota laajempi valikoima kasvipohjaisia tuotteita. Haluamme korostaa, että ne sopivat ihan kaikille, ei vain kasvissyöjille. Meille on tärkeää, että kasvipohjaiset tuotteet ovat järkevän hintaisia ja helposti napattavissa ostoskoriin vaikka sen perinteisen lihavaihtoehdon tilalle tai rinnalle”, kertoo Lidlin kampanjapäällikkö Sini Tanskanen.

Alkuvuodesta Lidl poisti erilliset vegehyllyt kaikista myymälöistään, jotta kasvipohjaiset tuotteet löytyisivät helpommin lihavaihtoehtojen läheltä. Keväällä 2024 Lidl laski kasvipohjaisten Vemondo-tuotteiden hintoja ja hinnoitteli kasviproteiinit eläinperäisten vaihtoehtojen tasolle tai jopa niiden alle.

Kasvipohjaisia grillattavia ostetaan enemmän kuin koskaan

Heinäkuun vegeviikkon valikoimasta löytyy runsaasti kasvipohjaisia kesäherkkuja, esimerkiksi grilliin vegaanisia ribsejä ja burgeripihvejä, käteviä pakasteaterioita ja naposteltavia, makeita ja suolaisia levitteitä sekä kesäisiä jälkiruokia. Tuotteet tunnistaa helposti vihreästä Vemondo-merkistä tai kokonaan vihreästä pakkauksesta.

”Grillikausi on kuumimmillaan ja kasvipohjaiset tuotteet kiinnostavat enemmän kuin koskaan. On mahtavaa huomata, miten vegeviikot ovat innostaneet asiakkaita kokeilemaan rohkeasti uusia kasvipohjaisia tuotteita. Etenkin grillitofu, vegaaniset ribsit ja vegenakit ovat olleet suosittuja”, Tanskanen jatkaa.

Lidl julkaisi kestävän ruokavalion linjauksen keväällä 2023. Tavoitteena on lisätä valikoimaan täysjyväviljaa ja kasvipohjaisia tuotteita sekä vähentää suolaa, sokeria ja lisäaineita. Lidl toimii myös perustajajäsenenä Pro Vege –yhdistyksessä, joka edistää kasvipohjaisen ruoan kasvua ja kehitystä Suomessa.

Lue lisää kestävästä ruokavaliosta Lidlin verkkosivuilta

*Tulokset perustuvat Lidlin teettämään kyselyyn, johon vastasi noin tuhat suomalaista kuluttajaa. Vastaukset on kerätty vuoden 2024 viikolla 49. Aineisto on suomalaista aikuisväestöä edustava otos.

Lähde ja kuva: Lidl

Osa tekstistä: Mikko Hentunen

The post Kasvisruoan suosio kasvaa – Lidl vastaa kysyntään, vai vastaako? appeared first on Vegelä.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa valmistimme meksikolaistyylisen burriton ja nyt siirrymme maantieteellisesti ylemmäs Yhdysvaltojen ja Meksikon rajamaille (Tex-Mex). Alueen uudisraivaajat lainasivat surutta alueen kulttuuria ja muodostivat texmexistä ihan oman kaupallistetun versioinsa. Avotulla grillatut ruuat olivat suosittuja barbequen (barbacoa) edeltäjiä jo kauan ennen ensimmäistä Taco Bellia ja ne syötiin usein tortillalettusen sisällä hapankerman ja guacamolen kanssa.

Erona edellisartikkelin burritoon, fajitassa käärityn letun yläosa jätetään auki ja täytteinä on proteiinin lisäksi myös raakoja vihanneksi, kuten salaattia, tomaatteja ja vaikkapa suomalaisittain kurkkua. Täytteiden ja salaatin oheen lisätään usein kermaviilin tyyppistä hapanta kastiketta tai vaikkapa majoneesia. Vegelän vegaanisen koekeittiön fajita-täytteinä oli tällä kertaa riisiä, kasvipohjaista jauhista, kidneypapuja ja sipulia, joista paistoin pannulla tomaattisen dippikastikkeen kanssa kypsän kuuman seoksen, joka oli maustettu tacomausteella ja suolalla. Kaapista löytyi myös tuoreita ituja, kypsä avokado ja mainiota Nonna’s Sauce -valkosipuli-sour cream kastiketta. Lautaselle voi laittaa lisäksi chilikastikkeita (kuten El Yucateco verde), joihin fajitaa voi dippailla. Juomasuosituksena kylmä lager limeviipaleella tai vaikkapa appelsiinilimu.

Fajita ja sen kääriminen

Laita tortillalettu puhtaalle alustalle ja sipaise creme fraiche -tyyppistä hapankermaa noin ruokalusikallinen letun keskelle pystysuunnassa. Kasaa täytteet päälle, edelleen pystysuunnassa. Jätä kylmät täytteet päällimmäisiksi.

Käännä tortillan alareuna noin 1/3 verran täytteiden päälle.

Käännä oikea ja vasen reuna siten, että molemmat puolet menevät täytteiden päälle, muodostaen laskoksen. Voit tehdä fajitasta suoran tai kartiomaisen. Kartiomaisen yläosaan mahtuu enemmän täytettä.

Kun fajita on valmis, voit kääräistä sen alaosastaan voipaperiin tai syödä sellaisenaan. Avoimeen yläosaan voit halutessasi lisätä asioita, kuten vaikkapa salaattisilppua ja tomaattilohkon. Ole luova.

Katso myös sarjan ensimmäinen osa täältä>

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Tortillan kääriminen #2: Fajita appeared first on Vegelä.

Vegeuutisten ja Vegelehden päätoimittaja, väitöskirjatutkija ja vapaa toimittaja Sari Kivijärvi on valmistellut ja kirjoittanut Vegaaninen Suomi -kirjaansa kahden ja puolen vuoden ajan tasapainoillen samalla väitöskirjansa parissa. Selkeästi huojentunut kirjailija on innoissaan viikko sitten julkaistun kirjansa vastaanotosta, eikä suotta. Teos on kuin vegaanimaailman Mitä missä milloin -tietokirja, ilman rajoittavaa vuosilukua.

Kirja kertoo kasvissyönnin historiaa ihmiskunnan aamunkoitosta nykypäivään pohdiskellen ja selventäen termistöä ja tapahtumia. Kirjassa ei ole varsinaista tarinaa, vaan se loikkaa luolahenkilöiden ja eläinten ruuanhankinnasta Alppien jäämies Ötzin kautta suoraan karnismin käsitteeseen ja siitä yllättäen räävittömän South Park -sarjan maailmaan ja tämä kaikki kahden ensimmäisen luvun aikana. Historiikin jälkeen kasvissyönnin termistöä avataan huolella, kunnes hypätään kasvissyönnin historiaan perinneruokien kautta. Perinnevegeä, poliittisen aktivismin historiaa ja vegaanisia (klassikko)tuotteita käsittelevät luvut ovat kirjan ehkä tietokirjamaisinta antia, mutta Kivijärvi tuntee selkeästi aihepiirinsä.

Osansa saavat veganismiin löyhästikin liittyvät aatteet ja ryhmittymät, joiden ajatusmaailmoista olisi mieluusti lukenut lisääkin. Tulevaisuutta spekuloidaan tietokirjamaisen varovaisesti silloin tällöin, mutta tämä on ymmärrettävää vuonna 2025, jolloin kaikki maailmassa on tavallaan epävarmaa.

Kirjan teksti on elävää, vaikka tietynlaista väriä tai vaikkapa kuvitusta olisi kaivannut lisää 200-sivuisen kirjan lukuihin. Pienen irralliseksi jäävän liitteen lisäksi kirjassa ei ole kuvitusta, paitsi Juho Juntusen tunnistettavalla tyylillä piirretty kansi. Kivijärven yliopistotausta selittää varmasti tekstin hienoista monotonisuutta, mutta mikä tärkeintä, asia tulee selväksi ja mikäpä siinä, jos aihepiiri kiinnostaa. Tekstin kieli vaihtelee tietokirjamaisesta slangin puolelle riippuen aihepiiristä ja juuri tämä tekee kirjasta aidon ja rehellisen. Kivijärvi on itsekin vegaani, eli hän tietää mistä puhuu. Odotan mielenkiinnolla hänen seuraavia julkaisujaan.

Vegaaninen Suomi (Aviador 2025)

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Arviossa Vegaaninen Suomi appeared first on Vegelä.

Uusi käymismenetelmä tarjoaa kestävän ratkaisun panimoteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämiseen ja muuntamiseen terveysvaikutteisiksi elintarvikkeiksi.

Prabin Koirala maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta osoittaa väitöskirjatutkimuksessaan, että maitohappobakteerihapatteet kykenevät sopeutumaan tehokkaasti monimuotoisena seoksena tunnettuun mäskiin. Käyneen mäskin lisääminen vehnäleipään paransi leivän rakennetta, kosteudenpidätyskykyä ja kuitupitoisuutta. Lisäksi laboratoriossa toteutettu ruoansulatuksen simulointi osoitti, että käynyt mäski edisti suoliston terveydelle hyödyllisten aineiden tuotantoa, mikä viittaa mahdollisiin terveyshyötyihin.

Koirala lisäsi käymisen aikana mäskiin sakkaroosia, mikä käynnisti hyödyllisten dekstraanin ja oligosakkaridien tuotannon.

”Maitohappobakteerien tuottaman dekstraanin kaksoisvaikutus parantaa ruoan rakennetta ja laatua sekä tukee suoliston terveyttä. Lisäksi tulokset ovat linjassa kiertotalouden periaatteiden kanssa, sillä menetelmä vähentää elintarviketeollisuuden sivutuotteiden ja jätteen määrää sekä edistää terveellisten ja kuitupitoisten elintarvikkeiden kehittämistä”, Koirala toteaa.

Hyötyä kuluttajille ja elintarviketeollisuudelle

Käytännössä elintarviketeollisuuden sivutuotteet voidaan muuntaa käyttökelpoisiksi elintarvikkeiden raaka-aineiksi maitohappobakteerien käymisellä. Elintarvikkeiden valmistajat saavat käyttöönsä kestävän ainesosan, joka parantaa tuotteiden laatua ja samalla tarjoaa kuluttajille terveyshyötyjä. Tutkimus on ajankohtainen, koska kiinnostus kestäviä ruokajärjestelmiä ja suoliston terveyttä kohtaan on kasvamassa. Myös panimoteollisuus on kasvussa, ja samaan aikaan kysyntä kestäville ja terveyttä edistäville elintarvikkeille lisääntyy maailmanlaajuisesti.

Väitöstilaisuus:

Prabin Koirala väittelee 1.7.2025 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Upcycling of brewers’ spent grain via in situ synthesis of dextran and oligosaccharides by lactic acid bacteria – Regulatory mechanisms and effects on gut microbiota metabolites”. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Lähde ja kuva: Prabin Koirala / Helsingin yliopisto

The post Panimoteollisuuden sivuvirroista terveellisiä elintarvikkeita appeared first on Vegelä.

Sangria on nimestään huolimatta varsin vegaaninen juomaseos. Sangre tarkoittaa espanjaksi verta, mutta tämä viittaa varmasti juoman punaiseen väriin. Valitsemalla vegaanisen viinin, tulee lopputuloksestakin varmasti kasvipohjainen.

Vegelän sangria (k-18) ainesosat:

Pullo kylmää punaviiniä (Suosi makeahkoja ja hilloisia rypäleitä kuten Syrah/Shiraz, Garnacha tai Malbec)

2 dl appelsiinimehua

2 dl Spritea tai muuta sitruunalimua

1 iso appelsiini viipaleina

2 päärynää

1 dl vodkaa

1 rkl limen mehua

Jäitä

Valmistus:

Avaa punaviini. Kuori ja pilko päärynät paloiksi maljaan tai ämpäriin. Siivuta appelsiini ja laita muutama iso siivu (paloina) mukaan päärynöiden seuraksi. Lisää punaviini maljaan ja kaada sekaan myös mehu ja sitruunalimppari sekä vodka.

Lisää joukkoon muutama iso kourallinen jääpaloja, sekoita ja nauti. Kaada juoman seuraksi laseihin appelsiininviipaleita. Voit valmistaa juoman myös ennakkoon kannuihin. Lisää tässä tapauksessa jäät vasta ennen tarjoilua.

Jos haluat juomalle lisää näyttävyyttä, voit koristella lasit vaikkapa mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Mikko Hentunen / Canva

The post Raikas sangria on juhannuksen ykkösjuoma appeared first on Vegelä.

Vege-Hannu raakamakkara 200 g on palkitun ylöjärveläisen Nakki-Hannun vegaaninen uutuus. Tuotteen runkona toimii herneproteiini ja selosteesta löytyy mm. paahdettua sipulia, linssejä sekä punajuurta. Tuote on soijaton. Rapean kuoren pääraaka-aine on leväpohjainen natriumalginaatti. Makkara on mausteinen ja potkun takaa löytyy mm. Cayenne-pippuria, chiliä ja oreganoa.

Raakamakkarat valmistuvat parhaiten pannulla pienessä tilkassa öljyä. Paista pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia käännellen, kunnes makkara on turvonnut piukeaan muotoonsa ja saanut kauttaaltaan väriä. Myös airfryerissa makkara kypsyy hyvin, mutta paremman muodon saa pannulla.

Vege-Hannu -makkaroiden saatavuus: K-Citymarket Sello, K-Citymarket Kupittaa, K-Citymarket Järvenpää, K-Citymarket Pirkkala ja K-Citymarket Iso Omena. Hinta n. 4 €.

Lähde: Frank / Nakki-Hannu

Kuvat: Mikko Hentunen

The post Vege-Hannu on kesän maistuvin raakamakkara appeared first on Vegelä.

Itujen kasvattaminen kotona on helppo ja edullinen tapa lisätä lautaselle tuoretta ja ravinteikasta vihreää ympäri vuoden. Idättäminen ei vaadi kummoisia välineitä tai puutarhaa, vaan se onnistuu esimerkiksi lasipurkilla ja harsokankaalla. Idut ovat siementen versoja, jotka sisältävät runsaasti vitamiineja, proteiineja ja kuituja. Ne sopivat mainiosti salaatteihin, leivän päälle ja vaikkapa wokkeihin. Idättäminen on paitsi ekologinen ja taloudellinen, myös palkitseva ja helppo tapa tuottaa tuoretta ravintoa omassa minipuutarhassa.

Välineet:

Isohko tiskattu lasipurkki (esim. 1 litran oliivi- tms. purkki)

Siemeniä: Alfalfa (mieto, pähkinäinen maku, nopea kasvattaa 3–6 päivässä) tai Mung-papu (Rapsakka ja makeahko maku), kasvavat muutamassa päivässä. Kokeile myös muita vaihtoehtoja kuten retiisi tai linssi. Kaikki kaupoissa myytävät siemenet eivät idä, mutta esimerkiksi Foodinin alfalfa on meillä ympärivuotisessa käytössä.

Pala harsoa ja kuminauha

Vettä

Kasvatus:

Laita 2-3 ruokalusikallista siemeniä purkkiin. Liota siemeniä haaleassa vedessä pimeässä yön yli.

Aamulla vaihda vesi. Jos siemenet ovat alkaneet itää, kaada uusi vesi pois harson läpi ja anna purkin levätä vaikkapa tiskikaapissa alas suin toisen yön yli.

Toista veden vaihto ja valutus joka aamu muutaman päivän ajan, kunnes idut alkavat olla syömäkokoisia 1 cm – 3 cm lajista riippuen.

Viimeisen vedenvaihdon jälkeen siirrä valmiit valutetut idut toiseen astiaan jääkaappiin ja käytä sellaisenaan tai wokeissa.

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Itujen kasvatus kotona appeared first on Vegelä.

Vehnä- tai maissipohjaisia tortillalettusia on mukava syödä, koska ne ovat helppoja valmistaa ja ne sopivat koko perheelle. Täytteet voi valita itse, eikä sääntöjä oikeastaan ole. Oikein täytettyinä ne ovat suorastaan terveellinen vegaaninen ruoka, jonka voi tehdä joka kerta hiukan eri tavalla. Ruokalajeina niissä on kuitenkin käsitteellisiä eroja. Mitä eroa sitten burritolla ja vaikkapa wrapilla on?

Wrap on moderni yhdysvalloista kotoisin oleva tapa syödä aineksia letun sisällä. Se tuli muotiin 1980-luvun New Yorkin moderneissa kahviloissa. Wrap on yleensä kylmänä syötävä rullaeväs, jonka täytteet vaihtelevat suuresti. Ne myydään usein ”kevyempinä” vaihtoehtoina ja ne sisältävät usein kasviksia ja salaattia sekä vaikkapa tuorejuustoa.

Burrito taas on kotoisin naapurivaltiosta Meksikosta, jossa sillä on pitkät perinteet. Burrito on amerikanserkkuaan ruokaisampi ja se syödään kuumana tai ainakin lämpimänä. Burritossa tapaa usein papuja, riisiä, salsoja sekä muita meksikolaiseen keittiöön liitettäviä aineksia. Burrito on myös mausteisempi tai jopa tulinen. Sen kanssa tarjotaan dippinä usein chilipohjaisia salsoja ja kastikkeita.

Burrito ja sen kääriminen

Valmista täytteet ennakkoon. Tee paksu kastike (artikkelin lopussa ohje yksinkertaiseen kastikkeeseen) tai käytä kaupan valmiita. Kastike ei saa olla liian juoksevaa, muutoin lätty kastuu ja saattaa vuotaa. Yhtä burritoa kohden tarvitsee noin yhden ison kauhallisen.

Esimerkkitäytteet: Kastike (resepti artikkelin lopussa), Vegelä Seitan Block, kurkku, tomaatti, rucolan verso, salsa (esim. Smilco’s) ja limemajoneesi.

Laita iso tortillalettu pöydälle ja kasaa täytteitä tasaisesti kuvan mukaiseen kohtaan lisää viimeisenä kylmät asiat ja majoneesi tms. Ei keskelle, muttei myöskään alalaitaan. Iso tortillaletty vetää aika reilusti täytteitä, mutta kokeile oman maun mukaan. Itse tykkään syödä ennemmin yhden ison tortillan kuin monta vähemmän täytettyä, sillä tortillat ovat energiapitoisia, vaikka täytteet olisivatkin kevyitä.

Käännä lettusen sivut ylös.

Paina sivuja kevyesti etu- ja keskisormilla täytteiden päälle ja nosta samalla peukaloilla letun alalaita päälle. Pyöräytä alareuna täytteiden alle. Jos täytteet tursuavat yläpuolelta, torppaa ne etusormilla. Varo kuumia täytteitä.

Rullaa burrito kiinni saumapuoli alas.

Paista burritoa minuutti tai kaksi kuumassa pöytägrillissä tai pannulla minuutti per puoli, kunnes burrito alkaa saada väriä.

Syö sellaisenaan kylmän chilimausteen kera tai pakkaa folioon piknikille.

Kastike

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 dl esikeitettyä purkki- tai pakastemaissia

2 dl esikeitettyjä kidney- tai mustapapuja liemessä

1 prk hyvää tomaattimurskaa

1/4 liemikuutio

Tacomaustetta tai vastaavaa jauheena

Suolaa

Chiliä

Pilko sipuli ja kuullota se pannulla lorauksessa öljyä. Hienonna valkosipuli. Kun sipulit alkavat pehmetä ja muuttua läpikuultaviksi, lisää pannulle valkosipuli ja kaada perään tomaattimurska. Huuhtaise tomaattipurkki desillä vettä ja lisää se myös pannulle. Lisää sekaan 1/4 liemikuutio, kukkurallinen teelusikallinen tacomaustetta, 1/2 tl suolaa. Sekoita ja nosta lämpötila kiehuvaksi, mutta anna se vain porista hiljaa, sillä tomaatti alkaa helposti roiskua liian kuumalla levyllä. Anna keittyä noin 10 minuuttia raotetun kannen alla.

Lisää joukkoon maissia pakasteena tai purkista lusikalla. Purkkimaissia ei tarvitse huuhdella, mutta älä kaada ylimääräistä lientä kastikkeen joukkoon, sillä se saattaa olla hyvin sokerista, suolaista tai molempia. Lisää joukkoon myös pavut ja loraus purkin lientä. Nosta lämpötila taas kiehuvaksi ja anna kastikkeen porista hiljalleen raotetun kannen alla vielä toiset 10 min. Jos kastike vaikuttaa kovin löysätä, ota kansi kiehumisen ajaksi pois.

Sekoita ja testaa maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Jos suola meni jo yli, sitä voi paikata lisäämällä papujen nestettä purkista. Lisää halutessasi potkua chilillä tai chilikastikkeella (ihan paras soosi on meksikolainen El Yucateco verde, jota myydään ainakin Citymarketeissa ja etnokaupoissa).

Teksti ja kuvat: Mikko Hentunen

The post Tortillan kääriminen #1: Burrito appeared first on Vegelä.

Suomessa toteutetussa 264 hengen kuluttajatutkimuksessa paljastui, että härkäpapu maistuu usein kuluttajista epämiellyttävältä pääasiallisesti sen karvauden ja suuta kuivattavan tunteen vuoksi. Erityisesti härkäpavusta valmistetut proteiinivalmisteet saivat kuluttajatesteissä kielteisiä arvioita. Karvas maku välittyy todennäköisesti myös elintarvikkeisiin, sillä sen huomattiin säilyvän raaka-aineen prosessoinnista huolimatta.

”Härkäpapua vältellään ruoanlaitossa ja elintarviketeollisuudessa erityisesti sen karvauden takia. Härkäpaputuotteet eivät myöskään ole nykyisessä muodossaan käyneet kovin hyvin kaupaksi. Lisäksi ne ovat usein vahvasti maustettuja karvaan maun peittämiseksi. Siksi oli tärkeää tunnistaa ne yhdisteet, jotka aiheuttavat epämiellyttävää makua”, väitöskirjatutkija Fabio Tuccillo kertoo.

Karvaan maun ja suuta kuivattavan tunteen taustalta paljastuivat erityisesti visiini ja konvisiini sekä tietyt aminohapot, kuten fenyylialaniini. Lisäksi virhemakuina pidettyjä viljamaisia aromeja aiheuttivat esimerkiksi jotkut rasvojen hapettumisen seurauksena syntyvät yhdisteet.

Härkäpavussa on paljon potentiaalia

Tutkimuksen tarjoama tieto auttaa kehittämään teknologioita ja prosessointimenetelmiä sekä erimerkiksi genetiikkaan pohjautuvaa jalostusta, jotka voivat parantaa härkäpavun makua ja tehdä siitä käytetymmän raaka-aineen kasvipohjaisissa elintarvikkeissa.

”Härkäpavulla on korkea proteiinipitoisuus, ja erityisesti kuivattu härkäpapu sisältää jopa enemmän proteiinia kuin punainen liha. Sitä voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisissa elintarvikkeissa, kuten leivässä, leivonnaisissa ja muissa tuotteissa. Kun tiedetään, miten epämiellyttävää makua ja tunnetta voidaan vähentää, voidaan kehittää entistä miellyttävämpiä härkäpapuraaka-aineita”, Tuccillo kertoo.

Härkäpapu kasvaa hyvin Suomessa, joten tutkimuksen tulokset voivat edistää sen laajempaa käyttöä kotimaisessa elintarviketeollisuudessa. Tämä tukee suomalaisten raaka-aineiden käyttöä kestävää kehitystä edistävässä ruokavaliossa.

”Härkäpapuraaka-aineiden aistittavan laadun parantaminen on välttämätöntä, mikäli tavoitteena on menestyä elintarvikemarkkinoilla tuotteilla, joilla tuetaan kestävää kehitystä ja kasvipohjaista ruokavaliota”, Tuccillo sanoo.

Fabio Tuccillo väitteli 30.5.2025 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”On the flavor of faba bean ingredients – Consumer acceptance, sensory perception, food application, and identification of potential flavor compounds”. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Lähde ja kuva: Helsingin yliopisto

The post Miksi härkäpapu ei maistu? Tutkimus auttaa parantamaan härkäpaputuotteiden makua appeared first on Vegelä.

OAT-GUT-BRAIN -tutkimuskokonaisuuden juuri julkaistussa, ensimmäisessä osatyössä verrattiin kaura- ja riisipitoisen vähägluteenisen ruokavalion vaikutuksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin, kuten veren kolesterolipitoisuuteen ja vyötärönympärykseen. Lisäksi tutkijat tarkastelivat ruokavalion laatua, koettuja vatsaoireita ja yleistä terveyttä.

Tulosten mukaan kaurapitoista ruokavaliota noudattaneiden ihmisten kuidunsaanti kasvoi, huono LDL-kolesteroli laski ja vatsan toiminta normalisoitui paremmin kuin riisipitoista ruokavaliota noudattaneiden ryhmässä. Kuidun saanti oli noin 27 grammaa päivässä. Myös kokonaiskolesteroli laski, vatsakivut ja refluksioireet vähenivät ja psyykkisessä hyvinvoinnissakin nähtiin lievää paranemista.

Niin kutsutussa riisiryhmässä muutokset ruokavaliossa olivat rajumpia. Sekä energian, rasvojen että kuidun saanti väheni. Erityisesti kuidunsaanti laski merkitsevästi alle suositusten. Riisiryhmä sai kuitua noin 17 grammaa päivässä, kun sitä suosituksen mukaan tulisi saada 25–35 grammaa päivässä. Lisäksi riisiryhmän ummetusoireet lisääntyivät, mutta muut vatsaoireet vähenivät.

Vapaaehtoisilla osallistujilla oli joko korkea kolesterolitaso, verenpaine tai molemmat. Kummassakin ryhmässä paino ja vyötärönympärys pienenivät sekä yleisen hyvinvoinnin kokemus lisääntyi.

Väitöskirjatutkija Enni Mannila Turun yliopiston elintarviketieteiltä kertoo, että on ollut hyvin mielenkiintoista nähdä, miten trendiksi muodostunut vähägluteeninen ruokavalio yhdistettynä suomalaiseen kauraan ja kaukaa tuotavaan riisiin vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.

”Aihe on tärkeä niin kansanterveyden kuin kestävän kehityksenkin kannalta ja tässä riittää vielä paljon tutkittavaa”, Mannila sanoo.

Kaura ruokkii hyvää ravitsemusta ja hyvinvointia

Kauran terveyshyödyt eivät tulleet tutkijoille yllätyksenä: Turun yliopiston elintarviketieteiden professori Kaisa Linderborgin mukaan he olivat huomanneet myös aiemmissa tutkimuksissa, että gluteenittomassa ruokavaliossa riittävä kuidunsaanti saavutetaan kauraa käyttämällä. Kauran käyttö on ollut taas yhteydessä rikkaaseen suolistomikrobistoon.

”Tässä tutkimuksessa erityistä oli huomata, että kaura tuki hyvää ravitsemusta ja yleistä hyvinvointia. Suolistomikrobistoon liittyviä tuloksia on luvassa vielä tämän vuoden aikana”, Linderborg kertoo.

Professori Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopistosta muistuttaa, että vaikka tulokset kannustavat kauran käyttöön, suotavaa on ennen kaikkea syödä monipuolisesti ja ilman ruokavaliorajoituksia, jos niihin ei ole terveyssyitä.

”Kuitenkin moni keliaakikko, keliaakikon lähimmäinen tai gluteenia muista syistä välttävä hyötyy tiedosta, että kauran sisällyttäminen ruokavalioon voi tukea omaa hyvinvointia monin eri tavoin”, hän sanoo.

OAT-GUT-BRAIN-tutkimuskokonaisuuden tavoitteena on selvittää luontaisesti gluteenittomien suomalaisen kauran ja maailmanlaajuisesti käytetyn riisin kokonaisvaltaisia terveyshyötyjä osana vähägluteenista ruokavaliota erityisesti ihmisillä, joilla on aineenvaihdunnallisia haasteita. Tutkimuksen kliininen aineistonkeruu suoritettiin vuosina 2022–2023 ja vaikutuksia suoliston mikrobistoon, aineenvaihduntaan ja vireystilaan tutkitaan parhaillaan.

Tutkimusta rahoittivat Suomen kulttuurisäätiö ja Sydäntutkimussäätiö sekä Enni Mannilan väitöstutkimusta Raision tutkimussäätiö, Niemi säätiö ja Elintarvikkeiden Tutkimussäätiö.

Lähde ja kuva: Turun yliopisto

The post Kaura peittoaa riisin kuidun lähteenä vähägluteenisessa ruokavaliossa appeared first on Vegelä.

Lähes kolmasosa suomalaisista aikoo lisätä kasviproteiinien käyttöä tänä vuonna*. Lidl haluaa hälventää kasvisruoan erityisruokavalioleimaa ja tavoittelee kasviproteiinien myynnin tuplaamista vuoteen 2030 mennessä. Osana tavoitettaan Lidl käynnistää jälleen vegeviikon, jonka valikoimassa näkyvät erityisesti asiakkaiden toivomat grillattavat kasvipohjaiset vaihtoehdot.

Katso vegeviikko-tuotteet täältä>

Lidlin panostukset kasviproteiineihin ovat alkaneet näkyä: Vemondo-tuotteiden myynti kasvoi viime vuonna noin 30 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Myös kuluttajien kiinnostus on kasvussa, sillä lähes kolmannes suomalaisista aikoo lisätä kasviproteiinien käyttöä, mikä näkyy erityisesti kasvipohjaisten grilliherkkujen kysynnässä.

Vuoden toinen vegeviikko käynnistyy kaikissa Suomen Lidleissä tänään maanantaina 26.5. Viikon valikoimassa nähdään vegeherkkuja alkukesän grillijuhliin, mutta myös osaksi tavallista arkiruokailua.

”Arjessa mennään usein helpoimman kautta, ja silloin tutut lihat päätyvät helposti pannulle. Kasviproteiinien kokkaus voi tuntua hankalalta, jos ei ole varma, miten ne valmistetaan tai maustetaan. Nyt ne kuitenkin löytävät tiensä yhä useammin arkiruokiin – ja mahtuvat mainiosti myös grillijuhlien herkkuvalikoimaan”, sanoo Lidlin kampanjapäällikkö Jaana Pylkkänen.

Lidl on jo pitkään pyrkinyt murtamaan kasvisruoan erityisruokavalioleimaa. Alkuvuodesta vegehyllyt poistettiin, jotta kasvipohjaiset tuotteet löytyisivät helpommin muiden joukosta. Keväällä 2024 laskettiin myös Vemondo-tuotteiden hintoja, ja kasviproteiinit hinnoiteltiin eläinperäisten vaihtoehtojen tasolle tai jopa niiden alle.

”Vegeviikko ei ole meille erityistapahtuma, vaan keino välittää viestiämme: kasvisruoka on tavallista ja maistuvaa kotiruokaa, joka kuuluu kaikille, Pylkkänen kommentoi.

Kasvipohjaisia herkkuja kesän grillijuhliin

Vegeviikon aikana hyllyistä löytyy muun muassa lihankorvikkeita, valmisruokia ja herkkuja. Uutuudet keskittyvät erityisesti asiakkaiden toivomiin vegaanisiin kesägrillattaviin: myyntiin tulee grilli- ja burgeripihvit, varraspalat sekä suositut lisukkeet, tsatsiki ja perunasalaatti. Vegeherkut on helppo tunnistaa vihreästä Vemondo-tuotemerkistä tai kokonaan vihreästä pakkauksesta.

Myös tuoreet kasvikset ovat vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisten kesäruokailussa. Perinteisten vihannesten rinnalle on noussut sesongin suosikkeja ja eksoottisempia hedelmiä, kuten avocado ja kiivi. Lidl panostaa hevivalikoiman tuoreuteen, esillepanoon ja monipuolisuuteen, jotta kasvisten valitseminen olisi vaivatonta ja houkuttelevaa.

”Alkukesä on oiva hetki lisätä lautaselle väriä ja raikkautta. Nyt nautitaan erityisesti sesongissa olevia kasviksia ja hedelmiä, kuten meloneita, persikoita ja aprikooseja. Myös kotimaisen varhaisperunan sesonki käynnistyy nyt”, Pylkkänen jatkaa.

Lidl julkaisi kestävän ruokavalion linjauksen keväällä 2023. Valikoimaa kehitetään jatkuvasti, tavoitteena lisätä täysjyväviljaa ja kasvipohjaisia tuotteita sekä vähentää suolaa, sokeria ja lisäaineita. Valikoimakehitystä ohjaa planetaarinen ruokavalio.

Lidl on myös mukana perustajajäsenenä Pro Vege –yhdistyksessä, joka edistää kasvipohjaisen ruoan kasvua ja kehitystä Suomessa. Lue lisää kestävästä ruokavaliosta Lidlin verkkosivuilta.

*Tulokset perustuvat Lidlin teettämään kyselyyn, johon vastasi noin tuhat suomalaista kuluttajaa. Vastaukset on kerätty vuoden 2024 viikolla 49. Aineisto on suomalaista aikuisväestöä edustava otos.

Lähde ja kuva: Lidl

The post Lidlin vegeviikko tuo kasvisvaihtoehdot grilliin ja arkeen appeared first on Vegelä.

Huomisen huoltajat –podcast pyrkii luomaan laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä kaikkea vanhemmuus ja huoltajuus voivat olla. Saana-Maria Kailasto ehti kiireiltään Vegelän pikahaastatteluun.

Mistä idea Huomisen huoltajiin lähti?

”Idea syntyi sekä turhautumisesta että toivosta. Vanhemmuudesta kyllä puhutaan mediassa ja politiikassa, mutta usein tavalla, joka sivuuttaa moninaisuuden, marginalisoidut äänet ja vanhemmuuden yhteiskunnallisen luonteen. Haluamme luoda tilan, jossa vanhemmuudesta voi puhua myös poliittisesti: missä näkyy mm. sukupuoli, luokka, etnisyys, ilmastokriisi, mielenterveys ja eläinkysymys. Samalla haluamme palauttaa keskusteluun empatiaa ja kollektiivista otetta – muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse kasvattaa lasta yksin, eikä tyhjyyteen. Huomisen huoltajat syntyi tarpeesta tuoda yhteen ihmisiä, jotka haluavat kasvattaa toisin kuin normalisoidaan – maailmaan, joka olisi reilumpi, kestävämpi ja lempeämpi kuin nykyinen. Käytännössä inspiroidun itse Veeran (Mertsola) sisällöistä tullessani raskaaksi ja laitoin hänelle DM:ää”, Kailasto kertoo.

Miten vanhemmuus on muuttanut elämääsi?

”Vanhemmuus on tehnyt näkyväksi monia rakenteita, joita olin kyllä aiemmin tarkastellut aktivistina ja yhteiskunnallisena keskustelijana – mutta nyt ne tuntuvat konkreettisina ja henkilökohtaisina. Kuten se, kuinka rajattu ja normatiivinen kuva vanhemmuudesta ja synnyttäneestä vanhemmasta yhteiskunnassa yhä on. Samalla se on ollut identiteettikysymys: voiko aktivisti olla äiti? Voiko hoiva olla poliittinen teko? Uskon, että voi – ja että meidän on aika murtaa käsitys vanhemmuudesta yksityisenä projektina. Lapsen kasvattaminen on aina myös yhteiskunnallinen teko, ja siksi on olennaista, kuka saa tilaa, keiden ääni kuuluu ja keille suodaan tukea tai mahdollisuus edes unelmoida lapsesta”, Kailasto sanoo.

Mitä aihepiirejä käsittelette jatkossa ja miksi?

”Käsittelemme jaksoissa 1 ja 2 eri moninaisuusteemoja Veeran ja oman perheellistymistarinani kautta. Jaksossa 3 ja 4 paneudumme raskausaikaan ja synnytykseen näistä samoista tulokulmista. Jatkossa etenemme haastateltavien kautta postpartumiin ja muihin kehityskausiin. Meidän viestimme on, että vanhemmuus ei ole ainoastaan yksityisasia, vaan osa suurempaa kudosta, minkä vuoksi tarvitsemme uutta kieltä, tuoreampia ääniä ja ennen kaikkea enemmän yhteiskunnallista mielikuvitusta sen ympärille” Kailasto summaa.

Kesto- vai kertakäyttövaipat?

”Haha, tämäkin on tavallaan yhteiskunnallinen kysymys: millaisiin valintoihin perheillä on oikeasti mahdollisuus? Kestovaipat voivat olla ekologinen ja taloudellinen valinta, mutta niiden käyttö vaatii resursseja: aikaa, tilaa, joskus myös tietoa ja tukea jne. Meidän perheessä käytetään kertakäyttövaippoja (ympäristöystävällisintä vaihtoehtoa), koska kaupunkiasunnossa ei ole tilaa jatkuvalle pyykkimäärälle ja säilyttämiselle.”

Vegaaninen ruokavinkki pikkulapsiperheiden arkeen (tai juhlaan)

”Arjen pelastaja on linssi-tomaattikeitto, jossa on mukana jotakin kasvimaitoa tai -kermaa, reilusti mausteita, sipulia ja mitä ruuanjäämiä nyt kehtaakaan laittaa joukkoon – nopea, edullinen ja ravitseva. Vegaaninen ruoka on meille paitsi arjen valinta, myös osa laajempaa eettistä ja ekologista sitoutumista – tapa opettaa lapselle empatiaa ja huolenpitoa sekä kunnioitusta toisia että planeettaa kohtaan”, Kailasto kertoo.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Huomisen huoltajat / Intohimo Creates

The post Huomisen huoltajat appeared first on Vegelä.

Tallinnan ja Viron yleensä hintataso on nousussa ja välillä ihmetteleekin, että miten paikallisella työläisellä on varaa elää kaupungin hulinassa, kun turistillakin päätä huimaa. Testasimme elää yhden päivän minimibudjetilla keittiöllisessä hotellihuoneessa. Käytettävissä ainoastaan vettä, espressokone, kapseleita, teepusseja ja pienet keittiöpuitteet sisältäen vedenkeittimen, teflonpannun, hellan ja jääkaapin. Ruokaa pitäisi saada kahdelle hengelle. Tällä kertaa kävimme vain myymälöissä. Torihaukkana hinnat saattaisivat pudota vielä, mutta jätimme ulkomyyntipaikat tällä kertaa väliin. Vinkit ovat siirrettävissä myös muihin matkakohteisiin.

Ostokset 10 € / päivä

Klo 10 aurinko paistaa jo verhojen välistä ja aamutoimien jälkeen suunnistan lähiseudulle ruokaostoksille budjettinani kymmenen euroa. Ostoksilla pitäisi pärjätä koko päivä ilman ongelmia, jos rahansa sijoittaa oikein. Tein matkalla mielessäni pienen ostoslistan kolmelle aterialle ja pienelle iltapalalle.

Ensimmäiseksi pitää löytää jotain rasvaa, jolla paistaa asioita pannulla. Litran bulkkirapsia saisi reilulla eurolla, mutten halua heittää loppupulloa roskiin päivän jälkeen. Päädyn ostamaan Prismasta 3 pussia eri makuisia vegaanisia nuudeleita (0,85 € / kpl), joiden mukana tulee pieni mausteöljypussukka. Muista lukea tuoteselosteet tarkaan, jottei mukaan tartu laktoosia tai kalajauhoa sisältäviä mausteseoksia. Halvalla öljyä (õli) saa myös toreilta, jos haluaa ostaa muutaman marinoidun oliivin. Niiden mukana pussissa tai purkissa tulee pilkkahinnalla kosolti mausteista öljyä paistamiseen ja voiteluun!

Seuraavaksi valinnan vaikeutta aiheuttaa proteiini. Vegaanihyllyjen uuden polven protskut voi jättää tällä budjetilla huoleti hyllyyn korkean hinnan vuoksi. Tofua saa Rimistä halvimmillaan 1,59 € / 180 g. Ostan 2 pakettia. Mukaan tarttuu Selveristä vielä 2 muhkeaa limutölkin kokoista perunaa (0,26 €), ison tomaatin (0,32 €) ja paikallisen siivutetun ranskanleivän (0,38 €). On muuten harvinaista löytää kaupoista irtoperunaa. Yleensä ne myydään 2 kilon pusseissa.

Juomaksi vettä, joka on Tallinnassa hyvää ja juotavaa. Mehun ystäville litran sekamehujuomaa saisi alle eurolla, mutta jätämme sen pois ostoksista. Tässä vaiheessa budjettimme huitelee noin 6,70 € vaiheilla ja ylimääräistäkin jäi. Arvon hetken valitsenko makeaa, suolaista purtavaa vaiko alkoholia. Vegaanisia patukoita ja naksuja löytyy kaupoista kiitettävästi. Desin vodkaa saa halvimmillaan reilulla 2 eurolla ja Saku-oluttakin saisi muutaman pikkupurkin.

Aamiainen

Leikkaa ranskanleivästä 2-4 siivua. Muista säästää kantapala myöhempää varten. Paista siivuja pannulla varovasti ilman rasvaa, kunnes ne saavat väriä pintaan. Varo palamista käännön jälkeen. Aseta leivät sivuun odottamaan. Viipaloi 1/2 pakettia kuivattua tofua kuivalle pannulle ja paista siihen hiukan väriä. Kun tofu alkaa rapeutua hiukan, kaada sekaan puoli pikkupussillista nuudelipakkauksen öljyä. Säästä loput myöhemmäksi. Makuöljy antaa tofuun makua ja lisää paisto-ominaisuutta. Mausta miedosti joko nuudelipussin suolamausteella tai kaiva taskunpohjalta eiliseltä Hesburger-käynniltä jäänyt maustepussukka. Sattumalta joskus pikaruokapaikoissa käydessä saattaa taskuun jäädä ketsuppiakin annospusseissa, mutta nyt tilanne oli paha. Ilman ketsuppia oli tämä päivä pärjättävä, ellei sitä sattumalta eteen tulisi. Paiston jälkeen kerää leipäviipaleisiin maut pannusta ja kasaa voikkari. Päälle tofua ja paksu siivu tomaattia.

Lounas

Päivä Tallinnassa on kävelyä täynnä ja keho vaatiikin lounaalta energiaa ja proteiinia hyvässä suhteessa. Paista paketillinen revittyä tofua kuivalla pannulla ilman mausteita. Keitä samalla 2 annosta nuudeleita syvillä lautasilla ilman mausteita. Valuta ne varovasti laittamalla toinen lautanen kanneksi ja kaada keitinvesi pois. Pannulappuina toimivat hyvin sukat, pyyhkeet tai edellämainitut turistiesitteet. Kun kypsät nuudelit ovat hiukan kuivuneet, kaada ne pannulle tofun sekaan ja paista valmiiksi. Loppuvaiheessa lisää mukaan revittyjä leipäpaloja. Mausta nuudelipussin mausteilla. Kosteutta saa lisäämällä pannulle ruokalusikallisen vettä loppuvaiheessa.

Päivällinen

Pese ja halkaise perunat pituussuunnassa ja pilko ne ”chips” -kokoisiksi paloiksi. Kumoa perunasuikaleet kahdelle syvälle lautaselle ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna hautua hetki ja toista operaatio pari kertaa. Kun perunat ovat hiukan kypsyneet, nosta ne hotellihuoneen turistiesitteen tai paikallislehden päälle kuivumaan hetkeksi. Paista perunat sitten hiljaisella lämmöllä kypsiksi nuudeliöljyn avulla. Säästä viimeinen pussi iltapalalle (ja aamuksi). Kun perunat ovat al dente, lisää pannulle tippa öljyä ja revittyä tofua. Paista kypsäksi ja mausta nuudelipussin mausteilla. Salaatiksi tomaattia.

Iltapala

Valmista viimeinen erimakuinen nuudelikeitto ja nauti se paistamattoman kuivatun tofun kera tai pannupaahdetun leivän kanssa. Jos haluat samaan budjettiin vielä seuraavan aamupalankin, säästä pari siivua leipää ja paista loput tofut siivuina illalla valmiiksi. Koosta niistä valmiit tomaatti-tofu -voikkarit aamuksi leivän muovipussiin ja nauti aamulla.

Vinkkejä

Pidä repussa mukana murukahvia, suolaa, sokeria ja muita itselle tärkeitä tarpeita pienissä annospusseissa. Jos olet kahvinjuoja, varaa murukahvia varuiksi minigrip-pussiin matkalle. Lu/ha eli lusikka/haarukka tulee monesti tarpeeseen tien päällä ja myös muovinen ruokailu-/voiveitsi on hyvä olla mukana. Selver -myymälöiden paistopisteiltä saattaa saada vegaanisia nakkipiiloja matkaevääksi. Jos saman matkan varrella on monta supermarkettia, tutustu valikoimiin rauhassa ja tee ostoslista vasta sen jälkeen.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Tallinnassa päivä 10 € / päivä appeared first on Vegelä.

Tokmanni ilmoitti alkuvuodesta ryhtyvänsä yhteistyöhön maailmanlaajuisen Spar -ketjun kanssa ja tuovansa sen ruokaosastot kaikkiin myymälöihin ympäri Suomea lähitulevaisuudessa. Läjä ”herkuttelutuotteita” lanseerattiin tiedotteen mukaan kaikkiin Tokmanneihin jo ennen vappua. Ulkomaiden Spar -kaupoista löytyy mielenkiintoisia vegetuotteita, mutta nähdäänkö niitä Suomessa?

Vantaan Tikkurilan Tokmanni on laajentanut elintarvikevalikoimaansa rutkasti, vaikka HeVi-osastoa vielä odotellaankin. Käväisin tutustumassa Tokmanni Spar -valikoimaan vegaanin kantilta. Ensimmäisenä huomion vie kahvi. Toki vegaaninen, ei ehkä kuitenkaan se luonnon kestävyyden ja monipuolisuuden kannalta paras tuoteryhmä. Kokonainen hylly Saludoa, Juhla Mokkaa, Priimaa (Tokmannin oma tuotemerkki) ja Pauligia, mutta ne hinnat. Halvimmillaan puolen kilon paketin saa 6,59 € hintaan (Priima), mutta perus Juhla Mokkakin maksaa jo piirun vaille kympin. Kahvi on selkeästi sisäänheittotuote, vaikka hinnat ovatkin korkeat jopa tarjouksissa.

Vastapäätä kahveja löytyy hylly täynnä kasvipohjaisia maitojuomia, baristatuotteita ja proteiinijuomia. Oatly, Eloveena, Alpro ovat hyvin edustettuina ja litran useimpia tuotteita saa mukaansa noin kahdella eurolla.

Säilykepuolelta löytyvät vasta lanseeratut Sparin omat salsat, tortillat, maissilastut, spagetit joista suurin osa näyttäisi olevan vegaanisia. Spice Up -kastikkeista löysin pari kasvipohjaista tuotetta.

Sipsipuolella Weekend Snacksin No Bacon Snacks ja uutuus Spar Hummus Chips pomppaavat silmille ensimmäisinä. Toki tarjolla on myös popparia, perussipsiä ja suolatikkua janoa hakeville.

Tokmannin ja Sparin kimppa on hyvä lisä Suomen kolmen suuren ruokakauppaketjun hallitsemalle markkinalle. Hinnat eivät kuitenkaan ensivilkaisulla eroa jättiketjujen vastaavista. Coop, K-Menu, Pirkka ja Lidlin omavalikoima pelaavat samalla taktiikalla, jossa keskitetty omatuonti polkee hintoja, ja moni juuri sen kriittisen euron kalliimpi merkkituote jää hyllyyn. Odotan mielenkiinnolla tuoreiden kasvisten hintatasoa, kunhan HeVi-osasto Vantaallekin saadaan.

Tokmannilla on yli 200 myymälää eri puolilla Suomea, verkkokauppa sekä hallinto- ja logistiikkakokonaisuus Mäntsälässä. Lisäksi vuonna 2023 se hankki omistukseensa kotimaiset kenkäkauppaketjut Click Shoesin ja Shoe Housen sekä Ruotsin johtaviin halpakauppaketjuihin kuuluvan Dollarstoren.Tokmannilla on yhteinen hankintayhtiö Shanghaissa norjalaisen halpakauppa Europrisin kanssa. Tokmannin omia tuotemerkkejä ovat muun muassa Arki 360°, Autoplus, BBQ King, Brücke, Future TT Sport, Miny, NATUR PREMIUM PET, Ideale+, Iisi, Noixx, Kraft, Kotikulta, Parco, Perfekt+, Pisara, Pola, Pola Plus, Priima, Tok Garden ja Vaeltaja.

Spar on vuonna Hollannissa 1932 perustettu päivittäistavaraketju, jolla on noin 15 000 liikettä 42 maassa.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

Lähde: Tokmanni / Spar

The post Testissä: Tokmanni Spar appeared first on Vegelä.

Herkullisesti eri ruokakulttuureja yhdistävien kastikkeiden valmistajana tunnettu Smilco’s tuo markkinoille uuden raikkaan ja sopivan tulisen Tyrni-Habanero -majoneesin. Tämä on neljäs tuote Smilco’sin kotimaiseen Nordic -tuotesarjaan, jossa pohjolan maut ja meksikolaiset mausteet kohtaavat. Vegaaninen uutuusmajoneesi sopii mainiosti niin perinteisten tacojen ja tortillojen kaveriksi kuin kesän grilliherkkujen dipiksi.

Smilco’s tuotteita voi toivoa omaan lähikauppaan helposti yhtiön kotisivujen kautta. Uutuuden lisäksi tuoteperheeseen kuuluvat entuudestaan Raparperi-Jalapeño -salsa, Chili-Porkkana -salsa sekä Paahdettu valkosipuli-Chili -majoneesi. Loppukesästä 2025 Smilco’s julkaisee jälleen uusia tuotteita. 


Lähde ja kuvat: Smilco’s

The post Uusi Smilco’s -majoneesi kauppoihin appeared first on Vegelä.

Vappuhulinoiden keskellä tie vei Helsingin keskustan kautta. Vegaanista pikkupurtavaa on hetkittäin vaikea löytää, jollei halua ruokkia itseään pelkällä vehnällä. Paistopisteet eivät ole tunnettuja vegaaniystävällisyydestään, mutta K-Supermarket Postitalon edustan ständillä hehkutettiin vegaanisia munkkeja, joten päätin tarkistaa paistopisteen muun tarjonnan samalla.

K-Supermarket Postitalo on varsin valveutunut vegaanisen tarjonnan suhteen muutenkin. Myymälässä pidetään pari kertaa vuodessa vegaaniset ruokamessut ja sinne rantautuu myös paljon mielenkiintoisia uutuuksia. Ensimmäisenä vastaan tulivat Pizzanpaistajien snäkkipitsat, joiden vegaaninen vaihtoehto oli näköjään tehnyt paluun. Harmi vain, ettei sitä mainittu luettelossa, vaikka 2 pitsaa myynnissä olikin. Molemmat olivat puoliksi päällekkäin sekaanipitsojen päällä, mikä hiukan oudoksuttaa, sillä tilaa kyllä riitti pitää ne myös erillään toisistaan, kuten muutkin pitsat.

Itse paistopiste oli varustettu vegaanituotteille varatulla ”VEGE”-osiolla, josta löytyivät edellä mainitut LoVegan -munkit (2,50 € kpl). Yllätyksekseni pisteelle oli tullut pari uutuutta, nimittäin Menun (Keskon tukkubrändi) vegaaninen riisipiirakka (0,60 €) ja tuntemattomaksi jääneen valmistajan latinopiirakka empanada (2,70 €). Todellinen yllätys oli Vaasan rukiinen porkkanapiirakka (0,70 €).

Vinkkasin Postitalon Tiksin vegaanijengi -meseryhmään Vönerin pääsiäispaistin tarjouksesta (1,49 €) ja lappasin ostoskoriin läjän vappuherkkuja nakeista Vegemin mainioon maxamakkaraan ja painelin Tunnelin puolelle jatkamaan ostoksia.

Keskustan Sokoksen alta löytyvän S-marketin paistopiste on ollut vakikohde jo pitkään, sillä sieltä saa aina vegaanisia riisipiirakoita. Tässä myymälässä on asiansa osaava paistaja, jonka (tai joiden) ansiosta kaikki piirakat on paistettu tasaisesti.

Reissun viimeinen etappi oli Makkaratalon alakerran Lidl, johon pääsee Tunnelista lähes suoraan ilman maan alta poistumista. Olen kerran törmännyt vegaanisiin riisipiirakoihin tässä myymälässä, mutta nyt ei nappaa. Otin pari vehnäsämpylää illan hodarihommia varten ja katsastin vielä myymälän vegehyllyn, josta viime viikon kampanjatuotteet olivat jo kadonneet. Pari tofupakettia ja edellä mainitut sämpylät lähtivät matkaan.

Mainitsemisen arvoinen on myös Kaisaniemen metropysäkin (Helsingin yliopisto) K‑Supermarket Kaisaniemi, Helsinki, joka yllättää monesti vegetarjonnallaan, mutta nyt vappuhumussa mieli ei tehnyt lähteä edes niin pitkälle. Väenpaljous alkaa olla tarpeeksi, joten kotia kohti.

Menu vegaaninen riisipiirakka:

Litteyssuunnassa isohko piirakka hajoaa käteen heti. Raa’ahko ja liian isoksi leivottu. Maku varsin ok, mutta uunia tuote olisi kaivannut pari minuuttia lisää.

Empanada:

Puolikuun mallinen etnoherkku on parhaimmillaan, kun sen saa tuoreena käteen jossain Väli-Amerikan maassa mustapaputäytteellä. Nyt ollaan kuitenkin kaukana San Josen toreilta ja lähinnä nada tulee mieleen empan sijaan. Ensipuraisu paljastaa täytteeksi ketsupin ja jonkin muun täyteasian. 120 gramman piiras maksoi 2,70 €. Nyt skarpatkaa näiden kanssa, kuka ikinä näitä valmistaakaan.

Vaasan rukiinen porkkanapiirakka:

Tyylikkään rapsakaksi paistettu porkkanapiirakka oli sekaaniaikoina omia suosikkeja. Vegaaninen versio on hiukan outo. Veikkaisin, että, täytteenä on vedellä jatkettua porkkanalaatikkoa. Porkkanalaatikko on mainio täyte vaikkapa kääryleisiin, mutta nyt tuntuu, että rapean pinnan alta löytyy vain vetistä porkkanasosetta, jossa on seassa muutama riisin (?) keitetty jyvä.

S-marketin vegaaninen riisipiirakka:

55 centin vegaaninen pelastaja on alansa klassikko. Siihen on hyvä verrata mitä tahansa uutta paistopistetuotetta. Ei se ole kovin täyttävä tai mitenkään gourmet, mutta se on pelastanut monta työpäivää ja keikkareissua. Ykköstuote.

Teksti ja kuvat: Vegeraiders

The post Vegeraiders paistopisteellä appeared first on Vegelä.

Helsinkiläisen Into-kustantamon tuore käännös on 400-sivuinen järkäle asiaa ruuantuotannon menneisyydestä ja mahdollisista tulevaisuusvisioista maaperän kantilta katsottuna. Kansainvälisen tuotantoeläinten hyvinvointia ajavan Compassion in World Farming -järjestön (CIWF) toiminnanjohtaja, aktiivinen lintubongari ja professori Philip Lymbery julkaisi teoksensa jo 2022, mutta nyt saataville tuli ajantasainen suomenkielinen käännös. Lymberyn aiemmat merkkiteokset  Farmageddon (Into, 2018) ja Dead Zone (Into, 2021) kuuluvat tiedostavan lukijan perusteoksiin. Hän on julkaissut myös lukuisia esseitä ja kirjoituksia tuotantoeläinten oloista uransa aikana.

60 satoa jäljellä – Miten luonto ja ruuantuotanto pelastetaan alkaa muistelolla sadan vuoden taakse, jolloin Yhdysvaltain sisämaata kuritti harvinaislaatuisen suuri ja vaikuttava ihmisen aiheuttama luonnonilmiö Dust Bowl, joka nostatti ihmisen raiskaaman maaperän lentoon ja pimensi taivaan. Pölymyrskyjen kausi kesti noin kymmenen vuotta ja se tappoi valtavan määrän eläimiä ja ihmisiä. Vasta myrskyjen hipoessa Washingtonin rajoja, valtiovalta heräsi todellisuuteen ja sai maan rutikuivan pintakerroksen rauhoittumaan ankarilla suojelutoimilla.

Dust Bowl on tavallaan teoksen punainen lanka, koska se on onnistunut esimerkki siitä, että aina kannattaa yrittää päästä pois kuilun reunalta. Lymbery kiertää yksin ja koiransa Duken kanssa maailmaa ja Britanniaa tutkien tehotuotantoa ja sen aikaansaannoksia. En olisi välttämättä halunnut tietää mikä on correntão ja paljonko ihmisiä kuolee pelkästään Brasilian torjunta-aineisiin viikossa. Osansa saavat mantelit, kalankasvatus, rehuvilja, maissi ja tietenkin tuotantoeläimille syötettävä soija. Valtavat lehmä- ja sikatilat toimivat piilossa lihaasyövän kansan silmistä käyttäen samaa vanhaa markkinointitaktiikkaa, jossa possut ja kanat tepastelevat onnellisina niityllä tyytyväisen lempeän maajussin katsellessa vierestä muikeasti hymyillen.

Kirjan teksti poukkoilee paikasta toiseen ja onkin oltava tarkkana mihin kohtaan kirjanmerkin laittaa, että muistaa missä päin maapalloa viimeksi oltiinkaan. Iso osa tarinoista on myös positiivisia kertomuksia onnistumisista luonnon ennallistamisessa ja villiinnyttämisessä. Tulevaisuuden ruuanvalmistuksen massatekniikat kuten täsmäfermentointi ja hengityksen poistoilman talteenotto avaruuden ruuanvalmistusta varten ovat toki kiehtovaa luettavaa, vaikkeivät ne ilman nykyisen luonnon tuhoamisen lopettamista riitäkään.

Teoksen loppupuolella puhutaan paljon keinolihasta ja sen mahdollisuuksista. Myös Beyond Burger mainitaan niin monesti, että käväisi jo mielessä olisiko se jopa jonkinlainen sponsori. Sitä hehkutetaan täydellisen makuiseksi ja Lymbery söi itsekin ensikerralla heti kolme Beyond -hampparia putkeen. Hiukan epäilen, mutta toisaalta brittiläisen kulinarismin tuntien kaikki on mahdollista.

60 satoa jäljellä – Miten luonto ja ruuantuotanto pelastetaan ei ole suunnattu vegaaneille, vaan suurelle yleisölle, joka on alkanut kiinnostua fleksaamisesta ja alkaa pikku hiljaa oivaltaa ruuantuotannon elementtejä. Suuri paha ruuantuotannossa tapahtui, kun eläimiä alettiin kasvattaa sisätiloissa ja niiden ruuaksi tuotettavan rehun kasvatus valtasi luonnonmaat. Tämän vääntäminen rautalangasta on Lymberyn ominta antia ja siinä hän onnistuu mainiosti. Kirja ei mässäile raakuuksilla, vaan puhuu karua kieltään maailman tilasta. Kirjan nimi kertoo paljon. Siinä kaikille mietittävää kerrakseen.

Teksti ja kuva: Mikko Hentunen

The post Kirja-arvio: 60 satoa jäljellä appeared first on Vegelä.

Viidennentoista Amorphis -studioalbuminsa äänitysten keskeltä tavoitetut Santeri Kallio ja Olli-Pekka Laine elävät kiireistä muusikon elämää. Matkustuskilometrejä kertyy vuosittain paljon ja eri maiden ruokatarjonnat ovat tulleet tutuiksi. Vegelä tenttasi herrasmiehiä kiertue-elämän saloista kasvissyöjän silmin.

Levyn julkaisun jälkeen teitä odottaa uusi kiertue. Kertokaa hiukan rutiineistanne kiertueiden aikana.

Santeri

”Päivittäiset rutiinini ovat melko yksinkertaiset. Ideaali olisi saada herätä rauhassa, syödä aamiaista ja sen jälkeen suorittaa pikainen ”tutustuminen ” kaupunkiin jalan tai pyörällä, jos sellainen on mahdollista. Välillä parasta on vain lähteä ”haahuilemaan johonkin” ilman varsinaista päämäärää. Kiertueilla pidemmän päälle mikä tahansa on parempaa, kuin jäädä punkkaan odottelemaan lötkönä illan esiintymistä. Keikkailu vaatii energiaa ja sitä ei sängynpohjalta saa. Lounaan jälkeen huilaan yleensä hetken joko hotellilla tai vaikkapa kylpylässä jos sellainen löytyy lähistöltä. Joskus päivisin saatan käydä myös kuntosalilla treenaamassa. Bussissamme on mukana myös liikuteltava minipunttis, eli käytännössä laatikko, josta löytyy painoja ja muuta salikamaa. Helppoa ja hauskaa kuntoilua. Shown jälkeen nautin yleensä jotain pientä valmista purtavaa bussissa tai tilaamme jotain helppoa take-away -ruokaa. Intialaiset tai yleensä aasialaiset ateriat tulevat usein kätevissä pakkauksissa ja jämistä voi nauttia vielä seuraavanakin päivänä. Toki syödä voi vaikkapa huoltoasemilla, mutta niiden kasvistarjonta ei aina kohtaa yhtyeemme kysyntää. Monet suuret pikaruokaketjut onneksi pitävät nykyään valikoimissaan ihan hyviä vegevaihtoehtoja. Tiedän, ettei roskaruoka ole terveellisimmästä päästä, mutta onpahan jotain syötävää meille ituhipeillekin”, kertoo Kallio.

Olli-Pekka

”Herään yleensä 9-10 aikoihin ja syön saman tien aamupalan. Euroopankiertueilla aamiainen tulee yleensä kunkin esiintymispaikan promoottorin tarjoamana ja kaikki on sen suhteen helppoa, sillä he tietävät ruokavaliomme ennakkoon. Aamuhommien jälkeen on mukava suunnata kaupungille. Musakaupat, kitaraliikkeet ja vintagemyymälät kiinnostavat minua erityisesti ja pyrinkin ottamaan selvää ennakkoon kiinnostavimmista kohteista, ennen kuin lähdemme laulajamme Tomin kanssa kiertämään niitä. Parhaat ruokapaikat löytyvät useimmiten HappyCow –appista, eikä ole tavatonta, että kauppoja kierrellessä tulee maisteltua myös paikallisia vegeherkkuja. Jos ohjelmassa on Meet & Greet -fanitapaaminen, saavumme siihen mennessä itse esiintymispaikalle. Ennen itse keikkaa teen mahdollisuuksien mukaan pienen kuntotreenin ja saatan ottaa nokkaunetkin. Keikan jälkeen saatamme viihtyä paikalla tovin, mutta yleensä menen hotellille ja luen tai katson elokuvaa ennen nukahtamista.”

Mitä te toivotte keikkaraiderissanne ruokien suhteen?

Santeri

”Vihanneksia ja hedelmiä, vegaanisia proteiinipatukoita ja leikkeleitä. Ehkä tärkein tieto järjestävälle taholle ovat mahdolliset allergiat ja kasvisruokailijoiden määrä päivällisellä ja after show -aterialla. On tärkeää ilmoittaa yhtyeelle selkeästi, minkä tyyppisiä ruokalajit ovat ja mistä aineksista ne on valmistettu.”

Olli-Pekka

”Kasvipohjaisia snacks-tuotteita ja aterioita, kivennäisvettä ja hedelmiä. Joskus saatan juoda pari olutta”, Laine kertoo.

Olette molemmat kiertäneet muusikoina maailman useaan kertaan. Onko maiden tai mannerten välillä suuriakin eroja? Missä ollaan eniten vegan friendly?

”Ok. Tässä lienee turhaa puhua salaateista, sillä kaikissa maissa ja maanosissa osataan tehdä salaatteja vegaanisina. Lämpimiin ruokiin siis ja oikeasti kaikki riippuu hyvin paljon siitä kuinka paljon on itse ottanut selvää asioista ennakkoon. Parhaimmillaan määränpäässä on tuttuja, joiden kanssa voi käydä ulkona syömässä ja viettää aikaa. Myös promoottorin omalla ruokavaliolla voi olla suurikin merkitys. Länsi-Eurooppa on pitkälti meille kohteena helppo, varsinkin nykyisin. Poikkeuksena mainitsen Pyreneiden alueen (Espanja/Portugali). Paikallisessa kulttuurissa ei suosita kasvisruokia. Alueelta on vaikea löytää mitään kasvisvaihtoehtoja vegaanisista puhumattakaan. Britannia on erittäin vegan friendly. Englannissa on pitkät perinteet vegetarismin edelläkävijämaana jo pelkästään intialaisen ruuan hyvän saatavuuden vuoksi. Pohjois-Amerikassa eletään vegaanibuumin huipulla ja lähes jokaisesta ravintolasta löytyy korvikkeita lihalle. Toisaalta prosessoituihin uuden polven vegetuotteisiin turtuu nopeasti ja välillä kaipaisi ihan ”oikeatakin” ruokaa lautaselleen. Eivät ne lihankorvikkeet taida olla edes kovin terveellisiä pitkässä juoksussa. Aasia on kasvissyöjälle suhteellisen helppo, jos vain ehtii perehtymään tuoteselosteisiin. Kala- ja lihapohjaisia maustekastikkeita käytetään kokkaamisessa usein, vaikkei tämä ruokalistan ainesosaluettelossa aina näkyisikään. Aasiaan matkatessa on hyvä opiskella tai tuntea paikallista ravintolakulttuuria ennakkoon, jottei pety tilattuaan listan ensimmäisen ”no-meat” annoksen, jonka kastikepohjasta löytyykin sitten kalalientä tai muuta eläinpohjaista”, kertoo Kallio.

Olli-Pekka

”Sanoisin, että kaikkialla pärjää nykyään suhteellisen helposti. Etelä-Amerikka ja Ranska saattavat olla hiukan haasteellisia, mutta muutoin vegeruokaa löytää ilman suurempia ongelmia.”

Mieleenpainuvimpia kasvisruokamuistoja matkan varrelta?

Santeri

“Huonot kokemukset jäävät usein parempina ja hauskempina mieleen kuin hyvät. Oma Top 3 -listani kummallisista vegeruuista on seuraavanlainen: #1Kirkas kasviskeitto (keitettyä vettä ja värikkäitä kukkasia). Ruokalaji on kuulemma todella suosittu, mutta kukaan ei ollut kertonut promoottorille sen olevan suosittu lähinnä laihduttajien keskuudessa. Viitisen kaloria annoksessa. #2 Päivän pääruokana kasvisannokseni koostui neljästä salaatinlehdestä, kurkkuviipaleista ja muutamasta oliivista. Crew nautti vieressä valtavista liharuoka-annoksistaan. Olin keikan jälkeen tosi nälkäinen ja pyysin saada lämpimän ja täyttävän aterian. Hetken kuluttua sama annos tuotiin takaisin KEITETTYNÄ! #3 Vaikka tofu on yksi suosikeistani, sain kerran viiden tähden ravintolassa lautaselleni klöntin valkoviinietikassa marinoitua kylmää silken-tofua. Koko annos oli siinä. Ei lisukkeita. Aika kultaa muistot ja nyt tälle voi jo nauraa.”

Olli-Pekka

”Yhdysvalloista löytyvät herkullisimmat ja kaloripitoisimmat vegaaniannokset, joihin olen törmännyt. Vertical Diner Salt Lake Cityssä tulee ensimmäisenä mieleen. Keikkailun ulkopuolella parhaat kokemukseni tulevat Intiasta ja sen rikkaasta ruokakulttuurista. Siellä olen syönyt ehkä elämäni parhaat annokset.”

Laitatteko itse ruokaa? Omat suosikkinne kotikeittiössä?

Santeri

“Omg, niitä on paljon. Olen ollut kasvissyöjä vuodesta 1994, eli 31 vuotta. Aikoinaan ainoa vaihtoehto kasvisruokavalion noudattamiseksi oli opetella kokkaamaan itse. Suomalainen “cuisine” ei ollut kovin vegan friendly siihen aikaan. Yksi omista suosikeistani on perinteinen nakkikeitto vegaanisena. Keiton pohjana perunaa, lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja kasvislientä. Sekaan laakerinlehti, suolaa, 5-6 kokonaista maustepippuria ja ehkä valkosipulin kynsi. Lihanakkien sijasta käytän soijapaloja tai pilkottuja kasvisnakkeja tai mitä vain kasviproteiinia, joka ei mene mössöksi keitossa tai tuo liikaa ulkopuolista makua liemeen. Annoksen päälle tuoretta persiljaa. Tämä on oikeasti tosi kova annos, verrattuna mihin vain”, Kallio hehkuttaa.

Olli-Pekka

“Kyllä laitan. Juuri tänään valmistin tofucurrya ruokakauralla ja salaatin kylkeen. Oma suosikkini on ehkä kunnon perunamuusi ruskealla kastikkeella ja vegaanisilla pyöryköillä”, Laine summaa.

Minkälaisen ostoslistan kanssa lähdet kauppaan?

Santeri

“Minulla on puristin, jossa valmistan mehuja appelsiineista, sitruunoista, selleristä, porkkanoista, tuoreesta inkivääristä ja kurkumasta. Pahan päivän varalle kotoa löytyy aina papuja, linssejä ja kuivattuja proteiinituotteita, kuten soijarouhetta. Kokeilen myös rohkeasti uutuustuotteita, koska juuri nyt kaikenlaista uutta ilmestyy kauppoihin lähes viikottain. Korostaisin sitä, etten ole niinkään kiinnostunut eineksistä tai valmisruuista, mutta ne ovat varsin käteviä ja nopeasti valmistettavia vaikkapa mökkireissulla. Hodarit ja pihvit ovat hyviä tähän tarkoitukseen. Tofua tulee myös ostettua suunnilleen jokaisella kauppareissulla, marinoitu tai naturel. Pakastevihannekset ovat myös todella käteviä smoothie -juomiin. Ne katoavat muutenkin pakasteesta nopeasti”, Kallio naurahtaa.
“Ateriasuunnitelmista riippuen kauppalistalta löytyy tarpeet wokkiin, curryyn, tacoihin tai vaikkapa intialaiseen tai länsimaiseen ateriaan. Tykkään tehdä myös smoothieita manteli- tai kauramaitopohjaan. Kaura- ja mantelimaitoa voi tehdä myös itse kotona. Myös vegejugurtit ovat mainio lisä vaikkapa urheilusuorituksen jälkeen.”

Olli-Pekka

”Kasviksia, hedelmiä, ruis- ja kauraleipää, vegaanista juustoa ja pepperonia, tofua ja lihankorvikkeita. Ostan usein myös soijajugurttia, kauramaitoa, levitteitä, kahvipapuja, kivennäisvettä, marjoja, popcornia ja pakasteranskalaisia.”

Terveiset Vegelän lukijoille?

Santeri

”En ole suurin ravintolaruuan ystävä, mutta uuden kokeileminen avartaa. Kehottaisin ennemminkin laittamaan ruokia kotona. Kotiruoka maistuu yleensä paremmalta ja on paljon terveellisempää. Vältä syömästä liikaa valmisruokia, ja vaikka sellaisia välillä ostaisikin, kannattaa tutustua tuoteselosteeseen. Kalorit, suola ja muu ravintosisältö on syytä tarkistaa, jotta tietää mitä suuhunsa laittaa. Eksoottisissa matkakohteissa suosittelen ottamaan selvää (lue kysymään) mitä annos kaiken kaikkiaan sisältää.”

Olli-Pekka

“Kiitos kun luit artikkelin. Ryhdy vegaaniksi jos et jo ole. Itseäni harmittaa ainoastaan se, etten tehnyt päätöstä jo aiemmin. Pitäkää lippu korkealla ja tulkaa Amorphis -keikoille!

Kenet haluat haastaa Vegelän seuraavaan artistihaastatteluun?

Olli-Pekka

”Olisi mahtavaa kuulla Emppu Suhosen tai Ressu Redfordin vegaanivinkit!”

Teksti: Mikko Hentunen

Kuva: Sam Jamsen

The post Kasvissyöjät kiertueella #2 appeared first on Vegelä.

Tätä ei voi liikaa hehkuttaa! Suomi ja tarkemmin ottaen TAMPERE on saanut ensimmäisen täysin vegaanisen pizzerian. Paikka aukesi Kaupinkadulla jo monille tutussa liiketilassa, nimittäin Lounaskahvila Papu&Pata oli samassa paikassa ennen muuttoaan Laukontorille.

Pitihän Flip käydä paikan päällä testaamassa. Ja kun meidän kolmen hengen seurue saapui lauantai-iltana kuuden jälkeen ovesta sisään, oli jokainen pöytä ja istuinpaikka täynnä. Meillä ei ollut kiirettä joten jäimme odottamaan vapautuvaa pöytää. Siihen meni reilu 10 minuuttia. Kuulin samalla tarjoilijan sanovan yhdelle juuri sisään tulleelle henkilölle, että keittiöllä on puolen tunnin jono. Sekään ei meitä haitannut. Olimmehan intoa piukassa tästä koko asiasta. Tunnelma oli kuin reilu yhdeksän vuotta sitten, kun osallistuin Vegaanihaasteeseen ensimmäisen kerran ja monet uudet tuotteet olivat kiven alla. Niitä piti kytätä ja kysellä kauppiaalta vähän väliä. Nyhtökauraakin säännösteltiin kaupoissa, että hyvällä tuurilla jos sitä sai niin vain yhden paketin.

No takaisin Flip-asiaan. Valitsimme pizzamme ja kävimme ne tiskillä tilaamassa, kuten toimintamalli siellä on. Odottelimme ja rupattelimme ja aika kului nopeasti. Kun pizzamme tuotiin pöytään, näky oli jumalainen. Upean näköisiä pizzoja ja kaikki erilaisia. Flip käyttää vuustoina ainoastaan Mön tuotteita, seitanmakkaran ja herneproteiini-ndujan he tekevät itse. Paikan omistajat ovat henkilöitä, jotka tekevät tätä rakkaudesta ilman ravintola-alan koulutusta. Heillä on päivätyöt muualla, mutta to-su-iltaisin he tekevät meistä siellä asioivista asiakkaista todella onnellisia. Pohjataikina on 48 tuntia kylmälevossa, josta se leivotaan pohjaksi mitä ihanimmille täytteille. Kerroinkin henkilökunnalle, etten ole ikinä saanut yhtä hyvää pizzaa missään. Flipissä on muuten A-oikeudet ja pizzan seuraksi valitsemani punaviini oli todella hyvää. Ja kuten yksi sekasyöjä seurueestamme sanoi: ”Tänne tullaan pian uudestaan!”

Teksti ja kuvat: Minna Honkamäki

The post Vegeraiders: FLIP Vegan Pizza appeared first on Vegelä.